Suomen aateliin kuuluu noin 6000 jäsentä. Voidaan arvioida naisten muodostavan tuosta ryhmästä enemmistön. Kuitenkin Suomen aateli on jatkanut menneisyydestä kantavaa paternaalista ja patrikarkaalista perinnettä jättämällä naisen ulkopuolelle aatelin nykyisyydestä ja historiasta. Esimerkiksi aateliskokous on auki pelkästään sukujensa miespuolisillle jäsenille, myöskään ritarihuoneen johtokunta ei ota jäsenikseen naisia. Suurin epäoikeudenmukaisuus on se, että naispuolisten aatelisten jälkeläisiä ei lasketa mukaan ritarihuoneelle, aateliskalenteriin eikä edes koko aateliin! Esimerkiksi ritarihuoneen kamreeri Philip von Knorring on lähiaikoina maininnut aatelisten naisten asemasta, että asiasta tulee ehdottomasti keskustella. On mielestäni niin, että tämä patriarkaalisuus on jäänyt voimaan sen takia, koska menneinä aikoina miehet pitivät siitä, että saivat kokoontua yhteen ilman huolta naisihmisistä. On mielestäni aika varmaa, että jos esimerkiksi nykyajan suomalaiset aateliset saisivat äänestää siitä, vieläkö aatelisten naisten lapsia tulee tällä tavalla syrjiä ja pitää yllä tätä välinpitämätöntä asennoitumista suhteessa aatelisiin naisiin vai ottaa heidät mukaan ritarihuoneen toimintaan ja saada omat lapsensa kirjatuksi aatelin joukkoon, suosisi enemmistö etenkin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Kuitenkin voi ihmetellä sitä, vaikka tällainen naisten mukaanlaskeminen on tapahtunut kaikkialla yhteiskunnassa, ja vaikka asiantuntijat ovat maininneet muutoksen olevan ehdoton, niin sama paternaalinen aatelisjärjestelmä jatkuu voimassa instituution takana, jolle kukaan ei näytä voivan mitään. Koska on nostettu esiin se, että jos naisten jälkeläiset otettaisiin mukaan aatelin piiriin, tulisi jo nyt paksusta kolmen vuoden välein julkaistavasta aateliskalenterista liiankin laajan, niin ongelma voitasiin ohittaa sillä, että aatelisten naisten lapset kirjotettaisiin muistiin toiseen aateliskalenteriin, joka voisi olla esimerkiksi eri värinen. Kirjailija Janne Kuusi on jossain vaiheessa 2000-luvun alkua kommunikoinnut ritarihuoneelle, että niin kauan kuin aatelisjärjestelmä jatkaa aatelisten naisten ja heidän jälkikasvunsa syrjimistä, ei Kuusi enää halunnut nimeään mainittavan aateliskalenterissa. Siinä mielessä varsin jännä käänne tässä tuli, kun ritarihuone ilmoitti Kuuselle, ettei kukaan aatelinen voi valita kuuluuko hän aateliskalenteriiin vai eikö kuulu. Jos aatelisjärjestelmä pakottaa jokaisen aatelisen tuollaiseen välttämättömyyteen, olisi oikeudenmukaista ja järkevää, että naiset otettaisiin mukaan tähän järjestelmään. Esimerkiksi Britanniassa on lukuisia aatelissukuja, jossa titteli siirtyy tarvittaessa naisen kautta miespuoliselle jälkeläiselle. Ja kaiken lisäksi uudistus on saatu voimaan myös lähes kaikissa Euroopan maissa, jotka ovat monarkioita, ja useimmissa niistä seuraava tittelin perijä on naispuolinen. Vieläkö aatelisjärjestelmä saa jatkaa ihmisten syrjintää sen perusteella, kenen siittiöstä jälkeläinen on tullut? Onko yhteiskunnassa tilaa tällaiselle instituutiolle, joka suojautuu sellaiseen varjoon, jotka on yhteiskunnassa pyyhitty tieltä jo aikoja sitten?
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri ja vain aatelisesta munasolusta periytyvä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti