Asiat muuttuvat muuttamalla niitä

Olen miettinyt viime aikoina sitä, mikä määrittää mieheyden ja naiseuden. Mielestäni homoseksuaalisuus ja heteroseksuaalisuus, toisin kuin feministit ja työväenluokan edustajat ajattelevat, eivät ole absoluuttisia määreitä, eli se tarkoittaa sitä, ettei ihmisen tarvitse olla kiinnostunut vain toisen sukupuolen ihmisistä. Se tarkoittaa myös sitä, ettei ihmisellä tarvitse olla jatkuvia yhdyntäsuhteita, että olisi jotenkin seksuaalisesti suuntautunut.

Suuri rockikoni Morrissey on sanonut, että hän on kiinnostunut etenkin ihmisistä, mutta kuitenkaan ei kovin monista. Hän on myös sanonut, että hän on elänyt suurimman osan elämästään selibaatissa, eli ilman seksisuhteita. Yhdyntä on yliarvostettua. Loppujen lopuksi mielestäni toivoton rakkaus on parempi kuin toivollinen, koska siihen on vaikeampaa pettyä. Myös itsetyydytys voi olla joskus paljon parempaa kuin seksisuhteet. 

Minä olen joskus tullut seksuaalisen väkivallan kohteeksi, josta en suoranaisesti muista tai tiedä mitään, joten ymmärrettävästi se ei muuta mitenkään minun seksuaalista suuntautumistani. Tai vaikka tietäisin, niin ei muuta. Äitini hoki aikanaan lapsuudessani maksiimia ”Ei saa erottua joukosta!”. Vastoin sitä, olen myöhemmin tulla ajatelleeksi, että se on pikemminkin ”Tee poikkeus!”.

 Jotkut käyttävät seksuaalisuutta aseena, eli sehän on samanlainen ilmiö kuin se, kun mielestään aikuismaisemmat porvarillisesti kunnollisemmat ihmiset vainoavat erikoisempia, mikä ei osoita mitään muuta kuin heidän omat rajansa, joille ja joiden ylitttämiselle he nauravat.

Todellisuudessa se, miltä joku näyttää ei ole olennaista, se mikä on, on tärkeämpää. Miksi niin suuri määrä ihmisiä antaa niin suuren arvon toisten ihmisten sanoille? Se johtuu siitä, että he omasta mielestään tietävät niin tarkasti sen miten asiat ovat. Mutta tuota suuntausta vastaan tulee kaikkien koko ajan käytävän. 

Tavalliset ihmiset jättävät tavallisesti asiat paikalleen, kun niiden keskellä todellisuudessa pitää laittaa asiat mullin mallin. Minä olen pitkätukkainen boheemi oikeistolainen, ja jos ette katso näiden sopivan yhteen, niin se on oma asianne. Loppujen lopuksi kaikki sellainen ajattelu, jossa katsotaan jonkin asian olevan normi, on aivan kuten historiakin, runoutta ja uudelleentulkintaa. Kuten laulussa sanotaan: ”Meidän on uudeksi luotava maa, raukat vain menköhöt merten taa”.

Olli von Becker

YTM