Olin hakenut opiskelemaan englannin kielen kääntämistä Tampereen yliopistoon ja Elokuva ja tv-käsikirjoittamista Aalto-Yliopistoon tänä keväänä. Olen kuitenkin päättänyt jättää mahdollisuudet käyttämättä, koska olen lähiaikoina muuttamassa Britanniaan. Lähden lähiaikoina ottamaan selvää työskentely-, opiskelu- ja jatko-opintomahdollisuuksista. Tein pienen virheen viime vuoden alkukesän visiitillä kun menin Norwichissa tapaamiseen paikallisen suomalaisen filosofian professorin kanssa runsaasti päihtyneenä, minkä takia hän on nyt haluton tapaamaan uudestaan. Onneksi minulla on kuitenkin muitakin tuttavia Britanniassa, sekä muita suomalaisia että myös paikallisia brittejä. Olen lisäksi miettinyt, että voisi muodostella kontakteja myös Suomen kunniakonsuleihin Britanniassa, joiden kautta voisi saada tatsia Suomen ja Britannian väliseen kulttuurivaihtoon ja kaiken mahdollisen parhaan irtiottamiseen näistä yhteyksistä. Aion kirjoittaa seuraavaksi sekä Tatleriin ja Country Lifeen, joiden yhteyksien muodostamisen jälkeen aion ottaa yhteyttä myös esimerkiksi Daily Telegraphiin, Daily Mailiin ja Guardianiin. Minulla tietysti näiden lisäksi on vielä tekeillä haastatteluiden tekeminen tunnetuista brittiläisistä kulttuurihenkilöistä, joita kohtaan tunnen jonkinlaista kiinnostusta. Aion aktivoitua kovasti Britanniassa kirjoittamaan eri aiheista eri yhteyksiin senkin takia, koska Britanniassa lehtiä ja mahdollisuuksia on monenkertaisesti esimerkiksi Suomen vastaaviin verrattuna. Aion kirjoittaa Tatleriin ja Country Lifeen myös brittiläisistä esivanhemmistani ja sukulaisista, ja siinä yhteydessä lisäksi tuoda esiin sellaisia kirjoituksia, joissa käsitellään esimerkiksi brittiläisen kulttuurin näkyvyyttä suomalaisen aatelin historiassa. Onhan sanottava esimerkiksi 1800-luvun lopun suomalaisesta ylhäisaatelista, esimerkiksi Mannerheimien perheestä, että englantilaisuus oli vahvasti läsnä esimerkiksi lasten kasvatusihanteissa. Minulla on lisäksi työn alla pari laajempaa näyttämötyötä englantilaisen kulttuurin erikoisuudesta ja myös subjektiivisesti sen liitteestä suomalaiseen kulttuuriin, joka realisoituu tässä tapauksessa oman minäni kautta. Pitää olla monipuolinen ja kokeilla kaikkea, että pystyy olemaan todella luova äärimmäisessä muodossa. Luovuudesta voisi tietysti kirjoittaa, mutta aihe toistuu niin useasti kirjoituksissani jo huomaamatta, että etenkin siitä kirjoittaminen voisi olla vähintäänkin itsen toistamista. Haluan päästä myös televisioon kääntämään englantilaisia televisiosarjoja ja elokuvia. Anglofiilisyyteni juontaa sukutaustan lisäksi varmasti myös omiin luonteenpiirteisiini, sillä olin anglofiili ylpeästi jo vähintäänkin yläkoulusta alkaen. Siihen liittyi jossain vaiheessa myös jalkapallo. Olen valinnut aiheekseni väitöskirjaa varten soveltavan filosofian, joka siis tarkoittaa sitä, miten teoreettista filosofiaa ja teoreettista etiikkaa voidaan soveltaa arkielämän ongelmien selvittämiseen. Mielestäni tällä hetkellä soveltava filosofia on maailman tärkein filosofian ala, koska nykyaikainen yhteiskunta sisältää paljon erilaisia problemaattisuuksia esimerkiksi sosiaalisen median etiikan tai vaikkapa keinotekoiseen älyyn liittyvien ongelmien kautta. Myös bioetiikka kuuluu olennaisella tavalla soveltavaan filosofiaan, koska lääketieteen etiikka on olennainen osa sitä, miten filosofiaa ja etiikkaa tulisi voida soveltaa käytännöllisiin kysymyksiin. Toisista asioista mainitakseni minun on sanottava, että kun katsoin äskettäin areenasta löytyvää taiteilija Mark Rothkosta kertovaa dokumenttia, muistin että minulla on Herschel B. Chippin kirja Theories of Modern Art - A Source Book by Artists and Critics, jossa on myös Rothkon teoreettisia kirjoituksia. Olen aloittanut öljyväreillä maalaamisen noin kymmenen vuotta sitten, minkä lisäksi olen pitkään piirtänyt hiilellä. Aion jatkaa maalaamista, koska katson miltei että minulla voi olla kuvataiteessa enemmän lahjoja kuin vaikkapa kirjoittamisessa, jota en kuitenkaan aio maalaamisen kanssakaan unohtaa, koska minulla on varmasti lahjoja myös kirjoittamisessa. Aion siis käsitellä teeman "Runoilijan vaiheet" täydellisesti lapsuudesta ja syntymästä vanhuusiälle ja viimeisiin teoksiin asti. Lisäksi aion kirjoittaa lähiaikoina ainakin muutaman elokuvakäsikirjoituksen ja myös lyhytelokuvien käsikirjoituksia, jotka varmasti ovat lyhyempinä nopeampia suorittaa, suunnitella ja toteuttaa. Aiheita minulla on vaikka kuinka, ja jos sattumalta palaisin noin viidentoista vuoden aikana kirjoittamiini muistiinpanoihin olisi aiheita vielä kymmeniä ja satoja kertoja enemmän. Siinä mielessä olen varmasti idearikas ihminen samalla luovuuden lisäksi. Voisin tällä hetkellä haastaa kenen hyvänsä kirjailijan kirjoittamiskaksintaistoon millä hyvänsä kirjoittamisen osa-alueella, vaikka esimerkiksi tätä vähäpätöistä akkamaista "kirjailijan-"planttua vastaan en asettuisi, koska olisin siinä varmasti niin suuresti ylivoimainen. Lääkkeet alkavat loppua, vaikka ahdistunut en vielä ole, ja lääkkeitä saa seuraavan kerran jo sunnuntaina. Voi kuitenkin olla lääkkeiden loputtua viimeinen kerta mahdollista kirjoittaa ennen sunnuntaita. Olen tällä hetkellä myös yllättynyt siitä, miten hyviä runoja osaan kirjoittaa. Lisäksi minun tulisi kirjoittaa etenkin laulunsanoja, vaikka laulajaksi minä en rupeaisi, koska minulla ei ole minkäänlaista esiintymisviettiä, siinä mielessä olen siis etenkin tekstin tekijä, enkä minkäänlainen esiintyjä, koska minulla ei ole pintapuolisesta huomiosta iloa saavaa narsismia, joka on voimakasta etenkin yhdessä naispuolisessa vaaleassa esiintyjässä. Elokuvakäsikirjoituksien ja näytelmien kirjoittaminen on todella helppoa, koska jos draaman kaari on hallussa, luonnistuu minkälaisen hyvänsä draaman tuottaminen ja kirjoittaminen. Minulla olisi seuraavaksi luettavana Kuhsen ja Singerin Antologia Bioetiikasta. Siinä on paljon myös sellaista, joka ei vaikuta kovin seksikkäältä, mutta asioiden tärkeyden takia kaikki tulee ottaa huomioon. Siinä mielessä olen tosiaan aika samankaltainen kuin Aaro Hellaakoski, jonka runoilijuus oli tosiaan toissijaista hänen maantieteilijyydelleen. Minulla on myös lukematta Peter Singerin Animal Liberation, vaikka olen jo siitä otteita lukenut. Olen miettinyt yhtä juttua, joka on hankkeista vähäpätöisimpiä, mikä on sukuhistoriikin jatko-osan kirjoittaminen. Tulen tietystikin käsittelemään sukuhistoriaani myös esimerkiksi Elämäni romaanissa ja kaikissa muissa tällä hetkellä tekeillä olevissa autofiktiivisissä hankkeissa. Onhan se kuitenkin jotenkin selvää, että itsekeskeisyyteni ja autismini takia minä kirjoitan suurimman osan kaikesta kirjoittamastani materiaalista etenkin itsestäni ja itseeni liittyvistä jutuista. Siinä mielessä minun tulisi joskus harjoitella myös kolmannen persoonan näkökulmaa. On sanottava, että 300 mg ketipinor on loppunut ainakin tältä Suomen alueelta, ja sitä ei saa aiemmin kuin vasta ensi viikon jälkeisellä viikolla. On kuitenkin hyvä, että 100 mg ketipinoria saa ja sitä on varmasti saatavilla jo tämän viikon lopussa. Sitä ei varsinaisesti ole tarkoitettu korvaamaan 300 mg ketipinoria, etenkin sen takia, koska se on lyhytvaikutteista, mutta sen ottamisella voin kuitenkin ehkäistä sen ahdistuksen, joka voisi mahdollisesti seurata täydellisestä lääkkeettömyydestä. On sanottava, että tällaisten tilanteiden kannalta on huolestuttavaa, että minut on tehty näin riippuvaiseksi näistä myrkyistä. Lisäksi kun siihen laittaa jonkin verran viinaa on huono suunta edessä. Monia hankkeita samanaikaisesti kantamalla voi olla varma siitä, että kaikki hankkeet tukevat samanaikaisesti toisiaan ja mahdollistavat kohdittain myös sen, että välillä ulos plumpsahtaa aina jokin niistä. Minulla siis monet hankkeet tukevat toisiaan, ja minulle ei olisi ominainen sellainen toiminnan ja työskentelyn tapa, jossa keskityttäisiin samanaikaisesti vain yhteen hankkeeseen tai asiaan, vaikka olen esimerkiksi Reinhold von Beckerin elämänkerran yhteydessä joutunut tekemään tästä tavasta poikkeuksen. Myös on varmasti niin, että kun väitöskirjan suunta ja linja varmistuu, täytyy sitä varten myös tehdä määrätietoisesti ja kiinteästi työtä ja kiinnittää siihen huomiota muut aiheet vähäksi ajaksi unohtaen. Minua on kiinnostanut viime aikoina se, minkä takia esikuntakapteeni Frans von Becker kuoli mielisairaalassa vuonna 1875 alle nelikymppisenä. Olen saanut viitteitä siitä, että hänellä saattoi olla kuppa, joka aiheutti hoitamattomana hänen menehtymisensä. On kuitenkin sanottava, että kyseinen mielisairaala on Pietarissa, eikä sinne ole aivan lähiaikoina menemistä. Kuitenkin olisi mielenkiintoista tietää sitä, onko hänestä paljon tietoja olemassa, mistä voisi käydä ilmi esimerkiksi hänen viime aikoihinsa liittyviä asioita. Lisäksi on ollut mielenkiintoista miettiä Otto Alexander von Beckerin vaiheita ja sitä kuinka hän menetti aatelisarvonsa saamansa kuolemantuomion takia. Kuitenkin hänkin, kuten Otto Reinhold von Beckerkin, eli vielä pitkään häntä kohdanneen huonon sattumuksen takia. Sukuun liittyy myös paljon kaikenlaisia muita vertauskuvallisia tilanteita ja tapahtumia, joten kuvaan mielelläni näitä vaiheita Elämäni romaanissa. On tullut mieleeni, että pitäisi kirjoittaa myös silloin, kun veressä on alkoholia. Silloin voisi saada materiaalia sitäkin varten, kun kirjoitan Elämäni romaania. Onhan minulle tapahtunut kaikenlaista ja olen tehnyt kaikenlaista, kun olen ollut päihtymyksen tilassa, mutta yksin sisällä järjestetyt kalsarikännit eivät varmaankaan juopumistilasta huolimatta ole mitään kaikkein mediaseksikkäintä ja kiinnostavinta materiaalia. Äitini ja lähipiirini ovat kuitenkin viime vuosina sanoneet, että alkoholin käytössäni on kuitenkin se myönteinen puoli, jos sellaista voi löytää, että tapoihini ei kuulu lähteä alkoholin vaikutuksen alaisena vaeltelemaan ulos ja julkisille paikoille. Joskus alkoholin vaikutuksessa oleminen julkisilla paikoilla voi kuitenkin aiheuttaa myös muille ihmisille säväreitä, vaikka olen tietysti pahoillani esimerkiksi alussa mainitulle professorille siitä, että tulin tapaamiseen hänen kanssaan runsaasti päihtyneenä. En suoranaisesti muista tuosta tapaamisesta muuta kuinka hän tuli paikalle kahvilaan ja seuraava muistikuva on pihalta, kun lähdin taksiin menemään rautatieasemalle, mistä voi päätellä sen, ettei näiden tapahtumien välille liity ainakaan minkäänlaista myönteisellä tuulella ja mielellä muisteltavaa. Aion myös kirjoittaa baltiansaksalaisten järjestölehteen kirjoituksia. Lisäksi pyrin kirjoittamaan Hufvudstadsbladetiin. Lisäksi lähetän kirjoituksia myös muihin saksankielisiin lehtiin. Minulla on valmiina suunnitelmia kymmeniä suomalaisia lehtiä varten. Pitää ruveta kohta lueskelemaan ja lopettaa toistaiseksi tämä jaarittelu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti