Ajattelun periaatteet tarkoittavat tässä sellaisia ajattelun periaatteita, jotka on löydettävä uudestaan eri tilanteissa. Soveltava filosofia on etenkin tavanomaisten ihmistä ja maailmaa koskettavien ongelmien käsittelyä filosofian avulla. Yksi soveltavan filosofian ala on soveltava etiikka ja sen alaosa bioetiikka. Tässä tapauksessa filosofiaa sovelletaan etenkin etiikkaa koskeviin kysymyksiin, joita ovat esimerkiksi liikakansoituksen, absoluuttisen köyhyyden ja eutanasian huomiota vaativat ongelmat. Ajattelun periaatteet koskettaa etenkin käytännöllistä filosofiaa, jota voidaan katsoa filosofian todellisia ongelmia koskevaksi osaksi, koska teoreettinen filosofia on mielestäni pelkästään jonkinlaista älyjumppaa, jolla ei ole merkitystä filosofian ulkopuolella ilman soveltamista ja todellisten ongelmien käsittelyä. Teoreettista filosofiaa voidaan harrastaa etenkin yliopistoilla jonkinlaisena älyllisyyden kehittämisen metodina. Kuitenkin nämä ajattelun periaatteet tarkoittavat sellaista filosofiaa, jolla on todellinen merkitys filosofian ulkopuolella kuten yhteiskuntaelämässä tai politiikassa. Tässä mielessä Platonin Valtio ja Aristoteleen Politiikka ja Nikomakhoksen etiikka ovat alkukantaisia näitä ongelmia esiintuoneita antiikkisia kirjoituksia. Platon korostaa yhteiskuntaelämän filosofiaa tärkeimpänä filosofian osa-alana. Kysymys on siis siitä, mikä on paras mahdollinen tapa järjestää ihmisten yhteiselämä siten, että se voisi ottaa samalla huomioon sekä maailman ja ihmisen ongelmien alkuperänä ja ratkaistavina suunnitelmina. Nykypäivänä siis on huomattava myös ihmisten aiheuttama rasite maailmalle, koska tietyt elämän ympärillä olevat elämisen tavat ovat saastutuksen ja ilmanstonmuutoksen alkutahoja, jotka ovat saavuttaneet zeniittinsä suurimmalta osin vasta 1900-luvun alusta alkaen Tämän takia on syntynyt vihreitä puolueita, joiden keskuudessa tänä päivänä toimivat varmasti yleisimmin älykkäät politiikan harrastajat. Omatunto maailmaa ja ihmistä kohtaan ovat saaneet aikaan sen, että ihmisen toimintaa maailmassa pyritään hillitsemään, jotta maailman elinikä voisi kasvaa mahdollisimman suureksi. Sen takia siis vihreä politiikka on tärkeää etenkin ilmastopolitiikkana. Varhaisena aikana, ennen kuin suuret kollektiiviset saastutuksen lähteet yleistyivät, olivat filosofian huomion kohteina lähinnä ihmistä koskevat ongelmat. Nyt painopiste on monessa mielessä siirtynyt maailmaan ja kosmokseen, esimerkiksi Pentti Linkolan esiintuomina ajattelun keskikohtina. Kysymyksen asettelun ongelma on siis etenkin se, mikä on hyväksi ihmiselle, maailmalle ja ihmisten yhteisöille. Linkola on varmaan ollut äärimmäistapaus ongelmien keskipisteen siirtyessä. Ajattelun periaatteet liittyvät sekä ontofysiikan ja uuden syvällisyyden perustaviin käsitteisiin. Ontofysiikka tarkoittaa siis olemisen fysiikkaan, joka tarkoittaa sitä, miten ihmiset toimivat yhteisöelämässä ja miten heidän pitäisi siinä toimia. Perustavana ajatuksena on ihmisten vapaus, joka on inhimilliseen yhteiskuntaelämään liittyvä piirre ja korkein arvo. Siinä on perustavana se, että ihminen voi toimia oikein silloin kun hän on vapaa. Epävapaat ja manipuloivat ihmiset eivät voi toimia oikein, koska he vahingoittavat toiminnallaan ja ajattelullaan sekä itseään, maailmaa ja muita ihmisiä. Ihmisten vapaus toteutuu vain silloin, kun he onnistuvat määrittämään itselleen sekä vapauden että vastuun käsitteet, jotka määrittäytyvät työtä kuvaavan helppousindeksin kautta. Työn helppous ja vaativuus ovat ne tekijät, jotka määrittävät sekä vapautta että vastuuta, mutta myös ihmisen toimivuutta yhteiskunnan sisällä. Työn määritelmä, miten paljon ihminen joutuu näkemään vaivaa ja miten tämä vaivannäkö liittyy hänen kyvyykkyyteensä ja sen hyödyntämiseen määrittää monessa mielessä vapauden ydinkäsitettä mutta myös yleistä vapauden ja vastuun välistä jaotttelua. Ontofysiikka on siis sekä kuvaileva mutta myös tahtoon ja arvoihin liittyvä tapa määritellä olemista ja olemisen toimintaa. Ontofysiikka siis kuvailee sitä, mihin epävapaat ihmiset pyrkivät ja mitä heidän valta-asemansa tarkoittaa, mutta uuden syvällisyyden mielessä ontofysiikka myös kertoo, mitä ihmisten tulisi tehdä yhteisöelämässä ja toisten kanssa toimiessaan. Kaiken tämän ylimpänä käsitteenä on vapauden realisointi. Vapaus tarkoittaa tässä mielessä sitä, että ihminen on koherentissa suhteessa itseensä ja maailmaan. Vapaata ihmistä eivät riistä muut eikä hän itse riistä itseään olemattomilla ja valheellisilla periaatteilla. Ensimmäinen ajattelun periaate siis on vapaus, sekä yksilöiden ja yhteiskuntien välisillä tasoilla. Kun on olemassa vapaus sekä henkisesti että materiaalisesti voidaan silloin huomata ihmisen ja maailman väliset ongelmat läpinäkyvällä tavalla. Soveltaminen onnistuu kun vapaus on sen pohjalla, koska silloin ihmiset ymmärtävät todelliset ongelmat. Ontofysiikka kertoo siis siitä, että ihmisten vapautta pyrkivät joskus rajoittamaan sellaiset tahot, jotka eivät itse pysty vapauteen saati vallankäyttöön. Tällaisia poliitikkoja voidaan kutsua vallattomiksi poliitikoiksi, koska he eivät ilmaise periaatteita, eivätkä he myöskään ota vastuuta omassa vallassa olemisessaan. Toisin sanoen: koska heiltä puuttuu sekä vapaus että vastuu, pyrkivät he toimimaamn ontokratiaksi eli olemisen vallan hallussapitäjäksi nimitetyn instituution periaatteiden mukaisesti. Ontokratia eli olemisen valta tarkoittaa etenkin sellaisten ihmisten muodostamaa ryhmää, joka ei halua tunnistaa vapautta ja olemisen etiikkaa, vaan he toimivat sillä tavalla miten ontofysiikka kuvailevassa muodossaan toimii. Olemisen vallan vastakohta on olemisen vapaus eli ontoeleuteria. Olemisen vapautta vastustaessaan olemisen vallan hallussapitäjät pyrkivät vähentämään vapautta ja riippumattomuutta ja he tarjoilevat tätä tekiessään ihmisille ideologisia nautintoja, jotka tarkoittavat sitä, kun vapaat ja riippumattomat ihmiset luopuvat omasta vapaudestaan ja aatteistaan yhdenmukaistamisen ja pelkistämisen pyrkimysten takia. Olemisen etiikka siis tarkoittaa etenkin sitä, miten ontofysiikassa ja uudessa syvällisyydessä määritellään se, miten ihmisten pitäisi tehdä, eli se lähestyy jossain mielessä normatiivista tasoa, vaikka se on enemmänkin vapaa tapa reagoida, kuin sellainen, joka olisi joidenkin periaatteiden pakottama. Olemisen valta on tapa, jossa pieni manipuloijien joukko pyrkii vähentämään ihmisten valtaa ja samalla korostamaan epäolennaisia asioita tärkeiden ja huomiota vaativien ongelmien kustannuksella. Esimerkiksi feminismiliike on mielestäni tällainen epävapaa liike, joka toimii pelkästään kompensaationa siihen nähden, että kaikkia ihmisiä tulisi käsitellä heidän ominaisuuksiensa mukaisesti. Ontofysiikka sen kuvailevassa mielessä kuvaa siis sitä, miten ihmiset varjostavat omaa vapauttaan ja ominaisuuksiaan ja alkavat toimimaan kompensaation mielessä, joka varjostaa heidän kykyään havaita todelliset ajattelun periaatteet. Ontofysiikka siis tarkoittaa kuvailevassa mielessä ontokratiaa eli olemisen valtaa, mutta toisaalta se tarkoittaa ontoeleuterian eli olemisen vapauden mielessä sitä, minkä periaatteiden kannalta ihmisten tulisi toimia, ja olemisen etiikka kertoo siitä minkä mielessä ja millä tavalla ihmisten tulisi olemisen kannalta toimia. Myös ontodike eli olemisen oikeus määrittää sitä, minkä periaatteiden varjolla ihmisten tulisi toimia. Olemisen etiikka kertoo siitä, millä periaatteilla tulisi tavoitella vapautta ja olemisen oikeus taas kertoo siitä, mitkä periaatteet rajoittavat vapautta tavoittelevaa toimintaa. Uusi syvällisyys tai New depth tarkoittaa sellaista liikettä, jonka tulisi määritellä yleisyyden mielessä sitä, miten ja minkä takia yhteiskunnassa pyritään saavuttamaan vapautta ja mitä tämän vapauden perusteella voidaan rakentaa. Voidaan esimerkiksi sanoa, että vapauden kannalta toimiessa tärkeä rooli on koulutuspolitiikalla ja tämän mielessä voidaan havaita, että New Depthin pitäisi perustaa itsensä mukaisia kouluja, joissa korostettaisiin ontofysiikan kuvailevaa että myös toisaalta arvollista puolta. Se korostaa myös luonnon ja eläimien oikeuksia, jossa voidaan sanoa, että on jalompaa olla onnellinen eläin kuin epävapaa ihminen. New depth tarkoittaa tässä mielessä kaikkien eläinlajien ihminen mukaan luettuna samanlaisuutta ja samanarvoisuutta, ja eläinten älykkyyttä on varmasti vähätelty ja jätetty havaitsematta jonkinlaisen uskonnollisen pakottavan ihmiskeskeisyyden takia. Olemisen etiikkaan kuuluu siis olennaisella tavalla se, että kaikki lajit otetaan huomioon niiden omassa ympäristössä, ja ihmisten oikeuksia ei korosteta muiden eläinlajien hyvän kustannuksella. Tässä mielessä tämä liittyy esimerkiksi niin sanottuihin ajattelun periaatteisiin, jotka kertovat yleisellä tasolla siitä, miten soveltavalla filosofialla etsitään ajatuksia sovellettavaksi. Vapaus ja sen jälkeen seuraava tapa nähdä kaikki eläinlajit samanarvoisina ja omantunnon sisällä olevina olioina ovat ensimmäiset ajattelun periaatteet soveltavan filosofian mielessä. Vapaus liittyy siis kollektiiviseen omaantuntoon, jota koetaan suhteessa luontoon ja muihin eläimiin. Tämän jälkeen seuraava ajattelun periaate on koulutuksen korostaminen, ja tässä mielessä koulujen sisältöä tulisi muuttaa ja perustaa esimerkiksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin mukainen oppiaine, jossa näitä asioita käsiteltäisiin, se siis liittyy etenkin soveltavaan filosofiaan, jonka avulla voidaan löytää ajattelun periaatteita, kuten esimerkiksi sen, mikä on olennaista ja mikä on epäolennaista. Ajattelun periaatteet siis koskevat sitä, mikä on tärkeää ja mikä on vähemmän tärkeää. Yhteiskunnassa näitä asioita on käsiteltävä, koska sen kautta voidaan huomata sen, mitkä arvot ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Tässä asti on siis todettu, että ajattelun periaatteita ovat etenkin vapaus, kaiken olevan samanarvoisuuden tunnistainen sekä näiden asioiden kouluttamisen tärkeys ja mahdollisuus ohjata ihmisiä etenkin nuoria ihmisiä löytämään sellaisia asioita, joilla on todellisesti merkitystä. Vapauden kautta ihminen siis huomaa sen, että kaikki vapaa elämä on samanarvoista oli sitten kyseessä ihminen tai muu eläin. Näiden periaatteiden arvon takia näitä asioita on siis asetettava ihmisten mieleen arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin kautta, vaikka kokonaisvaltainen asioiden opettaminen ja olemisen vapauden ja olemisen etiikan mahdollistaminen vaatii myös muunlaisia painotuksia ja oppiaineita. Esimerkiksi taidetta on opetettava paljon laajemmalla tavalla kuin nykyisesti. Ajattelun periaatteet siis mahdollistavat sen, että soveltavaa ajattelua voidaan kehittää ja mukauttaa sitä erilaisten ongelmien tutkintaan. Olennaista soveltavassa filosofiassa on kuitenkin se, että siinä havaitaa se mikä on olennaista ja tärkeää ja mikä on vähemmän olennaista ja vähemmän tärkeää. Ajattelun periaatteet siis liittyvät ontofysiikan määritelmälliseen osioon, samalla kun kuvaileva ontofysiikka kertoo siitä, mikä on kielteistä toimintaa ja ajattelua yhteisöelämässä. Onko sitten olemassa muita ajattelun periaatteita kuin vapaus, luonnon arvon tunnistaminen ja näiden asioiden hyvyyden esiintuova koulutus ja kouluttautuminen? Lisäksi on sanottava, että taidekasvatusta tulisi korostaa yhtenä periaatteena, korostaen etenkin sitä, että taiteen kautta voidaan sanoa kaikki ja vaikka samanaikaisesti moni eri asioita, eli olisi siis ymmärrettävä taidetta ja pyrkiä sen tunnistamisen opetteluun ja toisaalta myös löydettävä tapoja, joilla jokainen koulutuksen piirissä oleva voisi itsekin olla luomassa taidetta eli siis harjoittelemassa omaa luovuutaan. Eli voidaan tähän mennessä sanoa, että ajattelun periaatteisiin vapauden, luonnon arvon tunnistamisen ja koulutuksen tärkeyden tunnistamisen lisäksi voidaan laskea myös luovuuden, joka ei tarkoita pelkästään taiteen tulkintaa sen omien periaatteiden kautta, vaan myös oma luovuus omien luovien toimintojen kautta. Tässä yhteydessä, koska ajattelun periaatteet käsittelevät etenkin osallistumista yhteiskunnan mielessä, voidaan sanoa, että luovuuden yhteydessä voidaan ajatella myös yhteiskunnallista luovuutta eli luovaa osallistumista, joka tarkoittaa uudenlaisten solumaisten tapojen tuomista yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Luova osallistuminen tarkoittaa siis etenkin yhteisten arvojen ja asenteiden tunnistamista suuresta välimatkasta huolimatta, eli samalla kun osallistuminen perinteisessä muodossa tarkoittaa esimerkiksi kerrostalon asukkaiden pihatalkoita, niin luova osallistuminen mahdollistuu etenkin yhteydenpitovälineiden kautta pitkänkin materiaalisen matkan päästä. Luovassa osallistumisessa on siis olennaista se, että tunnistetaan arvot ja tunnistetaan samalla myös tavat, joilla näitä arvoja voidaan edistää ihmisten omissa ympäristöissä. Luovuus on siis yksi periaate, joka liittyy sekä taiteelliseen luovuuteen että myös yhteiskunnalliseen luovuuteen ja luovaan osallistumiseen. Tähän mennessä on siis mainittu ajattelun periaatteina etenkin vapaus, kollektiivinen omatunto eläimistä ja luonnosta, koulutus etenkin arvojen ja asenteiden mielessä, sekä luovuus, joka sekin on monipuolinen käsite, jota ei kaikkialla samalla tavalla havaita. Näitäkin käsitteitä voidaan siis tarkemmin analysoida ja niistä voidaan löytää alakäsitteitä. Kuitekin yksi tärkeä ajattelun periaate on myös hengellisyyden alue ihmisen ajattelussa, joka nykypäivänä tavallisen luomiskäsityksen sijaan korostaa ihmisen ominaisuuksia hengellisenä oliona eikä niinkään kaikkia niitä käsityksiä, joita kirkko ulottaa omaan alkuperäänsä. On mainittava, että kaikki uskontojen luojat ovat varmasti olleet poikkeuksellisia ihmisiä, mutta monesti uskontojen vääränkaltainen määritteleminen ja niiden käsitysten levittäminen ovat asioita, jotka vaikeasti valvottuina voivat varmaan olla luomassa yhteiskuntiin epävapautta ja epäoikeudenmukaisuutta. Mielestäni kristinuskon ja kristillisen kirkon pääasiallisin tarkoitus on pysyvyyden tunnistaminen ja säilyttäminen. Mielestäni on varmaa, että ihmisillä on tiettyjä pysyviä hengellisiä ominaisuuksia, jotka voi säilyttää sellaisenaan tai muuttaa esimerkiksi erilaisiin käsityksiin ateismista ja uskonnottomuudesta. Kirkko edistää siis pysyviä ominaisuuksia, ja monessa mielessä ateismi, jos se ei ole suvaitsevaista humanistista ateismia, voi se johtaa epäolennaisuuksien korostamiseen ja suhteelliseen, reaktiivisen riitelyn korostamiseen. Kaikilla on osuutensa pysvyyksissä, vaikka en tietysti tarkoita että tämän asian mielessä ihmisen tulisi unohtaa inhimillisyys ja suvaitsevaisuus, jotka voivat joskus sekä ateismin että uskonnollisuuden mielessä tulla loukatuiksi ja vahingoitetuiksi. Eli vapaus, luonnon tunnistaminen, oikeiden asioiden kouluttaminen, luovuus monessa mielessä, sekä hengellisyyden tason ongelman ratkaiseminen ovat siis tässä asti jo jonkinlaisia ajattelun periaatteita, joista nousee paljon soveltavaan filosofiaan liittyvistä ongelmista ja sellaisista käsittelyistä, joiden yhteydessä voidaan tehdä paljon etenkin soveltavaa filosofiaa. Esimerkiksi feminismi ei ole minkäänlainen ajattelun periaate, koska jo vapauden käsittämisen yhteydessä voidaan havaita sen, että kaikkien ihmisten täytyy saada sellaiset mahdollisuudet toimia, jotka liittyvät hänen ominaisuuksiinsa, joilla on todella merkitystä, eikä esimerkiksi sellaisten pikkumaisuuksien ruotiminen kuin sukupuolten erot ole todella sellaisiai asioita, joihin tulisi tässä yhteydessä kiinnittää syvempää huomiota. Jo esimerkiksi Platon korosti sukupuolten samanarvoisuutta ja ihmisten arvottamista heidän todellisten inhimillisten ominaisuuksiensa kannalta. Ihminen voi siis hengellisyyden mielessä joko tunnistaa jotain uskoa, kunhan se ei aiheuta ongelmia toisille ihmisille, tai sitten ottaa ateistisen tavan suhtautua kysymykseen, jos heidän ateisminsa pysyy suvaitsevana, inhimillisenä ja humanistisena ateismina. On siis sanottava tämänkin asian mielessä, että ihmisten ratkaisuja tämän asian yhteydessä tulisi samalla tavalla kunnioittaa, eikä etenkään ajattelun periaatteista tulisi tehdä minkäänlaisia kysymyksiä, jotka voisivat olla tosia etenkin pakottamisen muodossa. Ajattelun periaatteet ovat siis sellaisia toiminnan alkukohtia, jotka voivaat olla muodostamassa yhteiskunnallista omaatuntoa, jossa keidenkään ihmisten oikeuksia ja vapauksia ei vähätellä. Uusi syvällisyys yhteiskunnallisena liikkeenä vaatii etenkin näiden periaatteiden tunnistamista, se tarkoittaa siis ontofysiikan eettistä puolta, jossa yhteydessä käytettävillä periaatteilla ei kuitenkaan rajoiteta kenenkään muun yksilön vapautta, koska kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ja ajattelun periaatteena on mahdollisimman laajan yhteiskunnallisen ja yksilöllisen vapauden saavuttaminen ja varmistaminen. Ajattelun periaatteista vapaus tarkoittaa kaikkea sitä, minkä ympärille kaikki toiminta ja vapaus perustuvat. Ilman vapautta ei ole myöskään eettistä omatuntoa eikä eettistä vapautta. Kaiken luonnon arvon tunnistaminen liittyy etenkin siihen periaatteeseen, josssa otetaan huomioon kaikki ihmiset, eläimet ja luonto etenkin oman maapallomme eliniän pidentämiseksi. Koulutuksen arvon tunnistamisella voimme huomata etenkin se, että koulutuksen on sisällettävä myös arvoja ja aatteita ja olennaisen ja epäolennaisen tunnistamista. Koulutuksessa tulisi siis koetella myös sitä, mitkä ovat kehittyneitä asenteita ja mitkä ovat asenteita, jotka sisältävät epäolennaista epä-älyllisyyttä. Myös koulutettavien arvostelukykyä tulisi kehittää mahdollisimman monissa kysymyksissä ja pyrittävä sen kohdalla siihen, että ihmiset voisivat käsittää todellisia ongelmia ja kysymyksiä. Luovuus ajattelun periaatteena tarkoittaa etenkin sitä, miten ihminen voi vapauden ja luovuuden avulla pyrkiä etenkin omaan ilmaisuun, omaan ajatteluun ja muiden luovuuden ilmaisujen kyvykästä käsittämistä ja näiden luovuuden tulosten kehittynyttä ymmärrystä. Luovuuteen kuuluu olennaisella tavalla vapaus, sillä luovuus ei ole vain tiettyjen vallassa olevien koulukuntien tapaa käsittää luovuus ja luovuuden tuotokset. Yhteiskunnallisen osallistumisen mielessä luovuus on siis uusia tapoja käsittää ympärillä olevat asiat, eli se ei tarkoita sitä, että esimerkiksi ihmisen materiaalinen sijainti maailmassa määrittäisi hänen päättämänsä ja valitsemansa ryhmäjäsenyydet. Se on siis luovaa osallistumista, joka tarkoittaa etenkin tärkeiden kysymysten huomaamista ja yhteydenpitoa sellaisiin ihmisiin, jotka jakavat näitä kysymyksiä riippumatta siitä, mitkä ovat yksilön materiaalisesti lähellä olevia ja oletuksella annettuja ja määriteltyjä ryhmäjäsenyyksiä. Hengellisyyden tason ongelman järjestäminen ja käsitteleminen liittyy varmasti siihen pyrkimykseen, että ihminen pääsee tekemisiin itsensä, oman ajattelunsa ja oman maailmansa kanssa. Sen voi siis ratkaista esimerkiksi kierkegaardilaisittain mainiten uskon hypyllä tai kriittisemmän asenteen omaksumisella, sillä molemmilla tavoilla voi palvella tätä hengellisyyden tason ongelmaa, koska hengellinen taso tunnustushierarkiassa on pyyteettömin tunnustuksen taso, joka tarkoittaa etenkin sitä, että tämä taso on vapain ja vaatimattomin eli siinä mielessä kehittynein tunnustuksen taso. Ihmisen on siis ratkaistava tämä ongelma, että hän itse pystyisi tulemaan aiempaa pyyteettömämmäksi. Näiden asioiden: vapauden, luonnon arvon tunnistamisen, oikeanlaisen koulutuksen arvon tunnistamisen, luovuuden arvon tunnistamisen ja hengellisen tunnustuksen tason ongelman ratkaisemisen lisäksi voidaan myös tarkemmin määritellen löytää muitakin asioita ja käsitteiden alakohtia, mutta mielestäni nämä viisi asiaa ovat niistä ehkä olennaisimmat ja tärkeimmät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti