Yleistä eduskuntavaaleista

Jälleen lähenemme säännöttäisiä eduskuntavaaleja. Minä en ole vaaleissa ehdolla, koska Kokoomus ei minua listoilleen ottanut, ja kahden muun vaihtoehdon kohdalla koin ehdolle lähtemisen epätyydyttäväksi, koska en olisi heidän listoillaan todennäköisesti päässyt läpi. Olin tehnyt kuluarviointeja, ja olisin todellakin lähtenyt vakavahenkisesti mukaan, jos Kokoomus olisi paremmasta tiedosta ottanut minut listoilleen. Lisäksi olen tällä hetkellä muuttamassa lähiaikoina ulkomaille, joten eduskuntaan pääseminen ei olisi tukenut varsinaisia tavoitteitani. No niin, hieman tulevista vaaleista. Marinin ja Purran kohtaaminen vaalitentissä, josta olevaa kuvaa joku oli nimittänyt vuoden luontokuvaksi, oli hyvin avaava. Kumpikaan heistä ei näytä olevan tietoinen politiikasta, joka on pian kaikkialla Euroopassa käyttöön otettu. Mielestäni politiikan todellisuus on suvaitsevaisuutta heikompia kohtaan (vaikkei kategorisesti määritellen) ja klassisen markkintalousliberalismin käyttöönotto. Politiikassa on siis voitava joukkopriorisoida käytäntöjä, arvoja, asenteita ja arvostelukykyä. Tämä sen takia, kuten esimerkiksi Paavo Lipponen on sanonut Erkki Tuomiojasta, että politiikassa on voitava nähdä yhteisiä periaatteita ja ajatuksia, eikä jatkuva taisto tuulimyllyjä vastaa ole monestikaan kovin tehokasta poliittisten tavoitteiden esiintuomista. Mielestäni rasismi on väärin, vaikka se ei kuitenkaan tarkoita tiettyjen ihmisten ryhmien suosimista. Eli vähemmistöjen kohdalla on tuettava sitä, että he voivat omalla toimintakyvyn parantamisella integroitua yhteiskuntaan, eli esimerkiksi sosialistien tavoite siitä, ettei lahjakkuudella ja kompetenssilla ole mitään merkitystä esimerkiksi sosialistien mallin mukaan järjestetyssä koulujärjestelmässä. Maahanmuuttajatkin on saatava käsittämään se, että jollei osallistu millään tavalla yhteiskunnan kehittämiseen ja ylläpitämiseen, on heidän täällä olonsa turhaa sekä itsensä että myös suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Sama on sanottava muille ihmisille, jotka eivät pysty tuottamaan yhteiskunnalle hyötyä työn ja opiskelun kautta. Olisi nähtävä se, että ihmisen on itse otettava vastuu omasta pärjäämisestään, koska se sosialistien politikka, jossa ihmiset valitaaan asemiinsa huutoäänestyksellä ts. tutummuuden ja massoja miellyttämisen kautta, ei mielestäni ole kovin miellyttävää missään yhteiskunnassa. Ihmisille ei voi vain ladata rahaa ja kuvitella että he sen avulla muuttuvat. Sosiaalituilla eläminen passivoi lähes kaikkia ihmisiä, vaikka onkin sanottava, että jotkut, joilla on parempia ominaisuuksia, voivat hyötyä niistä sillä tavoin, että he pääsevät jaloilleen ja pääsevät haluamaansa opiskelu-/työpaikkaan. Eli sosiaalitukien avulla tulisi juuri pyrkiä preventoimaan sitä, että ihmiset kehittyvät ja heidän ominaisuutensa kehittyvät valtion tietyn ajan sisällä tarjoamasta tuesta. Kuitenkin on aika naurettavaa, jos sosialisti uskoo, että kaikki joskus tukia saaneet/saavat olisivat suoranaisesti tämän takia sosialistien äänestäjiä. Vaikka ihminen kannattaisi Kokoomusta, on hänkin sosialistien tavalla oikeutettu saamaan rahallista apua valtiolta. Mielestäni Jussi Halla-aho, kaikkine autismin kirjoon viittavine ominaisuuksineen, oli mielestäni puheenjohtajuuden vaatiman älykkyystason mielessä Purraa korkeammalla. Kuitenkin hänessä oli mielestäni yksioikoisuutta ja monomaanisuutta maahanmuuton vastustamisessa, jonka takia hän ei ole poliitiikassa ollessaan kovin omavaraiselta näyttänyt. Se Impivaara, joka tässä maassa vallitsisi ilman muualta tänne tulleita ja roolinsa tehokkaasti hoitaneita ihmisiä, koostuisi lampaannahkoihin ja jalkarätteihim pukeutuvasta rahvaasta, jonka on laitettava suhteessa paljon pettua leivän sekaan, jotta olisi virtaa lähteä metsään maalaamaan metsoja. Sosialistit ovat yhtä ristiriitaisia kuin Perussuomalaiset, vaikka onkin sanottava niiden kannattajakunnan koostuvan toisiinsa nähden lähes samanlaisesta työväenluokkaisesta rahvaasta. Mielestäni rahan syytäminen muussa kuin kehittymisen ja kehittämisen mielessä on pohjaton aukko, jonka epätoivoiseen täyttämiseen sosialistit ovat aina valmiita, kun heidät erehdytään saamaan Suomessa suurinta kannatusta puolueiden joukossa. Platon kirjoitti Valtiossa, että vallanpitäjät on saatava opiskelemaan filosofiaa tai vaihtoehtoisesti filosofien olisi tultava vallanpitäjiksi. Mielestäni poliitiikka on etenkin periaatteiden ilmaisemista, joita voidaan vertailla sen kannalta millainen yhteiskuntaa määrittävä historiallinen tilanne on olemassa. Hyväksyn tietysti myös sosialistit demokraattisessa järjestelmässämme, mutta on vaikeaa havaita aitoa huolta ihmisten takia esimerkiksi Sanna Marinissa. Vastaan kimputtaminen, toisten arvojen arvostelu sanomatta itse mitään omaperäistä, ja pystyssä olevat sormet jo heti kun toinen on aloittanut puheensa, kertovat mielestäni siitä, että Marin ei ymmärrä sitä, miksi politiikkaa tehdään. Voi olla, että kun paksu pölykerros on monien kirjastoissa laskeutunut Marxin Pääoman ja Kommunistisen puolueen manifestin päälle, ei sosialisteilla ole enää jäljellä vakavasti otettavia suoraan politiikan kokonaisuuteen eikä toisen poliitikkojen periaatteisiin suunnattuna olevia periaatteita tai arvoja yleensäkään. Siinä mielessä on mielenkiintoista, miksi sosialistiset poliitikot eivät anna isosta palkastaan vähintäänkin merkittävää osaa köyhille. Kumma kyllä, lastenvaaliohjelmassa esiintynyt Vasemmistoliiton Li Andersson ei sittenkään muistanut omaa palkkaansa. Kuitenkin olisi juuri parasta, jos kansanedustajat muistaisivat palkkansa, ja tajuaisivat millaista työtä tuollaista suhteellisesti jonkun kannalta arvioiden korkean palkan vuoksi tulisi tehdä. Niin köyhiä kansanedustajat eivät ole, etteikö virasta voisi tehdä täydellisesti luottamusviran, johon ei kuulu korkeata palkkaa. Eli mielestäni Purran näkyvimmin ajama maahanmuuton vastustaminen ja toisaalta toisen työväenpuolueen eli sosialistien tehokkuutta ja työstä palkitsemista vastustavat mielipiteet ovat molemmat yhtä kehittymättömiä ja paikallaan stagnaattisesti pysyviä leperryksiä. Ne ovat siis epäolennaisia, koska olisi tärkeämpiäkin asioita kiisteltäväksi kuin mitä ovat maahanmuuton vastustaminen ja sosialistien rahvaalle kuin lapselle suuhun lusikoidut eväät. Sellaisia on esimerkiksi sosialistien läpiviemä peruskoulu-uudistus, joka pakottaa lahjakkaammat lapset sietämään sellaisten ihmisten häirintää, joiden paikka ei enää peruskoulun jälkeen tulisi olla samassa koulussa, johon lahjakkaammat ja kompetentimmat oppilaat menevät. Opetussuunnitelma tulisi poistaa viimeistään yläkouluun mentäessä, jonka jälkeen suomalaiset koulut voisivat esimerkiksi maakuntien sisällä järjestämään yksilöityä eri opiskelualojen sisään muodostuvaa koulutusta, jossa erikoistuminen aloitetaan viimeistään varhaisteini-ikään tulleiden oppilaiden mielenkiinnon kohteisiin. Tietysti tämä vaatii jo sitä, että lapsia on kannustettava alakoulun yksilöidyn opetuksen, kodin ja esimerkiksi koulujen sisäisten kerhojen avulla ottamaan vastuu omien opintojensa etenemisestä ja oman erikoisalan löytämisestä. Mielestäni arvostelukykyä (eli voitaisiin sanoa, mikä on ”proper” kussakin tilanteessa), asenteita ja niiden haittaavuutta toimintakyvyn kannalta ja arvojen omaksumista voitaisiin Tunnukseton uskonnonopetus on yhdistettävä elämänkatsomustiedom opetukseen, koska ne molemmat käsittelevät maailmankatsomuksia. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kriitikin ohessa on tarkasteltava sitä, mikä on tehokasta ja mikä on arvostamisen arvoista, mitkä ovat elämää hyödyttäviä ja toisaalta epätoivottavia asenteita. Arvostelukyvyn kritiikissä tulisi käyttää jonkinlaista harkinnan metatasoa tai ontotasoa. On siis opetettava sitä, millaisia ovat olleet aiemmat virheet, jotka ovat johtuneet huonosta arvostelukyvystä, ja mikä on suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin historiassa johtunut huonosta arvostelukyvystä. Siinä mielessä tähän uuteen aineeseen tulisi lisätä filosofiamn ja elämänkatsomustiedon lisäksi ainakin historiaa ja vielä erikseen etiikan eri alalajeja kuten bioetiikka ja yleisemmin soveltava etiikka. Esimerkiksi Amartya Sen, Martha Nussbaum ja Peter Singer ovat korostaneet toimintamahdollisuuksien parantamista suhteessa bkt:hn ja köyhyyden poistamiseen, tässä hauskan luonteisia kirjoja ovat esimerkiksi Nussbaumin Capability Approach ja Singerin Practical ethics. Muutenkin Singer on tämän alan johtava nimi, ja antaisi vaikka paidan päältään, jos joku aidossa köyhyydessä elävä ihminen menisi sitä häneltä pyytämään. Vaaleista on sanottava vielä, että toivon, että saamme pääminsiteriksi maahamme järkevän kokoomuslaisen miehen, joka ei halua esiintyä julkisuudessa jälkiteininä - pissiksenä.

Runo

Porvarillisuuden vastainen tunteminen kuin tien entisen sulkeminen! politiikan piiriin olen joskus halunnut välinpitämätöntä mökkiläisyyttä olen myös kalunnut! olen sitä mieltä, että tilanteet eivät suorasti määritä miestä niin kuin piki ei ole pelkästään tiestä latvaan tahtoisin mä nousta kuusen korkean täyttää haluaisin mä neidon norkean Jumalat jotka ottavat kantaakseen kerran ei se osu heihin vain yhden verran voisin maalata, tehdä suosikkiteoksen kuin myrkyttää kaikki kautta yhden seoksen pian te tulette kuulemaan minusta taas ei kukaan estä minua olemaan tässä yhdessä maas meidän on kulttuuria edistettävä, laajennettava alaa edessämme meidän taajennettava mutta minä tulen vielä vastaas kerran että voisimme olla tyytyväisiä riittävän verran!

Raha ja minä

En ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta, paitsi ehkä silloin yläasteella, kun olin vielä ryhtymässä ekonomiksi. Kotonani oli sellainen vaikeneminen henkisten asioiden ja periaatteiden suhteen, että tietyssä vaiheessa olin niin täynnä materiaalista hyvinvointia ja rahan tunkemista että ryhdyin opiskelemaan pääaineena filosofiaa. Ja kuten monet tietävät, filosofia ei ainakaan Suomessa luo erittäin suuria työskentelymahdollisuuksia. Tämän takia olen opiskellut myöhemmin oikeustiedettä, kirjallisuutta ja kauppatiedettäkin. Olen joskus sanonut läheisille, että olen ”ylittänyt” rahan tason, mikä ei kuitenkaan tarkoita samanlaista asiaa kommunistien mielessä. Olen tottunut rahan puolesta helppoon, vaikka noudatankin nykyään varsin merkitsevästi boheemin elämää, jossa korostuu vapaaehtoinen köyhyys. Eli arjessani ei esiinny pröystäilyä ja tavaroiden ostamista joidenkin merkkien takia kuin harvoin. Tietysti elopainoa on niin runsaasti, että Suomessa on helpointa turvautua vain Dressmaniin. Olen tietysti ulkomailla teettänyt räätälinliikkeissä esim. kokonaisia pukuja. Tietysti olen tyytyväinen siihen, että minulla on itselläni ja vanhemmillani on laajahko kirjasto, voin matkustaa aina silloin kun haluan jonnekin, ja mikä parasta saan harjoittaa lempitointani eli kirjoittamista läppärillä. Lisäksi minulla on suuri kokoelma sukuuni liittyviä papereita, joita on hauskaa välillä selata Myös a4:sta menee kuten myös pienempiä muistilappuja ja luonnospapereita. Minulla on kitara, piano ja viulu. Olen alkanut harrastamaan öljyvärimaalausta ja hiilellä piirtämistä, jotka tuovat jo itsessään niissä tulevan flow-tilan kautta hyvää oloa ja arjessa jaksamista. Se on sanottava, että jos minulla olisi lapsia, olisin jo nyt sellaisessa työssä, josta saisi riittävän summan rahaa kasaan. Minulla on vain kissa, jonka hoitamiseen ei kulu paljon rahaa. Olen myös suunnitellut ottavani kilpikonnan ja ehkä lintuja, vaikka äitini on sanonut, että kissiliinin kanssa arjesta tulisi vilkasta: taulut tippuisivat seiniltä jne. Mitä tarkoitan rahan ylittämisellä on se, että minun ei tarvitse välittää omasta tilipussistani ja etenkään siitä, miltä se näyttää muille. Raha on vaihdossa todentuva kaupan elementti, jota ilman ei kauppaa voisi olla. Sen takia olen verrannut rahaa poletteihin, jotka ovat erimuotoisia.Tiettyä ostotapahtumaa varten tarvitaan vastaava summa arvon muodostetta eli rahaa. Joku voisi sanoa, että kun taustaan liittyy raha ja esimerkiksi tietty metsä- ja maaomaisuus, niin silloin saa joskus luottoa. Olen aina tottunut siihen, että rahaa on ollut tarpeeksi esimerkiksi aiemmin tarkoitettujen asioiden mahdollistamisessa. Kirjojen ostamisen lisäksi minulle tärkeää on se, että pääasen matkustamaan säännöllisesti ja monissa paikoissa. Ehkä se, etten katso esimerkiksi vaatteiden yhteydessä (minkä lisäksi minulla ei ole ollut koskaan autoa) niiden merkkiä vaan olennaista on se, että ne ovat kestäviä ja pidempään käyttöön tarkoitettuja. Olen monesti joistakin merkkivaatteista poistanut merkkikyltin. Vanhempani ovat selkojärjen kautta ajattelevia enemmän käytännön kuin teorian ihmisiä. Kun kiinnostuin lukiossa filosofiasta on se varmaan ollut johdosta siitä, miten minulla oli kapinallisen asenne saamaani kehnosti muodostettua sisällötöntä muodollisuutta vastaan. ”Onko huone siivottu?!” - tässä isäni ensimmäinen lausahdus hänen tultuaan töistä. ”Onko läksyt tehty!?” ja ”Pese hampaas!” olivat ehkä muita säännöllisesti esiintyneitä. Hän ei ottanut koskaan minkäänlaista kantaa eikä koskaan osoittanut minkäänlaista kiinnostusta itse läksyihin, vaam hän tyytyi kantilaisen velvollisuusetiikan tavalla tiedustelemaan asioiden tilaa. Äitini tunnuslause on ”ei saa erottua joukosta”, vaan on siis mentävä niin sanoen minne lauma vaan pyrkii viemään, ja tiedän tästäkin erään sukulaisen.,..hm..jopa lähisukulaisen. Isäni maksiimin ”Elä tie niin kun minä tien, vuan tie niin ku minä sanon” ja äini yllämainitun maksiimin vuoksi tekee helpommaksi ymmärtää minkä takia tällaisen kasvatuksen (seuraamisen) saaneet ihmiset kehittyvät militantiksi vastarintatyypiksi. Erilainen suhtautumiseni materiaan ja rahaan on kehittnyt suoraan siitä, koska näin minulle kotona valehdeltiin, että muka velvollisuutensa tekemällä voisi joskus saada rahaa, jota isänikin, joka tienasi jonkin huomattavasti keskitasoa korkeamman päällikkötason palkan ennen kuin jäi eläkkeelle. Minä olen alkanut kehittämään teoriaa miten kapitalismi ja hyväntekeväisyys voitaisiin yhdistää ja miten tämä malli saataisiin kokonaan universaaliselle tasolle. Minun ei ole koskaan tarvinnut ajatella rahaa, koska sitä on aina riittänyt. Filosofian lukemisen aloittaminen merkitsi varmaan kaipuuta rahan arvon vähentämiseen. Minun mottoni on: uskalla poiketa joukosta!

Koillis-Savon laulu

Kivikkoiset rauhaisat pellot välissä kumpujen Mutkittelevat pimeät tiet järvien ja poukamien välissä Isovanhempien maa, joka ottaa aina iloiten vastaan Uusi maa, uusi ala, jonka alle heittäytyneet omat juuret Maa jonne aina palata saattoi ja juhlia Kielestä elelee vahvasti kuavilaisuus - esivanhemmat Tuusniemi ollut aina suvun lukiokkaiden maata Juicen masentava Juankoski jolla ei ole alkoa Metsittyneeet pellot jääneet, kun talous on muuttunut Esivanhempien maa, jossa veret sekoittuneet Koillis-Savo sinä vahvasti elelet suonissani ja järjessäni Pellon pientareet joilla kuhilaat kulkivat Oi Koillis-Savo! Sä et koskaan katoa ihmisissä sama savolaisuuden tunto – ehkä voimakkain kaikista Kuavista olen minäkin tullut Vanha Virrantalo ja uudempi Virranportti jossa suku on aina kotoisesti kätkeytynyt Vaikka korskahtelisi joskus Pohjanmaa Ei Kuavin veri koskaan vapise Koillis-Savo aina sinua kantaa saan ja välilä sinä minua kuin pienokaista kantaa saat Oi koillinen Savon maa, rakas herkkä paluun maa siellä minäkin kenties uudestaan joskus olla saan Kansa syrjässä elänyt ja maan itselleen rakentanut eikä veriliite sinuun ole koskaan katkeutunut Vaikka kansa on puheeltaan totista on sen murre kuitenkin sympatian saavaa saksalainen heimo kaukaa Hämeestä tänne tullut täysi muukalainen seudulla aiemmin ollut Sun kumpujesi alle kätkeytynyt lapsena paikalle vierelle mummon pötkähtänyt Melttusen rantoja talo nuollut eikä suku ole siitä koskaan kuollut Suku joka ei lähde täältä koskaan pois vaikka vauraampaa elämä muualla olla vois