Kallis ystävä
Muutamat kohdat viimeisimmässä kirjeessäsi, jossa käsittelet Hölderliniä, on yllättänyt minut suuresti ja luulen kehittyneeni siitä siten, että voin näitä lempirunojani ylistää ja astua eteenpäin kehittyneitä askelia rauhallisesti. Minä haluan tuoda vielä esiin silmieni alle kovat ja epärehelliset sanasi, ehkä siksi että edustat hyvin pian erilaista mielipidettä. Miten Hölderlin voi olla sinun lempirunoilijasi on minulle täysin käsittämätöntä. Minulle vähintäänkin on tällä matelevalla ja puolihullulla äänellä mahtailevalla miehellä ja hänen repeilevällä rikotulla sävyllä huono tuntuma ja se on tehnyt vain yhden ja saman kammottavan poisviskatun vaikutuksen. Epäselvä lausunta ilotaloajatuksilla, raskaat muserrusiskut Saksaa vastaan. Pakanajoukkojen jumalallistaminen, naturalismin, panteismin ja polyteismin hyväksi jotka samalla kulkevat toistensa läpi - tämä kaikki on hänen runoissaan yhtenevänä, mutta etenkin hyvin asian kiekaiseva kreikkalainen mitta.
Arvokkaassa kreikkalaisessa mitassa! Jumalani! Onko se koko ylistyksesi? Nämä säkeet (joiden ympärillä vain yksi mitta ja muoto on oikea) paisuen puhtaimmasta pehmeästä tunteesta, nämä säkeet niiden luonnollisuudessaan ja alkuperäisyydessään, jolla ne pimentävät taiteen ja Platonin muotopakkomielteen. Säe pian nostattavassa oodiperäisyydessään eteenpäin nostattaa vaikka pian suloisimmassa äänessään, joka epätoivoon itsensä menettää. Näitä säkeitä et voi millään muulla sanalla ylistää kuin pinnallisella jokapäiväisellä "menestyksellä". Ja se ei todellisuudessa ole mikään suurin epäoikeudenmukaisuus. Epäselvä ilmaisu ja ilotalosta peräisin olevat ajatukset. Nämä naurettavat sanat näyttävät minulle siltä, että sinä ensiksi olet mauttomasta tuomiosta Hölderliniä kohtaan rajoitettu paikallesi ja toiseksi ennen kaikkea, että se ei ole sinulle kuin epäselvä mielikuva ja sen lisäksi ettet ole lukenut niin hänen runojaan kuin myöskään hänen muita tunnetuimpia töitään. Yleisesti vaikutat olevasi siinä uskossa, että hän olisi kirjoittanut pelkästään runoja. Silloin et tiedä esimerkiksi Empedoklesta, tätä niin merkityksellistä dramaattista fragmenttia, jossa ahdistavin äänin esitellään epäonnisen runoilijan tulevaisuus ja vuosia kestäneen hulluuden hauta, tämän läpi ei käy selväksi miten tarkoitit epäselvässä puheenvuorossa, etenkin puhtaimmassa sofokleslaisessa kielessä ja syvällisten ajatusten loppumattomassa täyteläisyydessä. Et tunne myöskään Hyperionia, joka kuuluvassa proosansa kehityksessä, arvokkuudessaan ja kauneudessaan josta alkavat kuvat, jotka antavat minulle samankaltaisen vaikutelman, kuin aallokko iskisi mereltä päin kohti rantaa. Itse asiassa tällainen proosa on musiikkia pehmeällä tavalla rauhoittava ääni jonka tuskalliset dissonanssit murtavat, lopulta räiskyvänä voimakkaan epätavallisena hautalauluna.
Vaikka sanottu käsittelee etenkin vain ulkoista muotoa, antaa se minulle vain pelkästään muutamia sanoja ajatuksentäyteisen Hölderlinin liitteestä, se joka sinulle näyttää pelkästään sekaiselta ja epäselvältä, jolla sinä näytät sitä käsittelevän. Kun sinun torjuntasi myös todella muutamia runoja hänen hulluutensa ajalta löytää ja kun itse aiemmassa alemmassa asemassa syvällisyys kohtaa hullun rikkinäisen yön siten ovat ne molemmat useampien usealukuisten samuuksiensa kanssa puhtaat, kalliita runotaiteemme helmiä. Rankaisen sinua vain pelkästään runoista kuten "Paluusta kotimaahan", "Kahleditusta virrasta", "Auringonlaskusta", "Sokeasta laulajasta", ja johdata itsesi Iltafantasian viimeiseen strofiin, missä syvin melankolia ja kaipaus puhuvat rauhasta.
Iltataivaalla kukkii kevät
Lukemattomasti kukkivat ruusut, ja rauhallisesti näyttää siltä
Kultainen maailma, poimikaat minut sieltä
Purppuraiset pilvet ja halu mennä ylös
Valossa ja ilmassa hämärtyvät minulle rakkaus ja laulu
Kuitenkin miten huono ja naurettava pyyntö, lentää
Taika. Pimeä tulee ja yksin ja rauhallisesti
Taivaan alla, kuten aina, olen minä
Tule sinä nyt, huomaamaton rauhattomuus. Liian paljon vaadittu
Sydän, kuitenkin ikuisesti nuorekas, hohtava sinä, kyllä
Sinä rauhaton, unelias
Rauhallinen ja iloinen on silloin minun kaverini
Muissa runoissa kuten etenkin jostain ajattelevasta ja harhailusta, ne nostavat runoilijan meillä korkeimpaan idealiteettiin, ja me tunnemme heidän kanssaan, että tämä on heidän kotoinen elementtinsä. Kuitenkin on vielä suuri määrä hänen runojaan, jotka ovat merkityksellisiä, joissa hän sanoo saksalaisille katkeria totuuksia, jotka nykypäivänä ovat lähes täysin hyväksyttyjä. Myös Hyperionissa heittelee hän teräviä ja kirkeriä sanoja kohti saksalaista barbaarisuutta. Kuitenkin on tämä vastenmielisyys todellisuuden edessä liitettävissä suurimpaan isänmaanrakkauteen, joka oli Hölderlinille korkeassa asteessa ominaista. Mutta hän vihasi saksalaisissa tavallisia yhden asian miehiä ja filistealaisia.
Keskeneräisessä murhenäytelmässä Empedokles runoilija paljastaa meille oman luonteensa. Empedoklesin kuolema on kuolema jumalylpeydestä, ihmisten tuomiosta, maailman itsetyytyväisyydestä ja panteismista. Koko työ oli aina sitä luettaessa ravistellut minua kovin; tässä Empedokleksessa asuu jumalallinen korkeus. Hyperionissa sitä vastoin jos hän samoin korokkeelle nostavasta loistosta ympäröidyltä vaikuttaa, on kaikki kohtaamatonta ja epätyydyttävää; kuvat jotka runoilija loihtii ovat "ilmakuvia, jotka synnyttävät äänessään koti-ikävän, kalahtelun meidän ympärillämme, meille tuovan nautinnon kautta täyttymättömän kaipuun herättää. Missään muualla ei ilmaista niin selkeästi kaipuuta Kreikkaa kohtaan niin puhtailla äänenpainoilla. Missään ei myöskään näe selkeästi yhteyttä hänen todellisiin alkuperäisiin ystäviinsä Schilleriin ja Hegeliin.
Vain vähän olen tähän mennessä pystynyt koskettamaan, mutta minun pitää antaa se sinulle rakas ystävä. Kokoan näistä osista kuvan traagisesta runoilijasta. Minä väitän että hänen monimutkaisten uskonnollisten näkemyksiensä takia, yrität päästä ilman tuomiota siitä, ja tässä arviossa voit luottaa minun vähäiseen tuntemukseeni filosofiasta. Kuitenkin jokainen asian valaisutapa on otettava huomioon ja alistettava tarkemmalle tutkimukselle. Ehkä pyyhkäiset pois ongelman, joka liittyy siihen, että asiaan tulisi mennä syvällisemmin Ja ilmoituksen samalla vaatimattomalla valolla perehtyä ehkä myös hänen mielensä sairauteen ja sen syihin, joilla kuitenkaan tuskin on kovinkaan selkeitä juuria.
Sinä varmasti annat minulle sen anteeksi, jos joskus innokkuuteni takia olen käyttänyt sinusta kovia sanoja. Toivon vain ja sitä voidaan käsitellä kirjeeni pääasiallisena päämääränä - että sinä sen kautta saisit sen tietopotentiaalin ja kehittäisit tuomiota antamattoman arvostustavan kaikkia runoilijoita kohtaan, joista suurinta osaa sinun maasi tuskin tuntee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti