Tiedon kuuluvuudesta
Tiedon sanotaan kuuluvan kaikille, sen ei siis ole tarkoitus olla esimerkiksi ideologista nautintoa, jossa ilahdutaan siitä, että saadaan sanoa asiat itselle oikealla tavalla sadoille tuhansille ihmisille. Kuitenkin tuo ideologisen nautinnon elementti nähtävästi liittyy lähes kaikkiin journalistina työskenteleviin ihmisiin. Se että kaikki ihmiset eivät saa kirjoittaa lehtiin, monesti eivät edes lukijanpalstalle, rajaa sitä inhimillistä potentiaalia, jonka lehden yhden version kokoaminen vaatii. Mielestäni journalismin tulisi perustua freelancereihin, mutta etenkin sellaisiin freelancereihin, joilla on kokemusta sellaiselta yliopistosivistyksen tai työelämän alalta, joka soveltuu tämänkaltaisiin asiantuntijatehtäviin. Mielestä esimerkiksi journalismin opiskelu ei anna tuleville toimittajille tarpeeksi kykyä sellaiseen toimeen, jossa tarvitaan oikeanlaista tiedon levittämisen kykyä
Jos toimittajina työskenteleviltä kysyttäisiin, kuinka useasti he ovat laiskasti heittäneet jonkin kirjoituksentapaisen lehteen julkaistaviksi, vastaus ei varmaankaan olisi yksi tai kaksi. Olen joskus lapsena ajatellut, että päivinä, jolloin uutisia ei ole tarpeeksi, olisi lehdissä tyhjät paikat juttujen tilalla. Vaikka tuo ilmensikin lapsellista ajatuksenkulkua pitkälle vietynä, olisi sekin asiantila mielestäni vielä tänäkin hetkenä ajatellen parempi kuin se, että lehti täytetään aivopieruilla, väärästi siteeratuilla lainauksilla, jotka naurettaisiin ulos kaikista tiedekunnista.
Sanomalehtikirjoituksen tulisi siis mieluiten perustua asiantuntijuuteen, samalla kouluissa olisi varhaisimmilta luokka-asteilta alkaen opetettava sanomalehtikirjoitusta, ja noita kirjoituksia tulisi tarjota kurssi kurssilta enemmän lehtiin, vaikkakin siinä kohdin voidaan sanoa, että koulun lehden ylläpitäminen laadukkailla kirjoituksilla leventää nuorten halua tiedonvälitykseen.
Lehtikirjoittelun tulisi myös olla akateemisempaa ja lähteisiin perustavampaa kuin mitä se tänä päivänä monesti on. Ketään ei kiinnosta yksityiset juorut, vaikka ne tulisivatkin sellaisilta tyypeiltä, jotka ovat saaneet nauttia elintasosta monta vuotta saman lehden toimituksessa. Monilla kirjoittajilla lisäksi ilmenee monesti jumittuneita ajatuksia, jotka monesti ohjaavat kaikkia heidän kirjoittamiaan kirjoituksia. Vaikka tuon on sanottava kertovan pienoisesta itsenäisen ajattelun jyvästä, on todellakin totta etteivät ihmiset halua lukea kirjoituksia, joiden asiasisältö on todettu saman kirjoittajan toimesta jo useita kertoja.
Toimittajuus tarkoittaa monesti vain sitä, että tällaisella ihmisellä on sertifikoitu valtuutus vaivata ihmisiä omilla ajatuksillaan, jotka ennen todetun mukaan, toistuvat monesti kirjoitus kirjoitukselta. Ketään ei kiinnosta tästä asiasta nousevan ylpeyden sävyttämät juoruja kertovat mielipideautomaatit. Tieto ja tiedonvälittäminen kuuluvat kaikille, mutta mielestäni etenkin heille, jotka voivat asiantuntijana sanoa jotain asioista. Toimittajia tulisi sivistää ja sivistyneistöä tulisi opettaa kirjoittamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti