Luhangan suurkirkko sijaitsee paikkansa korkeimmalla kohdalla. Kirkon tontti on irrotettu Ånäsin kartanosta vuonna 1876, kun pitäjänkokouksessa oltiin tehty päätös uuden kirkon rakentamisesta. Kirkko ylettää milltei Luhankajoen rantaan asti, ja toisella puolella tietä on sijainnut kunnantalo, paloasema ja postitoimisto. Kirkon perustamisen suunnitteleminen oli alkanut jo vuonna 1868, jolloin aloitettiin keräämään ”kirkonpykäyskassaa”sillä tavalla, että miehet eli jouset maksoivat vuosittain 50 penniä, ja naiset 25 penniä. Kyseiset verot korotettiin vasta vuonna 1876, jolloin oli tehty suunnitelma uuden kirkon paikasta, minkä jälkeen miesten tuli maksaa yksi markka ja naisten puoli markkaa vuodessa. Määräyksen mukaan talojen ja torppien oli kannettava vastuuta väkensä maksuista.
Muutaman vuoden jälkeen 1880-luvulla aloitettiin valmistelemaan kirkon piirustuksia. Kirkkoraadin pitäjänkokoukselle asettaman ehdotuksen mukaan kirkon piirustukset tilattaisiin tuohon aikaan maineikkaalta Josef Stenbäckiltä. Mies laati piirustukset oman mielensä mukaan ja toimitti ne asianosaisille. Siinä yhteydessä niissä havaittiin jonkinlaisia puutteellisuuksia. Heidän mielestään Stenbäckin piirtämä kirkko oli liian pienikin Luhangan ja luhankalaisten tarpeita varten. Tämän jälkeen Stenbäck antoi ehdotuksen, jonka mukaan kirkko tehtäisiin Hankasalmen kirkon piirustuksien mukaan, ja 7000 asukkaan kuntana tuon kirkon piirustukset varmasti riittäisivät myös luhankalaisten tarpeisiin. Hankasalmen kirkko rakennettiin vuosina 1889-1892.
Luhankalaiset olivat kuitenkin sitä mieltä, että Luhanka tarvitsee oman kirkon ja alkoivat vaatimaan Stenbäckiltä uutta suunnitelmaa. Kirkkoherran toiveesta Stenbäckin uusi suunnitelma käsitti kirkon, johon mahtuisi kaksi tuhatta henkeä. Tällä kertaa Stenbäck onnistui saamaan toivotut piirustukset, ja kirkon rakentamisen valmistelu alkoi.
Kirkon urakoitsija hankki talvella 1890 kivijalkaan tulleet kivet. Ne laitettiin paikoilleen tukevasti tehtyjen perustojen päälle seuraavana kesänä. Syksyyn mennessä ne olivat valmiina, minkä jälkeen seuraavana vuonna voitiin aloittaa kirkon rakentaminen. Aarne Laaksovirta on kirjoittanut: ”Syysmyöhällä – kerrotaan – meni muutamia isäntiä kirkkotiellään katsomaan uuden kirkon komeaa kivijalkaa. Kun he siinä kurkistelivat sen sisäpuolella olevaa alaa, niin pääsi jonkun huulilta: ”Mikähän vasikkahaka kirkosta mahtaakaan tulla!”” Isännät päättivät käydä pappilassa ehdottamassa kirkkoherralle, että tarkistettaisiin asiaa, ennen kuin kirkko rakennetaan. Se on päätetty, mikä on päätetty, vastasi kirkkoherra Olander paukauttaen nyrkkinsä pöytään.
Ja sen jälkeen pystytettiin Luhankaan uusi kirkko, joka oli niin suuri, että siihen mahtuivat hyvin kaikki pitäjän asukkaat. Kirkossa oli 1600 istuinpaikkaa ja muuta tilaa ainakin 1000 hengelle. Koko pitäjän asukkaat mahtuisivat kirkkoon vaikka kaksinkerroin. Ne puutarpeet, joita kirkon rakennuksessa käytettiin toivat paikalle manttaalimiehet omien tilustensa suuruuden mukaisesti. On sanottu, että puuta meni paljon. Kirkko on korkea, ja sisäpuolellekin puuta on mennyt runsaasti. Nämä eivät maksaneet seurakunnalle mitään, mutta talollisille todella paljon.
Kirkkoa ja seurakuntaa varten oli perustettu lukuisia rahastoja ja enemmän lainattiin valtiolta. On sanottu, että on uskomatonta kuinka pienellä rahamäärällä suuri kirkko saatiin rakennettua. Onhan kirkon hieno sisustuskin maksanut paljon. Luhankaan kuuluu taloja, jotka ovat maksaneet kuudesosan suurkirkon rakentamiskustannuksista, tällaisia ovat Judinsalon Kylmälä ja Tammijärven Nisulan kompleksi. Kun vanha kirkko purettiin, ei siitä saatu käytännössä minkäänlaista materiaalia uudelleen käytettäväksi. Siitä jäänyt murentunut puuaines poltettiin pääasiassa pitäjäntuvassa, kirkonkylän kansakoululla, pappilassa ja mahdollisesti myös Lukkarilassa.
Uusi kirkko sai kuitenkin joukon välineitä ja esineitä vanhasta kirkosta. Suurta kirkkoa varten sen tarpeisiin on ostettu paljon tavaraa, vaikka niitä on tietysti saatu myös lahjoituksina. Etenkin valaisuvälineitä on saatu lahjoituksina. Esimerkiksi tällaisia ovat kaksi alttaripöydälle asetettua 7-haaraista suurta kynttilänjalkaa. Alttaritaulu ”Jeesus seisoo ovella ja kolkuttaa” on saatu lahjoituksena emäntä Eeva Sofia Jutilalta vuonna 1906 ja sen on maalannut rouva Selinda Danielson. Kirkkoon tehdyt 18-äänikertaiset urut, jotka on tehnyt urkujenrakentaja A. Jurva, saatiin myös lahjoituksena kirkkoon vuonna 1897, kun Jutila oli lahjoittanut urkujen hankkimiseen kaksi tuhatta markkaa ja lainasi vielä sen lisäksi seitsemän tuhatta markkaa korotta.
Kirkko meinasi tulla puretuksi 1950-luvulla, kun kolmatta kirkkoa alettiin rakentamaan sen tilalle. Nykyään kolmas kirkko on rakennettu uuden hautausmaan läheisyyteen, missä virassa sitä on käytetty siunauskappelina. Luhangan suurta kirkkoa käytetään nykyisin myös kesäkirkkona. Aarne Laaksovirta on kirjoittanut: ”Kun se on hyvin valoisa ja korkea, niin mielellään varmaankin pitäjäläiset istuvat jumalanpalveluksissa sen erittäin kauniin sisäkaton alla. Tämä temppeli tulee varmaankin olemaan nähtävyys. Sinne on helppo päästäkin, kun kirkonpalvelija asuu lähellä sijaitsevan uusimman kirkon yhteydessä.”
Kirkko on ollut täynnä kansaa ainakin yhden kerran lokakuussa vuonna 1893, jolloin Luhankalaisten lisäksi Päijänteen rantapitäjien ihmiset saapuivat uteliaina paikalle, Sen jälkeen on sanottu, että kirkko ei ole sittemmin ollut koskaan täynnä, vaikka usean pitäjän kristilliset nuoretkin ovat paikalla pitäneet kokouksiaan. Nykypäivänä kirkko palvelee eniten väkeä etenkin kesäkirkkona.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteen maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti