Suomalaisesta palvelukulttuurista

Suomalainen palvelukulttuuri on todella alikehittynyttä ja vasemmistolaista. Asiakaspalvelijat eivät monestikaan välitä siitä, että heidän tulisi kilpailla asiakkaista toisten firmojen kanssa. Tällainen alikehittynyt sosialidemokratiakulttuuri kuuluisi ennemminkin jonnekin kolmannen luokan maihin kuin Suomeen, mutta niin vain samanlainen meno jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Onhan sanottava sekin, että kyllä esimerkiksi Itä-Euroopassa osataan kommunistisesta menneisyydestä huolimatta palvella asiakkaita. Monissa sivistysmaissa oikeanlainen palvelukulttuuri on kunnia-asia ja se varmaan noissa maissa liittyy vapaaseen kauppaan ja kehittyneeseen kapitalismiin, joka tuo kaikenlaisista marxisteista huolimatta mukanaan tavan suhtautua asiakkaaseen sillä tavalla, että asiakkaan tulo liikkeeseen on jo luottamuksen osoitus palveluntarjoajaa kohtaan. Tosin useimmin he odottavat asiakkailta muutakin kuin kuselle tulon liikkeen vessaan.                                                                            

Ainakin sellainen asia, jota ei kaupassa suvaitsisi näkevänsä on se, ettei palkkatyössä olevien ihmisten tulisi alkaa arvostelemaan asiakkaitaan ja suhtautumaan heihin joko liian matelevasti tai negatiivisesti arvioiden. On tietysti selvää, että jonkinlainen perustava ystävällisyys kuuluu asiakaspalvelutehtäviin, mutta tuo tapaa monesti unohtua etenkin nuorilta kaupankassoilta, jotka suhtautuvat työhönsä välttämättömänä pahana. Jos sitä massia ei kuitenkaan tule enempää, niin eikö olisi samantekevää olla ystävällinen ja suhtautua työhönsä ammattimaisesti?                                                                                                                 

On toki varmaan niin, että koska Suomessa vielä muutama kymmentä vuotta sitten suurin työllistävä sektori oli edelleen maatalous, eivät palvelut ja niiden tarjoajat ole vielä ehtineet kehittyä. Ystävällinen palvelukulttuuri liittyy siis mielestäni vapaaseen kaupantekoon ja liikkuvuuteen, koska noissa yhteyksissä ovat kehittyneet esimerkiksi englantilaiset ja hollantilaiset joita pidän saksalaisten ohessa kohteliaimpina kansoina maailmassa. Vasemmistolaisessa kulttuurissa palvelujen tarjoaminen menettää merkityksensä ja siitä tulee välttämätön paha. Palvelua vaativia asiakkaita kohdellaan tärähtäneinä ja koska ajatellaan, että tähän kauppaanhan sen on kuitenkin tultava, niin sillä ei sitten lopulta ole mitään merkitystä minkälaisen käsityksen palveltava saa palveluntarjoajasta.                                                                                              

Palveluja tulisi yksityistää voimakkaammalla kädellä. Vain silloin voisimme lähestyä kulttuurikansojen palvelu- ja muuta kulttuuria. Tulisi siis rohkaista avoimemmin uusia yrittäjiä ja tarjota esimerkiksi alkuun mainostilaa yhteiskunnan tukemana. Se, että kaikki tekisivät jotain menestyksensä eteen voisi johdattaa tätä monilta tämänhetkisiltä osiltaan ankeata kulttuuriamme pois kulttuurivasemmistolaisuudesta. Yrittäjiä on tuettava, ja kaikkien ihmisten tulisi innovoida tapoja siihen, miten yksilöllisyyteen perustuvaa kulttuuria voitaisin edistää.                                                                                                               

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta. Suosin pienyrityksiä. Kuitenkin on varmaan totta, että jotkut lopulta kasvavat ja menestyvät paremmin kuin toiset, mutta pointtini on pienyrityksissä. Niille tukea ja nopeasti.