Suvaitsevainen ja humanistinen ateismi

 "Jos sinua pitävät uskovaiset pakanana ja pakanat uskovaisena, niin ajattele: All right!"

-Juhani Siljo

Ateismi on siis perinteiseen tuhansien vuosien ajan jatkuneeseen jumaluskoon kohdistuvaa epäilyä. Ateismi ei aseta ja postuloi ihmiselle minkäänlaista ohjaavaa korkeampaa voimaa. Monesti niin sanotun humanistisen ateismin voi erottaa räyhähenkisestä reduktionismiin ja skientismiin luottavasta kiivaan linjan ateismista. Tarkoitukseni tässä lyhyessä kirjoituksessa on miettiä sitä, millainen voisi olla kaikki erilaiset ihmiset huomioon ottava suvaitsevainen, humanismin perinnettä kunnioittava ateismi. Voidaan ajatella esimerkiksi ranskalaista kulttuuria, jossa kirkko ja akatemia ovat erottautuneet toisistaan ja kuitenkin toimivat sopusoinnussa toistensa kanssa. Ranskassa myös tunnustetaan niin sanottua laicite-periaatetta eli tunnustuksettomuutta, ja näin ollen katolinen kirkko ei ole valtion varsinaisessa suojeluksessa ja korostettavana. Haluan tässä kirjoituksessa esitellä niin sanotun transateistisen suuntauksen, joka tarkoittaa sitä, että transateismissa ollaan ylitetty uskontoon negaationa suhtautuva tunnustuksellinen ateismi, joka on kuin käänteistä jumaluskoa. Toisaalta siinä myös vähennetään yleisessä mielessä reaktiivista ateismia, jonka kautta pitäisi koko ajan olla uskovaisten kimpussa käännyttämässä heitä ateisteiksi. Eli suvaitsevainen tarkoittaa tässä kohdin sitä, että oman vakaumuksen takia ei tarvitse ruveta käännyttämistöihin. Se tarkoittaa myös, että ihmiset voisivat feyerabendilaisessa mielessä hyväksyä sen, että kaikki ihmiset voisivat itse valita oman tapansa hankkia tietoa maailmasta ja ihmisestä. Olen huomannut sellaisen asian, että tietyillä paikkakunnilla, joissa esivanhempani ja sukulaiseni ovat eläneet, olen huomannut voimakkaita energioita, eivätkä ne mielestäni voi olla sattumaa. Kuitenkin on selvää, että esimerkiksi koulussa ja yliopistossa ei ihmisten tulisi liikaa korostaa uskonnollisuutta, koska yliopiston perimmäinen henkinen rakenne tukee liberalismia, ja on varmasti niin, etteivät vanhoilliset uskonnolliset asenteet ja periaatteet voi tulla valtaan siellä missä ihmisten tietoa pyritään lisäämään sekulaarisella ja ei-skolastisella tavalla ja aineilla. Yksi asia humanistisessa ateismissa on se, ettei siinä voida suvaita niin uskovaiselle kuin ateistillekaan oikeutta sanoa joka tilanteessa ”minä tiedän olevani oikeassa”. Humanistisen ateismin ei siis pidä mitenkään pakottaa omia ajatuksiaan ja arvojaan voimaan, vaan asioista voidaan keskustella, vaikkakin että keskustelun voisi onnistua, tulisi tunnustuksellista uskonnon opettamista vähentää kouluissamme ja valtion ja kuntien alaisissa toimiyhtymissä. On siis annettava mahdollisuus kaikenlaisille tiedonhankintatavoille, vaikka se ei tarkoita sitä, että itse tulisi hyväksyä kaikki tiedonhankintatavat. Tieteellisissä ja filosofisissa yhteyksissä ei voida unohtaa tieteellistä tapaa suhtautua asioihin. Joku voisi kysyä millä tavalla voitaisiin uskonnon piirissä unohtaa kiihkoilu ja halu levittää uskontoja oman valintansa perusteella. Tähän löytää varmaan ratkaisun, kun muistetaan myös se, että ihmisillä on oikeus pitää joitakin asioita pyhinä, vaikka nämä ihmiset olisivatkin vain itsehurskaita pikkuporvareita. Koulussa tulisi opettaa kaikenlaisia evoluutioteorian sovelluksia, mutta mielestäni kouluun tulisi perustaa ainakin sellainen uusi oppiaine, jonka nimi voisi hyvin olla arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki, jossa oppiaineen nimen perusteella karsittaisiin oppilaiden mielestä sellaisia asenteita ja haitta-ajatuksia, jotka voisivat olla estämässä ja vaikeuttamassa oppilaan etenemistä suvaitsevaisessa ja humanistisessa yhteiskunnassa. Suvaitsevainen humanistinen ateismi eli transateismi, josta on tuon nimen perusteella häivytetty ateismin uskontona kokeminen sekä sen, että sen tulisi olla koko ajan vastustamassa räyhähenkieseti joidenkin pyhänä pitämiään asioita. Ihmisille on siis annettava mahdollisuus siihen, että he saavat valita uskonnon ja uskonnottomuuden väliltä vapaasti, ja järjestelmän on kunnioitettava tuota vapautta. Mielestäni uskonto on kuitenkin joillekin ihmisille jonkinlainen elämää säilyttävä voima, ja monet voivat sanoa näin kristinuskosta, vaikkeivat kuuluisikaan minkäänlaiseen kirkkoon. Kuitenkin voidaan sanoa, että monessa tapauksessa käsitteiden sisällöt saattavat vaihtua ja ne voivat myös muuttaa paikkaansa toisin kuin käsiterealistit väittävät. Minun mielestäni käsitteen sisällön sijainti määrittyy aina ihmisen perspektiivistä tilanteeseen ja jonkinlaiseen henkilökohtaiseen maailmankuvien horisonttiin. Välineellinen järki ja sen kehittyminen teknologian myötä on siis vienyt ihmisten uskolta sijaa, koska teknologia tarkoittaa monessa tapauksessa samaa kuin ateismi. Kuitenkin on sanottava, että monet käsitteet kuten koti, usko ja isänmaa voivat nykypäivänä vaihtaa sisällöllisesti sijaintiaan, koska kansakunta ympärillä on differentialisoitunut ja sen myötä kirkkoon kuuluvien määrä on laskenut mikä on ollut kaikkialla maailmassa samanlainen tendenssi. On varmasti hyvä, ettei kirkko voi tänä päivänä pitää yhtä suurta valtaa itsellään kuin miten oli vielä esimerkiksi sata vuotta sitten. Joku voisi ajatella, että tämä tendenssi joka on johtanut kirkosta eroamiseen, voisi tapahtua joskus käänteisessä mielessä, kun ihmiset kyllästyvät teknologiaan. Kuitenkin kuten Dawkins, Harris ja Dennett ovat kirjoittaneet, voi ateismi olla kriisitilanteessa suvaitsevampi kuin kirkko ja uskonto. Kuitenkin ateismi on monissa yhteyksissä laskettu yhteen sosialistisen maailmankatsomuksen kanssa, minkä takia siinä on piirteitä, jotka eivät oikeistolaisia miellytä. Joku voisi sanoa, että ateismi vie yhteiskunnasta normaalin arvojärjestyksen myötä syntynyttä hierarkiantajua. On siis vaarallista, jos ateismi lisää yhteiskunnassa tilaa esimerkiksi kaikenlaisille anarkistien hihhuliliikkeille. Mielestäni yhteiskunnassa tulee kuitenkin olla tunnustushierarkia sen perusteella, miten pyyteettömiä ja tahdonalaisia instituutiot, jotka sijaitsevat tunnustushierarkian eri tasoilla, ovat normaalisti. Ihmisen on siis uskonnon ja ateismin väliltä valitessaankin muistettava, että kirkko on vanhin instituutio mikä meillä on, ja sen takia se sekularisoitumisen myötä kehittynyt siihen suuntaan, että ihmiset voivat saada siltä enemmän, kuin mitä se vaatii ihmiseltä itselleen. Kuitenkin on sanottava, ettei suomalaista kristillistä kirkkoa voida suoranaisesti verrata kaikkiin muihin uskontoihin. Transateismi siis tarkoittaa sitä, kun ateismi ylittää varsinaisen varhaisvaiheen sisältönsä ja toimintatapansa ja alkaa suhtautumaan uskontoon sen perheyhtäläisenä vertaisinstituutiona. Ateismin ei siis tarvitse pyrkiä uskonnon paikalle ja toisaalta sen et tarvitse myöskään olla koko ajan arvostelemassa sellaisia ihmisiä, jotka haluavat saada uskonnosta jonkinlaista apua elämäänsä. Suvaitsevainen tarkoittaa avoimuutta ja liberaalisuutta suhteessa muutoksiin, humanistinen tarkoittaa ihmisellä olevaa kykyä olla optimistinen ja inhimillinen ja luottaa tulevaan. Ateismi taas transateismin mielessä pyrkii nousemaan omien rajoitteidensa yläpuolelle ja muodostamaan oman uskonnottomien instituution. Kuitenkin mielestäni, vaikka tuenkin valtionkirkon lopettamista, niin kirkosta ei voida kokonaan luopua, koska voi tulla vielä sellainenkin aika, jolloin suomalaisten suuren määrän on haettava sen kautta jotain. Kuriositeettina on mainittava tämä, että uskonnot ovat pyhissä kirjoituksissaan voineet tuoda jälkipolville jonkinlaista tietoa muilta planeetoilta, koska yksi toistuva teema esimerkiksi hindujen Veda-kirjoissa on se, että ”Jumalat” ovat laskeutuneet taivaalta. Mikäli saataisiin lisää todisteita siitä, että Jumaluskon taustalla olisi muilta planeetoilta maassa vierailleet muukalaiset, voitaisiin tällekin ilmiölle saada aika luonnollinen selitys.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Miksi poliitikkojen yleissivistys on tärkeää

On mielestäni tärkeää perehtyä poliitikkojen yleissivistykseen. Esimerkiksi Ranskassa arvostetaan historian, kulttuurin ja kirjallisuuden tuntemusta, ja esimerkiksi vaikka Nicolas Sarkozy lausui aikanaan presidentiksi pyrkiessään vaalitentissä lainauksia Dumas'lta, Hugolta ja Balzacilta. Etenkin kirjallisuuteen liittyvä sivistys on sellaista, mitä arvostetaan Suomea suuremmissa ja vanhemmissa kulttuurivaltioissa. Myös filosofian tunteminen on tärkeää, ja monessa maassa korostetaan poliittisen filosofian tuntemusta oman poliitikkona toimimisensa pohjarakenteena. Suomessa esimerkiksi Riikka Purralla ei vaikuta olevan kovin kummoista yleissivistystä ja poliittista filosofiaa oman poliittisen toimintansa perustana. Hänhän on sanonut motivaationa persuksi tulemiselleen sen, että hän on joskus sanonut ”maahanmuuttajamiesten” ahdistelleen häntä ja että hän siitä suivaantuneena suuntasi Jussi Halla-ahon blogiin ja sai sieltä tukea ennakkoluuloilleen. Mielestäni tämä ei riitä siihen, että Purralla olisi jonkinlainen poliittinen filosofia ja/tai yleissivistys oman toimintansa pohjana. Pikemminkin hänen maailmankatsomuksensa näyttää koostuvan pikkusuomalaisuudesta ja maahanmuuttajavastaisuudesta. Purra ei kuitenkaan ole ainoa nykyisen kansakunnan kaapin päällä olevista, joiden aatteet ovat johtaneet sivistyksen vähenemiseen ja tärkeiden arvojen vastustamiseen ja särkemiseen. Myös vasemmistopuolueet ovat omalla peruskoulureformillaan halunneet varmistaa sen, että oppilaita tulkitaan vain heidän ikänsä ja sosialistisen kiinteän luokka-asteen kautta ja samalla myös vapauden roolia koulussa on vähennetty. Mielestäni Suomen kouluissa voitaisiin siirtyä paikallisesti sovittuihin opetussuunnitelmiin sen perusteella, mitä kouluun tulevat oppilaat haluavat opiskella. Nykyaikainen peruskoulu perustuu pakottamiseen, kliinisyysarvioihin ja yleiseen valtiolliseen sosialismiin, joka suhtautuu kouluihin laitoksina tai keskitysleireinä. Kirjallinen sivistys on tärkeää ja etenkin sosialistien syleilemän päivittäisteknologian ylikorostumisen takia lapset ja nuoret lukevat entistä vähemmän kirjoja ja näin ollen eivät pääse tekemisiin niiden suurten maailmankatsomusten suuntauksien kanssa, jota esimerkiksi vaikka Dostojevski on Riivaajissa halunnut esiin tuoda. Sosialistien maailmankatsomukseen liittyy helppous ja kaikenlaisen vaivannäön vähentäminen tyhjän olemisen ja olemisen vallan edistämiseksi. Se on siis strategista arvotavoittelua, jossa jykevämmät arvot pyritään kadottamaan sosialistien vapaa-ajan ja tyhjän viihteen ja kaikenlaisten leivän ja sirkushuvien takia. Riikka Purra saisi varmaan esimerkiksi Dostojevskin tai Tolstoin kristillisten arvojen kautta käsitystä siitä, mitä tarkoittaa kristillinen lähimmäisenrakkaus, sillä sitä hänen sanomisistaan ja ajatelmistaan puuttuu. Marin ja Li Andersson saisivat tietoa sosialismin huonoista teistä lukemalla esimerkiksi tunnetun ja Nobelin palkinnolla palkitun filosofi-ekonomistin Friedrich von Hayekin töitä. Kirjallinen sivistys on tärkeämpää kuin kaikenlainen vastustaminen ja negaatioksi asettuminen, jota etenkin persut ja sosialistit harjoittavat.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Seurueista

 Seurueessa on mukavaa olla

ohjailee kaikkea sattuma turhien

ei siinä sakeennu mikään polla

kun suunnitellaan kaikkea ohi murhien

ei oteta kaikkia joukkoon tummaan

pierua päästetä ei seurassa hienossa ilmaan

samalla kun seurue vain keskenään hummaa

todistellaan toisten kykyjä tiuhaan

ei vaadi tällainen intellektiä syvää

kun kaikessa ollaan vain näpertelijöitä

ilman taitoa laajaa erittäin pyhää

itseen ollaan lopulta käpertelijöitä

on tärkeää kuka ottaa kuvan missäkin

vaikka siinä ei olisi kuin perseläpi

ja suunpieli kaipaisi vielä tissiäkin

ja mamman pullaa täpi täpi

on joukkoa keskinkertaista tää

jossa ei jumalinen innoitus loista

ja tyhjyyttä jumalista paistaa pää

eikä mikään tätä tyhmyyttä tästä poista

En dikt

Siste kungen har dött och gått

giv honom inte ingalunda mått

han är inte rädd för nånting

han tänker alltid för en ting

den båten har aldrig sunkit

ingenting har inte fördruckit

ögonen är direkt till ansikt

jag ger Dig en stor mäktig vikt

min älskande är du för alltid

mitt älska är du för evigt!

Linkki

 Beautiful minds - the egalitarian side of autism (the-big-ger-picture.blogspot.com)

" Here is the beautiful side of autism that comes with egalitarian hunter-gatherer minds:

• High degree of honesty (find it hard to lie)
• Less nepotistic (in-group social) and more willing to help outsiders, like refugees
• Value competence more objectively regardless of personal relationship
• Stand up for the bullied and underdogs
• Very accepting of diversity (also races, sexual orientation, etc.)
• Less materialistic and interested in status symbols
• Lower herd mentality and lower level of conformism
• Tend to be modest and often suffer from Imposter Syndrome when achieving success
• have great empathy with animals and are good at "tuning into them" (e.g. Temple Grandin) "

Meritokraattinen kolmannen tasavallan etabliteetti voitelee toisiaan

tässä kaikkein tärkeintä on seura

kun saadaan sanoja suloisia

ei vavahda alas rintaan leuka

kun ei olla yksin toisia poloisia

saadaan lisää itsekehua rinnastettua toisten

kun ollaan keskiössä parasta

samalla kuitenkin kuin parveilua loisten

tulee sanoja itsetyynnyttäviä myös arasta

ollaan kuitenkin vasta toista polvea

olivat isukki ja äitee rahvasta Savosta

on asema nyt joka nostattaa kolvia

samoin kuin maa innostuu madosta

nousevat tällaiset nousukkaat aina tovin

kuin maa nostaa maisia eläviä

pelottaa yksinäisyys silloin aina kovin

näitä pieniä sieluja raapustelevia pelkääviä

ei löydy isän-, äidinlinjaa minkäänlaista

ollaan Hesassa hipstereitä cooleja

nähdään edessä suoraan kaista

joka olevinaan kuljettaa uusia rooleja

vaikkei edes aurinkokaan näille paista

mutta tunnen kuitenkin olevani samalla jotain

kotini tunnen vaikken ole mitään perikotain

Itsenäisyyspäivän puhe vuonna 2021

Itsenäisyyspäivässä ei muuten kuin historiallisesti ole suurempaa merkitystä kuin kaikilla muilla vuoden 364 päivällä. Kansakunnan henkisestä tilasta on sanottava se, että sosialistit, jotka ovat johtajansa Sanna Marinin mukaisesti nykyään nuoria samppanjasosialisteja, ovat saaneet valtakunnan parlamentissa ja hallituksessa johtoaseman, vaikka heidän määränsä parlamentin jäsenistä ei sitä itse voisi perustella, koska he eivät muodosta minkäänlaista enemmistöä siellä. Suomi on taas ajautumassa velkaan, ja sellaisten sosialististen haihattelijoiden ajatuksiin, jotka tosiaan luulevat tukevansa ajatusta siitä, että esimerkiksi työpäivästä tulisi tehdä kuusituntinen tai että kaikki yhteiskunnassa on muutettava sukupuolineutraaliksi. Tämä naurettava jaaritteleminen siitäkin, että vessat tulisi muuttaa yhteiskunnassa sukupuolineutraaleiksi, mielestäni on herrasmiehyyden vastaista, jos vessareissulla tulisi vastaan naisia, tai että menisi vessaan naisen oltua siellä, ja kaikki, jotka näkevät arvokkaan sukupuolieron olevan olemassa varmasti myöntyvät tähän ajatukseeni. Sosialistit ovat saaneet ajettua hallituksessa ollessaan läpi myös peruskoulu-uudistuksen, joka tekee peruskoulusta opetusta antavan instituution sijasta laitoksen, jota tutkitaan sosialistien kliinisyysharjoituksilla. Mielestäni sääty-yhteiskunnan aikaisessa koulujärjestelmässä ei ollut mitään vikaa, tavallisestihan köyhempienkin perheiden lapset pääsivät kouluun, jos olivat riittävän yritteliäitä ja lahjakkaita, ja muunlaisia oppilaita ei mielestäni kouluissa tarvitsisi ollakaan ja tämä asia, että kaikki oppilaat pakotetaan ikäänsä vedoten olemaan samoissa kouluissa aiheuttaa sen, että lahjakkaimmat joutuvat kärsimään rettelöitsijöiden ja tyhmien häirinnästä ja masentamisesta. Luotan Kalevi Wiikin teoriaan suomalaisten alkuperästä, vaikka onkin luultava, että Suomen alueella on voinut olla aiemmin joitain sellaisten kansanryhmien edustajia, jotka eivät ole alkuperältään samaa ryhmää kuin suomalaiset. Esimerkki tällaisesta ryhmästä ovat esimerkiksi saamelaiset. Meidän on siis muistettava se, että monessa tapauksessa etenkin itäisen Euroopan alueella kansakuntien hallitsemat maa-alueet eivät ole aina pysyneet samoina, ja siten on muistettava kaikki interkonnektiot, jotka ovat tulleet säädellyiksi historiassa sotien ja politiikan välityksellä. Onhan esimerkiksi saamelaisiakin pitkään syrjitty ja heidän asuttamiaan alueita on Suomenkin sisällä rajoitettu ulkopuolelta käsin. On muistettava, ettei aina voida sanoa, että jokin kohta kansakunnan historiassa olisi jotenkin merkittävämpi kuin toinen aika. On mielestäni sanomattoman tyhmää, miten ihmisiltä kysellään itsenäisyyspäivän kymmenen uutisissa sitä, mitä itsenäisyys ”heille merkitsee”. Sen on monessa mielessä tautologia, eli wittgensteiniläisittäin ilmaisten joka asiantilassa pätevä looginen totuus, koska on selvää esimerkiksi, että nykyaikana sota Suomen ja Venäjän välillä, joka voisi olla potentiaalisesti uhkaamassa itsenäisyyttä, on aseiden kehittymisen ja sen, ettei kehittyneimpiä aseita haluta useasti käyttää sotatilassa, takia suuresti aiheetonta ja vaikeasti perusteltua. Kuitenkin mielestäni Suomen tulisi etenkin länteen identifioitumisen takia liittyä Natoon, ja nimenomaisesti juuri sen takia, että voitaisiin liittoutua näkyvästi lännen kanssa, eikä sen takia, että sota Venäjän kanssa uhkaisi. On kirjoitettava myös siitä, miten suvaitsemattomuus lisääntyy yhteiskunnassamme sen myötä, kun ihmiset ja heidän yhteisönsä differentialisoituvat. On selvää, että jotkin poliittiset tahot haluavat lietsoa muukalaisvihamielisyyttä, koska sen alalla herätettävät ennakkoluulot ovat monesti aiheuttamassa sitä, että ihmisiä saatetaan ohjata kuin karjaa tietyn poliittisen liikkeen kannattajiksi ja jäseniksi. Esimerkiksi tämä puhe niin sanottujen etnonationalistien aatteista: on surullista, että ihmiset ja tässä tapauksissa monesti nuoret ihmiset eivät saa kehitettyä itselleen parempaa tekemistä kuin jonkinlaisen ”aidon” suomalaisuuden puiminen ja sen tuominen esiin IKL- ja jussipaidoilla. On todellista, että esimerkiksi suomalaiset sivistyneistösuvut ovat esimerkiksi avioonmenokäytännöissään olleet aina paljon suvaitsevaisempia ja kauaskatsoisempia kuin tavallinen rahvas, impivaaralaiset saarijärven Paavot. Myös on sanottava, että tälle kansakunnalle eniten jotain merkittävää tuoneet ihmiset ovat olleet muiden eurooppalaisten kansojen ihmisten jälkeläisiä ainakin osaksi. On selvää, että suomalaisten kansakunnan nuoruuden takia, täällä ei voida umpioitua tuijottamaan mitä suomalaisuus merkitsee irrallaan kaikesta muusta, ja historian interkonnektioiden tuottamien muutosten ulkopuolella. Onhan esimerkiksi sanottava, että Leninin ei olisi tarvinnut tunnustaa Suomea itsenäiseksi, mutta hän halusi tehdä sen, koska hän kuvitteli Suomen pian liittyvän Neuvosto-Venäjään yhtenä sen osana. Suomi ei voi umpeutua katsomaan vain jotain pienen kulttuurisen ja henkisen pääoman sanelemaa aitoa suomalaisuutta, vaan kaikessa on muistettava yhteydet, historia, sodat ja politiikka. Kuitenkin on sanottava myös etenkin näiden aiemmin mainittujen sukupuolineutralistien yhteydessä, että toinen binaarinen äärimmäisyyspuoli, eli nämä kukkahattutädit, jotka ovat selkeä kansallisuuskiihkoilijoiden negaatio, ei myöskään ole toivottava suuntaus, koska on selvää, ainakin jonkinlaisessa non-traditionalistisessa merkityksessä, että kansakunnan elämä vaatii jonkinlaisia periaatteita ja perinteitä, joista ei poliittisen kaiken tuhoamiseen keskittyvän eliitin määräyksellä voida itsessään luopua. On selvää, että kansakunnan parlamentti ei suoranaisessa merkityksessä edusta eikä voi edustaa varsinaisen kansan todellisia mielipiteitä, koska poliitikot tavallisesti muuttuvat parlamenttiin tullessaan ja parlamentissa ollessaan. He alkavat samaistua toisiinsa, ja monesti unohtavat omat äänestäjänsä, ne äänestystelttojen mummot ja papat, jotka ovat halunneet antaa heille ainoan oman äänensä. Mielestäni tervein asenne suhtautua kukkahattutäteihin ja heitä tasapainottaviin nationalisteihin on ihmettelystä kieltäytyminen, niin uuden ja erikoisen, kuin toisten suvaitsemattomuuden ja karkeuden ihmettelystä kieltäytyminen. Olisi mielestäni nykypäivässä tervettä, jos omaksuttaisiin jonkinlainen live and let live-periaate, jossa asioihin voitaisiin suhtautua ironialla, eikä negaatioilla ja reaktiivisuudella. On annettava ihmisten olla sellaisia, jonkalaisia he ovat, vaikka ei hyväksyisikään heidän ajatuksiaan ja mielipiteitään, ja sen takia ihmettelystä kieltäytyminen on humanistisen ja suvaitsevaisen maailmankatsomuksen perustava totuus. Sanna Marin olisi hyvin voinut jäädä kotiäidiksi ja ukkonsa elätettäväksi hoitamaan lastaan. Hän on liian nuori tytönheitukka siihen, että hän voisi olla pääministerinä, mihin tehtävään vaaditaan vanhempaa ja harkitsevaa miestä. Aamiaiset, kovan mehun juhlat ja bailaaminen koronariskinä Helsingin yössä ovat asioita, jotka ovat vähentäneet hänen poliittista kredibiliteettiään. Ja samalla myös Suomen ensimmäinen instagram-pääministeri, jonka lennokas elämäntapa täytyy saada kaiken ideologisen nautinnon mukaisesti mahdollisimman monen sadan tuhannen suomalaisen tietoisuuteen. Tietynlainen tilanneobligaatio on tärkeä asia politiikassa, ja Marin on särkenyt tätä periaatetta vastaan jo riittävän paljon. Hän on jossain vaiheessa ollut kuuleman mukaan jopa suosittu, mutta tässäkin mielialat tulevat ihmisiltä, jotka eivät tajua sattuman merkitystä siinä, kun jotkin ihmiset, joille ei monesti olla paljoa annettu, arvostelevat kansakunnan johtoon kuuluvia tällaisessa kriisitilanteessa, jonka korona on aiheuttanut. Myös suomalainen urheiluinto on selittämätön tekijä. Nykypäivänä päivittäisteknologian edistyessä ja kirjoihin suuntautuvan huomion vähentyessä, tulisi kiinnittää huomio henkiseen viitseliäisyyteen, jota pitäisi etenkin kouluissa ja korkeakouluissa viljellä.

Olli von Becker

33-vuotias Suomen kansalainen ja yksityishenkilö

Itsetyynnyke

Itse itseni tyydytän

halua vahvaa tyynnytän

on se monesti parempaa kuin huono seksi

tulen siitä helpommin tyydyttyneeksi

emätinyhdyntä on hauskaa joskus

on siitin siitä monesti koskus

joskus on toki hauskaa coitus

vaikka akka siitä ei heti joikuis

ja perseessäkin on beenis ollut

sitä antaneet jotkin jollut

itsetyydyke on oma käsi

on käsi monesti siitä täsi

on maailmassa tyydykkeet monet

turhaa siitä pettymystä podet

monesti akan kädellä tyydytän

ja samalla penistäni kädellä tyynnytän

ja kun tissit ovat monesti pienet

jonkinlaista epätyydytystä siitä kokea lienet

on isot tissit naisilla netin

turhaa siitä itseäni petin

on monesti parasta itsetyydyke

omien toimien valmis pyynnyke

Vain munasolusta

”Mutta sinä et ole meitä, meitä määrittää ylväiden isiemme siittiöt, jotka ovat johdattaneet sukujamme läpi vuosisatojen katkeamattomissa linjoissa. Meidän isämme ovat niitä, jotka merkitsevät, äideistä ei ole niin paljon väliä, vaikka maamme uhrautuvat naiset ovatkin aina auttaneet miehiä. Miesten klubi olemme me, me emme ajattele sinun äiteetäsi, koska hän ei ole merkityksellinen, emme voi mitään sille, että naisiakin joskus syntyy miestemme ylväistä siittiöistä, mutta he eivät jatka sukujamme, koska miehet ovat ainoa asia, joka merkitsee. Se, että geenejä tulee yhtä paljon äideiltä kuin isiltä ei tässä merkitse, koska vain siittiöt ovat niitä asioita, jotka kantavat aatelisuutta eteenpäin. Olet aina huonompi kuin me, koska olet juljennut ottaa aatelisen nimen laittomasti ja salassa, vaikka sinun isäsi ei kuulukaan tähän ylvääseen ja korkeaan joukkoon. jota edustamme, ja joka on aina parempi kuin kaikki muut joukot, koska aatelisten siittiöiden linjat ovat luoneet tämän arvon, josta emme laista, ja jota emme sinulle anna, vaikka seisoisit käsilläsi ja esittäisit samalla balettia.”

Mutta olenko minä todella huonompi? Ovatko naisten esiin tuomat piirteet ja geenit aina huonompia kuin miesten? Miten voisimme selittää sen, että meidän suvussamme miesten geenit ovat tuottaneet kaikenlaisia mäestäputoajia, ja sentään naisista on tullut korkeasti koulutettuja ja yleviä ihmisiä, joita ei ole sokaisseet matalista asioista tuleva ylpeydentunto? Pitäisikö aatelisjärjestelmänkin lopulta uudistua ja olla sulkematta naisista tulleita itsensä ulkopuolelle? Vaikka voisimmekin hyväksyä monen muun maan tavan mukaisesti aatelisiksi vain miehistä tulleet miehet, niin eikö naisista tulleitakin voisi jotenkin tunnustaa, eikä suhtautua aateliseen sukuperintöön siten, että se olisi jotain, jonka ”ulkopuoliset” tai ”luokkaloikkarit” voisivat varastaa? En ole tutkinut sukuani ja kirjoittanut kirjoja minkäänlaisen kunnian varastamisen takia. Eikö voitaisiin tunnustaa lopultakin, että aatelisesta munasolusta tullut ihminen voi olla yhtä kunniallinen kuin aatelisesta siittiöstä tullut?

Orbis non sufficit!

Adolf von Becker Pariisissa 1860-luvulla (Kuva: Ruth Stenius-Levänen)

 

Historioitsija ja kielentutkija oli uudisraivaaja, joka vakiinnutti suomen kieltä (TS 12/21)

Reinhold von Becker, joka syntyi 1788 ja kuoli 1858, oli merkittävällä tavalla vaikuttamassa nykyiseen suomalaiseen yhteiskuntaan etenkin kehittämiensä kielellisten edistysaskeleiden myötä. Sen lisäksi, että hän oli journalisti suomen kielen ja suomalaisen kansanrunouden tutkija, hän oli myös historioitsija ja varhaisemmalla urallaan matematiikan tutkija ja opettaja. Becker oli myös myöhemmällä iällään tunnettu suomalaisen lakikielen kehittäjä, jonka tekemät uudistukset ja uudet sanat löytyvät suomalaisesta lakikielestä vielä tänäkin päivänä.

Becker syntyi Kangasniemellä Etelä-Savossa, alueella jossa entisen Haapaniemen kadettikoulun ansiosta oli paljon upseeriperheitä ja etenkin Mikkelissä myös 1800-luvulla virkamiesperheitä. Jotkut aiemmat tutkijat ovat olettaneet, että vaikka Becker tuli täysin ruotsinkielisestä suvusta, olisi hän oppinut suomen kielen leikkiessään talonpoikien lasten kanssa, joka herätti hänessä voimakkaan kiinnostuksen suomen kieltä ja sen ilmaisuvoimaa kohtaan.

Beckerin suku oli etenkin isän puolelta pääasiassa vielä ennen Reinholdin syntymistä sotilas- ja upseerisuku. Reinholdin veljistä yhdestä tuli upseeri ja kartanonomistaja, toisesta lopulta pappi ja kolmannesta käräjätuomari. Merkittäviä näistä kolmesta olivat etenkin kapteeni Gustaf von Becker, joka taisteltuaan Suomen sodassa, jonka yhteydessä on mainittu, että venäläisten komentaja ruhtinas Dolgoruki kaatui Gustafin tykistä lähteneestä kuulasta, ryhtyi sittemmin maanmittausinsinööriksi; sekä Johan Gideon von Becker, joka toimi alkuun Kuopion triviaalikoulun lehtorina ja rehtorina, jonka jälkeen hänestä tuli kirkkoherra Pälkjärvelle. Johan Gideon tunsi hyvin Snellmanin ja toimi tämän Kuopion aikanaan mm. Saima-lehden sensorina.

Äidin, jonka tyttönimi oli Sundström, suku oli ollut jo jonkin aikaa etenkin pappissuku. Äidin suvusta löytyy mm. Prytz-aatelissuvun edustajia. Beckereitten suku oli tiettävästi tullut Hans Beckerin mukana Suomeen, jonka pojan pojan poika meni avioon rikkaan baltiansaksalaisen vapaaherratar Maria von der Pahlenin kanssa, jonka takia sukuun tuli tiloja etenkin Luhangasta, Sysmästä ja Kangasniemellä, jonka sukuhaaraan Reinhold kuului.

Becker kävi ensin Kuopion triviaalikoulun ja sen jälkeen Porvoon lukion. Reinhold asettui Turkuun suorittamaan opintojaan Turun akatemiassa vuonna 1807. Hän valmistui tohtoriksi 1810, amanuenssiksi 1813 ja historian apulaisprofessoriksi vuonna 1816, jossa tehtävässä hän joutui usein tuuraamaan professori Avellania, joka sairasteli paljon. Reinhold tunsi jo pienestä pitäen kiinnostusta suomalaista kansanrunoutta kohtaan, ja vuonna 1819 hän lähti usean kuukauden pituiselle kansanrunojen keräämismatkalleen, joka suuntautui ensin Pohjanmaan kautta Kainuuseen ja Lappiin ja sieltä Savon kautta takaisin. Näitä matkojen tuloksia julkaistiin sittemmin seuraavan vuoden alussa ilmestymisensä aloittaneessa Turun Viikko-Sanomissa, jonka Reinhold perusti ja joka menestyi etenkin hänen toimittaja-aikanaan vuosina 1820-1822. On mainittava myös, että Becker antoi oppilaalleen Elias Lönnrotille keräämänsä kansanrunot tämän maisteriksi valmistumista varten. Becker julkaisi jo vuonna 1820 lehdessään kuvauksen Väinämöisestä, joka oli Lönnrotin väitöskirjan aihe, ja tuota Beckerin artikkelia nimitetään tänäkin päivänä tutkijoiden keskuudessa Esi-Kalevalaksi.

Becker kirjoitti lehden aloittamista koskevassa hakemuksessaan senaatille, että jokaisen kansan sivistystason mitta on se, kuinka hyvin ihminen osaa maansa valtakieltä, joka ajatus voitaisiin varmasti hyväksyä tänäkin päivänä. Lehti oli vaikuttunut valistusfilosofeista, ja Reinholdia on pidetty myöhemmin etenkin suomalaisen talonpojan sivistäjänä, olihan tilaajista 9/10 talonpoikia. Becker on antanut lehden lukijoille tietoa kansoista, kulttuureista, eläimistä, säätyjärjestelmästä, oikeusjärjestelmästä, suomalaisesta kansanrunoudesta, Suomen historiasta, Suomen kansan muinaishistoriasta, suomalaisten alkuperästä jne. Lisäksi lehti sisälsi käytännön ohjeita, kuten tietoja koskien perkaamisesta, erilaisten ruokien ja suolojen teosta jne. Beckerin lehti on merkittävä, koska se oli ensimmäinen varsinainen suomen kielen promotointiyritys, koska Lizeliuksen Tietosanomat ei jaksanut kauaa, eikä sille tullut heti seuraajia. Becker halusi myös tuoda kirjasuomeen oman maakuntansa Savon kieltä, ja tästä käytiin kamppailua Mnemosyne-lehdessä etenkin Matthias Gottlundin ja Johan Gabriel Linsénin kanssa. Beckerin lehden levikki oli alkuun päälle 2000, joka oli enemmän kuin muiden siihen aikaan julkaistujen lehtien koko yhteislevikki. Kansanrunouden tutkija Martti Haavio on myöhemmin kuvannut Reinholdia ”suomalaisen journalismin varsinaiseksi isäksi.”

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija, joka kirjoittaa elämänkertaa sukulaisestaan

Runo

 Kumpaa tahdon: melua vai rauhaa

kun radio turhuuden koko ajan korviini pauhaa

joudummeko me ottamaan uuden tavoitteen

ylittää rajan sen, suuren entisen rajoitteen

mutta ei raja kuitenkaan meitä aseta

ei tulos sen, kuitenkaan ilman tasetta

ei minua rajoita mikään koskaan kuitenkaan

ei edes se mihin asettuu puitekaan

ylitän kaikki esteet sinun vuoksesi

jotta pääsisin joskus lopulta luoksesi

on rinnassani sydän syvä ja sitkeä

ei tunnettani sinusta pois voi kitkeä

voitan kaikki uhkat pois ajan ne

että estettä ilman voisi olla se

joka minua vastaan aina asettuu

lopulta kamppailustani minun masentuu

voitetaanko lopulta esteet edessämme

ja nähdään kaikki lopulta perässämme

voittoko meitä silloin odottaa

ja vastustajia meidän päin sitten jojottaa

Elegia Hyvälle Veljelle

Olen rajoittunut uuteen piiriini

johon olen päässyt sattumalta

luotan vain omiin hiiriini

en halua poistua tästä koskaan

kaikki jotka minua kiirii ne

vaikka hyöty on se joskaan

keskinkertainen on aivan ominta minua

minua kiinnostaa valtavasti mikä kiinnostaa sinua

ei minua kiinnosta hyödytön

joka ei etua ja tuloa tuota

joka ei ohita minua kuin työdytön

ei minua koskaan kukaan juota

utiliteetti on minusta parasta kaikessa

olen minä pieni kritiikin vaietessa

minua kiinnostaa vain pieni merkitön

mikä itsekin ehdottomasti olen

ei saa minulta arvoa tentitön

halua toisten mielipiteisiin poden

olen huomattavan kiinnostunut palautteesta

mitä muut ajattelevat minusta

ei anna se minulle jälkeä karautteesta

kun se vaan kertoo aatteesta, sinusta

muiden mielipide on tärkeintä kaikessa

kirjan lopullisen teidän omassa taitteessa

olen pieni poika vain kovin pelokas

vaikka en kuitenkaan kovin nerokas

siitä huolimatta raapustelen kaikenlaista

joka ei anna minun koskaan haista

Runo

 Liehkuvat valot piilossa

ne rajoittavat näkymää

kuin ydinohjukset siilossa

otatte kuin täky, mää

piirteet taivaan piirrossa

hiipii maan yllä hämy tää

halla syvä kuin uni

hiljalleen hiipii vaan

kuin talven tulon kuni

kätkee lämmön selän taa

voit ottaa talvesta opin

kuin olisi se vaan leikkiä

ja lopulta ottaa vielä kopin

kuin olisi kylmyys vaan feikkiä

talvi on täällä ja pysyy

hiipuu ympärillämme ja yltyy

välillä mieltämme jäistä kysyy

ja entistä enemmän kyltyy

Runo

Voisinko minä, voisitko sinä

voisitko sinä, voisinko minä

antaa uuden mahdollisuuden, viimeisen

hetken kaiken välissä kiireisen

voisimmeko me, voisivatko ne

voisivatko ne, voisimmeko me

katsoa vielä läpi, edes yhden kerran

vielä nyt, vielä yhden verran

pystymmekö me, pystyvätkö ne

pystyvätkö ne, pystymmekö me

vielä siihen, mikä tekemättä on vielä

mikä toteutuu kuitenkin lopulta siellä

kykenemmekö me, kykenevätkö ne

kykenevätkö ne, kykenemmekö me

ottaa askeleen uuden kohti uutta

kaiken välissä lopulta olevaa suurta

mahdammeko me, mahtavatko ne

mahtavatko ne, mahdammeko me

löytää vielä jotain uutta suurempaa kuin sitä

mitä eivät ole vielä, ne, mitä.

yllämmekö me, yltävätkö ne

yltävätkö ne, yllämmekö me

siihen minkä voimme tavoittaa

jonka raja meihin rajoittaa

Riitapoimu

 Riitapoimu riippuu raskaana kasvoillasi

olet kuitenkin samaan aikaan pasmoissasi

poimu on muiste ajan menneen kaukaisen

toivioretken vanhan olleen rauhaisen

et saa sitä pois muutenkaan ellen

jos et anna minulle muistoa kellen

sitä sinä yrität vain säilyttää

muistoa mennyttä yhä häilyttää

voisin tulla uudestaan uniin yhteisiin

uida läpi sinun uusiin pyhteisiin

roikkua läpi ajan yhden mutta kenen

yhdessä valutetun entisen veren