Vastuuseen perustuva moraali ilman sovinnaista moraalia

Haluan tässä kirjoituksessa perehdyttää lukijoita sen kaltaiseen edistykselliseen ajatukseen, jonka mukaan niin sanotun kansan moraalin pohjana ei tarvitsisikaan olla sovinnaista ”sovinnaisuuteen” perustuvaa pohjarakennetta, vaan se voitaisiin rakentaa täysin ihmisten kokeman vastuuntunnon pohjalle. Sovinnainen moraali on jotain mikä on porvarillisesti ajattelevan ja toimivan ihmisen asia. Yleensäkin sovinnaisuutta itseltä ja toisilta ihmisiltä vaativat yleensä sellaiset ihmiset, jotka eivät voisi tulla toimeen silloin, jos kaikkien ihmisten vapautta laajennettaisiin siten, että itseharkinnallisella toiminnalla voisi olla laajan toiminnanalue. Sovinnaisuuksien pohjalta toimivat ihmiset toimivat siksi, koska he katsovat tiettyjen tilanteiden edellyttävän suorassa suhteessa tietynlaista toimintaa. Mielestäni tuo on siinä mielessä aivan järjenmukainen toimintatapa, kun ajatellaan vaikka sellaisia itsestään selviä asioita, kuten vaikkapa ihmisten hengen kunnioitus tai terveyden vaaliminen. Kuitenkin siitä voi tulla vaarallinen tapa ohjata moraalia, jos sitä ei pyritä tarkastamaan uudella ajattelulla, joka syntyy vain uudenlaisesta moraalisesta harkinnasta. Uudenlainen moraalinen harkinta tarkoittaa sen kaltaista moraalin tarkastelemista, joka kyseenalaistaa sellaiset symbolit sovinnaisesta moraalista, jotka olisivat itsessään ohjaamassa moraalia sovinnaisten yhdenmukaisten leimojen muodostamaksi asiaksi. Tämä siis tarkoittaa etenkin sitä, että moraalin kohteena olevat asiat voivat muuttua ja muuttuvat ja siksi liian yksioikoisten käsitysten muodostaminen ihmisestä ja hänen johdannaisistaan voisi johtaa huonoon kohteluun ja hyvän negaatioon. Soveltava etiikka on tällainen etiikan ja moraalifilosofian osa-alue, joka ottaa huomioon erilaiset, uudenlaisetkin, tilanteet ja yhteydet joissa voidaan tarvita eettistä harkintaa. Siten se laajentaa etiikan ja filosofian osa-alaa tuomalla ja nostamalla esiin uusia kysymyksiä, jotka liittyvät ihmisen käsitteen laajennettuun alaan.

Vastuu tarkoittaa joihinkin asioihin kohdistettua huolta ja halua seurata joidenkin asioiden toteutumista ja niiden omaa tilaa. Kun vastuu yhdistetään moraaliin, saadaan aikaiseksi valveutuneisuuden tunteesta nouseva moraali, jonka alkusija on siten siinä moraalisista asioista nousevassa velvollisuudentunnossa, joka herää ennen moraalitunteita. Tuota velvoitteen tunnetta voidaan kuvata sellaiseksi itsenäisen kehittymisen osa-alueeksi, joka on vallitseva suuressa osassa ihmisiä.

Ihmiset siis ovat sellaisia olentoja, joilla on heidän koko elämänsä ajan halu päästä yhteyden tunteeseen maailman kanssa. Yleensä tuota yhteyden tunnetta haetaan toiminnalla, ja tuo toiminta voi monasti olla moraalin kautta syntyvää, koska moraalissa kaikkein eniten otetaan huomioon toinen ihminen ja ihmisten kanssa syntyvästä toiminnasta syntyvä maailma. Ihminen siis tahtoo kehittää itseään moraalisella harkinnalla ja siitä nousevalla ihmisen ja maailman käsitteiden kehittämisellä.

Sovinnaisuuteen perustuvan moraalin alkuperustat ovat siis aivan liiallisessa mielessä staattisia ja paikallaanpysyviä siihen, että niiden pohjalta voitaisiin harrastaa sellaista moraalista harkintaa, jonka voisi olettaa pyrkivän kaikkien ihmisten todelliseen yhteiseen hyvään. Sovinnainen moraali jäykkyydessään jättää paljon pois harkintansa perusteissa ja ei ota huomioon sitä, että niin kuin ihminenkin voi kehittyä, voi myös moraali kehittyä ihmisen myötä.

Vastuuseen perustuva moraali on jotain sellaista, jonka pitää pitää huolta siitä, että ihmisten keskuuteen levitetään mahdollisimman edistyksellistä ihmisten käsitettä. Näkisin että parhaiten ihmisen käsitettä moraalin yhteydessä voivat kehittää sen kaltaiset ihmiset joilla on eniten kokemuksia elämästä toisten ihmisten kanssa, eivätkä näiden kokemusten tarvitse kaikkien olla aina hyviä. Vastuuntunto eroaa sovinnaisuudentunteesta siten, että vastuu pyrkii tarkkailemaan ihmisen toimintaa koko ajan, samalla kun sovinnaisuudentunto perustuu ihmisen toiminnasta saatuihin kuviin, joita käytetään perusteena kun ajatellaan ihmisten toiminnan oikeuttamista ja jonkin toiminnan kieltämistä. Sovinnaisuudentunto pitää toiminnassaan staattisia symboleita, jotka eivät pysty muuttumaan alueensa sisällä, samalla kun vastuullisen toiminnan symbolit ovat jatkuvasti sisältä uudistuvia ja itse asiassa rekisteröivät kaiken toiminnan ja ajattelun, joka tapahtuu ihmisen elämän sisällä.