Kulttuurin ja yhteiskunnan seksualisoitumisesta

Nykyaikainen kulttuuri ja yhteiskunta ovat seksualisoituneet täysin ja samalla seksualisoineet suuren osan kaikkien ihmisten ajattelutoiminnasta. Se tarkoittaa sitä, kun jokin asia määrittää jotain toista täysin siten, että käsitys toiminnan palkkiollisuudesta saa aikaisempaan nähden erilaisen muodon. Siinä katsotaan kaikkien ihmisten toimivan saman palkkiollisuuden mukaan – eli he katsovat kaikkien motiivien olevan samalla alhaisella tasolla. Siinä kaikessa katsotaan mukana olevan etenkin seksi. Siinä ajatellaan, että jollei mies ole kiinnostunut naisista on hän auttamatta homo, ja ellei ole kiinnostunut miehistä, pitää tämä osoittaa mahdollisimman voimakkaalla kiinnostuksella naisiin. Tässä kohdin voimakkaimmat ennakkoluulot ovat ehkä etenkin nuorilla ihmisillä. Tämä seksualisoitumiskäsite liittyy etenkin Schopenhauerin mukaan ihmisen porvarillistumiseen. Porvarin ajatustoiminnoissa ei useinkaan ole henkistä tasoa ts. porvarillinen ihminen ei pyri tietoon sen itsensä takia. Porvarillinen ihminen on kiinnostunut etenkin kaikesta omaa mukavuutta ja pinnallista omaa hyvää lisäävistä tekijöistä. Porvarillisesti toimivat ihmiset katsovat kaikkien toisinajattelijoiden olevan hulluja. Yleensä porvarillisesti toimiva ihminen on kiinnostunut vain välinearvon ja hyödyn mukaisista asioista. Aseksuaalisuus ja androgyynisyys tarkoittavat sukupuolettomuutta ja sitä etteivät määritelmien mukaiset ihmiset toimi seksuaalisista motiiveista. Tällaiset ihmiset voivat unohtaa sukupuoliroolit. Yleisesti mielestäni yhteiskunnalliset instituutiot ovat muodoltaan, joko arvoinstituutioita tai tuki-instituutioita. Toiset ovat olemassa itseisarvoisesti ja toiset välinearvollisesti, missä roolissa niiden on tuettava instituutioita, jotka saavat itseisarvon. Mielestäni ihmisen tavoitettavana ovat myös syväinstituutiot ja syväsymbolit, jotka luovat parhaimmassa tilanteessa yhteiskunnalliselle todellisuudelle perustan.  Tuki- ja arvoinstituutiosta ne poikkeavat siten, että niissä korostetaan itseisarvoisuutta ja tekemistä itsensä vuoksi. Olemisen ja tekemisen itseisarvoisuus poistaa tekemisestä liiallisen vakavuuden ja tukee ironisia elämänasenteita. Silloin kaikki ovat jo perillä.  Silloin jos ajateltaisiin tuki-instituutioiden olevan hyvä asia, korostuisi yhteiskunnassa ajattelutapa, jossa korostettaisiin välinearvollisen tekemisen hyvyyttä ja oikeutta, mihin todellisuuden seksualisoitumisen voidaan nähdä liittyvän. Se on vaikutteellisuutta jo etukäteen määritellyistä arvotunteista, joiden sisältöön välinearvollisen tekemisen voidaan nähdä liittyvän. Seksuaalisten motiivien voidaan nähdä liittyvän yhteen ja samaan: joko kikkelin tai pimpan saantiin. Mutta on todistettua, että on aina ollut ihmisiä, jotka toimivat eri motiivien määrittäminä. Tuo ei kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa ole kovinkaan yleistä, kun tuo vietti määrittää ajatuksellisesti heikommalla tasolla olevien koko ”ajatus”-toimintaa. On mielestäni todistettua, että rohkeasti sukupuoliroolien välissä toimivat ihmiset havainnoivat kaikkea enemmän ja ovat avoimempia kaikelle kuin ihmiset, jotka antavat valmiiden roolien määrittää itseään. Ja luovan toiminnan kannalta, mikä on tärkeintä, usein he suhtautuvat myös tietoon itseisarvoisemmin. Onkin mielestäni niin, että tietynlainen ”suhdeajattelu”, joka on tyypillistä nuorille ihmisille, on valhetodellisuuden perustana, samalla kun rooleista vapautunut ihminen voi suuntautua asioihin itseensä. Sanoisin, että kulttuurin, joka ei ole seksuaalisista rooleista määrittynyt, tulisi perustua kyseenalaistamattomaan ystävällisyyteen jokaista ihmistä ja heidän omaa reviiriänsä kohtaan.