Punakapinan perinne Suomessa

Punakapina alkoi Suomessa Venäjän vallankumouksen jälkilöylyissä, jonka myötä proletaarit pyrkivät kuvittelevansa ottamaan Suomessa totaalisen vallan. Punakapina nousi roskaväen pyrkimyksestä asettaa itsensä Suomessa johtavaan asemaan. Tähän pyrkimykseen liittyi ”punainen terrori”, joka tarkoitti kunnollisten Suomen kansalaisten murhaamista vain heidän suuremman toimeliaisuutensa, vanhan pitkälle historiaan ulottuvan sukuperintönsä ja raskaalla työnteolla hankitun omaisuuden takia. Tapettiin paljon etenkin pappeja, aatelisia, muita yläluokan jäseniä ja talonpoikia. Myös punainen roskajoukko ei antanut armoa myöskään käsiinsä joutuneille valkoisille. Tämän takia valkoiset myöhemmin vallattuaan maan eivät ymmärrettävästi suhtautuneet punaisiin murhaajiin kovinkaan ymmärtäväisesti. Sittemmin maan vasemmistolaiset ovat ylistäneet punaisia murhaajia ja pyrkinyt pitämään heidän ”muistoaan” yllä. Samanaikaisestin vasemmistolaiset ovat vuosikausia ylläpitäneet Suomessa jargonia, jonka mukaan sodan paha osapuoli oli maan pelastaneet valkoiset, eikä kunnollisia ihmisiä murhaamaan ryhtyneet punaiset. On vaarallista, että ihmisiä, joita voidaan tuskin kovin hyvin nimittää edes sellaisella nimikkeellä, ylistetään nykypäivänä työväen sankareina. Tämä kertoo paljon vasemmiston jumiutuneesta maailmankuvasta, jonka mukaan työmies on uhri ja työnantaja riistäjä ja rikollinen. He siis asettuvat marttyyrinasemaansa aina silloin, kun eivät saa kerättyä jäsenilleen riittävän paljon aseita kunnollisten ihmisten murhaamiseen. Kertoo näiden vasemmistolaisten henkisestä tasosta jos sellainen liirunlaaru-voivotelma kuin Kansainvälinen edustaa vieläkin näille ihmisille todellista ohjelmaa oman politiikkansa pohjana. Loppujen lopuksi, vaikka työnantaja arvostaa työntekoa ja sitä kunnolla tekeviä, on työntekijöiltä seurannut koko sodanjälkeisen ajan pelkkää paskaa kunnollisten ihmisten niskaan lakkojen ja epäreilujen työehtosopimusten myötä. Mielestäni koko SAK:n voisi hajottaa ja jakaa pienempiin liittoihin. Mielestäni tiettyjen oikeuden asioiden ja arvojen kunnioittaminen kertoo paljon yksilön syvemmästä ihmisyydestä. Punavihreä kasvatus on lepsuilua, jossa lasten annetaan tehdä ja sanoa mitä hyvänsä ja tulla kiittämättömiksi. Tällaiset penskat hyppivät vanhempien ihmisten silmille, ovat nenäkkäitä ja nokkavia – uusia punavihreitä maailmanomistajia. Mielestäni ankaralla kasvatuksella saadaan lapset kunnioittamaan oikeita asioita ja käyttäytymään hillitysti ja pidättyvästi. Mielestäni uskonto on sellainen asia, jonka piirteitä voidaan hyväksyä, vaikkei edes kuuluisi kirkkoon. Mielestäni jonkinlaisen korkeamman voiman ymmärtäminen käsittää myös paljon siitä, kuinka laaja henkinen horisontti tällaisella ihmisellä on. Ateismi on paitsi että se on vasemmistolainen ajatus, myös älyllisesti epärehellistä siinä mielessä, että se on pelkkää uskovaisuuden negaaatiota eli ei mikään aate vaan reaktiivisesti ja relatiivisesti uskoa ja uskovaisia kohtaan suuntautumista. Muistaakseni vasemmistolaiset poliitikot ja tutkijat julkaisivat vuosikausia sitten kirjan, joka kertoi heidän mukaansa äärioikeistosta ja tietysti sen moraalisesta pahuudesta. Tämä että äärivasemmisto käsittelee äärioikeistoa, liittyy vain siihen, että heidän poliittiseen itseidentiteettiinsä liittyy äärioikeiston kuvitteleminen, ja heille sitä varmaan on vaikka Kokoomuksen vasemmistosiipi. Eli äärivasemmistonkin toiminta on negaatiota, relatiivisuutta, pyyteellisyyttä ja reaktiivisuutta, koska he kokevat kiinnostusta tuon ”aatteen” vastakohtaisuuteen, jonka he vain itse kuvittelevat. He tarvitsevat siis naisen tavalla jonkun möreä-äänisen mörön, jota kohtaan räksyttää ja nalkuttaa. Minä en koe pienintäkään kiinnostusta tutustua äärivasemmiston aatteisiin, koska olen muodostanut omat arvoni ja periaatteeni täysin vapaasti, enkä aikoinaan liittynyt puolueeseen, johon liityin sen takia, että olisin liittymisellä halunnut vastustaa jotain toista poliittista tahoa. Eli työväen aatekin on vain syntynyt kateudesta, jota tämä ryhmä on kokenut paremmin menestyviä ja lahjakkaampia ihmisiä kohtaan. Jos katsotaan sitä, miten tuo roskaväki kokoontuu sosiaalisessa mediassa ja alkaa siellä tavallisesti epäsuorasti suhtautua kielteisesti johonkin kunnon väen edustajaan, joka ei mielistele sellaisia ryhmiä, joita kohtaan hänen ei tarvitse omasta mielestään mielistellä. Itse uskon subculture-käsitteeseen, jossa annetaan tietynlaisille viitekulttuureille oma rauha ja vapaus muodostaa itse elintapansa. Kuitenkin mielestäni kansalaisuuden käsitteen kautta kaikille ihmisille on taatttava mahdollisuus kaikkiin sellaisiin oikeuksiin, joita myös karkeasti määritellyllä enemmistöllä on. Suomessa kautta historian erilaisuutta ja erikoisuutta on tavallisesti hyväksytty vain yläluokan piirissä, koska tarve konformismiin ja mukautumiseen on aina ollut yläluokassa vähäisempää. En usko esim, että työväenluokkaisia homoja olisi koskaan kehotettu näkymään seksuaalisuutensa kautta. Omassakin suvussani on ollut homoja jo 1800-luvulla ja koska heillä ei ollut koskaan materiaalista tai rahallista tarvetta muodostaa perhettä, he saivat olla rauhassa omissa ympyröissään ja täysin suvun hyväksymänä, joista monesti ainakin osa varmasti aavisti tämän puolen heissä. Vasemmistoa luonnehtii tänä päivänä no-no-asiat, no-no-sanat, poliittinen korrektisuus ja tiettyjen epäolennaisten asioiden toitottaminen. Näihin kuuluvat ammattisolidaarisuus kaikenlaisilla vaikutteellisuuteen tyypillisillä aloilla, sukupuolisen suuntautumisen toitottaminen niin priden kuin työväenluokkaisten miesten itseidentiteettiin liittyvällä heterouden toitottamisella. Sukupuoliset asiat kuuluvat makuuhuoneeseen, ja makuuhuoneen ovi on kiinni. Mielestäni ihmisen on keskityttävä omaan työhönsä ja tehtävä siinä parhaansa ilman minkäänlaisia riittävän työn mittareita. Jos joku pystyy parempaan kuin toinen, ei häntä siinä tulisi rankaista ja luonnollisesti tarjota hänelle suuremmat ansiot. Kaikki työnteko tulisi tehdä voimavarojen ja osaamisen kautta, eikä työntekijän tekemän työn määrää tulisi mitenkään allokoida tai rajoittaa. Eli punakapinan perinnöstä elää Suomessa vieläkin sodan aloittaneiden raakalaisten ihannointi viattomia marttyyreinä, joita valkoiset pedot keskitysleireillään kiusasivat.