Heinävedellä oli 1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa vain kaksi aatelissukua, joista yksi oli Kyander-suku ja toinen von Becker-suku. Heinäveden historiikissa kerrotaan, että vaikka von Becker-suvun ainutta miespuolista heinäveteläistä jäsentä vänrikki Alexander Magnus von Beckeriä oli pidettävä säätyläisenä, ei hän arvossa ja varallisuudessa yltänyt omanaikaisten Kyandereiden rinnalle. Kyanderit omistivat tietyssä vaiheessa sekä Papinniemen että Karvion kartanon. Kun Karvion kartanon mahti päättyi vuoteen 1868 mennessä, jakaantuivat Kyanderien omistukset peräti 31 erilliseksi tilaksi.
Alexander Magnus von Becker syntyi vuonna 1759 Sysmässä furiiri ja kartanonherra Axel von Beckerin ja tämän vaimon vapaaherratar Maria von der Pahlenin kahdentenatoista ja samalla nuorimpana lapsena. Pojan vanhemmista molemmat kuuluivat saksalaistaustaisiin aatelissukuihin. Hänen isoisänsä Axel vanhempi oli kuollut ryssien tappamana isonvihan aikaan Sysmässä. Äidin isä Wolter Magnus von der Pahlen oli taas kaatunut Napuen taistelussa Suuren Pohjan sodan aikana vuonna 1714. Hänen vanhempansa olivat pojan syntymän aikaan jo suhteessa varsin iäkkäitä. On mainittava, että hänen äitinsä tuli isäänsä nähden paljon vanhemmasta, rikkaammasta ja etabloituneemmasta aatelissuvusta.
Hän aloitti koulunsa Turussa missä hän oli vuidesta 1775 vuoteen 1777. Sen jälkeen Alexander Magnus laitettiin sotaoppiin. Hänestä tuli vänrikki suhteellisen nuorena. Hän osti jo vuonna 1774 ollessaan koulussa Heinävedeltä maapalstan, jolle hän myöhemmin rakennutti Honkamäen kartanon, mikä oli hänen pääasiallisin asuinpaikkansa elämänsä loppuun asti. Heinäveden historiassa kerrotaan kartanosta, ettei se yltänyt edes keskikokoisten ratsutilojen luokkaan, joten on syytä kuvitella sen olleen varsin vaatimaton ainakin tuohon aikaan. Maapalsta, jolla kartano sijaitsi, oli ollut aiemmin Pyyvilän kartanon ulkopalsta. Puolet Pyyvilän kartanosta sijaitsi Kuittuan kylän alueella ja tuo alue joutui Alexander Magnus von Beckerin haltuun. Anna-Maria Åströmin kirjassa Sockenboarne väitetään, että Alexander Magnus von Becker omisti myös isomman Karvion kartanon ainakin vuoteen 1809 asti. Lisäksi hän on vaikuttanut omistaneen Rantasalmen Rantasalo 2:n siihen asti kun hän muutti Honkamäkeen
Pyyvilän kartanon ensimmäinen säätyläisomistaja oli kapteeni Konrad von Vegesck 1690-luvulla. Kun isossajaossa Pyyvilän maista erotettiin yksi erillinen tila (Naurila, Kuittua no. 10), joutui sekin Alexander Magnus von Beckerin omistukseen. Kun isoviha oli ohi, Pyyvilä sirtyi ratsumestari Henrik Oppmanin haltuun. Hänen kolme poikaansa Johan, Mårten ja Nils hallitsivat kartanoa isänsä jälkeen. Becker rakennutti kartanonsa entisten torppien paikalle. Alexander Magnus oli Rantasalmen makasiinin hoitaja yli kaksikymmentä vuotta vuosina 1785-1806. Hän oli osallisena kunnallisessa elämässä Heinävedellä ja hän mm. hallinnoi jonkin aikaa pitäjän ensimmäistä nimismiehen virkaa. On kerrottu, että hän oli ensimmäistä kertaa kyseisessä virassa vuoden 1790 käräjillä varanimismiehenä (vice expeditions befallningsman). Voidaan olettaa, että hän jatkoi virassa ainakin vuoteen 1803. Hän oli hovisihteeri Johan Kyanderin rinnalla Heinäveden luottamusmies 1800-luvun alussa, milloin aloitettiin pitäjäläisten yhteisten rakennusten rakentaminen Heinävedellä. Kun 1800-luvun alussa Heinäveden kirkkoa alettiin uudistamaan, annettiin kirkon korjaus- ja laajennustyöt vänrikki von Beckerin ja puuseppä Abraham Pakarisen tehtäväksi. Heidän oli määrä poistaa kirkkosalin ja läntisen eteisen väliseinä ja rakentaa kirkon eteiseen penkit.
Alexander Magnus perusti Heinävedelle oman makasiinin, jota hän hoiti vuosina 1807-1810. Vuonna 1802 hän teki aloitteen siitä, että hankittaisiin maapalsta uuden hautausmaan perustamista varten pitäjässä. 1810-luvulle tultaessa von Beckereiden valta Heinävedellä väheni nopeasti, kun Alexander Magnus luopui kaikista entisistä luottamustehtävistään pitäjässä. Hän avioitui vuonna 1798 Rantasalmella Helena Christina Nordbergin kanssa, joka oli kersantti ja klarinetinsoittaja Carl Anders Nordbergin tytär.
Alexander Magnus von Becker kuoli vuonna 1825 jättäen jälkeensä kaksi tytärtä. Honkamäen kartano oli sen viimeisen ja ainoan von Becker-sukuisen isännän kuoleman jälkeen joitain kymmeniä vuosia lesken hallussa, joka kuoli vuonna 1862, ja siirtyi sen jälkeen talollisomistukseen.
Von Becker-suvun Heinäveden haara sammui siis Alexander Magnuksen kuollessa, koska hänellä ei ollut miespuolisia perillisiä, ja se onkin näin ollen von Becker-suvun lyhytaikaisin sukuhaara. Sukuhaaraksi se voidaan laskea hänen kahden tyttärensä takia. Vanhimmaksi elänyt tyttärensä meni avioon Heinäveden tuonaikuisen varanimismies Johan (Jussi) Heiskasen kanssa, ja oli ensimmäinen von Becker-suvun jäsen, joka meni avioon talonpoikaisen henkilön kanssa. Tyttären ja Heiskasen jälkeläisiin kuuluu muun muassa Mölsä-suvun jäseniä. Heiskanen oli myös rajaratsastajan virasssa ja oli mm. vaikuttamassa tieyhteyksien syntyyn. Hän ilmoitti vuonna 1854 lupautuvansa valmistamaan ison rakennuksen pitäjäntuvan viereen, jossa voitaisiin järjestää yhteisiä tilaisuuksia ja käräjiä. Koska Heiskanen vaati 1,5 kappaa savulta korvausta käräjien pidosta vuodessa, laimeni ihmisten innostus asiaan. Sittemmin pitäjäntuvan rakentaminen vei tarpeen tältä hankkeelta.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti