Ketkä ja mikä tuhoaa kulttuuriamme

Kulttuuri tarkoittaa tapojen, käytäntöjen ja periaatteiden kokoelmaa, joka kuvastaa sitä, miten ihmiset toimivat yhteisöllisesti ja yksilöllisesti. Kulttuuri tarkoittaa latinaksi viljelyä, eli siihen liittyy se, että jotain laitetaan alulle ja kasvamaan, mikä kuvastaa sen jatkuvuutta sosiaalisessa ympäristössä. Kulttuurin arvoa voidaan mitata sen mukaan, miten hyvin ihmiset pystyvät toimimaan ja mikä voi tulla kaikkien kulttuurien kesken objektiiviseksi tosiasiaksi. Esimerkiksi voidaan arvioida kulttuurien arvoa myös siten, että niiden keskinäinen toiminta voi olla sopusuhtaista ja että ne eivät syyllisty esimerkiksi rikoksiin tai epäsosiaaliseen toimintaan toistensa keskellä. Voidaan esimerkiksi helposti sanoa, että sellaiset maahanmuuttajat, jotka syyllistyvät vastaanottajamaassaan rikoksiin, eivät ole tarpeeksi kehittyneitä tulemaan vastaanottajamaan kansalaisiksi ja saamaan näin ollen oikeuden vastaanottajamaahan jäämiseen. Kulttuurin tuhoajat ovat kuitenkin tavallisesti peräisin ideologisista deviaatioista eli vääristymistä, eivätkä ne tavallisesti liity maahanmuuttajiin, jotka eivät monesti äänestä tai ota osaa vastaanottajamaan kulttuurin muodostelemiseen ja uudelleenjärjestelyyn. Voidaan helposti mainita muutama sellainen seikka, jotka voidaan tulkita alhaisiksi ja kulttuurin vastaisiksi. Ensinnäkin voidaan sanoa, että epäuskollisuus totuudelle on alhaista, koska tämä monesti liittyy siihen, että tällaiset ihmiset toimivat subjektiivisten mielipiteiden tasolla, jossa he monesti pyrkivät saamaan itselleen opportunistista hyötyä ja siis hyötymään asioista toisten kustannuksella, jotka eivät ole yhtä epärehellisiä ja ahneita. Alhaisia asenteita ovat itsepyrkeisyys ja kevytkenkäisyys, jotka tavallisesti liittyvät ahneuteen ja egotismiin, eli voidaan sanoa, että tällaiset ihmiset katsovat oman etunsa olevan tärkeämpää kuin mitä esimerkiksi yhteisön moraalikäsitykset sanovat oikeaksi ja kunnolliseksi toiminnaksi. Kuitenkin on varmaan niin että yksilöllisyydelle ja oman edun ajamiselle on annettava kaikissa kulttuureissa niille kuuluva alue etenkin vapaan markkinatalouden kontekstissa, mutta voidaan sanoa, etteivät tällaiset pyrkimykset voi olla ristiriidassa elävän kulttuurin kanssa, eli kulttuurinkin tasolla voidaan sanoa, että kulttuurin itsepuolustus on oikeutettua niissä tilanteissa kun itsepyrkeisyys pyrkii murtamaan kulttuurisia käytäntöjä. Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että kulttuuria ei voisia aina tietyin väliajoin uudistaa, mutta näiden uudistusyritysten tulee voida todistaa se, että ne näkevät jonkin asian paremmin kuin miten jonkun tietyn kulttuurin piirissä on aikaisemmin nähty. Tässä esimerkiksi kehittyneet vähemmistöt voivat antaa enemmistölle palautetta, koska kehittyneiden vähemmistöjen suojeleminen on yksi tärkeimmistä arvoista, mikä kehittyneessä yhteiskunnassa voi olla. On käytettävä kehittyneitä vähemmistöjä omatuntona siinä, miten yhteiskuntaa kehitetään, ja on oltava tarkkoja ettei kulttuurinen enemmistöasema murra kehittyneiden vähemmistöjen oikeuksia. On myös sanottava, että kulttuurisen itseymmärryksen saavuttamisessa ei voida hyväksyä sisäisesti tai ulkoisesti ristiriitaista toimintaa, koska se monesti kertoo moraalisen integriteetin tason ja koostumuksen hauraudesta. Koska kulttuuriakin tulee voida arvostella, tulisi kouluissa opettaa arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä, jossa voitaisiin kyseenalaistaa ja asettaa kritiikin kohteeksi kaikki minkä näemme ympärillämme, vaikkei tämän tarvitsisikaan tarkoittaa täydellistä bolsevikkianarkismia, jossa kaikki tuhottaisiin pelkästään tuhoamisen vietin takia. Ihmisten tulisi voida käsittää mikä on järkevää ja kulttuuria säilyttävää toimintaa, ja sen perusteella heidän tulisi voida oppia sanomaan mitkä käytännöt ovat säilyttäviä ja mikä voidaan vähitellen jättää pois. Ihmiset jotka eivät ole uskollisia omille periaatteilleen tai ympäröiville käytännöille, ovat monesti sellaisia, joilla ei ole symmetristä arvotasapainoa, vaan heidän arvotasapainonsa on häiriintynyt. Monesti tämä kertoo myös siitä, ettei subjektiivista arvokapasiteettia ole voitu tarkistaa yhteisöön tultuaan adaptiivisen tulkinnan eli adaptiivisen sopeuttamisen kautta. Opportunistiset pyrkimykset, eli sellainen toiminta jossa pyritään hyötymään toisten virheiden kustannuksella on myös epäilemättä alhaista ja kulttuuria tuhoavaa toimintaa, koska siinä ei kunnioiteta toisten ihmisten integriteettiä ja heidän kehittymisen mahdollisuuttaan toisten ihmisten keskellä. Toisten heikkouksia ei tulisi koskaan pyrkiä käyttämään omaksi hyväksi. Monesti jotkut ihmiset ovat sellaisia, että he toisten ihmisten keskellä aluksi peittävät omia pyrkimyksiään, mutta sitten opportunistisesti saatuaan valtaa, he tuovat oman alhaisen luonteensa esiin, koska tällainen ihminen on muiden mielestä kohonnut yhteiskunnassa sellaiseen asemaan, jossa hänen valtaansa ei kyetä enää kyseenalaistamaan. Monesti tällaiset ihmiset eivät tiedä omia arvopäämääriään vaan he toimivat oman luontonsa ohjastamana, joka on sellainen luonto ettei sitä voida sen periaatteen kanssa hyväksyä, jonka mukaan yhteiskunnassa tulisi päästä eroon hierarkkisuudesta ja patriarkaalisuudesta. Kuitenkaan tämä ei tarkoita sitä, että yhteiskunnallisista käytännöistä tulisi suoralta kädeltä päästä eroon, koska esimerkiksi feministit ovat yksi esimerkki ideologisesta ryhmittymästä, joka pyrkii kokonaisuudessaan muuttamaan yhteiskuntaan ottamatta kuitenkaan kokonaisvaltaisesti huomioon sitä, mikä on kulttuurin kannalta hyväksi. Esimerkiksi naiskiintiöt kaikissa aikaisemmin miehistä koostuvissa kokoonpanoissa on hulluutta, koska on selvää, että sukupuolilla on tietyt erot, eivätkä vain munasarjat erota naista miehestä. Kulttuurin tuhoamiseen pyrkivät siis etenkin sosialistit ja feministit, koska he eivät ota huomioon sukupuolista eroa, vaan he pyrkivät pakottamalla saamaan ideologista nautintoa, jossa he nauttivat siitä, kun joku heitä vastustava taho joutuu alentavaan asemaan tai tilanteeseen. Eli feministit ja sosialistit käyvät osoittelemaan sormeaan yksilöä tai yksilöiden ryhmiä vastaan, eivätkä he ota kantaa ideologisella tasolla sellaisiin asioihin, joita muut käyttävät argumentoidessa eikä yksilöä kohtaan subjektiivisesti hyökkäämällä. On tärkeää, että kulttuurissa voidaan toimia objektiivisesti ja tuomaan esiin omia ja omaperäisiä ajatuksia, mutta silloin voidaan sanoa, että telaketjufeministit, kommarit ja sosialistit eivät siihen pysty, vaan he haluavat kulttuuribolsevikkisesti tuhota omat vastustajansa jollakin perustavaa laatua olevalla tasolla. Kulttuuria tukevat etenkin ihanteiden mukaan eläminen ja niiden mukaan toimiminen vastakohtana sille, miten monet epäaidot ideologiat korostavat aatteessaan vaan ihmisten tarpeita ja kommentaariaanista vaikutteellisuutta, jossa omaksutusta ideologiasta maksetaan palkkio jollakin arvon määreellä. Kulttuurissa on ylläpidettävä kulttuurista identiteettiä, mutta esimerkiksi taiteilijoille tulee antaa mahdollisuus korostaa yksilöllisiä arvoja, sillä he ovat monesti niitä, jotka uudistavat kulttuuria ja tuovat siihen erilaisia näkökulmia etenkin arvojen tapauksessa. Traditiota on kunnioitettava kulttuurissa jollain tavalla, vaikkei näkisikään itsenäisyyspäivässä muuta merkitystä kuin että silloin tulee Tuntematon sotilas tv:stä. Yksilöllisten arvojen lisäksi tulisi pyrkiä kehittämään sosiaalisia arvoja, joiden pyrkimyksenä olisi siis se, että ihmiset näkisivät uusia tapoja vankentaa kulttuurisia arvoja ja käytänteitä.