Jyvät akanoista

Nykyaikainen maailma lietsoo läheisriippuvaisuutta ja liiallista roikkumista poikakavereissa/tyttökavereissa ja ystävissä. Tämä aiheuttaa sen, etteivät nuoret näe jo varhaiselta iältä alkaen omaa polkuaan tässä maailmassa. Esimerkiksi työpaikkojen ja koulutuspaikkojen hankkiminen samalta paikkakunnalta ja samalta alalta on tähän ilmiöön liittyvä piirre.

Tietysti jokainen voi vapaasti olla tässä nykyaikaisessa maailmassamme, joka toki sallii kaikenlaiset hullut ilmiöt, niin läheisriippuvainen kuin haluaa. Mielestäni ainakin omien kokemuksieni perusteella mm. kahdeksalla reilillä käyneenä, parhaimmat sosiaaliset kontaktit ovat tulleet sellaisten ihmisten kanssa, jotka on tavannut ensimmäistä kertaa, ja joita ei ole suurimmaksi osaksi koskaan myöhemmin tavannut. Ihmiset, jotka ovat henkisesti kehittyneitä, osaavat olla spontaaneita suurimman osan ihmisistä kanssa, ja sen takia he pystyvät kommunikoimaan uusien ihmisten kanssa kuin sellaisten, joiden kanssa toimiessa suhdetta määrittelee rooleihin kuuluvat odotukset ja tietoisuus siitä millainen tämä ihminen jo valmiiksi on ennen kommunikaatiota.

Mieleeni on jäänyt mökämusiikin siedettävämpää puolta edustavan Snow Patrol-yhtyeen kappaleen Chasing cars musiikkivideo, jossa metrojuna lähtee liikkeelle asemalta ja vie ihmiset mennessään kauemmaksi aikaisista ihmiskontakteista ja väleistä. Mielestäni vanhaan aikaan liittyvän läheisriippuvuuden sijaan tulisi alkaa arvostaa sellaisia kontakteja, joissa ihmiset ovat spontaaneja ja avoimia.

Tietysti se, että ihminen kykenee olemaan spontaani ja avoin täysin vieraalle ihmiselle vaatii tiettyjä ominaisuuksia, joiden haltijat kyllä mielestäni ovat korkeammalla henkisellä tasolla, kuin esimerkiksi ns. ”childhood sweetheartsit” jotka asettuvat toisen kylkeen olemaan todellakin toisen kylkiluuna. Tällaiset ihmiset, jotka eivät pysty lähtemään kulkemaan omaa tietään pelotta ja ottamaan riskejä ja etenkin lähtemään liikkeelle ja matkalle ovat mielestäni vammaisia ja toimintakyvyttömiä, ja heidät tulisi ehdottomasti asettaa mitä pikimmin laitoshoitoon.

Läheisriippuvaiset ihmiset suhtautuvat eri tavalla pieneen tuttavapiirinsä kuin maailmankansalaiset. He tukeutuvat ihmisten kanssa tekemisissä ollessaan muistiin, joka on varsin tyttömäinen piirre. Maailmankansalaiset ovat uusia ihmisiä kohdatessaan jatkuvasti tekemisissä kaikissa ihmisissä vallitsevan universaalisen ihmistunnon kanssa, ja kohtaavat siinä mielessä koko ajan sen, mihin ihmisenä oleminen perustuu. Helmut Bergerkin on aikanaan todennut, että seksuaaliset suhteetkin ovat parasta silloin, kun kyse on pelkästä himosta ilman kummankaan puolista imartelua ennen tai jälkeen.