Itä-Hämeessä, lähinnä Luhangan, Sysmän, Hartolan ja Heinolan alueilla vallitsi pitkään todellinen säätyläisten kartanokulttuuri, jolle ei löydy saman vertaista monelta muulta alueelta Suomessa. On mainittu jossain yhteydessä, että tiettynä aikana tällä alueella oli samankaltaista piirteellisyyttä aivan baltiansaksalaisten kanssa. Tietysti kartanoita on vieläkin, ja jotkut vielä entisten omistajasukujensa hallussa. Beckereiden alkukoti Suomessa oli Sysmässä ja siellä etenkin Seppälän tila, jota on kutsuttu myös kartanoksi. Ennen sitä olevat vaiheet suvun historiassa ovat vieläkin jonkin verran hämärän peitossa, vaikka on aika varmaa, että suvun jäsenet ovat asuneet saksalaisessa Baltiassa. Suvun miesten avioliittojen kautta Beckerit ovat tulleet yhdistetyiksi tärkeimpiin Itä-Hämeen kartanosukuihin. Ensisijaisesti tällaisia sukuja ovat furiiri Axel von Beckerin vaimon Marian suku von der Pahlen, luutnantti Axel von Beckerin vaimon Anna Lovisan suku von Essen ja lääninkirjanpitäjä Otto Reinhold von Beckerin vaimon Johanna Fredrikan suku von Schrowe. Näistä vaimojen suvuista on lisäksi linkit esimerkiksi sellaisiin itähämäläisiin sukuihin kuin Tandefelt, Silfverbögel, Ekestubbe, Svanström, Gripenberg, Grönfelt, Petre ja Standaert, joista kahta viimeistä lukuunottamatta ovat vanhoja aatelissukuja. Tässä rajoitun käsittelemään vain sellaisia esisukuja, joilla on linkki Itä-Hämeeseen. Näiden sukujen piirissä oli tavallista, että kartanot siirtyivät avioliittojen kautta toisille suvuille, ja Sysmän kartanoiden kohdalla on havaittu myös sitä, että leskivaimot ovat voineet hallita tiloja miestensä kuoltua. Käsittelen tässä yhteydessä siis vain niitä kartanoita ja niiden kartanoiden vaiheita, jotka ovat jossain vaiheessa olleet suorien esivanhempieni hallussa, vaikka suuri osa näistä kartanoista ovat myöhemminkin olleet esivanhempieni sukulaisten hallussa, mainitaan ensimmäisenä ja suurimpana esimerkkinä Tandefelt-suku. Esivanhempieni hallussa on ollut tällä alueella Hovilan kartano, joka perustui alkuperäiseen Voipalan kartanoon, josta muodostettiin myöhemmin myös Hovilan kartano, muodostui viidestä Arvid Tandefeltille vuonna 1650 lahjoitetusta Voipalan kylän talosta. Säterivapauden perumisen jälkeen siitä muodostettiin kaksi erillistä tilaa. Voipalan omistajat alusta lähtien olivat itse aateloitu Arvid Tandefelt ja sen jälkeen vuoteen 1681 hänen jälkeläisensä majuri Johan Tandefelt. Säterivapauden peruuttamisen jälkeen muodostuneen Hovilan omistivat mainittu Johan Tandefelt ja hänen leskensä Margareta Silfverbögel ja heidän perillisensä vuoteen 1734, jonka jälkeen omistajaksi tuli kapteeni Adam Vilhelm Tandefelt ja hänen jälkeensä tämän leski Christina Juliana Gripenberg. Virtaan kartano, joka oli 1600-luvulla Arvid Tandefeltin lesken hallussa ja siirtyi sen jälkeen hänen perillistensä Johan, Anna ja Lars Tandefeltin haltuun. Sitten haltijana oli Adam Vilhelm Tandefelt vuosina 1728-1742.. Voipalan kartano, joka oli alkuaan kapteeni Adam Vilhelm Tandefeltin hallussa, jonka jälkeen se siirtyi hänen pojalleen Arvid Lydik Tandefeltille (1723-1755). Hänen tyttärensä Eva Helena asui Voipalassa miehensä kapteeni Otto Magnus von Essenin kanssa 1770- ja -80-luvuilla. Nämä olivat Reinhold Octavius von Beckerin molempien isoäitien vanhemmat. Vanha-Koskipää, jonka omistaja vuodesta 1586 vuoteen 1624 oli ratsumestari Sigfrid Henriksson, jonka puoliso oli Karin Grabbe, Läänitykset vahvistettiin heidän pojalleen majuri Henrik Henrikssonille, joka aateloitiin vuonna 1639 Silfverbögelin nimellä. Henrik Silfverbögelin vaimo oli Ingeborg Grönfelt ja heidän tyttärensä Margareta meni avioon Hovilan rälssitilalta tulleen Johan Tandefeltin kanssa. Tässä yhteydessä Koskipää siirtyi Tandefelteille. Johan Tandefelt haluttiin mukaan suureen Pohjan sotaan ja päätyi sotavangiksi ja kuoli siellä 1712 ja haudattu Siperiaan. Nordenlundin kartano, joka yhdistettiin 1600-luvun alussa kuudesta erillisestä tilasta ja ne joutuivat vuonna 1630 Henrik Silfverbögelille. Vuosisadan lopussa Nordenlundin omistivat ratsumestari Johan Tandefelt ja leski Ingeborg Grönfelt, joka oli Johan Tandefeltin vaimon Margareta Silfverbögelin äiti. Hartolassa sijaitsevan Kirkkolan kartanon omisti vuodesta 1684 alkaen majuri Henrik Silfverbögelin leski Ingeborg Grönfelt. Sen jälkeen Kirkkola siirtyi Tandefelteille ja vuosien 1698-1712 omistaja oli majuri Johan Tandelt ja sen jälkeen hänen perillisensä. Vuodesta 1729-1742 omistaja oli kapteeni Adam Vilhelm Tandefelt., Rannan kartano, eli entiseltä nimeltään Väihkylä oli vuodesta 1617 alkaen kornetti Henrik Henriksson ja ennen vuotta 1637 myös hänen veljensä Arvid Henriksson, joka aateloitiin myöhemmin nimellä Tandefelt. Arvid Tandefeltin leski Brita Ekestubbe omisti kartanon vuoteen 1683 asti. Kartano oli perillisten hallussa vuoteen 1727 asti, jonka jälkeen sen omisti kapteeni Adam Vilhelm Tandefelt. Pohjolan kartano muodostettiin 1620-luvulla kahdesta autiotilasta, jotka yhdistettiin Selän tilan kansssa vuonna 1628 Henrik Silfverbögelille ja lahjoitettiin hänelle muutaman muun tilan kanssa.Säterivapauden peruuttamisen jälkeen vuonna 1683 Selän ja Heikkilän tiloista muodostettiin Malmgårdin eli Pohjolan ratsutila. Ilolan kartano tuli vuonna 1729 kapteeni Adam Vilhelm Tandefelt, jonka hallussa se oli vuoteen 1742. Hänen perillisensä omistivat sen vuoteen 1760, jolloin sinne muutti Eva Helena Tandefeltin Standaert-sukuisen äidin äiti Anna Christina Petre, kun tämä oli solminut toisen avioliiton luutnantti Carl Henrik Sassin kanssa, Rouva Petre liittyy mahdollisesti englantilaiseen Baron Petren sukuun ja hänen esivanhempiaan oli asunut etenkin Montrosen alueella Skotlannissa. Anna Christina Petren mies Adolf Standaert kuului Alankomaista Ruotsiin tulleeseen sukuun, jonka jäseniä oli ollut monessa polvessa Ruotsin hovin viininhankkijoina ja kellarimestareina, tietyssä mielessä siis jonkinlaisia baarimikkoja, joten edesmennyt Pertti Virrantalo ei ollut yksin oman ammattinsa kanssa meidänkään suvun sisällä. Rapalan kartano oli tietyssä mielessä Tandefelt-suvun keskeisimpiä kartanoita Sysmässä. Sen omisti vuodesta 1564 vuoteen 1584 Vouti Peder Sigfridsson ja ratsumies ja vouti Henrik Pedersson vuosien 1588 ja 1610 aikana. Sen jälkeen tila oli vuoteen 1637 asti hänen pojan kornetti Henrik Henrikssonin hallussa. Tämän jälkeen Brita Sigfridsdotter (Silfverbögel) sekä ratsumestari Johan Tandefelt omistivat kartanon vuoteen 1654, jonka jälkeen kartano oli kaksi vuotta kornetti Sigfrid Henrikssonin hallussa. 1680-luvulla kartano siirtyi ensimmäiselle Tandefelt-sukuiselle isännälleen Johan Tandefeltille. Putkijärven kartano oli kuulunut alkuun Svanström-suvulle, jolta se oli 1600-luvun lopussa siirtynyt Schrowe-suvulle majuri Gustaf Johan von Schrowen avioiduttua tullipäällikön tyttären Anna Christina Svanströmin kanssa. Yskelän kartano liittyy myös Tandefelt-suvun omistuksiin, johon se tuli 1600-luvun lopussa ja sitä hoidettiin Rapalan kartanon sivutilana samassa suvussa vuoteen 1895. Aloittaen historiassa viimeisimmästä aviosuhteesta mainitaan Schrowe-suku, joka on aateloitu vuonna 1650 ja jossa ensimmäinen isoisäni isoisän ukki oli vääpeli ja kartanonomistaja Carl Ludvig von Schrowe (1758-1824) ja isoäiti toisen isoäitinsä sisko Eva Margareta von Essen (1772-1835). Carl Ludvigin isä oli luutnantti Axel Ludvig von Schrowe (1719-1774) ja kapteenintytär Christina Ingeborg Ridderfelt (1724-1774). Axelin isä oli Adam Ludvig von Schrowe (1680-1763) ja tämän vaimo everstintytär Gertrud Kristina Wolffeldt. Tämän isä oli majuri Gustaf Johan von Schrowe (1617-1713), jonka vaimo oli Anna Christina Svanström (1645-1682). Schrowe-suku omisti Hartolassa Putkijärven kartanon, joka tuli sukuun majuri von Schrowen mentyä avioon Svanström-sukuisen puolisonsa kanssa. Anna Christina Svanströmin isä oli Augustin Larsson Svanström (1600-1658), joka oli Turun tullipäällikkö. Hän oli aviossa Anna Lyriksdotter Grönfeltin kanssa, joka oli syntynyt Ruotsissa ja kuoli Laajasalossa. Grönfelt-suku oli aateloitu 1613 ja kuoli mieslinjaisesti jo 1600-luvulla. Augustinin isä oli Lars Svanström (1539-1612), joka toimi 1591-1612 Helsingin pormestarina ja oli mahtiporvari ja suurkauppias Helsingissä. Hän oli aviossa vanhasta aatelissuvusta tulleen Martha Persdotter Ruuthin (1540-1605) kanssa, jonka isä oli porvoolainen suurporvari. Larsin isä oli Michael Olsson Svanström (1500-1560), joka oli suurkauppias ja raatimies. Jatkan muista suvuista ja esivanhemmista myöhemmin, en nyt jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti