Boheemin elämää

Henri Murger kirjoitti 1800-luvun puolessa välissä kirjansa boheemielämästä Pariisissa, johon perustuen Aki Kaurismäki ohjasi ja kirjoitti elokuvansa Boheemielämää. Boheemisuudessa olennaisin asia on se, että silloin tärkein ominaisuus ja elämänarvo on vapaus. Taiteellinen ja kirjallinen luovuus vaatii vapautta, ja sitä, ettei henkisiä ennakkoluuloja ja pidikkeitä ole liian paljon esteenä luovalle työlle. Toisin sanoen: boheemin suurin vastustaja on porvari tai irvokkaammin pikkuporvari. Luova työ on sellaista, että siinä tavoitellaan uusia vaihtoehtoisia maailmoita, jossa työssä ennakkoluuloja ja esteeksi koituvia asenteita ei ole. Itse olen aina kokenut tärkeimmäksi arvoksi vapauden, jota tietysti pitää tasapainottaa vastuulla. Kirjailijat ja taiteilijat tavallisesti saavat elämässään suurinta nautintoa oman luovan ja taiteellisena työskentelyn kautta. Taiteilijat ja kirjailijat lähes kaikissa tapauksissa käyttävät päihteitä, joka on väline irrottautua Weltschmerzistä ja Ennuin lamauttavasta vaikutuksesta. Olen asunut tähän mennessä kaksi kertaa Düsseldorfissa, kerran Prahassa, kerran Pariisissa ja kaksi kertaa Englannissa. Kaikki nämä ulkomailla asumiset ovat vankistaneet boheemisuuttani ja vapautta tärkeimpänä arvona. Jotkut filosofit ovat kirjoittaneet vapaalle ja boheemiselle yksilölle olevan karmeinta aikataulutettu mekaaninen toiminta, kuten esimerkiksi koulu. Olen ollut kahteen kertaan suljetulla osastolla, joista kerroista on onneksi yli kymmnen vuotta. Mielenterveyteni on joskus järkkynyt, ja minulle on diagnosoitu Aspergerin syndrooma. Mielenterveysongelmat ja neuropsykiatriset diagnoosit ovat monesti päällekkäisiä, ja mielestäni skitsoaffektiivisen häiriön piirteet voidaan katsoa kuuluvan myös aspergerin leimallisimpiin piirteisiin. Olen ollut sekakäyttäjä ja tullut jokseenkin riippuvaiseksi rauhoittavista lääkkeistä. Olen miettinyt sitä, mikä olisi paras tapa kohdata taide sillä tavalla, että siihen saa omaperäisyyttä ja -leimaisuutta. Yliopistoaikainen kaverini on taidemaalari ja hän on valinnut tyylikseen psykedelian. Minulla on nykyään kolme hänen maalaamaansa taulua. Psykedeelinen tyyli on joskus yhdistetty lsd:hn, vaikka voisi varmaan olla yleistys, jos sanoisi kaikkien tällä tavalla maalaavien ihmisten olevan huumeriippuvaisia. Minua psykedeelinen tyyli miellyttää sen takia, koska se on varsin epäsovinnainen ja värejä on käytetty runsaasti. Voin sanoa, että ekspressionismi mutta etenkin abstraktinen ekspressionismi on tyylilaji, josta pidän etenkin voimakkaiden värien takia. Boheemi siis arvostaa vapautta enemmän kuin rahaa, vaikka toisaalta on olennaista, että kirjailijan ja taiteiljan luovasta työstä tulee myös epäsäännöllisiä tuloja, koska boheeminkin on kuitenkin syötävä muiden ihmisten tavalla. Olen suunnitellut palaavani lähiaikoina Pariisiin, koska vaikka se on kova ja julma kaupunki, elää siellä kuitenkin vielä tänäkin päivänä luovuuden ja taiteilijuuden henki. Mikä minua Pariisissa miellyttää, on se että siellä kapakat ja ravintolat muodostavat kaupungin eri alueilla oman kaltaisiaan keskuksia, joista tulee aina erilainen kokemuksensa. Vaikka on varmaan niin, että kirjailijat ja taiteilijat suurimmaksi osaksi ovat siirtyneet kapakassa työskentelyn jälkeen työhuoneisiinsa, ja että Pariisin kapakoissa tavallisin näky ovat amerikkalaiset ja aasialaiset, niin mielestäni ei ole mitään boheemimpaa kuin istua Les Philosophes-kapakassa Maraissa ja kirjoitella muistiinpanoja ja suunnitella uudenlaisia todellisuuden mallintamisen tapoja itse filosofian mielessä. Muusa ja elämänkumppani olisi kyllä asia, jonka haluaisin saada. Ongelma Suomessa on se, että lähes kaikki naiset ovat epäaitoja ja itsetunnollisesti hauraita. Naisessa tulisi olla erilaisia puolia ja hänellä tulisi olla omia harrasteitaan ja intohimon kohteita. Nykyään ajattelen, että jos nainen vaikuttaa siltä, että hän on olemassa vain miesten huvituksia varten, on tuollainen vastenmielistä ja kuvottavaa. Mutta Temptation Island-filosofia on sitä, että naiset ovat pelkästään miesten huvitukseksi ja miehet on tarkoitettu miellyttämään mahdollisimman montaa naista. Joku voisi sanoa, että tällainen ajattelutapa voi viitata elämänväsymykseen ja rappioon. En yhtään epäile sitä, ja voinkin sanoa, että elämänväsymys on tullut etenkin Beckereiltä. Minä en esimerkiksi ole koskaan harrastanut yhden yön suhteita, koska mieleni toiminta on niin voimakasta, että ruumiillinen läheisyys naisen kanssa ei onnistu, jos en voi kunnioittaa naista myös henkisesti ja kokonaisena ihmisenä. En harrasta pintapuolisia ja vähämerkityksellisiä ihmissuhteita ollenkaan. Jotkut naiset ajattelevat, että miehen tulee olla koko ajan valmis nussimaan, johon minusta ei herkkyyteni ja epäsosiaalisuuteni takia ole. Liudallisen kakaroita elämässään tekevät ihmiset ovat samalla tavalla halveksuntani kohde, ja olen alkanut omaksumaan pandojen elämänasenteen ja lajityypillisen tavan, jonka mukaan ne tavallisesti tuottavat vain yhden jälkeläisen. Se mikä minulla takaa toisinaisen tehokkaan työskentelyn on se, että nautin eniten yksin olosta ja omiin mielenkiinnonkohteisiini keskittymisestä. Sanotaan, että älykkyyden lisäksi aspergerpiirteisille ihmisille on tyypillistä uskomaton kyky keskittyä omiin mielenkiinnonkohteisiin. Tämä on monessa mielessä jopa tärkeämpi ominaisuus kuin korkea älykkyys. Olen varmasti itse kehittelemässäni filosofisessa järjestelmässä korostanut olennaisena totuudessa olevan oikeanlaiset ja mielekkäät merkitykset. Yhteiskuntakoneisto tekee ihmiset pinnallisiksi, koska ne hallitsevat merkityksen valtaa, koska ihmisiä on helpompi kontrolloida, elleivät ihmiset ryhdy hakemaan syvällisempiä merkityksiä. Olen muutaman kerran kulkenut Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella. Toisella kerralla en edes palkannut huoraa ja toisella ei ottanut ollenkaan eteen, vaikka nainen muistutti kansainvälistä huippumallia. Mitä se vapaus sitten tarkoittaakaan? Se tarkoittaa sitä, että oma mielen toiminta on tärkeämpää kuin pikkumielinen juoruilu ja toisten ihmisten kyttääminen. Olen joskus kirjoittanut yhteiskunnassa vallitsevasta jaetun henkisen intimiteetin tarpeesta. Taiteilijan ja kirjailijan kohdalla jaettun henkinen intimiteetti ei voi olla kovin laaja, koska muussa tapauksessa tällainen ihminen mukautuu täysin muiden ihmisten käsityksiin, eikä itsenäistä ja luovaa ajattelua enää ilmene tällaisen wannaben kohdalla. Epäsosiaalista ihmistä, joka on kiinnittynyt omiin asioihinsa, voidaan helposti pitää kaikenlaisten asenteiden ja juorupuheiden projektiokuvana. Tavallinen ihminen, joka ei tee luovaa työtä, mukautuu toisten asenteisiin ja juoruihin ja alkaa pitää siinä sanottuna asioita mallina sille, miten hän myöhemmin elämäänsä elää. Monet saattavat pitää minua hemmoteltuna kermaperseenä, jolla ei näiden ihmisten mielestä ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten ihmisten parissa toimitaan. Kuitenkin koen aina tärkeänä olevan sen, että on kohtelias ja asiallinen, eikä tuo yksityisasioitaan ja intressejään asiallisiin yhteyksiin, jota monet kaupankassat ja juoruautomaatit harrastavat aktiivisesti. Mielestäni Saksa on ehkä sellainen maa, jossa asiallisuus ilmenee voimakkaammin kuin missään muualla. Suomi on nuori ja kehittymätön kulttuuri, koska työnantajat eivät korosta alaisilleen, että esimerkiksi kauppaan tullaan tekemään ostoksia, eikä puhumaan asiakkaiden yksityisasioista. Jotkut ovat sanoneet minun elävän ”kuplassa”, mutta on varmasti niin, että tällaiset ihmiset ovat nimenomaan hakemassa jaetusta henkisestä intimiteetistä ohjeita sille, miten he arvoja ja asioita arvostelevat. Olen tähän mennessä kirjoittanut neljä omakustanteista pienoisproosakokoelmaa, kolme sukuhistoriikkia ja esimerkiksi joitain näytelmiä ja kymmeniä novelleja, satoja runoja ja vielä lukuisammin kolumneja ja esseitä. Lähisuvussani on paljon insinöörejä, dippainsinöörejä ja yksi teknikko. Jotkut ovat väittäneet, että minäkin vaikutan joissain tilanteissa insinööriltä, yksi kaveri on sanonut puhetapani muistuttavan Antti Tuuria, joka on myös insinöörimäinen mies. Tulen ylemmästä keskiluokasta, vaikka tietysti äitini on tuonut tähän kokonaisuuteen myös aatelisen kulttuurin. Minä en ole koskaan ollut tunkemassa aatelisten tanssiaisiin, vaikka sukulaisia siellä käy. Minä en tarvitse nimelläni osoittaa kenellekään mitään. Minun sukunimeni on oma asiani. Olen pannut merkille, että joskus kaoottiselta vaikuttavaan arkeeni saan järjestystä sillä, kun kirjoitan muistilistoja asioista, joita pitää tehdä, se pitää minut mukavasti varpaillani. Toisaalta esimerkiksi piirtäminen ja maalaaminen ovat harrasteita, joihin pitää voida heittäytyä spontaanisti silloin, kun luova vire on tuloillaan. Minulle tulee valtavasti mieleen kiintoisia aiheita, joista kirjoittaa kolumneja ja esseitä. Analyyttinen mieli ja kyky valtaisaan luovuuteen ovat myös hyviä puolia itsessäni. Sartre on ollut yksi suosikkifilosofini jo peruskoulusta alkaen, ja hän on myös hyvä esimerkki boheemista kirjailijasta ja filosofista. Joku voisi kysyä, esimerkiksi eksistentialismiin viitaten, että onko loppujen lopulta mitään olennaista sellaisessa todellisuudessa, jossa olennaista on vain rajoittamaton vapaus. Työn teko on olennaista, ja boheemisuus vaatii sitä, että työn tekeminen on vapaampaa kuin esim. vaikka kirvesmiehellä. Olen miettinyt dekadenssia, joka tarkoittaa rappion romantisointia. Vaikka joku voisi väittää sen olevan pelkästään huono asia, ainakin pikkuporvarillisten ihmisten mielestä, on siinä myös jaloutta, koska dekadentin todellisuuden alla on pitkän aikaan vanhoissa kulttuurisuvuissa ilmeneviä ominaisuuksia, joista yhdeksi lasken esimerkiksi sukuylpeyden ja sukukeskeisyyden. En tiedä: voi olla niin, että oman epäsosiaalisuuteni ja itsessä pysymiseni on aiheuttanut tarpeen muodostaa omia filosofisia käsityksiä ja muodostaa niistä loogisia kokonaisuuksia ja järjestelmiä. Minulla on aina ollut halu nähdä maailma omalla tavallani ja siitä tulee boheemisuuteni. Merkittävin esimerkki boheemista taiteilijasta sukuni piirissä on varmasti Adolf von Becker, joka etenkin taiteellisen pedagogin työllään muodosti tärkeän osan Suomen taidehistoriassa olemalla monen Suomen taiteen kultakauden suurimpien taiteilijoiden opettajana. Adolf von Becker asui suurimman osan elämästään Ranskassa ja Sveitsissä, jossa hän nuoremman sisarensa Anna Carolina Augustan tavalla käytti ranskalaistettua nimeä ”de Becker”. Aion järjestää Pariisiin plakaatin, jossa kerrotaan Adolfin asuneen tietyssä kiinteistössä tiettynä aikana. Tiedän ainakin kaksi osoitetta, joissa hän on Pariisin Montmartressa ollessaan asunut. Toinen on Rue des Martyrs ja toinen Rue Hegesippe de Moreau. Aion kirjoittaa Adolfista elämänkerran, ja aion perehtyä etenkin Ranskassa Adolfin henkilöhistoriaan. Toisesta sukulaisestani runoilija Uno von Schrowesta aion kirjoittaa ainakin jonkinlaisen elämäkerrallisen artikkelin, jonka sitten julkaisen jossain aikakauslehdessä. Sanoisin, että monessa mielessä aatelista ihmistä määrittää kaksi binaarista vastakohtaa, joista toinen on vapaus ja toinen kurinalaisuus. Aatelin historiassa on aina ollut niin, että sukulaiset voivat olla etenkin sotilaita ja samalla aikaa toiset taiteilijoita ja kirjailijoita. Sukujuureni Ranskassa johtavat Lillen alueelle, jossa sielläkin olen kokenut monen muun paikan ohessa yhteenkuuluvuuden tunnetta paikkaan. Lähin ranskalainen esisukuni on de la Motte, jonka kantaisä Samson de la Motte muutti hugenottien vainoamisen takia Ruotsiin ja hänestä tuli lopulta kenraalimajuri Ruotsin armeijaan. Olen aina korostanut sitä, miten aatelisesta taustasta tulevan ihmisen on tunnettava oma alkuperänsä ja esivanhempansa, vaikka toisaalta voi olla niin, että liiallinen sukulojaalisuus voi aiheuttaa epäomaperäisyyttä ja luovuuden katoamista. Haluaisin kirjoittaa suvustani kirjan "von Becker-suvun kartanot ja maatilat". Tätä varten minun tulee vielä vierailla pieteettiä kokevien kartanoiden nykyisten omistajien luona tutkimassa heidän papereitaan ja piilotettuja aarteita. Minun pitäisi varmaan ruveta taas maalaamaan ja piirtämään enemmän. Pianoni on ollut vuosikaudet porukoilla Pohjois-Savossa, vaikka varmaan omassa kämpässäni sille olisi huomattavasti enemmän käyttöä. Viulu ja kitara minulla on itselläni ja niitäkin pitäisi soittaa enemmän, että soittovire ja -kyky pysyisi voimassaan. Minulla on kirjoittamisen suhteen aina ollut ns. monta rautaa tulessa, ja mielestäni tuo tyyli ja tapa sopii minulle mainiosti. Ainakin silloin saan enemmän asioita tehdyksi. Varmaan siinä mielessä minulla voi olla jonkinlaisia adhd-piirteitä, eli keskittymiskykyni on loistava, mutta minulla pitää olla samanaikaisesti useita hankkeita tehtävänä. Tavallisesti luenkin ainakin kymmentä kirjaa samanaikaisesti. Aiheita minulle tulee jatkuvasti mieleen, joista lähes kaikista voisi tulla jonkinlainen omaperäinen ja lahjakas kuvaus milloin mistäkin aiheesta. Joku tyttö on joskus sanonut minun muistuttavan Baijerin kuningas Ludwigia, koska hänkin pelkäsi intimiteettiä toisten ihmisten kuten naisten kohdalla. Minulla on tosiaankin vaikeuksia päästää ihmisiä lähelleni. Tämä asia johtuu herkkyydestäni mutta toisaalta myös epäsosiaalisuudestani, joka on monessa mielessä herkkyyden seurauksen tulosta. Osaan kirjoittaa kohtalaisen hyvin, soitan aika hyvin ja maalaan ja piirrän säännöllisesti. Kuitenkin taiteellinen lahjakkuuteni korostuu varmasti eniten musiikissa ja tarkemmin sanottuna klassisessa musiikissa. Olen todellakin ollut aina hemmoteltu, koska sellaisesta taustasta taiteilijaluonne tavallisesti syntyy. Minun pitäisi kirjoittaa enemmän myös fiktiota ja runoja. Olen suunnitellut mielessäni oopperalibrettoa, uusia näytelmiä ja ainakin kabareita ja revyitä. Tuollaisissa aiheissa voisi olla monipuolisesti taiteellinen ja korostaa yhtä ja syvällistä estetiikan mallia, esimerkiksi Richard Wagner nimitti oopperoitaan kokonaistaiteeksi, josta tulee kuvaava nimitys Bühnenfestspiel. Muistutan aristokraattia siinä mielessä, että pidän sekä kaupungissa ja maalla olemisesta. Maalla oleminen tietysti liittyy siihen, että silloin ollaan sukutilalla tai kesäasunnolla. En voisi kuvitellla asuvani maaseudulla muualla kuin sukutilalla. Aion muuttaa lähiaikoina takaisin Pariisiin, ja siellä tulen viettämään boheemin elämää niin kuin sitä on romantisoitu. Olen käynyt siellä 10-20 kertaa, minkä lisäksi olen tietysti myös asunut siellä aiemmin. Pariisi inspiroi minua, vaikka turisteja siellä on valtava määrä. Mika Waltarin aikaan siellä ei varmasti ollut samanlaisia turistilaumoja kuin nykypäivänä. Aion kohentaa taiteellisia ja kirjallisia lahjojani kirjoittamalla entistä useampaan lehteen Suomessa, mutta myös lehtiin etenkin Englannissa ja Ruotsissa. Kielitaitokin pysyy yllä ja paranee samalla kun kirjoittaa lukemisen lisäksi eri kielillä. Teen tutkimustyötä, luen, kirjoitan ja käännän, minkä lisäksi olen kiinnostunut opetustyöstä.