Politiikan ja uskonnon välistä suhdetta on tärkeää käsitellä myös nykypäivänä, koska etenkin perussuomalaisten kansanedustajat ovat tuomassa Suomeen sellaista kulttuuria, jossa uskonnollinen ja poliittinen taso ovat yhtymässä mahdollisesti tulevaisuudessa suurinkin seurauksin.
Politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitoa maallisella tasolla. Se tarkoittaa etenkin sitä, ettei kukaan yhteiskunnallisten asioiden hoitoon osallistuvista ihmisistä ei ole toisia korkeammalla tasolla. Ei myöskään ole minkäänlaisia korkeammalta tasolta tulevia arvoja. Se että arvoista voidaan päättää tarkoittaa etenkin sitä, että ne löydetään uudestaan intuitiivisesti arvotunteita kokemalla. Se muoto minkä arvotunteet saavat määräytyy siitä mikä on ihmisen geeniperimä ja myös siitä, miten nuo geenit sopivat siihen ympäristöön/ympäristöihin, joissa ihminen viettää elämänsä. Ihmisillä on varmaan taipumusta korostaa ajattelussaan tietynlaisia arvoja, jotka voivat poiketa, mutta monesti ne määräytyvät suuresti kulttuurin mukaan. Arvotunteet liittyvät tunnustushierarkiaan, joiden tasot tietyllä tavalla institutionaalisesti "solmivat" niitä. Tässä arvotunteiden kokemisessa on pyrittävä etenkin siihen, että ne tuottavat kaikki tärkeät syväsymbolit, joihin kaikki kriittinen ajattelu yhteiskunnassa perustuu. Arvojen kokemisessa on pyrittävä etenkin siihen että arvoista ei saa tulla tukiarvoja ja tuki-instituutioita, koska moniarvoisen yhteiskunnan on perustuttava etenkin siihen, että arvoihin suhtaudutaan liberaalisesti ja toisten arvoja ei murskata tuki-instituutioilla ja -arvoilla. Arvojen tulee olla pyyteettömiä ja itseriippuvaisia. Silloin ei voida väittää mitään sellaista, että jokin arvo tai arvojen ryhmä olisi jollakin tavalla toisia parempi tai ylempi ja tiukan suojelun alla oleva. On selvää että jotkut etenkin perussuomalaisten ja kristillisten kansanedustajat pohjaavat vielä tänäkin päivänä arvonsa raamattuun ja herraan pilvien päällä. He katsovat että uskonnon ja metafysiikan taso tunnustushierarkiassa on suuvereeni ja kyseenalaistamaton, jolloin muut arvotasot käyvät vain auttajiksi ja sen suvereenin tason vahvistajiksi.
Uskonnolla tarkoitamme etenkin hengellisellä tasolla tapahtuneiden asioiden institutionaalisia yhteenkeräytymiä. Tietyssä uskonnossa suositaan aina vain jonkinlaisia kertomuksia, riittejä ja symboleita. Uskontoa voitaisiin myös ehkä nimittää jonkinlaiseksi eettisen koodien yhteenkeräytymäksi. Monet raamattuun (vaikkeivat olisi edes sitä lukeneet) poliittisen ideologiansa perustavat populistiset ihmiset kuvittelevat, että heillä on hallussaan universaalisesti pätevät arvot. Kuitenkin voidaan sanoa, etteivät hengelliset arvot ajattomuudessaan ole samanlaisia kuin mitä ovat maallistuneessa politiikassa käytettävät maalliset arvot.
Jos politiikkaan tuodaan uskonto, tarkoittaa se lähes aina sitä, että silloin katsotaan vain yhden suunnan olevan oikeassa. Silloin ei hyväksytä toisten mielipiteitä ja vetäydytään tietynlaisiin poteroasemiin, joista heitellään poliittiselle areenalle aivopieruja, joissa ei oteta huomioon mitään muuta kuin se, että asia on sillä tavalla, koska se lukee Raamatussa. Uskonnollinen politiikka on täysin liberaalin demokratian vastainen. Eräs perussuomalaisten kansanedustaja kertoi äskettäin haastattelussa sitä, miten SMP:n kokouksissa 70-luvulla oli "herätyskokouksen tunnelma" ja sitä tämä edustaja jaksoi vääristyneesti ylistää. Uskonnollista politiikkaa ylläpitäneitä tai ylläpitäviä maita ovat esimerkiksi Saksa 1930-luvulla, Neuvostoliitto (dogmasta tuli uskonto) koko historiansa ajan ja ehkä myös Yhdysvallat ja Venäjä tänä päivänä.
Carl Schmitt kirjoitti kirjan Poliittinen teologia, jossa hän väittää, että nykyiset politiikassa käytettävät termit ovat olleet aiemmin uskonnollisia termejä. Kuitenkin uskonnolliset kansanedustajat puhuvat vieläkin maallikkosaarnaajien tavalla, jossa politiikan teossa heitellään ilmaan uskonnollisia symboleita ja haikaillaan sellaisten instituutioiden perään, jotka aika on voittanut jo ajat sitten.
Maallisuus tarkoittaa etenkin hengellisen tason poissaoloa. Ihmiset joiden esikuva on "Taivaan Herra", ovat yleensä ihmisiä, jotka tuon merkillisen erityisyhteytensä ansiosta katsovat voivansa asettautua vahvasti toisia ihmisiä korkeammalle tasolle. Siitä tulee ilmi etenkin se, että uskonto politiikassa poikkeuksetta lisää suvaitsemattomuutta ja ennakkoluuloja. Uskonnossa siis korostetaan etenkin traditioita, vaikka samalla on sanottava että tuon tradition hyväksyminen ei suorassa suhteessa tarkoita sitä, että nämä ihmiset hyväksyisivät uskonnollisen ja polittisen tason tai hengellisen ja maallisen tason todellisen toisiinsa liittymättömyyden. On siis selkeää että uskonnollisista ja oikeudellisista normeista poikkeaminen ei ole sama asia.
Monesti uskonnollisten ryhmien kuvaava määre on helposti laudator temporis acti - menneen ajan ylistäjä. Mielestäni yleistävä ja normatiivinen hengellinen taso ei kuulu maalliseen mielipiteiden tasoon.
Politiikka tarkoittaa siis sitä että siinä toimii ryhmittymiä joiden tarkoitus on parantaa yhteiskuntaa ja kehittää sitä uudelleen. Tässä järjestelmässä käsitteiden tulisi aina saada merkityksensä uudelleen symboleita tulkitsemalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti