Alustus von Becker-suvun historiikin julkaisutilaisuudessa Kangasniemellä 2.12.2014

Hyvät kuulijat! Tahdon alkuun kiittää tämän tilaisuuden järjestäneitä tahoja, Beckerin koulua, kirjastonhoitaja Sari Tullaa ja Professori Mannista. He ovat nähneet kirjahankkeen merkittävyyden myös Kangasniemen kontekstissa. Olen itse käynyt tätä ennen Kangasniemellä kahteen otteeseen kesinä 2005 ja 2009. Vuonna 2005 vierailin äitini, tätini ja isoisäni kanssa Hännilän kartanossa ja sukuhaudan luona hautausmaalla. Tuolloin olin jo aloittamassa sukua koskevan lähdemateriaalin keräystä itsenäisesti. 2009 kävin yksin Kangasniemellä, kun silloin asuessani Düsseldorfissa Saksassa mielenkiintoni sukuani kohtaan oli saanut vahvemman sykkeen. Silloin kävin toistamiseen sukuni sukuhaudan luona Kangasniemen hautausmaalla. Isoisänikin varmasti olisi täällä tänään läsnä, ellei hänen sairautensa olisi valitettavasti estävänä tekijänä. Tarkoitukseni on tässä puhua suvustani von Beckereistä ja myös suvun jäsenten liitteestä Kangasniemen pitäjään. On varmaan aloitettava suvun esittelyllä. Von Becker-suku on suomalainen saksalaisperäinen aatelissuku, Suomen ritarihuoneella suku numero 52, joka on vaikuttanut merkittävällä tavalla jäsentensä kautta suomalaisen kulttuurin kehittymiseen. Suku on nykytietämyksen perusteella alkuaan saksalaisesta Baltiasta, josta ensimmäinen tunnettu kantaisä Hans Becker tuli Suomeen. Suvulla on ollut sukuhaaroja Kangasniemellä, Luhangassa, Heinävedellä ja Ruotsissa Länsigöötanmaalla. Luhangan haara on näistä varmuudella vielä tänä päivänä elävä. Tänä päivänä Luhangan haara pitää kotipaikkanaan Virrantalon tilaa Kaavilla, Koillis-Savossa. Mieslinjaisessa suvussa on tänä päivänä 33 jäsentä, joista osalla on vuonna 1935 tapahtuneen nimen suomentamisen jälkeen käyttöön otettu nimi Virrantalo. Tämä ei tietysti heikennä yhtään sitä suvun juurien arvostusta, mikä suvussa vallitsee. Onhan esimerkiksi Granfelt-nimisen aatelissuvun jäsenistä nykyisin suuri osa Kuusia. Suurin osa historiallisen von Becker-suvun mieslinjaisista jäsenistä kuuluivat Kangasniemen haaroihin. Olen äskettäin koonnut suvun historiasta kirjan, joka on laajin von Becker-suvusta tähän mennessä koottu esitys. Kangasniemen haarojen jäsen, kuvataiteilija Adolf von Becker oli merkittävin taiteemme kultakauden taiteilijoiden opettajista, hän opetti muun muassa Albert Edelfeltiä ja Axel Gallenia. Kuopion taidemuseossa on parhaillaan näyttely Taiteilijatoveruutta, joka esittelee Ada Thilenin, Maria Wiikin, Helene Schjerfbeckin ja Helena Westermarckin taidetta: luonnollisesti Adolf von Becker opetti myös noita neljää taiteilijaa. Adolfin veli Carl Hugo oli kreivi Carl Robert Mannerheimin pitkäaikainen ystävä ja myöhemmän marsalkka Mannerheimin kummisetä. Näiden veli oli Suomen ensimmäinen silmälääketieteen professori Frans Josef von Becker. Merkittävin suvun jäsenistä on varmaankin ollut Reinhold von Becker, joka oli Carl Hugon, Frans Josefin ja Adolfin isä, ja joka vaikutti merkittävällä tavalla etenkin suomen kirjakielen kehittymiseen. Voidaan sanoa, että mies, jolle tämä koulu on nimellään omistettu, kehitti suomen kieleen sanan sivistys, joka sana merkitsee kaikkea sitä, minkä vuoksi tällaisia kouluja Suomessakin tänä päivänä on. Lisäksi hän vaikutti todella merkittävällä tavalla siihen, että Lönnrot tuli aikanaan koonneeksi Kalevalan. Koska professori Manninen on jo kertonut enemmän hänestä, on varmaan asianmukaista, että minä kerron myös muista suvun jäsenistä, myös sellaisista, jotka ovat asuneet Kangasniemellä suuren osan elämistään. Kangasniemellä järjestettiin vuonna 1988, jolloin allekirjoittaneella oli kunnia syntyä, Becker-seminaari, jossa puhuivat dosentti Erkki Markkanen ja professori Ohto Manninen. Seminaari kunnioitti ensimmäisellä näkyvällä tavalla von Becker-sukua Kangasniemen kontekstissa. Tuolloin paljastettiin Kangasniemellä tien varressa oleva Kalevala sotkalintu, joka kuvaa Reinhold von Beckerin roolia Kalevalan synnyssä. Reinhold von Becker kuului toiseen Kangasniemellä olleista von Becker-suvun haaroista. Von Becker-suvun Kangasniemen haarat perustivat kersantti Anders ja kapteeni Abraham Gideon von Becker. Tuossa vaiheessa sukuun tulivat Ohensalon rälssisäteri veljeksien äidiltä, joka kuului merkittävällä tavalla Kangasniemen alkuhistoriaan vaikuttaneeseen vapaaherralliseen von der Pahlen-sukuun, ja Paappalan ja Hännilän kartanot, minkä lisäksi suku on myöhemmin omistanut pitäjässä ainakin Reinikkalan ja Ylähovin kartanot. Anders, joka oli mm. Reinhold von Beckerin isä, oli merkittävä maanviljelijä, hän mm. aikaansai 1780-luvulla myllyn Äkrynkoskeen, jota käyttivät silloin kaikki alueen talolliset. Hän osallistui myös varsin iäkkäänä Kustaan sotaan, jossa hän puolusti innokkaasti Ruotsi-Suomen valtakuntaa. Andersin poika Gustaf Suomen sodan sankari, jonka kerrotaan mm. vaikuttaneen merkittävällä tavalla venäläisten komentajan ruhtinas Dolgorukin kaatumiseen Koljonvirralla, opiskeli myöhemmin maanmittariksi, hän perusti 1820-luvulla Tamaranjokeen tuolloin merkittävän yksiraamisen sahamyllyn, lisäksi hän oli mukana 1820-luvun tienoilla järjestettyyn Puulaveden laskemiseen ja tutki noita vesialueita. Andersin veli Abraham Gideon taisteli muiden sukulaistensa tavoin innokkaasti sodissa, lähinnä Kustaan sodassa ja Suomen sodassa. On sanottava negatiivisessa sävyssä hänestä, että hän oli vuonna 1812 vastustamassa pitäjän uuden kirkon rakentamista Kaijanmäelle, omille mailleen. Abraham Gideonin poika komissionmaanmittari Georg Gustaf Gideon von Becker on varmasti eniten von Beckereistä Kangasniemeen vaikuttanut henkilö. Hän oli merkittävällä tavalla vaikuttamassa siihen, että Kangasniemen läntiset kylät ja hänen oman tilansa Ohensalon rälssisäterin ympäröivät maat liitettiin Kangasniemeen. Ne olivat siis aiemmin kuuluneet Hirvensalmeen. Georg Gustaf rakensi tullimyllyn Luusuniemeen vuonna 1831 ja Sarvikosken sahan Ohensalon kylään vuonna 1842. Hän oli myös mukana 1830-luvun alussa köyhäinhoitoa varten kerätyssä varmojen ja luotettavien henkilöiden joukossa, muut olivat: kirkkoherra Boman, nimismies, luutnantti Colliander ja lauta- ja kuudennusmiehet. Georg Gustaf Gideon von Beckerin tytär Olga avioitui Svinhufvud-sukuun ja heidän pojastaan Pehr Evindistä tuli Suomen presidentti. Pehr Evind oli äidin poika, sillä hänen isänsä kuoli hänen ollessaan kaksivuotias, ja hän kasvoi etenkin von Becker-suvun naisten äiti Olgan ja Mathilda-tädin elinpiirissä. Olgan veljen esikuntakapteeni Fransin tyttäriltä, jotka olivat venäläisen korkea-aateliin kuuluneen äitinsä mukaan Kangasniemen alueelle poikkeuksellisesti ortodokseja, Ohensalon rälssisäterin viimeiset maat, Sarvikosken hovi ja Mehtoniemen sivutila menivät muille suvuille, kuten Svinhufvudeille. Andersin pojasta Reinholdista ja hänen yhteydestään Kangasniemeen on sanottava, että kun hän vuonna 1819 suunnitteli aloittavansa kirjoittamaan Turun Wiikko-Sanomia, kirkkoherra Palander kehotti pitäjäläisiä tilaamaan pitäjän pojan lehteä, ja lopulta peräti neljätoista Kangasniemeläistä tilasi lehden, mikä on suuri määrä huomioiden pitäjän sijainnin ja lehden koko tilaajamäärän joka oli lopulta noin 2000, joka oli enemmän kuin kaikilla muilla samaan aikaan julkaistuilla lehdillä yhteensä. Tilaajien joukossa oli Reinholdin sukulaisia, muita säätyläisiä ja talollisia. Voidaan arvailla, että tietyllä kapteeninrouva Hedvig Sofia Lemkellä oli merkittävä rooli Reinholdin innostuksessa suomen kielen kehittämiseen. Kaikki Kangasniemen säätyläiset olivat tiettävästi kaksikielisiä ja tämä rouva Lemke, joka oli sukunsa kautta liitteissä merkittäviin kansanherättäjäsukuihin Calonius ja Porthan, harrasti innokkaasti suomenkielisen kansanrunouden tutkimusta. Säätyläisten piirit Kangasniemellä olivat tiiviit, ja Reinholdilla kerrotaankin olleen vain yhdeksän kummia, sen takia nimittäin, koska hän syntyi keskellä sotaa. Andersista alkaneen toisen Kangasniemen haaran kerrotaan tulleen loppuunsa vuonna 1890 kuolleessa esikuntakapteeni Otto Alexander von Beckerissä, joka oli 1860-luvulla tullut tuomituksi kuolemaan Venäjällä rahankavalluksesta, jonka hän tiettävästi teki erään ruhtinaan pelivelkojen peittelemiseksi. Otto Alexander karkasi vankeudesta ja tuli Kangasniemelle Reinikkalan kartanon, pellolle, mistä hänet löysi hänen oma siskonsa Fredrika Johanna, ja Reinikkalassa häntä piiloteltiin vuosikaudet ylisillä, kunnes keisarin vaihduttua hän pääsi lopulta ulkoilmaan. Nyt minun on kuitenkin kerrottava, että professori Mannisen löydön mukaan toinen Kangasniemen haaroista voi elää vielä tänäkin päivänä. Otto Alexanderilla oli poika, nimeltään Alfred Wenceslav ja sotilasarvoltaan eversti, joka näiden tietojen perusteella oli sittenkin saanut pojan Alfred Alfredinpoika von Beckerin, joka oli tietojen perusteella syntynyt vuonna 1876 ja kuollut toinen päivä toukokuuta 1945 Berliinissä. Tämän tiedon perusteella toinen Kangasniemen haaroista, Anders von Beckerin perustama sukuhaara, voi elää vielä tänäkin päivänä. Uutta tutkimista siis riittää. Abraham Gideonista alkaneen sukuhaaran viimeinen mies oli Lontoon konsuli Alexander von Becker, joka kuoli vuonna 1926. Vielä Alexander von Beckerin tyttäret, joista viimeinen kuoli 1980-luvun lopussa omistivat maata ja huvilan Kangasniemellä. Siihen loppuvat siis näillä näkymin aatelisten von Beckereiden jäljet Kangasniemellä.

Kaiken tämän, esimerkiksi sen että Kangasniemi on päättänyt kunnioittaa von Beckereitä kadulla ja koululla, perusteella voidaan sanoa, että von Beckerit ovat vaikuttaneet suuresti siihen, mikä Kangasniemen kunnasta on lopulta tullut. He ovat merkittävien säätyläisten tavalla ylläpitäneet merkittäviin uudistuksiin johtanutta kulttuuria yllä syrjäisessä Savossa. Mutta oikeammin, eihän Savoa voida sanoa syrjäiseksi, koska sivistyskin on täältä peräisin.

Kiitoksia!