Tutkimussuunnitelma

Tutkimussuunnitelma 28.4.2016 Aihe: Köyhyyden moraalinen ulottuvuus
Tutkimukseni käsittelee köyhyyttä moraalifilosofian ja moraalisen elämänasenteen kannalta. Se siis kysyy sitä, voidaanko etiikalla mutta etenkin käytännöllisellä tai soveltavalla etiikalla löytää ratkaisuja ja valoa köyhyyden suureen inhimilliseen ja kansainväliseen ongelmaan. Tehtäväni tässä tutkimuksessa on kysyä niiden autoritaarisessa asemassa yhteiskunnassa toimivien ihmisten moraaliarvoja, jotka voisivat parhaimmassa tapauksessa olla vaikuttamassa siihen, ettei köyhyyden inhimillistä murhenäytelmää tarvitsisi enää niin yleisesti ja usein nähdä. Köyhät ihmiset ovat tässä tutkimuksessa keskeisellä moraalisen arvioinnin kohteen paikalla, vaikka kuitenkin tutkimuksessa on myös tarkoitus kysyä sitä, mikä on ei-köyhien ihmisten asenne köyhiä ihmisiä kohtaan. Tässä siis lähestytään omantunnon antamaa näkemystä moraalisesta arvioinnista. Köyhiä ihmisiä voidaan pitää tietynlaisina omantunnon herättäjinä, joiden ongelmien ratkaisun kautta yhteiskunta voisi kehittyä myös muiden ominaisuuksiensa kautta ja siitä kitkeytyisi ne rikkailmiöt mitä köyhyys aiheuttaa suoralla seuraussuhteella yhteiskuntaan: rikollisuus ja muu epäsosiaalinen käytös.

Köyhyys tarkoittaa etenkin sellaisten olosuhteiden ja toimintojen puuttumista, mitkä koetaan tärkeäksi ihmisarvon ja elämänarvon periaatteiden kannalta. Se tarkoittaa voimattomuutta, syrjityksi tuloa ja turvattomuutta. Se tarkoittaa ettei ihmisellä ole tarpeeksi varallisuutta syödä riittävästi ja useita kertoja päivässä. Köyhällä ihmisellä ei ole pankillista luottoa tai mahdollisuutta säästää rahaa. Köyhyys tarkoittaa sitä, ettei siinä olevalla ihmisellä ole mahdollisuutta tarjota perheelleen turvallista elinympäristöä. Köyhyys tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiselle anneta mahdollisuutta tehdä työtä tämän voimavarojen mukaisesti. Kuitenkin kaikista eniten köyhyys tarkoittaa sitä, että köyhä ihminen ei voi ottaa osaa erilaisten yhteisöjen toimintaan. (Singer, 2011, 25 ;ja UN, 2011)

Köyhyyteen voitaisiin vaikuttaa sillä, että kehitettäisiin erilaisissa yhteisöissä köyhyyden olosuhteissa eläville mahdollisuuksia ottaa osaa erilaisten pienyhteisöjen toimintaan. Tämä voi onnistua etenkin kehitysmaissa tehtävällä elämän laadun parantamiseen suunnatulla työllä, jossa tuettaisiin esimerkiksi puhtaan juomaveden saannin sekä saniteettiolojen puhtautta ja pysyvyyttä edistävää toimintaa. Absoluuttisen köyhyyden poistaminen ja ihmisten olosuhteiden helpottaminen onnistuu etenkin ehkäisyn käytön promotoimisella absoluuttista köyhyyttä kärsivissä maissa. Suhteellisen köyhyyden poistamiseen voidaan vaikuttaa etenkin progressiivisella verotuksella.

 Tutkimusongelmista tärkein on sen kysymisessä, miten moraalifilosofia voisi tarjota ratkaisuja köyhyyden selättämiseen tai ainakin kyseisen ongelman merkittävään torjumiseen. Yksi tutkimuskysymyksistä kysyy sitä, osataanko yhteiskunnassa löytää selittävät faktorit esim. rikollisen toiminnan syistä, ja minkä roolin köyhyys saa tällaisten ilmiöiden kehittymisessä. Etsin myös vastausta kysymykseen siitä, miten yhteiskunta suhtautuu köyhyyteen ja sen mukana väistämättä tuleviin seurauksiin. Yksi kysymys koskee sitä, voidaanko tänä päivänäkään perustella kantaa sen puolesta, että maailmassa olisi joskus yritetty todellisella aktiivisuudella käydä kiinni köyhyyden ongelmaan. Tutkimusongelmien joukossa on myös mukana perimmäisimmät kysymykset siitä, mitä vikaa köyhyydessä on ja mitä köyhyydelle pitäisi tehdä.

Ennen kuin seuraavaksi paljastan tutkimukseni viitekehyksen eli tutkimusteorian, haluan tuoda esiin pari muuta ihmisiä ja yhteisöjä kuuntelevaa teoriaa. Hyväntekeväisyys ("Welfarism") näyttää aluksi olevan kiinnostunut vaikka se todella on kiinnostunut vain psykologisista mielentiloista eikä yksilöiden reflektiivisestä arvostusasenteista. Sitä vastoin taas tulosarvioijat ("Sum-ranking") keskittyy maksimoimaan yhteiskunnassa syntyvän hyväntekeväisyyden ilman huomiota siitä kuinka se on jaettu, vaikkakin tämän ovat kokeneet tärkeäksi etenkin kyseessä olevat ihmiset (Wells, 5). Teoreettisena lähtökohtana pidän tässä tutkimuksessa etenkin Amartya Senin ja Martha C. Nussbaumin kehittelemää toimintamahdollisuuksien teoriaa. Sen on kirjoittanut: Yksilöiden kyvykkyyden moraalinen merkitys on tarkoitettu sitä pyrkimystä varten jonka myötä ihmiset voivat saavuttaa sen kaltaisen elämän jossa he voivat olla onnellisia (Wells). Se erottaa sen etabloituneemmista yrityksistä moraaliseen arviointiin, joka on ilmennyt etenkin utilitarianismina ja voimavaraisuudella, jotka keskittyvät pelkästään subjektiiviseen hyvinvointiin tai edellytyksenä käsillä oleviin tiedokkeisiin ja hyvään elämään (Wells). Tuo teoria tekee eron suhteessa funktioitumiin ja kykyihin. Sen mukaan ihmisen tulkinnassa esimerkiksi köyhyyden olosuhteissa tulisi aina ottaa huomioon ne ominaisuudet joiden perusteella tällainen ihminen pystyy toimimaan vapaasti yhteiskunnassa. Kykyjen kuihduttaminen perustuu vankkaan filosofiseen perustaan: moraalin näkökulmasta ei tarvitse ihmetellä vähäisiä resursseja kutistetun kyvykkyyden syynä. Siinä siis kritisoidaan esimerkiksi utilitarismia ja distributiiviista oikeutta, koska ne eivät ihmisessä huomioon hänen tilannettaan, vaan tekevät ihmisen numerosarjaksi, jonka vatsan on oltava täysi silloin kun ruokaa on jaettu ihmisille sopiva distributiivisen oikeuden näyttämä määrä.

Nussbaum esittelee kykypohjaista lähestymistapojen määritelmää esittelemällä kymmenen aluetta ihmisessä. Tulen myös niitä kritiikillä tarkastelemaan tutkimuksessani, mutta voidaanhan ne tässä toistaa: Elämä, ruumiillinen terveys, ruumiin yhtenäisyys, aistit; mielikuvitus ja ajatus, tunteet, välineellinen järki, sopeutuvaisuus, muut lajit, leikki ja kontrolli ympäristöistä (Wells, 19-20). Kykyjen lähestyminen on leveä normatiivinen viitekehys jonka tarkoituksena on arvottaa yksilön hyvinvointia ja sosiaalisia järjestymiä sekä politiikan alueiden suunnitelmia ja ehdotuksia sosiaalisesta muutoksesta yhteiskunnassa. Sitä voidaan käyttää hyödyksi monissa erilaisissa tehtävissä, sillä voidaan arvioida niin ihmisen kuin yksilön hyvinvoinnista, epätasa-arvoisuudesta ja köyhyydestä (Robeyns 2003). Ekonomisti ja filosofi Amartya Sen on tuonut esiin mielipiteensä, jonka mukaan köyhyys tulisi tulkita etenkin toimintamahdollisuuksien puuttumiseksi (Wolff etc, 2015). Perustavin ominaisuus kykypohjaisessa lähestymistavassa ja huomiossa ihmisiä kohtaan tulee siitä, mitä ihmiset voivat tehokkaasti tehdä ja olla, joka tarkoittaa heidän kykyjään (Robeyns 2003).

Tutkimusaineistosta ja menetelmistä minun on sanottava se, että tulen käyttämään tutkimuksen valmistelussa runsaasti soveltavaa etiikkaa, bioetiikkaa ja oikeusfilosofiaa käsitteleviä kirjoja. Peter Singer on tärkeä lähdeteoreetikko, hänen kirjoistaan muistettavimmat ovat etenkin Practical Ethics ja Applied Ethics. Merkittäviä teoreetikoita joiden näkemyksiin nähden argumentoin ovat esimerkiksi Derek Parfit ja kykypohjaisen lähestymistavan suurin vastustaja utilitarismin kehittäjä John Stuart Mill. Yksi merkittävä soveltavaan etiikkaan liittyvä kirja ja lähdemateriaali on Wanda Teaysin, John-Stewart Gordonin ja Alison Dundes Rentelnin kirja Global Bioethics and Human Rights, jossa käsitellään merkittävällä tavalla soveltavan etiikan alalajia bioetiikkaa ja sen soveltamista globaalille asioiden hoitamisen asteelle. Stephen Holland on kirjoittanut kirjan Bioethics – a philosophical introduction, jossa hän käsittelee uudella ja lähestymiselle helpolla tavalla bioetiikan kysymyksiä ja niiden liittymistä perustavimpaan filosofiaan. Tony Fitzpatrick soveltaa etiikkaa käytännönmukaisiin kysymyksiin kirjassaan Applied ethics & social problems. Fitzpatrick käsittelee normatiivista etiikkaa ja pyrkii soveltamaan sitä siinä sellaisiin moraalisiin kysymyksiin, jotka käsittelevät syntymää, yhteiskuntaa ja kuolemaa. RF Chadwickin Encyclopedia of applied ethics on myös ollut itselleni hyvin merkittävä tiedon edistäjä, kuten myös Hugh LaFolletten Ethics in practice. Yksi tärkeä aiemman tutkimuksen materiaali on Andrew I Cohenin Contemporary Debates in Applied Ethics, jossa hän tarkastelee helppotajuisella tavalla soveltavan etiikan kysymyksiä. Muutenkin Cohen on yksi merkittävä hahmo soveltavan etiikan aiemmassa tutkimuksessa. Birgitta Forsman kirjoittaa bioetiikasta, uskonnollisesta etiikasta ja etiikasta ylipäätään esimerkiksi kirjassaan Gudlös etik, joka on merkittävä lähdeteos. Kotimaisesta tutkimuksesta on mainittava etenkin Matti Häyry ja Heta Gylling, mutta myös Juha Räikkä. Kuriositeettina on mainittava soveltavaan etiikkaan liittyvä kotimainen kirja, joka on Markku Myllykankaan ja Päivi Räsäsen keskustelukirja Mitä maksaa ihmishenki, joka liittyy läheisesti soveltavan etiikan kysymyksiin, kuten esimerkiksi köyhyyteen. Mahdollisesti esimerkkinä käsittelemiäni normatiivisen etiikan teoreetikoita ja klassikoita ovat etenkin Bentham, Mill, Aristoteles, Macintyre ja Kant.              
                                            
On varmaan tarpeellista seurata myös sanomalehtiä aiheen takia, koska siellä usein tiedotetaan uusimmanlaatuisesta tutkimuksesta lähes mitä tahansa alaa koskien. Myös kotimaan sekä ulkomaan politiikka sekä talous ja kulttuurisivut kannattaa varmasti tämän aiheen perusteella lukea hyvin tarkasti. Työn edistymisestä on sanottava, että olen vasta alkamassa tämän aiheen parissa, mutta uskon työintoni alkaneen jokin aika sitten, ja näin ollen työ tulee valmistumaan vuoden tai korkeintaan puolentoista vuoden sisällä.

 Yksi tärkeä pointti tässä tutkimuksessa koskee sitä, voidaanko jonkinasteinen köyhyys hyväksyä ainakin joidenkin yhteisöjen ja yhteiskuntien sisällä. Tähän viitaten voisi myös kysyä, että onko joissakin olosuhteissa mahdollista, että jos joku on köyhä, niin häntä voitaisiin ainakin henkisesti rankaista omasta köyhyydestään. Tästä avautuu näkemys siihen, että onko köyhyys köyhän oma asia, onko se yhteiskunnan ja yhteisön asia, vai onko se kuitenkin jotain noista kaikista mainituista poikkeavaa.

Tutkimukseni rahoituksesta voin sanoa, että tulen hakemaan Koneen säätiöltä apurahaa, ja jos siellä ei tärppää, niin onhan näitä kaikenlaisia kansan sivistysrahastoja jne. 
Aion tässä tutkimuksessa analysoida niitä yhteiskunnallisen elämän perustavimpia sijoja, joihin köyhyys ja epätasa-arvoisuus vaikuttavat eniten. Yksi on lapset, johon vaikuttaa perheen historia ja rakenne sekä perheen sisäinen psykodynamiikka. Kansalaisuus ja ihmisoikeudet edustaa oikeusinstituutiota, joka syrjii ei-kansalaisia, tästä on hyvä esimerkki Britannian konservatiivipuolueen takapenkkiläisten tällä hetkellä villitsemän Brexit-äänestyksen lopputuloksen myötä mahdollisesti muunmaalaisille tulevat rajoitukset Britanniaan pääsyssä. Yksi on koulutus, jonka avulla nuori ihminen joko saa tai ei saa pääsyä koulutusinstituutioihin. Yksi on ympäristö, joka altistaa ihmiset epätasa-arvoisesti luonnon ilmiöiden armoille. (SCPI)

Wolffin mukaan köyhyys on tavoiteltuun päämäärään tarvittujen lahjojen puutetta (Wolff etc. 2015). Aion käsitellä myös tuota Wolffin ilmaisemaa väitettä. Ihmiset köyhyydessä eivät pysty saavuttamaan tarpeitaan ja sen vuoksi kärsivät kurjuuden erilaisista muodoista. Wolff nimittää köyhyyttä iskuksi kohti ihmisen kunniallisuuden kasvoja (2015). Ihmisen kunniallisuus ja arvokkuuskin ovat asioita, joita voisi tässä tutkimuksessa tarkastella. Ne siis tarkoittavat etenkin itsekunnioituksen säilymistä ihmisessä.


Itsekunnioituksesta voidaan mainita esimerkiksi luostareiden munkit, jotka ovat kieltäytyneet täysin ulkoisen maailman houkutuksilta ja kilvoittelevat yleensä todella urheasti. Munkit siis elävät vapaaehtoisessa köyhyydessä, ja voi sanoa kykypohjaisen lähestymistavan kautta, että siinä kun pyritään johonkin olemisen tai tekemisen tilanteeseen, on siinä myös vaatimattomuudelle sijaa. Toimintamahdollisuuksien teorian mukaisesti jotkut vaatimattomammat ihmiset voivat tyytyä matalampaan elintasoon kuin toiset ja olla asemassaan täysin tyytyväisiä.

Lähteet:
Robeyns, I.: The capability Approach: An Interdisciplinary Introduction, 2003
Singer, P.: Practical Ethics, 2011, Cambridge University Press
Stanford Center on Poverty & Inequality: Key Issues in Poverty and Inequality
United Nations: Indicators of Poverty & Hunger, 2011
Wells, T.: Internet Encyclopedia of Philosophy: Sen's capability approach
Wolff, J.; Lamb, E.; Zur-Szpiro, E.: A philosophical review of poverty, 2015