Sinä kannoit sitä sinne asti
minne muut eivät enää yllä
meidän juuremme, puissa tummissa
kiharat ja tummat uurtemme
kaukaa kaikkialta ovat tulleet
kaipaan Skotlannin nummille
missä ritarimme taistelivat
vanhan Alban puolesta
ja myöhemmin kokonaisen
Britannian ja Englannin takia
sinä jaksoit vielä tähän asti
kun suurin osa on herennyt
nyt voimme vain mittailla
ei meissä ole enää sitä voimaa
jonka sinä ollessasi sait
renkien kanssa nautittu paloviina
isäsi tiukan ylähuulen alla
englantilaisittain naamaa ei väännelty
eikä hörötetty älyvapaille vitseille
kaikkialla olit ylintä
mitä meistä on jäljellä
seuraava polvi on
jo häntäheikkejä ja impostuureja
arvo jota sinä saatoit
ei kaikkia voi tavoittaa
istuin lapsena sylissäsi
ja tiesin: minun on seurattava sinua
vaikka veri ylhäinen
olisi jo haalistunut ja helakoitunut
meillä on sukua ympäri maailmaa
mutta sinä sait kaiken ilman tuntemusta
sinä olit vain itsesi – kuin maalaisritari
Helsinkiä ei kaivattu – siellä oli jo sukua
ollut jo 1500-luvulta alkaen
se kaikki sieltä oli jo tuntemaasi
sinä sovit maaseudun
juurevaan savolaiseen väkeen
ja mummo tuki sinua niin kuin pystyi
teidän siteenne muistuu ikuisesti
mutta sinä – maalaisritari
olit itse itsessäsi vahvana
nuoruuden jälkeen et kaivannut
ritarihuonetta – tätä veren museota
mutta ylevyytesi, jaloutesi
oli kaikkialla aistittavana
aikaisempana aikana olisit ollut hovimies
sellainen, joka ei tuhertele
naurettavia kokemuksiaan
paperille minun tavoin
Virrantalo säilyy muistoissamme
siellä eli se mikä on vielä
parasta aatelissamme
ja se on suvun keskiö ja tärkeys
se ei enää koskaan voi elää
samalla tavalla kuin ennen
silloin kun sinä maalaisritarina johdit meitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti