sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Vallan myytistä ja vallan symboleista

Vallan olemus on todella tärkeä moneen eri asiaan liityvä kysymys. Voidaan katsoa, että vallan hallitseminen on nykypäivänä etenkin sopimisen kautta saavutettua valtaa. Toki joillakin yhteiskuntaelämän osa-alueilla vallan tavoittaminen vaatii etenkin hierarkiassa etenemistä ja hyvin matalalta asteelta korkeammalle nousemista. Kuitenkin voidaan sanoa, että niin sanottu rahvas ei ymmärrä vallan olemusta, sillä he monesti kokevat, että jonkinlainen saavutettu asema tai vallan symboli näyttää heille sen, että tällaista ihmistä pitää kunnioittaa enemmän ja antaa hänelle enemmän puheenvaltaa ja oikeuksia kuin muille. Monet ihmiset eivät havaitse tätä vallan sopimusluonnetta, ja kuvittelevat, että valta-asemassa oleva ihminen on siinä etenkin omien huippuominaisuuksiensa ja ihmisyydellisen paremmuuden ansiosta. Minkä takia ihmiset siis kiinnittävät enemmän huomiota etenkin esimerkiksi kansanedustajiin. Se johtuu siitä, koska tällaiset ihmiset ovat auktoriteettiuskoisia ja luottavat hierarkkiseen tapaan hahmottaa yhteiskuntaa. Minun mielestäni suomalaiseen johtamiskulttuuriin tulisi tuoda totaalinen muutos. Myös kansanedustajien seremoniallisuutta tulisi alkaa vähentämään. Suomalaisen demokratian ja tasavallan säilyttämisen takia, tulisi kiinnittää huomiota siihen, millaisia asioita ihmiset tapaavat arvostaa. Jos valtaa ihaillaan vallan itsensä takia tulee se monesti johtamaan korruptioon ja stagnatisoitumiseen eli muutoksen ja dynaamisen eteenpäin menemisen häviämiseen. Myös vallan symbolit jo kalliista puvusta ja silkkisolmiosta lähtien on myös yksi huolen aihe nykaikaisessa yhteiskunnassame. Tämä liittyy rahan ja maun ylikorostamiseen, jossa pääkohta on rahassa. Millainen sitten on ihminen joka on tyytyväinen omaan olemiseensa ja joka ei anna sen suurempaa arvoa kenellekään tai millekään ilman perusteita. Sellainen on etenkin itselleen ja totuudelle uskollinen ihminen. Eli ihmisen tekee onnelliseksi etenkin se, kun hän kokee olonsa hyväksi ja perustarpeiltaan tyydytetyksi ja ei katso, että hänen tulisi pyrkiä entistä korkeampaan elintasoon ja vaikutusvaltaan. Olen huomannut, että etenkin vanhoilla ihmisillä on etenkin maaseudulla tapa arvostaa kansanedustajia korkeampina herroina, joille voidaan ihan vahingossakin heittää ääniä esimerkiksi sen perusteella, kun jotkut kuvittelevat hullusti ja absurdisti, että on parasta äänestää istuvaa kansanedustajaa, koska ”se pääsee kuitenkin läpi. Mielestäni kansanedustajien vaalikausien määrästä tulisi keskustella ja vähentää niitä. Tämä sen takia, että kymmeniä vuosia eduskunnassa olleet edustajat tulevat pompööseiksi ja varmasti ajan myötä myös mukavuudenhaluisiksi, jolloin voi lainsäädäntötyön sijasta nauttia enemmän liian korkeata palkkaa ja muita luontaisetuja, lentokoneella lentämistä ja taksilla ajamista. Revan saaminenkin voi joskus olla mahdollista ministerin tai kansanedustajan statuksella. Organisaatioissa joissa on johtajia, tulisi alkaa Brittiläisen imperiumin Intian korkeimman hallitsijan Viceroy of India mukaisesti kutsumaan varajohtajaksi tai varapuheenjohtajaksi. Tämä sen takia, koska absoluuttinen keskitetty valta saa monesti organisaatiossa aikaan sen, että johtajan ominaisuuksia aletaan liioittelemaan, eikä kaikissa tapauksissa uskota edes siihen, että voitaisiin vastata johtajalle tai keskustella hänen kanssaan vallankäytöstä. Johtajan roolin tai kansanedustajan roolin ei tulisi olla ominaisuuksiltaan poiketa millään tavalla tavallisen virkamiehen roolista. Voitaisiin jopa väittää, että hyväksi organisaatioiden kannalta olisi se, jos korkeinta valtaa niissä käyttävät ihmiset vaihtuisivat organisaatiossa tietynlaisen reshufflen kautta aina tietyin väliajoin. Organisaatioiden vallankäyttäjien tulisi myös käydä jatkuvaa vuorovaikutusta matalemmalla asteella organisaatiossa olevien ihmisten kanssa. Minkä takia rahvas siis monesti ajattelee, että esimerkiksi kansanedustaja tarvitsee erityiskohtelun ja kunnioitusta. Se liittyy varmasti etenkin sihen,että heillä ei ole paljon itseluottamusta eivätkä he varsinaisesti pysty tunnistamaan sitä, mitä yhteiskunnallinen ja poliittinen valta tarkoittavat. Tällaiset ihmiset ovat vaikutteellisia eivätkä he voi itse päättää edustajaansa – monesti lämmin kupponen hernekeittoa ratkaisee joillekin äänestyspäätöksen. No tietysti tällainen väki kuuluu tavallisesti kepulaisiin tai sosialisteihin, heidän vaalikarjaansa. Ihmiset eivät ajattele valta-asemia näin: entä jos kaikki kansanedustajan kannattajat päättäisivätkin yhtä äkkiä että hei eivät enää haluakaan kannattaa edustajaa? Säilyisikö vallan leima tuollaisessa ihmisessä vai olisiko hän sittenkin paljaaksi riisuttu nakke, jolla ei enää ole valtaa? Mielestäni ihmiset voisivat tuolla tavalla sisäistää itselleen sen, mitä valta on. Se on riippuvaista meistä kaikista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti