Kuulumisia

Kävin muutaman päivän viikonloppureissulla Pariisissa. Lähinnä tuli maattua hotellilla krapulassa ja kännissä. Liikuskelin kuitenkin yöaikaankin kaupungilla ravintoloissa ja kapakoissa. Sama olisi ollut maata missä hyvänsä. Olen miettinyt erilaisia vallan muotoja. Selkeäähän on että rahvaan populaarikulttuuria ei saa nykyäänkään kieltää tai kritisoida millään tavalla. Rahvaan vallan muodot muodostavat suurimman osan siitä, miten valta yleensä käsitetään, onhan esimerkiksi eroa vaikka filosofiuden ja sosiaalisen vallan välillä. Sosiaalinen valta syntyy tavallisesti mielikuvista ja vallan pakottamisesta, samalla kun filosofiuden tuoma viisauden valta vaatii käsittämistä ja vaivan näkemistä. On tietysti selvää, että kun olen sukuni suurin mies Reinhold von Beckerin jälkeen, niin jotkut jotka eivät voi tällaista käsittää kuvittelevat vallan olevan nimenomaan vallan pakottamista,, eli siis lihaksia ja halua pullistella niiä. Näiden mielestä se, jos joku kukistaa toisen lihaksilla, on se heti suurempaa kuin valta, joka tulee maailman ja ihmisen käsittämisestä ja sen ilmaisemisesta toisille ihmisille. Lisäksi suosio tavallisten sosiaalista valtaa ymmärtävien naisten piirissä on tällaisille ihmisille tärkeää. On käsittämätöntä ajatella, millaista proletariaattia tässä äitini suvussa nykypäivänä on. Isän puolen suvussa edustetaan äärimmäisen tuoretta rahan tuomaa valtaa, joka on jo itsessään riittänyt siihen, että tämän lapset katsovat minuakin poikkeavuuteni takia nenä pystyssä, kuin tulisivat jostain vanhastakin aristokraattien suvusta. Samalla tavalla minuun suhtautuu isäni äiti, jonka arvio minun tulevaisuudestani on äärimmäisen ankea, koska hän on henkisesti feminiininen ihminen, joka ei voi ymmärtää minun suuruuttani oman pienuutensa ja mökkiläisten arvojensa ja henkisten standardiensa takia. Onhan selvää, että suuruuden ymmärtäminen tarkoittaa sitä, että tällaisilla ihmisillä on olemassa sellaisia arvojan ja arvostuksia, että he voivat yleensäkään tunnistaa inhimillisen suuruuden. Molempien sukujen piirissä on sellaisia ihmisiä, joille inhimillinen suuruuteni ei avaudu ja se johtuu nimenomaan henkisestä ja inhimillisestä pienuudesta ja oikeanlaisten arvojen puuttumisesta. Jos eläisin Reinhold tai Adolf von Beckerin suvunn aikana on selvää, että olisin saanut paljon aikaisemmin itselleni sopivaa tukea tai ohjausta, eli samoin kuin isosetääni Marttia kutsuttiin nuorempien sukulaisten taholta mytologisena hahmona, joka olisi tullut nykypäivään jostain suvun menneisyydestä, voi minuakin varmasti sanoa jossain mielessä ainakin renessanssifiguuriksi. Koulutettuja älykkäitä naisia on tietysti miellyttävää havainnoida ja kuunnella ainakin silloin, kun heillä on oikeanlaiset arvot ja arvostuksen kohteet. Näin Pariisin matkalla ja lentokentällä taas tuttuja ihmisiä, joka on varmasti tekijä, joka kertoo sen, miten pieni maa Suomi on ja miten vielä nykyäänkin ne ihmiset, jotka Suomesta matkustavat sisältyvät varsin pienen sosiaalisen piirin sisään. Oien kirjoittaanut mm. viime aikoina artikkeleja, jotka liittyvät Itä-Hämeen historiaa ja etenkin Itä-Hämeen säätyläisten historiaan. Mietin, että saman voisi varmaan tehdä seuraavaksi Kaavin ja Kangasniemen suhteen, vaikka aion kuitenkin jatkaa myös esimerkiksi Joutsan Seutuun ja Itä-Häme-lehtiin kirjoittamista. Joutsan Seutua julkaistaan myös Luhangassa ja Itä-Hämettä julkaistaan Heinolasta. Myös tekisi mieleni kirjoittaa jotain Mikkelin ja Mikkelin alueen historiasta, liittyyhän Mikkelikin kuitenkin merkittävällä tavalla sukuni historiaan, esimerkiksi keskustassa oleva Molanderinmäki on nimetty ukkini isotädin mukaan. Rosa Molanderilla oli kaupungissa limonaaditehdas. Esimerkiksi Sanna Marinista inhimillinen suuruus on kaukana, sillä onhan selvää, että ihminen, joka sanoo pitävänsä vallasta, on vain mäkättävä akka. Lisäksi julkisen elämän sotkeminen omaan pieneen arkeensa ei todellakaan kerro sellaisesta, että tässä olisi todella valtaa hyvin käsittävä ja ansaitseva ihminen. Autismi ja skitsoaffektiivinen häiriö ovat asioita, jotka määrittelevät elämääni hyvin suuresti, kuten ne tietysti määrittelevät lähes kaikkia niistä, jotka ovat näistä asioista vaikuttuneita. Olen käynyt tänä vuonna ulkomailla vain viisi kertaa, vaikka on sanottava, että mielenterveysongelmien takia olisi hyvä, jos mukana matkoilla olisi joku toinen ihminen seurana. Olenhan tietysti jo matkustanut sukulaisten, perheenjäsenien ja kaverienkin kanssa. Mukavaa olisi, jos seurana olisi joku miellyttävä matkustamiseen tottunut nainen. Ryyppäsin ennen tämän viikon maanantaita, jona iltana lähdin matkaan takaisin Suomeen, kuutena päivänä peräkkäin ja seurauksena oli luonnollisesti valtaisa lähtöahdistus, jonka takia jouduin pitämään hotellihuoneeni neljä tuntia tavallista pidempään, josta tietysti tuli maksaa, ei paljon, mutta kuitenkin. Olen kirjoittanut Joutsan Seutuun ja Itä-Hämeeseen viime kuukausina noin kaksikymmentä eri kirjoitusta, joista olen luonnollisesti saanut sopivan korvauksen. Toisesta lehdestä kuitenkin kohteliaasti mainittiin jokin aika sitten, että tätä sukututkimusaihetta voisi jatkossa vähän vältellä. Viime ajan matkoissa on korostunut se, että mielenterveysongelmien takia olen jättäytynyt entistä enemmän ryyppäämään hotellihuoneeseen ja yksityiskabinetteihin. Olen myös viime aikoina ymmärtänyt sen, etten nauti negatiivisten ihmisten seurasta, he jossain mielessä vievät minulta virtaa ja innostusta. Vaikka tietysti olen kiitollinen äidilleni monesta asiasta, on kuitenkin sanottava, että muistan jo lapsuudesta sen miten hänen lakoniset kommenttinsa veivät minulta pois intoa – minä olen niin ihanteellinen ja hän on aina ollut niin realistisen tarkka. Pitäisi varmaan tehdä työtä jonkin laajemman toimeentulon eteen. Varmaan apurahat kirjoitushankkeita ja etenkin väitöskirjaa varteen tulisi pitää keskimmäisinä kaikissa mahdollisisssa tavoitteissa. Olen lukenut tasas Helen Rappaportin kirjaa After the Romanovs, joka kertoo aatelisten ja kuninkaallisten venäläisemigranttien elämästä Ranskassa ja Pariisissa maailmansotien välissä. Ne joilla ei ollut omaisuutta muualla ennen vallankumousta, joutuivat monessa tapauksessa jättämään omaisuutensa taakse ja joutuivat sen takia menemään työelämään, joka ei ollut ollut tyypillistä ylhäisaatelisille keisarillisella Venäjällä. Yksi tällainen emigranttien jälkeläinen Englannissa on kreivi Nikolai Tolstoi, joka on ollut mukana oikeistopolitiikassa vuosikymmenet, jota toivon voivani Britanniassa haastatella. Hän on työskennellyt pääasiassa kirjailijana. Toivon ennättäväni tapaamaan hänet, kun en ennättänyt haastatella ennen näiden poismenoa Lordi Sudeleyta enkä Lordi Massereene Ferrardia. Ihmisen mieli on kiehtova asia, ja poikkeavuudet mielessä ovat vielä sitäkin kiehtovampia, vaikka tietysti kaikki tämä palautuu aivojen ja hermoston toimintaan. Olen miettinyt, että hakisin opiskelemaan dramaturgiaa tai käsikirjoittamista, vaikka toisaalta psykiatria, neuropsykologia ja neurotiede yleensä kiinnostavat minua samanaikaisesti. Voisihan sitä hakeutua myös esimerkiksi psykoterapeutin koulutukseen. Hain apurahaa Reinhhold von Beckerin elämäkerran valmistamista varten, ja aion hakea apurahaa ainakin väitöskirjaa, kuvanäyttelyä ja Uno von Schrowen sekä Adolf von Beckerin elämänkertoja varten. Olen myös miettinyt, pitäisikö minun julkaista Itä-Hämeen historiasta kertovat julkaisuni yhtenä kirjasena. Lisäksi on tietysti selvää, että aion kirjoittaa kokonaisen esityksen omasta filosofiastani. Lisäksi valmiita käsikirjoituksia on kymmenkunta, joita pitäisi saada kustantajille. Vierailin Pariisissa Pekka Halosen taidetta esittelevässä näyttelyssä Petit Palaisessa. Hymni Suomelle-näyttely esittää laajalti maisemia etenkin Suomesta 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä. Halonen oli savolaispoika, hän syntyi Lapinlahdella. Halosen kurssi kohtasi lukuisia kertoja Pariisin, ja hän opiskeli Pariisissa mm. Paul Gauguinin johdolla. Näyttelyssä korostuivat etenkin talviset maisemat. Aion kirjoittaa näyttelystä lehtijutun ainakin kahteen eri lehteen. Kävin myös Shakespeare & Companyssa, vaikka en saanutkaan ennen matkaan lähtöä kontaktia naiseen, joka nykyään omistaa liikkeen. Olisin tehnyt hänestä haastattelun. Luovat hankkeet ja luovat kirjoitusprojektit ovat tietysti myös koko ajan töitteni alla. Esimerkiksi ensimmäinen oopperalibrettoni ja ”Elämäni romaani”. Olen kirjoittanut noin puolet Reinhold von Beckeriä käsittelevästä näytelmästäni Reinholtti rehellinen, joka nimi tulee hänen kummitätinsä kapteeninrouva Lemken hänelle kirjoittamasta onnittelurunosta. Lemke oli sukua sekä Caloniuksille että Porthaneille ja liittyi näin ollen siis syvästi kansallisten herättäjien sukupiiriin. Tarvitsisin matkoille mukaan sellaisen aktiivisen ja toimeliaan naisen, jonka kanssa olisi mukavaa jutella ja olla tekemisissä. Hänen tulisi lisäksi hallita hyvin käytännön asiat. Aion siis hakea apurahaa myös New Yorkin valokuvanäyttelyä varten. Olen päässyt kontaktiin Finnish American historical archiven kanssa ja nyt olen päässyt kontaktiin myös erään tunnetun valokuvaajan kanssa, joka on kuvannut mm. Venetsian aatelisia. Olen miettinyt myös sitä, jos Ritarihuone ylläpitää jonkinlaista julkaisutoimintaa, niin tietyt Suomen aatelisiin liittyvät laajemmat kirjoitushankkeet tulisi kysyä myös sieltä, nimittäin painattamiseen liittyvän mahdollisen yhteistoiminnan suhteen. Lehtiin aion kirjoittaa perusteellisesti ja laaja-alaisesti, myös Suomen ulkopuolella julkaistaviin lehtiin. Pitäisi varmaan tehdä jonkinlainen perusteellinen selvitys kaikista esisukuihini kuuluvista historiallisista suvuista, mutta etenkin niistä, joiden historia koskettaa Itä-Hämeen historiallista kartanoaluetta. Mummoni ei tajua suuruuttani. Hän sanoo aina kun on jokin hanke vetämässä että ”eehän sitä tiiä saako ku on niin palajon muita ihimisiä hakemassa” jne. Hän ajattelee todellakin proletariaatin tavalla, että kaikki on sattumaa ja arpapeliä, eikä kaikki ihmiset pysty saamaan ansaitsemaansa palkintoja ja palkkioita omista lahjoistaan. Hän ajattelee mustavalkoisesti, että jotkut ihmiset ansaitsevat kaiken, samalla kun toiset eivät ansaitse mitään. Olen myös miettinyt viime aikoina eduskuntavaaleihin ehdolle lähtemistä. Olen kuitenkin ajatellut, että mielenterveysongelmistani huolimatta minusta olisi ainakin kansanedustajaksi, sillä voisin nimenomaisesti edustaa esimerkiksi mielenterveyskuntoutujia. Kuitenkin on varmasti niin, että voisin hyödyntää omia lahjojani muullakin tavalla kuin kansanedustajaksi lähtemällä. Mummoni korostaa koko ajan sitä, etteivät kaikki saa tehtäviä ja työpaikkoja ja korostaa koko ajan kaiken tällaisen vaikeutta – siis omasta heikosta maailmankatsomuksestaan johtuen. Minä korostaisin tällaisessa tilanteessa ko. Henkilön lahjoja, ja jos lahjat voisi tunnustaa, ei tarvitsisi koko ajan henkisesti feminiinisellä ja proletaarisella tavaalla korostaa vain toisten ihmisten lahjoja ja oikeuksia saada paikkoja ja apurahoja minun nenäni edestä, niin kuin hän tekee. No, hänpä ei ole kummoistakaan saanut elämässään aikaan, vammaisia ja pikkulapsia hän on osannut ohjata ja manipuloida. Näin kerran erään taulukon, joka kuvaa sosiaalisten ryhmien asenteita, maailmankuvaa ja ajatuksia, ja huomasin siitä, että mummoni sopii täsmällisesti proletaaristen ihmisten asenteisiin, maailmankuvaan, ajatuksiin ja tapoihin ainoana poikkeuksena se, että hän on perimänsä ja säästämänsä rahansa tallentanut aina tilille ja elänyt niin nuukasti kuin minä vain pystyn jonkun tällaisen ihmisen tietämään. Perustavimpana proletaarisena ajatuksena hänellä on, että kaikki on joillekin arpapeliä, eivätkä kaikki ihmiset pysty omilla lahjoillaan edistämään omaa etenemistään tai hyvinvointia. Hän siis näkee tiettyjen ihmisten yhteydessä vain heidän huonot puolensa. Minunkin yhteydessäni hän on useaan otteeseen parkunut ”ku kaekki ovet tuntuu oleva kiinni!”. En jaa hänen ajatustaan. Aion perustaa ensi vuonna Adolf von Beckerin taidekilpailun johonkin taidelukioon tai taidekouluun. Olen miettinyt myös Virrantalon vuokraamista, vaikka sinne edes osittain muuttaminen tarkoittaisi kyllä ainakin sitä, että auto ja ajokortti tulisi pikaisesti hankkia. Virrantaloon voisi kehittää vaikka minkälaista liiketoimintaa ja bisnestä.