Filosofian opettamisen tulee olla ajattelemaan opettamista

Filosofian opettaminen ilman ajatteluun opettamista olisi kuin historian yksityiskohtien selvittämistä ilman laajempaa ajan tajua ja suurien suuntaviivojen ymmärtämistä. Filosofiaa opetetaan edelleen Suomessa jostain kumman syystä piiriimme tulleen postmodernisen oletuksen tavalla. Tässä siis ajatellaan, että modernismissa ollaan käyty loppuun koko filosofian käyntivoima, ja että minkäänlaista uutta filosofiaa ei pystytä enää tavoittamaan ja ajattelemaan. Ajattelemaan opettaminen tarkoittaa sitä, että käsitteellistetään ja havainnollistetaan sitä, minkä käsitämme filosofian toiminta-alaksi. Kun todellisuudesta löydetään jotain laajempaa ja selittävää, voidan silloin katsoa oltavan oikealla tiellä, josta voidaan myös sanoa jotain kokonaisvaltaista. Filosofien nimien, elossaolon vuosien ja heidän teorioidensa kuvittelu ei missään nimessä ole minkäänlaista ajatteluun opettamista, koska se tapahtuu aina sivussa filosofian, eikä varmasti sellaisella tolalla, josta voitaisiin huomata olevan filosofian todellisen substanssin sisällä. Filosofian opetus Suomessa, jopa yliopistotasolla, keskittyy vain toisten ajattelun simuloimiseen, eli voidaan sanoa, että filosofian historia saa siinä liian suuren aseman, esimerkiksi vaikka historian filosofian sijaan. Historian filosofinen määrittyminen on tärkeä asia myös ajatteluun opettamisen kannalta, koska tulkinnan ja kommentoinnin filosofian tielle lähtiessä ollaan perustettu koko toiminta virheelliseen käsitykseen historian tämänhetkisestä vaiheesta. Kommentoiminen ja tulkitseminen perustuvat syvässä mielessä etenkin feminiiniseen luonteenlaatuun, koska esimerkiksi siinä ajatellaan, että me olemme (filosofit) liian vaatimattomia ja vähäpätöisiä, että voisimme antaa uudenlaista itsestään lähtöistä kuvausta historian ja filosofian nykytilasta. Hegel ajatteli, että hänen maailmanhenkensä personoitui etenkin Napoleonissa, hänen kaltaisessaan suuressa johtajassa. Voi olla niin, että etenkin nykykäsitys suomalaisesta demokratiasta on sellainen asia, jonka vuoksi filosofiaa opiskelevat ihmsiet eivät koe olevansa kyvyllisiä uuden ajattelun ja uuden aikakauden ajatteluun tuomisen tasolla. Derrida kuvasi joskus esimerkiksi Aristotelesta, että hänestä voidaan sanoa vain, hän syntyi, ajatteli ja kuoli. Vaikka voidaan sanoa, että esimerkiksi Platon ja Aristoteles jo vuosituhansia sitten muotoilivat sen, mitä filosofia on, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö koko filosofian pohjarakennetta voitaisi uudestaan luoda esiin. Ajattelu ja sen opettaminen on aina tärkeämpää kuin se, että lannistuttaisiin feminiinisen historiakäsityksen takia ajattelemaan, että meistä ei ole muuksi kuin kommentaarien ja tulkintojen tekemiseen menneestä. Tämä perustuu monessa mielessä vallattoman naisen käsitteeseen, joka ei kuitenkaan tarkoita vallatonta Niinistön mielessä. Vallaton nainen voi saavuttaa aseman, mutta hän kieltäytyy joko tietoisesti tai tiedostamatta ottamasta osaa todelliseen toimintaan, joka voisi olla reproduktiivista. Vallaton nainen on etenkin toivoton sellaisten periaatteiden yhteydessä, jotka todelliset vastuuta ottavat miehet ovat luoneet. Tässä viitekehyksessä voidaan hyvin muistaa esimerkiksi tämä myöhäisteini, joka sattuman takia pääsi muutamaksi vuodeksi maamme pääministeriksi. Voidaan siis hyvin perustein sanoa, että ajattelu ja oman ajattelun kehittäminen todellakin vaatii munaa, jota ei nykypäivänä edes kaikilla miehillä vaikuta olevan. Filosofian kommentoiminen ja tulkitseminen ja sitten näistä syntyneiden lappusten ja lippustaminen vaihtaminen pienen piirin kesken ei ole minkäänlaista todellista filosofiaa, koska sen ovat luoneet keskuuteemme etenkin feminiinisen ilmapiirin omaksuminen. Filosofiaa tarjotaan jopa yliopisto-opiskelijoille tämän periaatteen mukaisesti, eli on tärkeätä prosessoida ja tulkita vuosi vuoden perään muiden ajattelijoiden ajattelua, josta on varsinainen ajattelu todella kaukana. Olisi siis rohkeasti muodostettava omia käsityksiä siitä, millaisena todellisuus näyttäytyy, ja sen edessä ei tarvitse olla minkäänlaisia nimiä ja vuosilukuja. Voisi sanoa, että esimerkiksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin opettamisella voitaisiin varmasti lähestyä sitä perusasennetta, jonka mukaan ajatukset on luotava itse, eikä omaksumalla toisten valmiita ajatuksia. Kiltit tantit, jotka eivät tee muuta kuin ylistävät tulkitsemiaan ja prosessoimiaan ajatuksia, eivät ole minkäänlaisia filosofeja. Postscriptum: Ja Hegel näki Napoleonin kulkevan voittoisana sankarina edestään Jenassa. Sic!