Oikea ajattelu on pitkäjänteistä, historiatajuista ja kauasnäköistä ajattelua. Se perustuu etenkin altruismiin, pyyteettömyyteen ja haluun auttaa. Koordinointi on sitä pseudoajattelua, joka perustaa itsensä joukon paineeseen, jaettuihin elämäntapoihin ja arvostuksiin, itsekeskeisyyteen ja egoismiin. Peliteorian mukainen tapa toimia, jossa ei oteta huomioon etiikkaa ja yleistä hyvää ja pyritään vain omakohtaiseen egoistiseen etuun. Vaikka monessa tapauksessa jälkimmäinen tapa on saanut aikaan maailmassa myös paljon hyvää. Kuitenkin nykyaikaisessa luontokadossa ja maahanmuuton seurauksena esiin tulleiden ongelmien myötä, tulisi ajatella myös kauaskatseista yhteistä hyvää. Pentti Linkola edusti ehdottomimpana kaikista oikeata ajattelua. Kuitenkin on sanottava, että mielestäni yhteiskunnassa, jossa toteutetaan oikeanlaista ajattelua ja edellytyksiä uudelle syvällisyydelle, on kapitalismi ainakin rajoitetussa mielessään täysin hyvä talousjärjestelmä, ainakin jos sitä verrataan vaikka sosialismiin. Peter Singer on käsitellyt myös peliteoriaa kirjoissaan, ja yhdessä How are we to live-kirjassaan hän ottaa kantaa siihen mikä voisi olla egoistisen omanedunpyrkeen vastakohta. Hän tuli siihen tulokseen, että kun pelitilanteessa toinen toimii toiseen luottaen, tulisi silloin myös vastata luottamuksella. Tässä hän tarkoittaa peliteorian osateoriaa tit for tat, joka siis tarkoittaa sitä, että luottamukseen on vastattava luottamuksella ja kostoon kostolla. Koordinointi siis tavoittelee kaikissa tilanteissa vain omaa hyötyään selittäen sitä pääasiassa sillä, että koska kaikki tekevät niin, niin silloin on oikeus myös itsellä tehdä niin. Olen tullut siihen tulokseen, että mottoni on: ”Uskalla tehdä poikkeus”, ja voidaan tämän kertovan jotain siitä, mitä tarkoitan ajattelulla ja uudella syvällisyydellä. Oikea ajattelu ei tartu pintaan eikä elementaarisuuksiin, vaan se pyrkii etenkin resurssien soveltamiseen ja itsenäiseen päätöksentekoon. Voidaan ajatella, että koordinointi on etenkin sitä, että siinä rajoitetaan tietoa, monopolisoidaan sitä ja ripotellaan sitä koulun ja yliopistoportaiden kohdalle noukittavaksi. Koulun ja yliopiston tulisi lopettaa tapansa monopolisoida ja rajoittaa tietoa. Ensisijaisesti sellaisten, jotka pääsevät yliopistoon, tulisi katsoa totuutta kokonaisena avaruutena. Se vaatii etenkin varhaista perusteiden opiskelua ja sen jälkeen niiden soveltamista käytännölliseen todellisuuteen. Olen joskus yliopistoaikana sanonut, että opiskelijoita tulisi asua ympäri yliopistokaupunkia muiden ihmisten keskelle. Eli olin ainakin silloin sitä mieltä, että opiskelijoita ei tulisi sijoittaa yhteen paikkaan asumaan, koska se pitää heitä ainakin henkisesti poissa esimerkiksi vanhemmista ihmisistä. Ontotieteellä tutkitaan olemisen todellisuutta ja ontofysiikka näyttää sen, miten ontokratian ja ontoeleuterian tulisi suhtautua toisiinsa. Ontodike eli näiden olemisen vallan ja olemisen vapauden lisänä olemisen oikeus tarkistaa ontokratian ja ontoeleuterian välisiä olosuhteita. Ontofysiikka siis mittaa olemisen fysiikkaa ja olemisen toteutumista, se määrittää sitä, miten olemisen todellisuuden tulisi olla. Oleminen ja sen suhde valtaan on ollut jo pitkään vältelty puheenaihe akateemisen filosofian keskuudessa. Olemisen valtaa ei voida oikeuttaa muulla kuin sillä, jos se tuottaa yhteiskuntaan olemisen vapautta. Olemisen vapautta rajoittava olemisen valta ei toimi kaikkien ihmisten hyvän perusteella. Kun olemisen valta rajoittaa olemisen vapautta, on silloin valta kaikilla mahdollisilla turhilla julkkiksilla ja omaa minäänsä pukeutumisen ja ulkonäön kautta rakentavilla ihmisillä. Uusi syvällisyys tarkoittaa perehtymistä filosofiaan, tieteeseen, taiteeseen, yhteiskuntaan, uskonnolliseen mietiskelyyn uudella tavalla, jossa nämä asiat saavuttavat koko ajan merkitystä yhteiskunnassa ja politiikassa. Sivistyksen käsitteen kautta tulisi suhtautua ihmisten kasvatukseen etenkin, ja vasta sen kautta opettaa älyttömyyksiä, joita kaikki eivät tarvitse ja jossa menee vain aikaa oikeanlaiselta etenemiseltä sivistyksen alueella. Kouluilla tulisi olla sama sivistysihanne, vaikka mielestäni ainakin lukiot tulisi erikoistaa opettamaan erilaisia tiedon ja sivistyksen alueita, aivan kuten on ollut aikaisemminkin: luovien alojen kouluja, kieliä painottavia kouluja, reaaliaineita korostavia kouluja ja luonnontieteitä korostavia kouluja. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä tulisi opettaa kouluissa ja näyttää alkeellisten arvostusten alkeellisuus ja älyttömyys. Soveltava etiikka tarkoittaa sitä, että filosofisen etiikan teorioita käytetään käytännöllisen elämän ongelmien ratkaisussa ja määrittämisessä. Soveltavassa etiikassa soveltaminen on tärkeämpää kuin perusteet, jotka voidaan tarvittaessa opettaa jo pienille naskaleille. On selvää, että koulupolku on liian pitkä, koska Suomen tätimoonika-opettajat vähättelevät nuorten lapsien kykyä ymmärtää perustavimpia olemassaolon kysymyksiä ja aiheita. On selvää, että etenkin nuori mieli on avoin kaikenlaiselle älylliselle fantasioinnille, koska heitä ei ole vielä lannistettu pakotetulla opintopolulla, elementaarisuuksien pänttäämisellä ja monopolin kautta ripoteltujen tiedonhitusten saamiseen. On selvää, että esimerkiksi lukiossa tulisi poistaa tavanomaiset nykyiset luokkatilanteet koska oppilaille tulisi antaa mahdollisuus edetä aina jonkin tietyn oppiaineen opinnoissa omaa vauhtiaan, ja parhaimman mahdollisuuden mukaan lukioihin tulisi rakentaa tenttiakvaarioita, jossa opiskelijat voisivat käydä suorittamassa opintojaan omien aikataulujensa mukaan. Koordinoinnin kautta tehden mitään ei oteta vakavasti ja kaikessa on mukana egoismi, jossa tietyt porukat muodostavat omat sääntönsä toimintaansa varten, oli se sitten kuinka epäegoistista muiden ihmisten, eläinten ja luonnon kannalta. Monesti liharuokaakin syödään vaan sen takia, koska siihen on muotoutunut ihmisten tottumus. Isoäitinikin on sanonut, varsinaisesti oikein julmistunut vegaaniksi ryhtymisestäni ja mölissyt lihaa tarvittavan ruokavalioon. Hän on uskonnollinen ihminen, joka uskoo Luojaan ja kertoo koko ajan antroposentrisesti, että miten hyvä se ”Luoja” on ollut kun on rakentanut tänne maailmaan ihmisille suuntäytettä. Tuo vanhakantainen uskonnollisuus joka hyväksyy banaalin pahan tekemisen on siis mielestäni yksi pahimmista esteistä siinä, jos oikeanlaista ajattelua ja uutta syvällisyyttä pitäisi yrittää levittää koko ajan kaikkialle yhteiskuntaan. Koordinointi on siis etenkin tavanomaista oikeuttamista ja tavan omaksumista yhteiskunnassa, jossa pitäisi ottaa huomioon koko maailma, eikä väheksyttävä yhteisvastuun määrää. Olen joskus tehnyt huvikseni poliittisen puolueen puolueohjelman ja puolueen nimi on Kansallisliberalistinen Oikeisto (KIO). Siinä mielessä tarkoitetaan sitä, että tällaisen yhteiskunnan tulisi suojella rajojaan, mutta sisällä yhteiskunnassa tulisi asioihin suhtautua liberalismin periaatteiden mukaisesti, ja kyllä, kannatan Euroopan Unionia ja Natoa. Kuitenkin kaikkien kansojen tulisi voida ja saada säilyttää ominaispiirteitään ja tässä systeemissä etenkin maahanmuuttajat pyritään liberalismin periaatteiden mukaisesti saamaan yhteiskunnan arvojen sisälle ja mukaisiksi. Varmaan läheisin poliitikko tässä olisi Jörg Haider ja se yksi hammaslääkäri, joka joutui jättämään puolueen jonkinlaisen naiskohun takia. Helsingistä ei tarvitse tulla Istanbulia. Suvivirsi eikä Muezzini. Minä olen miettinyt sitä, että pitäisikö minun alkaa ehdokkaaksi presidentinvaaleihin ja minkä puolueen kautta. Tietysti riippumattomana voisi varmaan alkaa minkä hyvänsä puolueen listoille ainakin kun demarit ja vasemmistoliitto jätetään näiden arvioiden ulkopuolelle. Kun pääsisin eduskuntaan kansanedustajaksi, kutsuisin ensimmäisenä päivänä median paikalle, ja kertoisin antavani kuukausikorvauksestani ainakin 30-40 prosenttia hyväntekeväisyyteen, joka saisi kaikki muut kansanedustajat näyttämään ahneilta ja itsekeskeisiltä. Olen myös vilkuillut Nelosen sivuja sitä varten, että kun Haluatko Miljonääriksi kilpailuun otetaan uusia osallistuja niin hakisin, ja kun voittaisin miljoona euroa, antaisin ainakin 90 prosenttia voitosta hyväntekeväisyyteen, jonka julistaisin kilpailun päätyttyä. Olen tullut monessa mielessä ajattelemaan, että hyväntekeväisyys on yksi tärkeimmistä yhteiskuntaelämän muodoista, samalla kun tietyt perinteiset osallistumisen väylät ovat vanhentuneita ja niissä ei ole kunnollista toimintavarmuutta. Luova osallistuminen ja filosofia osallistumisena tarkoittaa etenkin sitä, että kehitetään uusia tapoja ottaa osaa poliittiseen elämään ja erilaisiin makro- ja mikro-tason ongelmiin ja ratkaisuja niiden kehittämiseksi. Esimerkiksi köyhyys on asia, jota voidaan käsitellään niin mikro- kuin makrotasolla. Tässä tarkoitetaan siis absoluuttista köyhyyttä, koska suhteellinen köyhyys on mielestäni varsin samantekevä asia, koska ihmisten toimeentulo ei eroa kuin vaatimattomalla suhteellisella tasolla. Köyhyys oli ongelma, jota aiemmin aioin käyttää väitöskirjassa, mutta tulin toisiin aatoksiin, koska ei absoluuttista köyhyyttä voida hoitaa makrotasolla, vaan näihin asioihin saatavat muutokset täytyy käsitellä myös paikallisella mikrotasolla. Koordinointi tarkoittaa etenkin epävapaiden ihmisten tapoja muodostaa toiminnan käytänteitä. Epävapaiksi he ovat tulleet kommentaariaatin, vaikutteellisuuden ja merkitysvallan kautta. Kun ontokratia yrittää jalkauttaa kommentaariaattia tekemään pikkumielisiä lopullisia lausuntojaan asioista, tulisi tuon vaikutteellisuudella altistetun merkitysvallan takia asettua merkitysasemiin puolustamaan perustavampaa ja todellisempaa yhteiskuntajärjestystä, jonka havainnoiminen perustuu etenkin oikeanalaiseen ajatteluun. Singer on korostanut sitä, että jo yhden yhteiskunnan sisällä tapahtuva kriittisen massan luominen ja muotoutuminen olisi suurempi edistysaskel kuin mikään hallituksen vaihto missään. Filosofian tarkoitus on siis keskittyä olemisen ja vallan välisiin ristiriitoihin ja silloin parhaimman vaihtoehdon mukaan taata ihmisille samanaikaisesti riittävän paljon vapautta ja riittävän paljon vastuuta, jotka asiat todentuvat binaarisuudessa olemisen vallan ja olemisen vapauden välillä. Olemisen valtakin kuitenkin silloin, kun yhteiskunnassa on riittävästi vapautta, voi määrittää sitä, millaista vastuuta yhteiskunnan jäsenien tulisi kantaa omissa elämissään. On kuitenkin sanottava, että jo vapauden ja vastuun käsitteet sisältävät osia molemmista vastinpareista. Kukaan ei siis voi työn kautta koko ajan toteuttamassa vapautta tai vastuuta. Objektiivisia arvoista tulee etenkin silloin, kun yksilö omaksuu omaan maailmankatsomukselliseen horisonttiin joitain arvotunteista kehiteltyjä arvoja ja mahdollistaa samalla sen, että kun monet muutkin ovat määrittäneet arvojaan, voidaan objektiiviseksi arvot tehdä etenkin adaptiivisella tulkinnalla ja joukkopriorisoinnilla. Adaptiivinen tulkinta sopeuttaa koetut arvot oikeassa muodossa yhteisöelämään. Joukkopriorisointi taas tarkoittaa sitä, missä järjestyksessä arvojen katsotaan olevan ja mitkä niistä voidaan kokea joitain muita arvoja tärkeämmiksi. Objektiivinen arvo on silloin, kun se on saanut vahvistuksen maksimointiavaruudesta, jossa siis arvon katsotaan olevan joko erittäin hyvää, hyvää, pahaa tai erittäin pahaa. Siinä siis tuodaan esiin se, mitkä arvot ovat erittäin hyvää ja mahdollisesti myös hyvää, koska sekin on parempi vaihtoehto kuin pahat ja erittäin pahat arvot. Väitöskirjani otsikko on Ajattelun periaatteet: tutkielma soveltavasta filosofiasta. Ajattelun periaatteet siis ovat sääntöjä, jotka määrittävät etenkin olemisen ja vallan käsitteitä ja yhteiskunnallista tasapainoa. Siinä mielessä, koska olemisen ja vallan toteutumiseen vaaditaan myös institutionaalisia olosuhteita ja malliesimerkki-instituutioita, joiden kautta voidaan mahdollistaa se, että samoja ajatuksia omaksutaan myös yhteisöllisiin käytäntösuhteisiin. Eli ajatuksia tulee pitää yllä sekä yksilön ajatustoiminnan kautta, mutta myös niiden mukaan määriteltyihin instituutioihin. On selvää, että se, jos ihmiset saavat olla vapaita ja elää vapauden periaatteiden mukaisesti, tarvitsevat tietyt instituutiot välittömästi uudelleen järjestämistä ja reformointia. Näistä ensimmäisenä tulee mieleen koululaitos ja yliopisto. Näistä olen jo kirjoittanut tämän kirjoituksen yhteydessä. Uskonnollista pohtimista voidaan myös käyttää yhtenä periaatteena ajattelulle. Ihmisen on siis mahdollisuuksien mukaan käytävä läpi oma käsityksensä uskonnosta ja valittava siinä mielessä oma puolensa. Yksi ajattelun periaate, joka voidaan kääntää suoraan päinvastoin, eli luovuus ja miten ihmisten luovuutta voitaisiin tukea ja edistää, on yksi ajattelun periaate. Sen jälkeen tulee etenkin vastuullisuus luontoa ja muita eläimiä kohtaan, joka on sisällytetty syvällisellä tasolla jo ajattelun käsitteeseen. Kaikkien ihmisten tulisi voida kantaa osansa eläinten kautta tulevasta huolesta. Olen huomannut sen, miten moni ihminen on hyvin vastuullinen omien kissojensa ja koiriensa kautta. On sympaattista, miten kissojen omistajat pitävät kissojaan kuin omina lapsinaan. Kissat ovat varmasti säilyneet evoluutiossa etenkin sen takia, koska ne ovat niin suloisia, pörröisiä ja pehmeitä, ja kissan ihmispalvelijalla on sen takia hyvää syytä toteuttaa kissansa tai kissojensa toiveet. Kuitenkin samanaikaisesti tulisi opettaa ja levittää käsitystä luonnossa olevien eläinten hyvän kannalta. Minua on aina viehättänyt se, jos nainen on eläinrakas ja etenkin jos nainen pystyy kantamaan tarvittaessa huolta myös luonnoneläimistä. Itse saattaisin alkaa eläinlääkäriksi, ellei siihen menisi vähintään neljä tai viisi vuotta. Eläimet ja luonto ovat siis yksi ajattelun periaate. Kaikissa näissä periaatteissa, joista olen tässä maininnut vain osan, on olennaisen tärkeää, että asioihin otetaan kantaa ja pyritään luovan osallistumisen, soveltavan etiikan ja oikeanlaisen ajattelun kautta kehittämään niitä koko ajan ja muodostamaan kaikissa hetkissä mahdollisuuksien mukaan aina parhain, käytännöllisin ja uudenmukaisin version kaikesta. Yksi ajattelun periaatteista on etenkin historian tuntemisen laajuus ja sen jatkuva edistäminen ja kehittyminen. On tärkeää, että historian tunneilla opetettaisiin myös historianfilosofiaa, koska historian yhteydessä yksi asia on ajasta saatava käsitys. Tässä tärkeitä teoreetikkoja Oswald Spenglerin lisäksi ovat etenkin Arnold Toynbee ja Samuel Huntington. Aika ja siitä jatkuvasti saatava tieto ja vaihtelevat käsitykset sen laskemisessa ovat tärkeitä. Ajan historia on yksi kirja, joka minulla on ja olen mielestäni sen jo lukenut muutamaankin kertaan. Yksi ajattelun periaate on kielitaidon kehittäminen ja siinä niin pitkälle eteneminen ettei tarvitsisi Suomessakaan enää ajatella, että henkilö joka osaa seitsemää tai kahdeksaa kieltä, olisi jotenkin poikkeavaa. Ajattelu on siis monipuolista asioiden harkintaa, jossa ovat aina mukana ajattelun periaatteet. Periaate kertoo siitä, minkä päällä jokin asia on perustavalla tasolla. Ajattelun periaatteet ovat siis varsinaisen ajattelun lisäksi sellaiset yhteiskunnalliset instituutiot, jotka mahdollistavat tietynlaisen ajattelun yhteiskunnassa. Esimerkiksi idea pan-Euroopasta on pysynyt koossa sen takia, koska aika lailla kaikki Euroopan Unionin jäsenmaat toteuttavat samanlaista hallinnon ja päätöksenteon ydintä. Samalla tavalla suurin osa yhteiskunnan tasolla toteutuvista ajatuksista perustuvat instituutioihin. Ajattelusta on mainittava sekin, että symboleita on olemassa vaihtoehtoja, joko vertailukohdallisia symboleita, joita kommentaariaatti rakentaa johtaakseen ihmisiä harhaan ja syväsymboleita, jotka luovat yhteiskuntaan yhteyttä etenkin yksilölähtöiseen oikeanlaiseen ajatteluun. Koordinoinnissa kaikki on suhteellista ja sitä kautta arvotunteiden manipuloinnilla kommentaariaatti pyrkii saamaan valtaa vertailukohdallisille symboleille, jotka taasen liittyvä ideologiseen nautintoon, jonka kautta todelliset ajattelijat johdetaan relatiivisuuteen ja kilpailuun vertailukohdallisista symboleista eli nautinnoista ja vähäpätöisistä tyytyväisyyden tunteista. Syväsymbolit vaativat etenkin oikeanlaista ajattelua, sillä niihin on tallennettuna olemisen ja vallan välinen side. Tuota sidettä tulisi ajattelussa lähestyä ja yleistää sitä. Vertailukohdallisuus voi tarkoittaa vaikka autonmerkkiä, palkan suuruutta, nautintojen halua ja töiden vertailua. Kun vertailukohdallisuus on voimassa on kaikki tärkeämpikin suhteellista, koska filosofeista ja poliitikoista tulee silloin, kun jonkinlainen riistokauppaveivarin mukaisia kamasaksoja, jotka kiistelevät eri asioiden hinnoista ja sitä kautta niiden arvokkuudesta. Kuitenkin korostan vielä kapitalismin paremmuutta sosialismiin nähden sen takia, koska kaikista joulupiloista huolimatta kapitalismi johtaa innovaatioon ja esimerkiksi siihen, että kaupassa on valittavana useampia tuotemerkkejä, joka taas lisää valinnanvapautta alemmilla tunnustushierarkia asteilla. Tunnustushierarkia tarkoittaa sitä, miten instituutiot parhaimmassa tapauksessa järjestyvät. Se muodostaa asetelman pyyteettömyyden kautta eli vapaimmat instituutiot ovat toisia korkeammalla. Kuitenkin tunnustushierarkian kautta vain hahmotetaan instituutioiden järjestystä, eikä sen ole tarkoitus hyökätä minnekään edistämään pyrkimyksiään siinä muodossa. Kommentaariaatti taas pyrkii siihen, että se luo arvo- ja tuki-instituutioiden kautta yhteiskuntaan ja instituutioihin anarkiaa, missä instituutiot alkavat kiistellä toisiaan vastaan ja kilpailemaan niiden alasta tunnustushierarkiassa. Instituutioiden ansaitsema kunnioitus ja rauha ovat siis ilmeisesti hyvinkin syvällä ajatuksissani. Ajattelun pitää tukea instituutioita, samalla kun instituutioiden tulee voida antaa rauhaa yksilöiden ajatteluun. Huonomman takia ei tule muuttaa ajatuksiaan eikä instituutioiden järjestystä, vaan kaikessa uudistamisessa on nähtävä paremmuus. Orpon ja Purran hallitus on nostamassa kirjojen myynnin arvolisäeroa, joka on jo tällä hetkellä liian paljon. He varmaan ajattelevat, etteivät ihmiset lue kirjoja, eikä ainakaan tule antaa köyhempien kansalaisten niitä ostaa. Koordinointi on siis sitä, että siinä kilpaillaan relatiivisesti vertailukohdallisista symboleista, joiden kautta ei pelkästään johdeta itseä harhaan, vaan annetaan kuitenkin myös toisille ihmisille malli, jonka mukaan ei tarvitse missään nimessä pitää itseään paljonkaan kummallisempana tai hienompana kuin muut. Skotlannissa käytäviä paikkoja ovat etenkin Drummuir Castle, Balcarres House, Balgonie Castle, Aldie Castle ja Great Fulford, sekä muutamia muita, joissa neljässä ensimmäisessä on hallinnut myös tiettyyn aikaan minunkin esivanhempiani. Lisäksi ajattelin mahdollisesti käyväni Chatsworthissa Derbyshiressä. Tapaan myös ainakin yhden haastateltavien listalla olevan henkilön, mahdollisesti kolmekin, jos ennätän matkan aikaan kaikkialla paikoissa käydä. Blenheimissähän olen todellakin jo aikaisemmin käynyt. Englannin keskustaksi mainostetussa Leamington Spassa aion todennäköisesti käydä. Lontoossa käyn etenkin Tate Modernissa. Lisäksi kirjakauppoja ja -antikvariaatteja tulee todennäköisesti käytyä. Väitöskirjalle tulisi saada ohjaajat, ja aion ensi viikolla tiedustella muutamalta professorilta suostumusta tähän. On selvää, että esimerkiksi tieteiden periaatteita on opiskeltava jatkuvasti, eikä voida olettaa, että koulussa opetetut asiat riittäisivät koko elämän ajaksi. Ja naurettavia ovat nämä,. jotka aikamiehinä muistelevat sitä, miten jotkut menestyivät koulussa ja pitävät tällaista asiaa jotenkin validina argumenttina eteen, että saa näyttää jotain toista paremmalta. Ihmisten arvostamat asiat ja arvot syntyvät arvotunteista, vaikkei ne ole minkäänlaisia tunteita sinänsä, vaan arvotunteen käsitteeseen liittyy myös järjenkäyttöä, ja vaikka Kant saattoi olla eri mieltä, on niin ettei puhdasta järkeä ole, vaan siinä on aina myös tunteita. Arvotunne oikein vastaanotettuna määrittää arvojen sisällön sen mukaan, mikä arvossa on arvokasta. Arvio voi olla määrällinen tai laadullinen, ja on sanottava edellisen johtavan useimmiten ihmisiä harhaan kommentaariaatin, merkitysvallan ja vaikutteellisuuden suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti