Elokuussa vuonna 1922 tuotiin monessa suomalaisessa sanomalehdessä esiin, että Tammijärvellä Luhangassa, missä sijaitsi Keskimyllyn sahanhoitaja Virmasen tilukset, pojat olivat löytäneet etsiessään Kumustenmäen kumpareilta metsäsian pesää kallioluolan, josta löytyi tuohikäärö, joka oli täynnä vanhoja rahoja ja niitä oli sekä suuria että pieniä. Rahoja oli niin paljon ja ne olivat niin painavia, että pojat eivät itse jaksaneet niitä kantaa kotiinsa asti. Paikalle hälytettiin naapurin isäntiä, joista Jokelan Lauri Varma oli etunenässä.
Hevosella myllylle tuotujen rahojen huomattiin painavan yhteensä kahdeksankymmentäkolme kiloa. Tämä rahojen kokoelma toimitettiin sitten nimismiehen toimesta Kansallismuseoon, jossa se on kuultavasti herättänyt laajuutensa takia tutkijoiden huomiota. Rahat ovat peräisin 1700-luvulta, vanhin vuodelta 1710 ja nuorin vuodelta 1747. Niiden väliseen aikakauteen ovat mahtuneet Suomen kansan sotaiset ajat, niin iso- kuin pikkuvihakin.
Löydöstä saatiin neljäkymmentäyhdeksän niin sanottua plooturahaa, joista vanhin oli Kaarle XII teettämä yhden riikintaalerin raha vuodelta 1713. Plooturahoista suurin on kolme ja puoli kiloa painava neljän riikintaalerin raha vuodelta 1722. Tavallisesti plooturahat ovat suuria arvoleimoilla koristeltuja kuparilevyjä, jotka eivät ole paljon ihmisten käsissä kärsineet.
Näitä pienempiä pyöreitä metallirahoja, sekä hopeisia että kuparisia, joissa on myös omat leimansa löydettiin 319 kappaletta. Arvoltaan nämä rahat ovat yhden ja kahden äyrin hintaisia. Ne eivät kuitenkaan ole tasa-arvoisia. On mainittu, että metalliseoksesta ja niiden koosta eri aikoina määräytyi niiden todellinen käyttöarvo. Huomiota kolikkojen joukossa herätti etenkin Kaarle XII aikaiset kupariset hätärahat, joilla oli pakkokurssi. Sellaisia tässä löydössä on neljä kappaletta vuodelta 1715 ja kaksi kappaletta vuodelta 1718, joka oli kuninkaan viimeinen elonvuosi. Kyseisillä pikkurahoilla on käyty kauppaa ja maksettu veroja ankarissa olosuhteissa, jotka silloin vallitsivat.
Jälkimaailman näkökulmasta on vaikeasti selvitettävää ajatella, millä tavalla ja kenen toimesta tämä suuri 368 erilaista rahaa sisältävä kätkö on syntynyt ja piilotettu Kumustenmäen kallioluolaan. Aikaisintaan se on sinne piilotettu vuonna 1747. On epäilty, että se olisi voinut syntyä jollekin virkamiehelle annetun tehtävän myötä. Mahdollista on, että hän on kuollut ennen kuin kätköstä oli kenellekään ilmoitettu tai sitten muistiinpanot olivat virastoarkistoineen kadonneet. Jos rahat ovat kuuluneet jollekin yksityiselle taholle, niin mahtava rahamies hän on ollut. Tällaisesta ei kuitenkaan ole jäänyt myöhemmille polville tietoa.
Toinen suuri rahalöytö Luhangassa on tehty vuonna 1931 Kärmelahden tilan pellosta, jolla paikalla oli aiemmin sijainnut asuinrakennus. Työmies Aku Ahonen oli peltoa muokatessaan löytänyt jonkinlaisen multapenkin, jonka päällä oli puolikas perushirttä. Nostettuaan sitä, tuli sen alta esiin tuohikäärö, jonka sisällä oli paljon kuparisia ja hopeisia pyöreitä metallirahoja sekä yksi plooturaha.
Tämäkin löytö toimitettiin Kansallismuseoon. Rahoja tässä Kärmelahden löydössä oli kaikkiaan 155 kappaletta. Vanhin oli hampurilainen taaleri vuodelta 1588 ja uusin 1/6 äyriä vuodelta 1683. On oletettava, että tämä löytö on yksityisen tahon, ehkä taloa asuttaneen ihmisen yksityinen kätkö, jossa rahat on perinteisellä tavalla kätketty talon alle. Rahakirstussa rahat eivät varmastikaan olisi olleet turvassa. Tämänkin löydön kätkijä on ollut varakas mies, vaikka jälkeläiset eivät ole saaneet rahoista tietoa. Unohduksissa ne olivat olleet miltei kolmesataa vuotta.
Rahat ovat olleet eri kokoisia ja näköisiä ja niiden arvo on vaihdellut suuresti. Miltään muilta paikkakunnilta ei oltu tuohon mennessä vielä näin runsaita yhtenäisiä rahalöytöjä tullut esiin. Näitäkin rahoja voi nykyään nähdä Kansallismuseossa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti