Kategorioista ja suvaitsemattomuudesta

Perussuomalaisten puolue perustuu mielestäni täydellisesti savijalalle. He ajattelevat, että kaikkien ihmisten Suomessa olisi mahduttava johonkin tietynlaiseen muottiin, jonka he itse haluavat määritellä. Esimerkiksi yksi tuon puolueen kansanedustaja sanoi äskettäin, että hänen puolestaan lesbot ja homot voivat olla keskenään, mutta kuitenkaan hän ei sitä hyväksy. Eikö tuossa jo ole pienoinen ristiriita? Saisivatkohan seksuaalivähemmistöt olla keskenään, jos Perussuomalaiset nousisi jossain vaiheessa selkeästi suurimmaksi puolueeksi?                                                                                                                                           

Kuitenkin suvaitsemattomuutta löytyy kaikista piireistä. Tietyt poliittiset piirit ovat ehkä vaan lanseeranneet sen kaikkein selkeimmin. Kulttuurikin perustuu valintaan eikä minkäänlaiseen syntymässä annettuun pysyvään määritelmään. Monesti sivistystason nousu antaa ihmisille mahdollisuuden tehdä valintoja kulttuurin suhteen, mitä taas suvaitsemattomat eivät hyväksy. Heidän mielestään kaikki mikä ei ole saman muotin mukaista on turhaa ja joutaa roskakoriin. Minulla oli vielä äskettäin facebook-kaveri, joka on perussuomalaisten kansanedustaja. Hänessä on hyvä puoli se, että hän on pystynyt analysoimaan merkittävällä tavalla islaminuskon epäsopivuutta eurooppalaiseen kulttuuriin. Kuitenkaan kaikki ihmiset eivät pysty analysoimaan suvaitsemattomuudelta näyttävän mielipidekokoelman syitä. Se että ei anneta perusteita omille mielipiteilleen on aina väärin. Se että se lukee raamatussa ei ole hyvä perustelu.                                                

 Kategoria tarkoittaa ryhmää, jonka erottaa muista ryhmistä ryhmän jäsenten ominaisuuksien perusteella. Alkukantaiset politiikassa toimivat ryhmittymät pyrkivät hyödyntämään kategoria-ajattelua kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Ihmisen tulee sen mukaan olla aina jotain tiettyä. Katsotaan että ”koti, uskonto ja isänmaa” on kaikille aina samoin, vaikka ihmisten kokemistapa ei näyttäisikään noita kategorioita samassa merkityksessä. Tietysti on selvää, että segregaatiota tulee ehkäistä kaikkialta tulevien maahanmuuttajien tapauksessa, mutta samalla kuitenkin jotkut eivät hyväksy edes Euroopan sisältä tulevien tulokkaiden yhteyttä samaan eurooppalaiseen perintöön.                                                                                      

Suomalainen kulttuuri ei ole mikään yksiselitteinen juttu, elleivät jotkut haluamalla halua palata aikaan, jolloin maalattiin metsoja ja sekoitettiin jauhoihin puolet petäjäistä. Suomalaisella kulttuurilla on siteensä niin ruotsalaiseen sekä saksalaiseen kulttuuriin. Sivistyssuvut Suomessa ovat monesti olleet esimerkiksi baltiansaksalaisperäisiä tai ruotsalaisperäisiä. Se, että Suomi ei ole Venäjällä asuvien suomensukuisten löyhissä yhteenliittymisessä elävien heimojen yhteiskunnallisen koheesion  tasolla on kiiteltävä asia, ja sen takia Perussuomalaiset ovat poistamassa ajattelussaan sitä tosiasiaa, että meitä edeltävien monelta suunnalta tulleiden ihmisten luoma kulttuuri ei ole ollut perussuomalaista heidän määrittelemässään merkityksessä.                                                                          

 Ilahduttavia esimerkkejä kategoriattomuudesta ovat esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivien kehitysvammaiset euroviisuedustajat sekä luterilaisen kirkon suvaitsemattomuutta koetellut kirkkoherra Marja-Sisko Aalto, joka vaihtoi sukupuoltaan.

                                                             

Suomalaisesta palvelukulttuurista

Suomalainen palvelukulttuuri on todella alikehittynyttä ja vasemmistolaista. Asiakaspalvelijat eivät monestikaan välitä siitä, että heidän tulisi kilpailla asiakkaista toisten firmojen kanssa. Tällainen alikehittynyt sosialidemokratiakulttuuri kuuluisi ennemminkin jonnekin kolmannen luokan maihin kuin Suomeen, mutta niin vain samanlainen meno jatkuu vuosikymmenestä toiseen. Onhan sanottava sekin, että kyllä esimerkiksi Itä-Euroopassa osataan kommunistisesta menneisyydestä huolimatta palvella asiakkaita. Monissa sivistysmaissa oikeanlainen palvelukulttuuri on kunnia-asia ja se varmaan noissa maissa liittyy vapaaseen kauppaan ja kehittyneeseen kapitalismiin, joka tuo kaikenlaisista marxisteista huolimatta mukanaan tavan suhtautua asiakkaaseen sillä tavalla, että asiakkaan tulo liikkeeseen on jo luottamuksen osoitus palveluntarjoajaa kohtaan. Tosin useimmin he odottavat asiakkailta muutakin kuin kuselle tulon liikkeen vessaan.                                                                            

Ainakin sellainen asia, jota ei kaupassa suvaitsisi näkevänsä on se, ettei palkkatyössä olevien ihmisten tulisi alkaa arvostelemaan asiakkaitaan ja suhtautumaan heihin joko liian matelevasti tai negatiivisesti arvioiden. On tietysti selvää, että jonkinlainen perustava ystävällisyys kuuluu asiakaspalvelutehtäviin, mutta tuo tapaa monesti unohtua etenkin nuorilta kaupankassoilta, jotka suhtautuvat työhönsä välttämättömänä pahana. Jos sitä massia ei kuitenkaan tule enempää, niin eikö olisi samantekevää olla ystävällinen ja suhtautua työhönsä ammattimaisesti?                                                                                                                 

On toki varmaan niin, että koska Suomessa vielä muutama kymmentä vuotta sitten suurin työllistävä sektori oli edelleen maatalous, eivät palvelut ja niiden tarjoajat ole vielä ehtineet kehittyä. Ystävällinen palvelukulttuuri liittyy siis mielestäni vapaaseen kaupantekoon ja liikkuvuuteen, koska noissa yhteyksissä ovat kehittyneet esimerkiksi englantilaiset ja hollantilaiset joita pidän saksalaisten ohessa kohteliaimpina kansoina maailmassa. Vasemmistolaisessa kulttuurissa palvelujen tarjoaminen menettää merkityksensä ja siitä tulee välttämätön paha. Palvelua vaativia asiakkaita kohdellaan tärähtäneinä ja koska ajatellaan, että tähän kauppaanhan sen on kuitenkin tultava, niin sillä ei sitten lopulta ole mitään merkitystä minkälaisen käsityksen palveltava saa palveluntarjoajasta.                                                                                              

Palveluja tulisi yksityistää voimakkaammalla kädellä. Vain silloin voisimme lähestyä kulttuurikansojen palvelu- ja muuta kulttuuria. Tulisi siis rohkaista avoimemmin uusia yrittäjiä ja tarjota esimerkiksi alkuun mainostilaa yhteiskunnan tukemana. Se, että kaikki tekisivät jotain menestyksensä eteen voisi johdattaa tätä monilta tämänhetkisiltä osiltaan ankeata kulttuuriamme pois kulttuurivasemmistolaisuudesta. Yrittäjiä on tuettava, ja kaikkien ihmisten tulisi innovoida tapoja siihen, miten yksilöllisyyteen perustuvaa kulttuuria voitaisin edistää.                                                                                                               

Minä en ole koskaan ollut kiinnostunut rahasta. Suosin pienyrityksiä. Kuitenkin on varmaan totta, että jotkut lopulta kasvavat ja menestyvät paremmin kuin toiset, mutta pointtini on pienyrityksissä. Niille tukea ja nopeasti.

Kirjoitus Uutis-Jousessa (toukokuu 2015)

Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki oppiaineeksi kouluihin

Kouluun tarvitaan uusi oppiaine sitä varten, että oppilaat voivat keskittyä parhaimmalla mahdollisella tavalla kaikkeen opiskeluun ja elämään. Tuo oppiaine tarvitaan sitä varten, että oppilaat voisivat koulun jälkeen olla mahdollisimman hyvin valmistuneita tulevaan elämään ja opiskeluun. Tuo oppiaine on arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin opettaminen.                                                                                                                                                 

Arvot tarkoittavat elämässä nähtäviä tärkeitä asioita, jotka voivat olla vaikuttuneita monista erilaisista elämää ohjaavista tekijöistä. Asenteet ovat sellaisia tapoja suhtautua elämään, jotka määräilevät monesti ihmisen motivaatiota erilaisten elämässä tapahtuvien asioiden yhteydessä. Arvostelukyky tarkoittaa sellaista mittaria, jota ihminen käyttää arvioidessaan erilaisia elämässä toteutuvia asioita ja tapahtumia. On siis selvää, että etenkin suuntautuminen ja suhtautuminen erilaisiin elämässä toteutuviin asioihin on tämän uuden oppiaineen kohteena. Se tarkoittaa siihen puuttumista, mitä muut oppiaineet voivat jättää huomioimatta, kun oppilaille opetetaan erilaisia abstrakteja asioita ilman sanomista siitä, miten näihin asioihin tulisi suhtautua ja miten niitä tulisi kokea merkityksellisiksi erilaisten elämänvaiheiden ja –tapahtumien aikana.                                                                                                                                                                                        

Koulussa kyllä opetetaan jo lukioasteella esimerkiksi filosofiaa ja elämänkatsomustietoa, mutta monesti niissäkin keskitytään vain abstrakteihin esisokraatikkojen ja moraaliteorioiden filosofioihin ilman puuttumista siihen, miten kehittyneen ihmisen tulee ajatella asioista, jotka koskettavat heidän elämiään. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin yhteydessä tulisi opettaa erilaisiin yhteyksiin sopivaa ajattelua, jossa tulisi vahventaa asenteita esimerkiksi kiihkouskonnollisuutta, skientismiä ja taikauskoisuutta koskevia ajattelutapoja vastaan. Siinä tulisi opettaa elämänmyötäisyyttä ja sitä, millaisia perustavimpia symboleita inhimillisen ajattelun pohjarakenteina on. Esimerkiksi asenteita kansalaisuskontoa, sellaista maallisia ja pyhiä symboleita yhdistävää elämänmyönteistä, liberaalia ja suvaitsevaa uskontoa kohtaan tulisi tämän oppiaineen piirissä opettaa. Tulisi myös opettaa perimmäisiä tieteellistä ajattelua koskevia periaatteita, jotta oppilaat eivät olisi useiden oppiaineiden kanssa hankalassa tilanteessa siinä, kun he ajattelevat sitä, miten noita periaatteita tulisi soveltaa. Oikealla tavalla ajatteleminen oikeanlaisissa tilanteissa tulisi olla tämän uuden oppiaineen keskeisimpänä päämääränä. Myös oppilaita tulisi valmentaa siihen, että he olisivat valmiimpia ottamaan aikuisuuden aikakauden mukanaan tuomat velvoitteet, eivätkä olisi niin suuresti käpertyneinä nuoruuden kapinallisuuteen, vaikka kuitenkin asenteissa tulisi muistaa myös ikäkausien merkitys. Se että tiedettäisiin, tai nuoret tietäisivät, jo varhaisessa vaiheessa sen, millaisten periaatteiden avulla he menestyvät parhaiten pitäisi asettaa tämän uuden oppiaineen huoneentauluksi.