Uskonto ja Eurooppa
Ikkunani alla Düsseldorfissa järjestettiin pari viikkoa sitten
mielenosoitus, jolla oli tarkoitus vastustaa islamisaatioon kriittisesti
suhtautuvaa Pegida-järjestöä. Rautatieaseman lähistöllä oli aiemmin järjestetty
laajempi Pegidan myönteinen mielenosoitus. Düsseldorf on Nordrhein-Westfalenin
pääkaupunki, itse osavaltiota on monessa otteessa kuvailtu Saksan
liberaaleimmaksi ja suvaitsevaisimmaksi. Siinä mielessä Düsseldorfissa ei
ylletty Saksan itäisten osien samankaltaisten kokoontumisien jopa rasistiselta
vaikuttaneeseen kiihkoon.
Monet sosiaaliset ongelmat ovat tehneet maahanmuuton vastustamisesta
ahdistuksen purkamiseen käyvän korvikkeen. Tuo näkyy etenkin Saksan itäisissä
osissa. Muutama viikko sitten Dresdenissä kokoontui yli 20000 Pegidan
kannattajaa. Pegida ei kuitenkaan ole imagoltaan varsinainen uusnatsijärjestö,
millaiseksi jotkut vastustajat ovat sitä kuvanneet. Suuri osa Pegidan jäsenistä
on nuoria hyvin toimeentulevia aikuisia.
Pegidan jäsenet ottavat kantaa siihen kysymykseen, voiko islamia ja
Saksan yhteiskuntajärjestystä sovittaa yhteen. Tuo on varmaankin ongelman
keskeinen kysymys. Pegidan jäsenet väittävät muslimien elävän uskonnollisessa
kiihkossaan kuin keskiajalla, mikä on monien mielestä totta ainakin siinä, miten
heidän käsityksensä oikeuslaitoksesta on ristiriidassa länsimaisen
oikeusjärjestyksen kanssa. "Silmä silmästä, hammas hampaasta" ei
todellakaan kuulu Eurooppaan ja Euroopassa kasvaneille ihmisille.
Pegidan vastustaja voisi varmaan
sanoa, että maallistumisella ja tietynlaisen kansalaisuskonnon edistämisellä
voitaisiin taata ihmisten sujuva yhdessäolo. SIlloin myös tulisi voida
uskontoihin liittyviä pyhiä ja maallisia symboleita lähentää toisiinsa -
pitäisi ajatella ettei kaikki tärkeä voi tulla vain yhdestä kirjasta, oli se
sitten kuinka pyhältä vaikuttava hyvänsä. Kaikkien uskontojen tulisi voida
suhtautua maailmaan ja ihmiseen suvaitsevaisemmin siten, että ne voisivat olla
enemmän elämää myötäileviä.
On toki sanottava, että Pegida voi myös lietsoa saksalaista
porvarilliseen yhteiskuntaan leimallisesti kuuluvaa suvaitsemattomuutta. Tuo
suvaitsemattomuus ei luo hyviä suhteita "vieraana" yhteiskunnassa
koettuun ihmisjoukkoon, jos sen ainoa tavoite on suvaitsemattomuudella
rangaista vierasta. Tuo rankaiseminen poistaa edellytykset yhteiselolle. Olen
asunut Saksassa kahteen otteeseen ja nimestäni ja sukutaustastani huolimatta
olen molemmilla kerroilla kohdannut rasismia ja syrjintää. Se kertoo siitä,
kuinka pieninkin ero voi olla maininnan arvoinen joillekin ihmisille.
Saksalainen porvarillisen moraalin mukaan elävä ihminen on, kuten muissakin
maissa, kiinnostunut ainoastaan ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistaan.
Elämme
varmaankin tietynlaisessa kulttuurisessa murroksessa tällä hetkellä.
Poliittisten päätöksentekijöiden on päätettävä sallitaanko Euroopassa takaisin
siirtyminen uskonnolliseen kiihkomielisyyteen, ja millä ehdoilla uskontojen on
annettava ilmetä maanosassamme. Vaihtoehtoina näyttäisivät olevan
uskonnollistuminen, maallistuminen ja maahanmuuton pysäyttäminen. Koska
liikkumavapaus on tärkeä perusarvo, näyttäisi ainoaksi vaihtoehdoksi jäävän
maallistuminen. Sen toteutumisen ehdot ovat vielä kuitenkin avoinna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti