Runo

Ja aallot itkivät lopulta yksinään hiljaa, kuin sattumalta pitkin kamaran matalaa siltaa, vaivaisen arvottoman heinäkuun päivän iltaa, tulevaisuus on aina ja ikuisesti tässä ja nyt, yhdistävät aikaa siinä kuin monet arvottomat kytkyt, on löydettävä vahva lanka yhdistävän ketjun, jos edes otat vastaan sanoja tällaisen retkun, Rammstein on kova, uskottava ja Saksa myös, ' vaikka onkin se nykyään synkässä SPD:n yös, ei ole haalareita monen lailla tällä filosofilla oudolla, on henkinen positio sama kuin milläkin luodolla, ei meidän tule aina seurata mallia aaltojen, voimme sen sijaan ottaa ilmassa vauhtia kaartojen, vedessä on toki joskus mukavampaa kuin tulessa, olen monesti kohdannut sen monessa erilaisessa unessa, ehkä hyvyydelläkin voi joskus olla lopulta tilaa, vaikka monesti narsisti sen alhaisella luonteellaan pilaa, on minun ajatteluni vapaampaa kuin eroja viitekehyksien, silti summaa suurta monien kauheiden erehdyksien.