maanantai 2. huhtikuuta 2018

Lämpimät ja empaattiset vanhempani

On korostettava aluksi väärinkäsitysten estämisen takia se, että minulla on tänä päivänä kohtuullisen hyvät välit vanhempiini. Minulla ei ole tarkoitus tällä kirjoituksella demonisoida heitä, vaan tuoda esiin sellaisia pointteja, joita ei olisi kannattavaa toistaa lapsien kasvatuksessa. Kaikki alla esitetyt lausahdukset ja ovat autenttisia. Jotkut niistä ovat olleet mielessäni näihin päiviin ja jotkut miltei parikymmentä vuotta.


”Älä tie niin kuin minä tien, vuan tie niin kun minä sanon.”
-Isäni vaalilause
”Ei saa erottua joukosta.”
-Äidin vaalilause
”Aapisia ja lorukirjoja”
-Isäni mielipide kiinnostuksestani korkeakirjallisuutta kohtaan
”No sepä oli lempeästi sanottu!”
-Isäni äidin mielipide isäni korkeakirjallisuudesta tekemää kommenttia kohtaan
”Yhtä punaset korvat ku meijän entisellä koiralla.”
-Isäni havainto noin kymmenvuotiaana kokemastani ujoudesta
”Mene vuan koppiis!”
-Isäni lapsuudenkodissa usein antama neuvo
”Persettäskö sinä menet sinne myymään?”
-Äitini tiedustelu ulkomailla opiskeluun kokemaani tarvetta kohtaan
”Ee vuan sinä laetat sen sinne ku minä niin sanon.”
-Isäni täsmennys käskyvallan järjestystä kohtaan
”Pese hampaas!”
-Monesti kuulemani kommentti kun isäni tuli kotiin, tietynlainen ensitervehdys
”Hah, en usko”
-Äitini esittämä huomio naismarkkinoilla menestystäni kohtaan
”Onks sul kavereita”
-Tyypillinen isäni esittämä, monesti pienessä tai suuremmassa hönössä esitetty vinoilu pakotettua epäsosiaalisuuttani kohtaan
”Koulu on lapsen työtä.”
-Isäni esittämä körttiläisyydestä epäilemättä vaikutteita saanut käsitys siitä miten kouluun ja oppimiseen tulisi suhtautua
”Pidä turpas kiinni!”
-Isäni usein esittämä huomio joskus esiin tullutta iloisuuttani kohtaan
”Tunge se vaikka perseesees.”
-Isäni ehdotus, kun jouluna pyysin saada yhden saunakaljan
”Mene minne hyvänsä kunhan et pyytele täältä rahaa”
-Äitini neuvoja ulkomaille lähtemisen hetkellä
”Mene minne hyvänsä kunhan et soittele tänne.”
-Isäni neuvoja ulkomaille lähtemisen hetkellä
”Antaa tehä!”
-Isäni anarkistinen huomio kun äitini yritti antaa neuvoja toiminnan suhteen
”Pidä persereikäs kiinni!”
-Isäni ei hyväksy muiden kuin omaa piereskelyään
”Perkele kun minä lossautan”
-Useasti 7-18-vuotiaana isäni esittämä arvelu seuraavasta toiminnasta
”Onko huone siivottu!?”
-Useasti ensimmäisiä esitettyjä sanoja, kun isäni tuli töistä
”Putkimiehen koulutuksella olis töitä!”
-Isäni esittämä arvio yliopistokoulutukseni arvosta
”Kunnioita isääsi ja äitiäsi että menestyisit hyvin ja tulisit autuaaksi maan päällä”
-Isäni äidin useimmin vanhemmista sanotun arvostelevan sanan jälkeen esittämä kommentti


Paradoksi
Kun lapsi A käyttäytyy huonosti tuottaa hän vanhemmilleen häpeää, koska he ovat osa tätä.

Entä jos kuitenkin käytös johtuu puutteesta joka liittyy kasvatuksen puuttumiseen?

Aggressiivinen, karkea, maalainen mitätöivä. Alistava narsistinen ja persooallisuushäiriöinen junttieinari

Miten muuten vanhemmat voisivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen kuin kasvattamalla häntä?

Eli kun olen jotenkin huono tai paha, ei se liity kasvatuksen puuttumiseen vaan siihen että olen paha ja huono vanhempiani kohtaan.

Eli: vanhempi aina oikeassa. Minä sanelen yksipuolisesti sinulle velvoitteet minua kohtaan mutta minulla ei ole mitään, esimerkiksi esikuvana olemisen, velvoitteita sinua kohtaan ja sinun hyväksesi.

Katson kuitenkin, että olen jossain mielessä saanut hyvän kasvatuksen, koska kohtelu on monesti tuonut oman minuuteni ja oikeudenmukaisuuden tunteeni esiin. Minua ei ole vain hivelty vaaleanpunaisessa kuplassa, kuten monia muita ikäisiäni, vaan olen joutunut havainnoimaan itseäni. Olen saanut hyvän kasvatuksen, koska minua on koeteltu ja olen selvinnyt siitä. Kuitenkin, voisin sanoa samoin kuin Snelkku, että olen tehnyt pääni itse. Jos olisin tyytynyt lapsuudenkodissa vain passiiviseen ympärillä annettuna olevien resurssien käyttämiseen ja dysfunktionaalisten vanhempieni epä-älyllisten aktiviteettien seuraamiseen, olisi minusta varmaankin tullut se putkimies, mitä he ilmeisesti olisivat hallunneetkin.


Niin minullekin tehtiin!
En minäkään suanu
Kun minä sanon päivä niin sinä sanot yö
Kukkaan muu ei ou sammoo mieltä ku sinä

Minä tien teille ihan niin kun minä halluun!

YTM Yritän olla tekemättä mitään

Mitä sinun pitää vielä tähän lisätä

Jos tämä ee kelepoo, niin olokoon iliman

Lapsen velvollisuus on kuunnella minun mölinäni ja olla silti hiljaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti