Filosofian tehtävästä

Filosofia on tavallisesti tulkittu pelkäksi teorianeppailuksi ja nimidroppailuksi. Voidaan kuitenkin nähdä, että filosofiasta voidaan saada jotain hyötyäkin. Aristoteleen mukaan arvokkain aktiviteetti, jota ihminen voi harrastaa on teoreettinen mietiskely, joka myös tuottaa ihmiselle suurimman onnen. Filosofia siis tulee kreikan kielen sanoista, philos ja sophia, joista ensimmäinen tarkoittaa rakkautta (mutta etenkin veljellistä rakkautta) ja toinen viisautta, eli filosofian alkuperäinen merkitys on viisauden rakastaminen. Kuitenkin mielestäni voidaan filosofiaa viedä perusajatuksessaan myös käytännölliseen elämään, koska tänä päivänä ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita erilaisesta osallistumisesta, vaihtoehtoisista elämäntavoista ja eettisesti korkeatasoisista yhteisprojekteista. Osallistuva filosofia tarkoittaa filosofiaa, jota voidaan soveltaa käytännölliseen elämään. Ensinnäkin etiikasta voidaan kuvitella olevan suurta hyötyä siinä, kun pyritään olemaan elämäntapavalinnoissa eettisiä. Kuitenkin myös esimerkiksi logiikasta voidaan katsoa olevan hyötyä siinä, kun määritellään toiminnan tavoitteita ja päämääriä. Myös tieteen tekoon tulisi tuoda enemmässä määrin tieteenfilosofiaa, koska voisi kuvitella, että tieteentekijöiden luovuus ja innovativisuus lisääntyvät, kun he laajentavat käsitystään tieteenharjoittamisesta. Voidaan huomata, että käytäntöä varten tarvitaan kuitenkin myös teoriaa, vaikkakin niitäkin voidaan testata käytännöllisessä todellisuudessa. Filosofian tulisi samalla kun se on teoreettisena toiimintana lähinnä jonkinlaista aivojumppaa, ottaa merkittävämpi rooli yhteiskunnassa, ja tässä mielessä filosofia tarkoittaa etenkin soveltavaa filosofiaa. Soveltavassa filosofiassa filosofian teoreettista pohjaa mukautetaan sopimaan joihinkin esimerkiksi käytännöllisessä mielessä oleviin ongelmiin. Koska filosofia liittyy kaikkeen ja kattaa Hempelin peittävän lain mallin mukaisesti koko yhteiskunnan ja maailman ongelmat, tulisi sitä myös ruveta soveltamaan aktiivisemmin käytännölliseen elämään ja ihmisen maalliseen toimintaan, johon voidaan laskea esimerkiksi kulutustottumukset, ruokavalio, tavat toimia yhteiskunnan jäsenenä. Myös pitäisi voida tulkita politiikkaa filosofian kautta, koska onhan selvää, että kun esimerkiksi Platon piti yhteiskunnan korkeimmalla asteella olevia kuninkaita filosofisesti sivistyneinä, niin voidaan sanoa, että filosofia ei ole siinä mielessä vanhentunut vielä yhtään, joten esimerkiksi vallan käytäntöjä ja poliitikkojen etiikkaa tulisi alkaa purkamaan etenkin filosofiassa käytettävien toimintamallien avulla. Kaikessa yhteiskuntaa koskevassa kritiikissä tulisi käyttää filosofian tarjoamia käsitteellisiä ja metodologisia välineitä. Voidaan siis sanoa, että filosofian tärkein tehtävä tulevaisuudessa on aktivoituminen yhteiskuntaan, ihmisten keskelle, ja kritisoimaan valtaryhmittymiä ja vallankäyttöä. Mihin siis tarvitsemme filosofian professoreita, jotka puuhastelevat omissa pienenmallisissa klikeissään ja kirjoittavat kirjoja, joita varmaankin korkeintaan sata ihmistä lopulta lukee. Tällä professori-instituutioilla on myös tyypilliselle sisäryhmälle ominainen ylpeys , jonka kautta arvostellaan klikin ulkopuolisia ihmisiä. Myös joku filosofian professori oli sanonut, kun häneltä kysyttiin, että mikä on hänen merkittävin tieteellinen saavutuksensa, että suurin saavutukseni on neljä lastani. Voidaan sanoa, että professoriklikit, eivät poikkea mitenkään (ehkä lapsiensa kautta kuitenkin) tavallisesta yläasteella tai lukiossa muodostetuista laumayhteisöistä. On myös selvää, ettei filosofilla voi olla lapsia, tai ei ainakaan silloin, jos haluaa kokea itsensä jotenkin merkittäväksi ajattelijaksi. On myös tärkeätä miettiä sitä, mitä yleensäkään tarkoittaa termi tehtävä. Tehtävä tarkoittaa mielestäni etenkin sitä, mikä on jonkin asian funktio, mitä jokin asia tarvitsee toteutuakseen ja aktuaalisoituaakseen. Tavallinen filosofian yleisopetus yliopistossa ei tuo esiin muuta kuin aikaisin päänsä paisuttaneita kyynisiä pieniä yli-ihmisiä. Tulisi siis mielestäni ajatella usein sitä, mitkä ovat tietyn filosofisen teorian yhteiskunnalliset ja sosiaaliset implikaatiot. Kuitenkaan mielestäni radikaalia ajattelua ei tule vierastaa, sillä vaikkeivat ne muodostuisikaan koskaan vallitsevan yhteiskunnan muodoksi, voivat ne auttaa siinä, kun tarkastellaan tapoja, joilla yhteiskunnassa voidaan osallistua yhteiskunnan rakentamiseen. Mietin joskus nuorempana, että olisiko yhteiskunnalle hyväksi, jos kaikki arkistot ja menneestä kertovat asiat poistettaisiin ja aloitettaisiin alusta. Tuohan on hyvin kulttuuribolsevikkinen ajatus, enkä missään mielessä kannata tuota teoriaa enää tänä päivänä. Korkeaan ajatteluun kykenevä ihminen on sellainen ihminen joka ei kannata klikkejä eikä pidä niissä notkumisesta. Sosiaalisesti tavalliset ihmiset ovat häikäilemätön, opportunistinen, alhainen, tavallinen ja matalamielinen joukkio. Sosiaalisesti erilaiset ihmiset voisivat filosofian avulla olla muuttamassa tätä yhteiskuntaa parempaan suuntaan, koska heillä on monesti omalaatuinen ja omaperäinen tapa tarkastella kaikkea yhteisöelämässä tapahtuvaa toimintaa ja ajattelua. On selvää, että kaikki universaalista yhteisön käsitettä eniten kehittäneet ihmiset ovat olleet jotenkin sosiaalisesti poikkeavia ja sen takia he ovat monasti ottaneet eniten osaa yhteiskunnan ja yhteisön teoreettiseen pohdintaan filosofian välinein, sen sijaan, että omaksuisivat kaiken annettuna, niin kuin ihmisten suuri enemmistö tekee.