Muutamia tärkeitä suuntia

Eräs tuttu kirjakauppias kommentoi minulle yli kymmenen vuotta sitten, kun olin tekemässä graduani osallistuvasta filosofiasta, jotenkin, että ”sinähän teit sitä graduasi tosi vaikeasta aiheesta”, jonka tulkitsin välittömästi sarkastiseksi kommentiksi. Kuitenkin on sanottava, että selvitin osallistumisen filosofisia perusteita varsin perusteellisesti mm.Herbert Marcusen kautta. Kuitenkin olen tullut ajatelleeksi, että filosofia ei ole parasta silloin, kun sitä ymmärtää vain pieni osa ihmisistä. Tietysti filosofisen kysymysten asettamisen ja niiden kaavailun pitää olla akateemista standardia, mutta mielestäni kuitenkin voidaan kysyä, onko olennaista kaavailla filosofisen teorian kautta tapaa nähdä esimerkiksi yhteiskunta ja sen muuttaminen, vai esimerkiksi miettiä sellaisia teorioita, joilla ei ole minkäänlaista kosketuskohtaa lähimmässä todellisuudessa ja jotka elävät vain norsunluutornifilosofien toisilleen jakamissa lippusisssa ja lappusissa. Mielestäni filosofialle tulee etsiä merkitystä ja mielestäni sen etsiminen esimerkiksi yhteiskunnasta ja politiikasta, jolla yhteiskuntaa muutetaan, on olennaisempaa ja tärkeämpää kuin se, että jos saa itse nautintoa siitä, jos katsoo ymmärtävänsä jotain norsunluutornien ”filosofien” ilmaisemasta teoriasekamelskasta. Tietysti on sanottava, että jo Platonista alkaen on filosofiassa käsitelty ihanneyhteiskunnan käsitettä, ja juuri Platon aloitti politiikan tutkimisen filosofian avulla. Voidaan sanoa, että monessa mielessä hän vei sen pidemmälle kuin moni muu moderni tai, kuten he haluavat itseään kutsua, postmoderni ajattelija. Osallistuminen on tärkeämpi ja demokraattisempi yhteiskuntaan liittyvä käsite kuin esimerkiksi vaikuttaminen, koska toiseksi mainittu sisältää aina narsismin ja itsekeskeisyyden pyrkimyksen, jossa asiat korvaa yksittäinen yksilö, joka kuvittelee olevansa ainakin kannattajikseen tulkitsemiensa ihmisten tärkein ”vaikuttaja”: On myös selvää, että nykyaikainen sosiaaliseen mediaan liittyvä yhteiskuntatodellisuus tukee sitä, että esimerkiksi jotkut naiset, joita on suotu ainakin tyrkymmällä ulkonäöllä, saavat suuret rahat siitä, kun he vain ottavat itsestään kuvia alasti, pienissä vaatteissa tai jopa suuremmassa vaatetuksessa. Nämä ”miehet”, jotka kutsuvat itseään vaikuttajiksi, eivät tosiasiassa ole useimmissa tapauksissa esimerkiksi kovinkaan kummoisia ajattelijoita ja eivät varmastikaan myös kovinkaan älykkäitä. Onhan se jo nuorisopolitiikassakin tyypillistä, että pelkkä hyvä ulkonäkö ja tyylikäs pukeutuminen luovat mahdollisuuden poliitikoksi ryhtymiseen. Olisi kuitenkin pyritttävä siihen, että poliitikoilla olisi älyä. Mitä osallistuminen sitten tarkoittaa? Minä aloitin käsitteeseen perehtymisen sen saksankielisellä vastineella ”Teilnehmung”, joka siis tarkoittaa osan ”Teil” ottamista ”nehmung”. Se tarkoittaa siis sitä, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on velvollisuus ottaa osa niistä päätöksistä, jotka yhteiskunnassa tehdään yhteiskunnan puolesta. Osallistumisen filosofia voidaan siis tällä perustavalla tasolla määritellä siksi, miten tietoisuutta osan ottamisesta yhteiskunnan ohjaamiseen voidaan edistää ja miten tätä kaikilla olevaa velvoitetta voidaan filosofisesti perustella. Tuttu Tarkiainen (kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen poika) on kirjoittanut aikanaan lahjakkaan valtiotieteellisen tutkielman nimeltä Antiikin Kreikan demokratia, jonka lukemista suosittelen kaikille. Kuitenkin osallistumisen filosofia tarkoittaa siis sitä, miten yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvittavia ominaisuuksia on korostettava siinä mielessä, että demokratioissa kansalaiset saavat oikeanlaiset ihmiset ajamaan omaa etuaan päätöksenteossa. Karl Marx kirjoitti Teeseissään Feuerbachista, että: ”filosofia on tähän asti keskittynyt vain tulkitsemaan maailmaa, kun tehtävänä on sen muuttaminen”. Tästä voidaan tosiaankin havaita se, että alussa mainitun kirjakauppiaan käsitys filosofiasta on vain deskriptiivinen, eli toisin sanoen hän haluaa vain kuvailla maailmaa ja mahdollisuuksien mukaan tehdä sen vielä sillä tavalla, että vain toiset filosofit pystyvät sen ymmärtämään. Osallistuvan filosofian pitäisi siis olla produktiivista ja sen kohteen tulisi olla koko ajan pysyvässä muutoksen tilassa. Siinäkin mielessä filosofian tulee olla kriittistä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja politiikkaa kohtaan, koska on estettävä puhtaimman muotoisten reetorien ja sofistien valtaannousu politiikassa. Tässä mielessä on sanottava eurovaaleista Suomessa, että vaikka en harkinnut Li Anderssonin äänestämistä, katsoin kuitenkin myötämielisesti sitä, että hän pääsi läpi, koska hän on varmasti yksi älykkäimmistä naispoliitikoista Suomen parlamentissa. Älykkyyden esiintuominen ja kun se vielä liittyy politiikassa näkyvimmin esillä oleviin ihmisiin, on se pelkästään myönteinen asia. Etiikan tutkijana minun on helppoa tukea Anderssonin kiinnostusta ihmisoikeuslainsäädäntöön, ja onneksi hän on lisäksi hävittänyt monen oman puolueensa jäsenen innon Venäjämielisyyteen ja Ukrainan sodan vähättelyyn. Uskon vahvasti, että hän pystyy hyvin edistämään, ei vain Suomen, vaan koko uuden Euroopan päätöksentekoa ja tietoisuutta tärkeistä asioista. On sanottava ainakin, vaikka kuinka koen Suomen puolueista vain Kokoomuksen muistuttavan omaa poliittista ideologiaani, että Petteri Orpo ei olisi lähelläkään Anderssonia Mensan älykkyysosamäärätestissä. Osallistuva filosofia ei siis keskity pelkästään politiikan edistämiseen vaan kun nimenomaan kuvataan filosofiaa osallistuvana, tarkoittaa se myös sitä, että filosofiankin, ainakin silloin kun se on todellista dynaamista filosofiaa eikä elementaarista perusteiden opettelua, on filosofiaan voitava osallistua samalla tavalla. Eli filosofiaa on voitava katso niin, että siinä voidaan jatkuvalla asioiden käsittelyllä muuttamaan kulloistakin filosofian kohdetta. Mielestäni voidaan sanoa etenkin soveltavan etiikan ja soveltavan filosofian voivan käsitellä aika hyvin sellaisia asioita, joita ei voida tavallisesti perinteisen filosofian ortodoksian takia tulkita. Tällaisia ovat esimerkiksi köyhyys, eutanasia, aborttti, geenimanipulaatio, ympäristö, vähemmistöt, fundamentalismi, eläimet, kantasolut, ammattietiikka ja kansainvälinen politiikka. Soveltavan filosofian, joka siis on hyvin lähellä tarkoittamaani osallistuvaa filosofiaa, on siis voitava tuoda filosofian mutta etenkin etiikan välineitä erilaisten uusien ja vanhojen yhteiskunnallisten ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Osallistuva filosofia siis tarkoittaa filosofiaa, joka ottaa osaa, ja tässä mielessä se tarkoittaa etenkin uudenlaisten ongelmien, joita ei välttämättä ole aiemmin määritelty filosofian alueeksi, miettimistä ja selvittämistä. Filosofinen teoria ja filosofinen viitekehys on kehittynyt niin paljon myös edellisten vuosisatojen aikana, että voidaan hyvinkin sanoa, että kun Kantit, Locket ja Hegelit jne. ovat luoneet pohjan erilaisten ongelmien ja teoreettisten viitekehysten tuntemiseen, voidaan filosofiaa tehdä nykypäivänä enemmän käytännönmukaiseksi, ja tässä mielessä on mainittava etenkin Peter Singerin kirja Practical Ethics, vaikka toisaalta ei voi liian paljon korostaa hänen mainiota varhaistyötään Animal Liberation. Olen kehitellyt kaikkien muiden projektieni ohessa sellaista yhteiskuntafilosofista ja -poliittista maailmankatsomusta nimellä Uusi syvällisyys, johon yhteydessä voidaan mainita myös Singerin mainio tutkielma ”The right to be rich or poor”. Kun tarkastellaan filosofian kaanonia, niin voidaan hyvin havaita se, että aiemmat sukupolvet ovat tosiaankin ehkä Hegeliä, Platonia ja Marxia lukuunottamatta keskittyneet luomaan mielen äärimmäisyyksiin ulottuvia sfäärejä, jossa esimerkiksi tavanomaisimmat ja tavallista ihmistä lähimpänä olevat ongelmat ovat jääneet miltei täysin sen ulkopuolelle. On myös harvinaista Suomessa, että akateemisesta filosofista tai yleensäkään filosofian pääaineesta valmistuneesta ihmisestä olisi tullut poliitikko tai että tällaiset ihmiset olisivat edes aktiivisesti pyrkineet vaikkapa nyt Suomen eduskuntaan. Globaali bioetiikka ja soveltava etiikka yleensäkin on tällä hetkellä tärkeä oppiaine ja suurimmat muutokset filosofian jo luotuun teoreettiseen viitekehykseen ovat vähällä ja sen takia filosofian tutkijoiden tulisi keskittyä siihen, että filosofia keskittyisi teorian ohessa, mitä voidaan ja mitä pitää opettaa alkuun filosofian piiriiin tuleville perusteellisesti ja paljon, niihin asioihin, jotka koskettavat esimerkiksi politiikkaa, sosiaalista mediaa ja vaikkapa keinotekoista älyä. Philosophie als Teilnehmung tarkoittaa siis sitä, että filosofian on tultava osaksi niistä kysymyksistä, joita yhteiskunnan sisällä ja politiikan keskuudessa käsitellään. Esimerkiksi ihmisoikeuksien käsitteleminen etiikan ja vaikkapa bioetiikan sisällä on tärkeää ja siinä voidaan käyttää hyväksi sitä kaikkea, miksi ihmisen olemus on etenkin etiikan perusteiden kautta määritelty Kuitenkin nykyaikana esimerkiksi naisen poikkeaminen miehestä, jota ei välttämättä ole otettu oikein huomioon filosofian teoriassa on huomioitava, vaikka mielestäni filosofian tehtäväksi ei voida kuitenkaan pelkistää minkäänlaista naisen sukupuolisen olemuksen tutkimista. Myös oikeusfilosofia on tärkeää etiikan mielessä ja siinäkin yhteydessä on mietittävä sitä, millaisia variaatioita ihminen nykyään saa, ja on huomioitava se, että kaikki nykyään filosofian piiriin tulevat ihmiset eivät ole pylväskäytävässä divaaneillaan makaavia ja viiniä samalla nautiskelevia vanhempia ja kokeneita miehiä.