Porvareista ja kulutusyhteiskunnasta

Porvarillisuus on aina ollut minulle vierasta. Lempivärini ala-asteelta lähtien oli violetti ja kyseenalaistin vanhempien ihmisten vallankäytön jo päivähoidossa. Porvarillisuus siis tarkoittaa etenkin etabloitunutta ja ennalta asetettuihin muotoihinsa muovailtua yhteiskuntaa, joka toimii valmiiden normien ja konformisuuksien tasolla. Porvarillisesti toimivat ja ajattelevat ihmiset ovat mielestäni suurin yhteiskunnallisen konformisuuden ja pakotetun yhdenmukaisuusajattelun ylläpitäjä. Tuohon yhdenmukaisuuteen liittyy yksi suurimmista sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista, se on banaali tai jokapäiväinen paha, joka tapahtuu yhteiskunnassa sovittujen käytös- ja ajatusnormien ollessa käytössä. Se on siis sellaista pahaa, joka tapahtuu vaietusti ja hyväksytysti.                                                                 

Porvarillinen ihminen ei myöskään usein ole kovinkaan eettinen, ainakin jos se tarkoittaa jotain sellaista mikä ei koidu hänen omaksi hyväkseen. Porvarillinen ihminen ylläpitää usein yhdenmukaista kansalaisen ja kansalaisuuden käsitettä. Siihen ei siis mahdu liiemmin moniarvoisuuden periaatteita. Lisäksi kun tähän liitetään porvarilista ihmistä luonnehtiva talousajattelu ja se, kuinka hän ahtaa talousajattelunsa kaikkeen yhteiskunnassa tapahtuvaan, kuten terveydenhuoltoon, ei liiemmin paljon muuta tarvita. Porvarillinen ihminen tuo arvonsa kaikkialle yhteiskuntaan siten, että ihminen ja luonto kärsivät. Öljy loppuu pian kesken, kolmannen maailman ihmisten ongelmat vaietaan olemattomiin, valaat pyydystetään sukupuuttoon ja ongelmajätteitä kertyy jne.                                                                      

Porvarillisiin ihmisiin liittyy olennaisena osana kulutusyhteiskunnan käsite. Kulutusyhteiskunnassa tavarafetismien avulla jopa ihmisen terveys alistetaan kulutushyödykkeen asemaan. Voidaan havaita, että jo pelkästään tämä on omiaan rikkomaan perusarvoja kuten ihmisarvoa vastaan. Voidaan kysyä, onko se lopulta niin tärkeää, että on tilpehööriä ja kaikilla on uusista uusimmat hilavitkuttimet ja vempaimet? Se kulttuuri, joka tästä tavaroiden pyörittelystä seuraa on ahneuden kulttuuri, joka etsii jokaisella hetkellä helppoja ja elämän korkeammat periaatteet unohtavia tyydytyksiä. Kulttuuri, joka tekee ihmisestä tavaroiden orjan, ihmisen, joka ei enää ole ihminen, koska hän tunnistaa toiset ihmiset vain oman krääsänsä ja statussymboliensa kautta.                                                                                                                                                        

Mikä siis voisi olla vaihtoehto tällaiselle suvaitsemattomuuden, pakotetun yhdenmukaisuuden ja kaikkein tärkeimpiin asioihin kohdistuvan kollektiivisen amnesian kulttuurille? Vaihtoehto on moniarvoinen ja eettinen yhteiskunta, jossa hyväksytään porvarillisuuden tavanomaisesti kuoliaaksi vaikenevat vaihtoehtoiset olemisen ja toimeentulon muodot, joille ei ole sijaa sokeassa ja raa’assa rahantavoittelun kulttuurissa. Tarvitaan etiikan ohjailema sosiaalipolitiikka, joka kysyy sitä, mitä ihminen tarvitsee, mitkä ovat ihmisen oikeudet. Eettisiä tulee olla sekä ihmistä että luontoa kohtaan. Silloin tarvitaan myös etiikan ohjailema talousjärjestelmä. Perustulon asettaminen tulisi luonnollisesti asettaa maamme seuraavan hallituksen esityslistalle.                                                                                                                                          

Australialainen filosofi Peter Singer kirjoittaa eräässä viimeisimmistä kirjoistaan, että yhdenkin kymmentä prosenttia jostain väestöstä edustavan eettisen vähemmistön ilmaantuminen maailmaan olisi suurempi muutos kuin mikään hallituksenvaihto koskaan, ja siinä hän mielestäni oli erittäin oikeassa. Tarvitaan vastakoneita taistelemaan porvarillisuutta ja kulutusyhteiskuntaa vastaan. Ja siinä voitaisiin mielestäni edistyä etenkin sillä, että kouluissa lisättäisiin filosofian mutta etenkin etiikan opetusta. Lukioihin voitaisiin asettaa pakollisiksi ainakin kolme filosofian kurssia, etiikka mukaanlukien, ja filosofian opiskelu voitaisiin asettaa alkavaksi jo viimeistään yläasteella. Myöskin sekularisaation kehittymisen myötä uskonnon opiskeluun koulussa tulisi sisällyttää kansalaisuskonnon kurssi, jolla opetettaisiin oppilaita ottamaan huomioon niitä uskontojen puolia, jotka voisivat olla ristiriidassa toistensa kanssa, ja huomioimaan sen, miten noita eroja voitaisiin ottaa paremmin huomioon huomispäivänä tulevassa suvaitsevaisemmassa yhteiskunnassa.

Kirjoitus Uutis-Jousessa (maaliskuu 2015)

Vallantäyttäjistä

Vallantäyttäjä täyttää vallan hänelle asettaman tilan ja nauttii etenkin omista henkilökohtaisista eduistaan. Vallantäyttäjä käyttää hyväksi asemaansa ja unohtaa asemansa arvokkuuden hänelle osoittamat valintatilanteet. Vallantäyttäjä osallistuu ennalta määriteltyyn politiikkaan, jossa hän ei itsenäisesti pysty muodostamaan omaa yhteiskunnan käsitettään. Valta on jotain minkä sisällä vallantäyttäjät ovat. Se on kuin jokin hyvänolonkeskus, jonka päältä puuttuu Damokleen miekka.

Joskus myös valta käyttää ihmistä, joka pyrkii käyttämään valtaa. Monestihan yhteiskunta määrittää suuremmin määrittelijäänsä kuin toisinpäin. Yhteiskunta on vallantäyttäjälle liian laaja käsite siihen, että siinä olevaa valtaa voitaisiin "käyttää". Vallantäyttäjä ei ole vallankäyttäjä, koska yksilöä korkeammat voimat ohjaavat lopulta politiikkaa näiden nassikoiden sijaan. Lisäksi vallan käsite pyritään yleensä monopolisoimaan joillekin politiikan piirissä toimiville vaikenemisella. Kun voidaan sanoa mitä valta on, silloin myös päätetään siitä, mistä voidaan eduskunnassa ja hallituksessa puhua.

Eräs tuttu politiikassa toimiva ihminen sanoi minulle kerran, että politiikassa toimiva voi muuttaa ainoastaan omia ajatuksiaan, ja siinä hän oli mielestäni oikeassa. Vallassa on ominaista, että se usein liittyy joihinkin asemiin, mutta etenkin asemiin liittyviin valintoihin. Kuitenkaan kansanedustajan paikka ei itsessään ole sellainen. Koska valta kuuluu joihinkin asemiin, etenkin ihmisten mielissä, sitä ei voi myöskään muovailla, koska se elää etenkin tilanteissa ja valinnoissa. Kaikki toiminta joissakin asemissa sisältää vallan määreen. Valtaa ei käytetä vain äänestäessä ja päätöksissä, vaan jokaikisessä valinnassa. Vallantäyttäjän tulisikin pyrkiä erottautumaan täytekohdastaan ja havaita valta, joka asemaan liittyy. Sen tiedostaminen, että valta liittyy valintoihin, on tärkeä asia jokaiselle kansanedustajalle. Emme tarvitse eduskuntaan kansanedustajia, jotka käyttävät asemaa hyväkseen.

Vaikuttajan käsite on mielestäni pompöösi epiteetti, jota käyttävät päältään paisuneet pyrkyripoliitikot tai wannabepoliitikot. Kansanedustajat eivät voi vaikuttaa siihen valtaan, jota he käsittelevät. Maailma ei yhtä miestä/naista kaipaa. Vaikuttaja ei tarkoita mitään, koska vaikuttaja ei voi vaikuttaa kaikkeen. Hän voi vain olla todistamassa prosessia, jossa valtaa käytetään. Monesti noita tilanteita määrittävät massahuolet, joita edistäessä yhden mielipiteet eivät voi tulla esiin. Olosuhteisiin ei voida aina vaikuttaa.

Kansanedustajan olisi syytä vain keskittyä toimeensa ja olla tietoinen valinnoista, jotka koskettavat julkisen henkilön ollessa kyseessä myös kaikkea muuta elämää edustuselämän ohessa. Eikä puhua "vallankäytöstä" tai "vaikuttamisesta

Kirjoitus Uutis-Jousessa (maaliskuu 2015)

Kuopiolaisten suurkaupunkikiimasta

Kuntaidentiteetti tarkoittaa niitä olemassaolevia piirteitä, joiden perusteella tunnistamme asuvamme jossain. Kuntaidentiteetin perusteella tunnistamme esimerkiksi olevamme siilinjärveläisiä emmekä kuopiolaisia. Voidaan Kuopiosta sanoa, että siihen liittyneistä kunnista ei ole siirtynyt paljon siihen, minkä käsitämme kuopiolaiseksi identiteetiksi. Tämä suurkuntien tapa imaista itseensä pienempiä kuntia ja niiden olemassaolevia identiteettejä on asia, joka on mielestäni tulkittava kielteiseksi asiaksi. Pienempien kuntien identiteetit ovat hauraampia ja siksi suojeltavampia, koska ne ovat niin alttiita esimerkiksi kuntaliitoksien tavalle yhdistää pienemmät suurempien sisään näkymättömiksi osasiksi.

Ehdotetun Kuopion ja Siilinjärven kuntaliitoksen seurauksena peruspalvelut luonnollisesti kärsisivät tavalla, joka on nähty suunnittelijoiden suurkaupunkikiiman seurauksissa. Kuopio tavoittelee mustasukkaisesti Jyväskylää kaupungin koossa, mikä ei perustu muuhun kuin keinotekoisesti ylläpidettyyn kilpailija-asetelmaan, joka ei varsinaisesti kuulu pienemmille kunnille ja kuntien asukkaille. Kun palveluja suunnitellaan entistä suuremmalle määrälle ihmisiä, kärsivät jotkut noista ihmisistä varmasti sen seurauksena. Suuremmat yksiköt ja sairaanhoitopalveluissa vähemmän lääkäreitä ja hoitajia suhteessa väkimäärään ei varmaan monenkaan mielestä ole tavoiteltava kehityssuunta. Suuremmat yksiköt koituvat aina joidenkin palveluiden tarvitsijoiden haitaksi. Pienemmissä kunnissa, joita on painostettu kuntaliitoksiin, vallitsee jo nyt sellainen kulttuuri, joissa kunnan palveluun soitettaessa puhelu yhdistetään Kuopioon ja sähköpostiviestissä lopullinen käsittelypaikka löytyy samasta paikasta.

Siilinjärvi on kehittynyt Kuopion vieressä menestyväksi kunnaksi, koska se on aina ollut pienempi ja itsenäinen. Suuremman vierellä kehittyminen on luonut Siilinjärvelle luvan menestyä juuri kunnan pienemmyyden ja omaleimaisuuden ansiosta. Myös monet ihmiset ovat muuttaneet Kuopiosta Siilinjärvelle, koska kunta on tiiviimpi, palvelut järjestyvät paremmin ja nopeammin ja kunnassa vallitsee vielä sellainen pienempään ja tiivimpään yhteisöön liittyvä kulttuuri, jota Kuopiossa ei ole ollut pitkään aikaan. Pienempään kuntaan liittyvä identiteetti on aina vahvempi, koska väkeä ei ole liian paljon ja ihmiset voivat kokea pienempään yhteisöön liittyvää kulttuuri-identiteettiä helpommin kuin sekalaisesta väestä koostuvissa isoissa kaupungeissa.

Olen varmaan itse rikkonut esittämiäni periaatteita vastaan käymällä lukioni Kuopiossa, mutta se säilytettäköön siilinjärveläisillekin mahdollisuutena. Suuremman kaupungin vierellä kehittyminen antaa tietysti senkin mahdollisuuden, että suuremman paikan hyötyjä voidaan käyttää hyväksi. Olen kuitenkin asunut koko ajan ennen yliopisto-opintoja Siilinjärvellä ja koen, että olen saanut paremman varhaiskoulutuksen itselleni käymällä peruskoulun Siilinjärvellä enkä Kuopiossa. Kaupunkikouluihin liittyy sellaisia piirteitä, jota ei siilinjärveläisellä maaseudulla tapaa.

Siilinjärvellä menee hyvin. Minkä takia tarvittaisiin muita osallistumaan rauhallisen elämämme sotkemiseen? Siilinjärvi hyötyy siitä, että Kuopio on näin lähellä, mutta se ei tarkoita sitä, että haluaisimme joutua kuopiolaisen suurkaupunkikiiman uhreiksi.

Nietzschen nuoruudenrunojen käännöksiä

Poikuusaika 13-15-vuotiaana kirjoitettuja kirjoituksia

Pforta

Naumburgin lähellä ystävällisessä Thalessa

SIellä on monta valloittavaa paikkaa

Kaunein kuitenkin niistä kaikista

Se on minulle siellä Pforta.

Seison yksin viherryttävässä korkeudessa

Kullattuna katoavasta valosta

Surumielisyys valtaa minut yllättäen juuri siellä

Kun katson päin Thalea.

Sieltä kuuluu ihastuttava pauhu

Ja se vetäytyy rauhallisesti lepoon

Nurmikenttä vihertävässä puvussaan

Peittää vaalean aamunkasteen joka on liian hiljainen

Tähdet, ne loistavat niin lämpimästi

Kuin taivaalliset valtijat ylhäältä käsin

Ja katsovat niin rauhallisesti meitä kohti

SIellä on pyhitetty hiljaisuus

Ja Pforta lepää sumun ympäröimänä

Valloittuneena tummista ilmoituksista

Hengenvaltaisessa kuvassaan

Minä en voi unohtaa häntä enää

Vaikutus niin merkittävä koossaan

Se vetää minua samalle paikalle

Miksi? Siitä en saa vielä selvää.

Kevät 1858

Saaleck

Pyhitetyssä illan rauhassaan

Kelluu yllä linnan ja Thalin

Kultaisessa naurussaan antaa auringon

Viimeiseen valonsäteeseen asti

Korkeudet huutavat loistossaan

Ja kukoistavat yltäkylläisyydessään

Minusta ritarit syntyneet

Haudat vanhassa mahdissaan

Ja kuulkaa! Linnoista äänin voimistunein

Kiirehtimisestä vaikuttunut hauska ääni

Metsät kuuluvat ympärillä ja kuuntelevat

Täyttymyksellinen kaiunta

Välissä laulut soivat

Metsästyksen nautinnosta, kamppailusta ja viinistä

Selvästi kaikuvat torvet, se kaikuu takaisin

Kovasti pumppuilevat trumpetit ääntä eteenpäin

Kun aurinko laski alas: häipyi

Hiljenee nautinnollinen ääni

Ja haudan ja kauheuden hiljaisuus

Varjoaa kaiken ilon ja äänen

Saaleck makaa niin onnettomana

Ylhäällä rouhikkoisen kiven päällä

Kun näen sen, se sivertää

minua syvälle sieluuni

Tervehdys

Pieni lintusi taivaissa

Kääntyilee laulaen sinuun päin

Ja tervehtii kalleimpaani

Kallista kotipaikkakuntaa

Sinun kiurusi ottavat kukat

Herkän ylös mukaansa

Poimin ne ylös koristukseksi

Rakkaaseen isäni majaan

SInä satakieli, oi kiepu

Koska nouset minua päin

Ja otat ruusunnupun

Isäni haudalla

Jäähyväiset

Varjostat, Jumalani, minun koti-Thaliani!

Pitääkö minun myös sinut jättää,

Ajattelen, kun vaellan pitkin katujani

Sinuakin kohti hyvin vielä tuhansia kertoja

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Katson takaisin Thaliin,

Se on, kun erotan sen elämästä

Vaeltajalle tulee antaa iloa

Ja minulle on maailma kuin hauta

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Palaan uudelleen vuoden yli,

Kun kukat uutena puhkeavat,

Silloin tulee tuska ensimmäisenä katoamaan

Ja nyt kaikki nautinto on raha

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Minua ilahduttaa kiurun kiljahdus

Kukat tippuvat puista

Ja minä kuljen levottomissa unissani

Omia polkujani tuskassa ja itsesyytöksissä

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

Ympärilläni tuli pimeätä tänne asti

Iltakellojen kuulen kaikuvan

Yksinäinen olen, kaukana kaikesta

Ai, sydämeni on levoton ja kipeä

Hyvästi! Hyvästi!

Hyvästi, sinä hiljainen Thal!

kevät 1858

Eroaminen

Ja pitääkö minun silloin, nyt erottaa

Ole siis hyvin, sydämeni!

Rakkaudet hyvin väistä

Se tuottaa minulle kuitenkin paljon tuskaa

Kun minä en enää erota sitä

Kuinka se tekee minulle, itke siis!

Ole kuitenkin rauhassa, sydämeni

Kun sielut uskollisina yhtyvät

Toisensa erottavat, siinä on paljon anteeksipyyntöjä

Niin usein ajattelen tunteja

Kaunista, kultaista aikaa

Siitä kun haavani vuotavat

En voi enää tervehtyä

Suuren surun edessä

Ja kuitenkin - Tulee helpotus

Se loistaa niin heleänä, valoisana

Kun se kahta sielua rakastaa

Kaukaisuus ei erota sitä

Ei epäonni, ei suru

Ole kyvyllinen erottamaan meitä

Oi loistava itseluottamus!

1858

Joulu

Oi päivä niin kaunis, oi päivä niin leuto

Niin rauhallinen, niin mahtava

Niin vapaa ja raikas kuin aurinko

Ja kuin lähde, joka sen kieltää

Pienistä hauraista kukkasista kiedottu

Niin auringonvaloinen, niin raikas ja selkeä!

Minun sydämeni huutaa ilosta, kun se näkee sinut

Ja heittäytyy kuin kiuru ylöspäin

Minulle se on, kuin kuulisin Harppukuoron

Joka minulle ymmärrettävällä voimalla

Monta makeaa salaisuutta kertoo

Ja nautinnolla kuuntelee korvani

1858

Kotiinpaluu

Olipa kerran surujen päivä

kun ensi kerran poistumisluvan sain

Vielä levottomampi oli sydämeni

Kun palasin nyt takaisin

Koko vaelluksen toivoa

Tuhottu yhdellä iskulla

Oi epäonniset tunnit

Oi pyhittämätön päivä!

Olen itkenyt paljon

Isäni haudalla

ja monta katkeraa kyyneltä

Valui pilaria pitkin alaspäin

Minä tulin niin surulliseksi ja kohtalouskoiseksi

Kalliissa isäntalossani

Niin että olen monesti mennyt

Hämärän metsän taakse

Sen varjotilassa

Unohdin kaiken tuskan

Se tuli rauhallisiin uniin

Rauha minun sydämessäni

Nuoruuden vuotavat haavat

Ruusut ja kiurun huudot

Näytti minulle, kun uneksin

Tammi oli varjossa

1859

Ilman kotimaata

Syöksyilevän punaisen kannossa

Minä ilman pelkoa ja epäilyä

Jatkuvan kaukaisuuden kautta

Ja kuka minut näkee, se minut tuntee

Ja kuka minut tuntee, se minut nimeää

Kotimaattoman herran

Heidideldi!

Älä jätä minua,

Minun onneni, sinä loistava tähti!

Kukaan ei sitä uskalla

Minulta sitä kautta kysyä

Missä kotimaani on

Minua ei sido mikään

Tilassa ja juoksevissa tunneissa

Olen kuin aurinko niin vapaa

Heidideldi!

Älä jätä minua

Minun onneni, sinä rakastuttava toukokuu!

Että minä kerran tulen kuolemaan

Suudelma on katkera

Kuolema, tuskin pystyn uskomaan

Hautaan tulen vajoamaan

Ja koskaan en tule enää juomaan

Elämän paksua vaahtoa

Heidideldi!

Älä jätä minua,

Minun onneni, sinä värikäs uni!

1859

Kevätlaulu

Linnut laulavat onnellisina

Pitkältä metsästä tänne päin

Käytävät lepäävät auringossa

rakkaasssa kevätloistossa

Puro vaahtoaa kevyesti

Läpi puhkeavan luonnon

Ja kiurut juhlivat enemmän

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin?

Mikä minulla sydämessä tuskainen

Lannistunut ja yksinkertainen oli

Mikä tyhjäännyttävältä ja pelottavalta vaikuttaa

Se on nyt selvää kuin valo

Kukat pursuavat rauhassa

Kukoistukseen valmistuvilla pelloilla

Ja ampiaiset pörisevät puuhissaan

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin?

Oi aitaamaton täyteläisyys

Täyteläisestä pyhyydestä

Oi nautinto, oi nautintojen kietoutuneisuus

Minun sydämeni, omassa tuskassaan!

Anna kadota ja mennä

Joka ei niin kuin kevätonni

SInulla valtaa sydämen

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin?

Haluan vajota

Tähän onnen mereen;

Makeaa ylhäällä olon tunnetta ajatellen

Rinta nousee pian onnellisena ylös

Haluan hyväillä sinua

Ja en enempää minusta antaa

Oi kevät, muuta tännepäin!

Voidaanko ihmiselle kauniimpaa antaa

Kuin kevät, kuin kevät yksin!

1859

Kirjoitus Uutis-Jousessa (helmikuu 2015)

Uskonto ja Eurooppa

Ikkunani alla Düsseldorfissa järjestettiin pari viikkoa sitten mielenosoitus, jolla oli tarkoitus vastustaa islamisaatioon kriittisesti suhtautuvaa Pegida-järjestöä. Rautatieaseman lähistöllä oli aiemmin järjestetty laajempi Pegidan myönteinen mielenosoitus. Düsseldorf on Nordrhein-Westfalenin pääkaupunki, itse osavaltiota on monessa otteessa kuvailtu Saksan liberaaleimmaksi ja suvaitsevaisimmaksi. Siinä mielessä Düsseldorfissa ei ylletty Saksan itäisten osien samankaltaisten kokoontumisien jopa rasistiselta vaikuttaneeseen kiihkoon.

Monet sosiaaliset ongelmat ovat tehneet maahanmuuton vastustamisesta ahdistuksen purkamiseen käyvän korvikkeen. Tuo näkyy etenkin Saksan itäisissä osissa. Muutama viikko sitten Dresdenissä kokoontui yli 20000 Pegidan kannattajaa. Pegida ei kuitenkaan ole imagoltaan varsinainen uusnatsijärjestö, millaiseksi jotkut vastustajat ovat sitä kuvanneet. Suuri osa Pegidan jäsenistä on nuoria hyvin toimeentulevia aikuisia.

Pegidan jäsenet ottavat kantaa siihen kysymykseen, voiko islamia ja Saksan yhteiskuntajärjestystä sovittaa yhteen. Tuo on varmaankin ongelman keskeinen kysymys. Pegidan jäsenet väittävät muslimien elävän uskonnollisessa kiihkossaan kuin keskiajalla, mikä on monien mielestä totta ainakin siinä, miten heidän käsityksensä oikeuslaitoksesta on ristiriidassa länsimaisen oikeusjärjestyksen kanssa. "Silmä silmästä, hammas hampaasta" ei todellakaan kuulu Eurooppaan ja Euroopassa kasvaneille ihmisille.

 Pegidan vastustaja voisi varmaan sanoa, että maallistumisella ja tietynlaisen kansalaisuskonnon edistämisellä voitaisiin taata ihmisten sujuva yhdessäolo. SIlloin myös tulisi voida uskontoihin liittyviä pyhiä ja maallisia symboleita lähentää toisiinsa - pitäisi ajatella ettei kaikki tärkeä voi tulla vain yhdestä kirjasta, oli se sitten kuinka pyhältä vaikuttava hyvänsä. Kaikkien uskontojen tulisi voida suhtautua maailmaan ja ihmiseen suvaitsevaisemmin siten, että ne voisivat olla enemmän elämää myötäileviä.

On toki sanottava, että Pegida voi myös lietsoa saksalaista porvarilliseen yhteiskuntaan leimallisesti kuuluvaa suvaitsemattomuutta. Tuo suvaitsemattomuus ei luo hyviä suhteita "vieraana" yhteiskunnassa koettuun ihmisjoukkoon, jos sen ainoa tavoite on suvaitsemattomuudella rangaista vierasta. Tuo rankaiseminen poistaa edellytykset yhteiselolle. Olen asunut Saksassa kahteen otteeseen ja nimestäni ja sukutaustastani huolimatta olen molemmilla kerroilla kohdannut rasismia ja syrjintää. Se kertoo siitä, kuinka pieninkin ero voi olla maininnan arvoinen joillekin ihmisille. Saksalainen porvarillisen moraalin mukaan elävä ihminen on, kuten muissakin maissa, kiinnostunut ainoastaan ensisijaisesti omasta hyvinvoinnistaan.

                             Elämme varmaankin tietynlaisessa kulttuurisessa murroksessa tällä hetkellä. Poliittisten päätöksentekijöiden on päätettävä sallitaanko Euroopassa takaisin siirtyminen uskonnolliseen kiihkomielisyyteen, ja millä ehdoilla uskontojen on annettava ilmetä maanosassamme. Vaihtoehtoina näyttäisivät olevan uskonnollistuminen, maallistuminen ja maahanmuuton pysäyttäminen. Koska liikkumavapaus on tärkeä perusarvo, näyttäisi ainoaksi vaihtoehdoksi jäävän maallistuminen. Sen toteutumisen ehdot ovat vielä kuitenkin avoinna.

Kirjoitus Uutis-Jousessa (helmikuu 2015)

Mielenterveydestä

Masennuksesta kärsii populaatiosta noin 5-6 %, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä 0,8-1,2 % ja skitsofreniasta noin yksi %. Kuitenkin niiden ihmisten perheissä, jotka kärsivät mielialahäiriöistä on paljon noita lukuja suurempia määriä toisia mielenterveysongelmaisia. Kirjoitin ehkä väärin, sillä kaikki eivät suinkaan pidä "ongelmaansa" ongelmana. Joillekin mielialahäiriö on oman olemassaolon yksi osa, ja juuri tätä näkemystapaa pidänkin parhaimpana sen suhteen, että oman tilansa kanssa voi tulla sinuksi. Oman "ongelmansa" tiedostaminen on tärkeintä siinä, että voi elää sen kanssa, koska monesti näitä tiloja ei voida pysyvästi muuttaa edes lääkityksellä, vaan lääkitys toimii vain apuna siinä, kun "ongelman" ilmenemistä korostuneissa muodoissa pyritään hillitä. On esimerkiksi todettu, että etenkin skitsofrenian kirjon ihmisten aivojen ärsytyksiä ohjaava osa toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä. Monilla luovilla aloilla työskennelleillä ja menestyneillä ihmisillä on diagnosoitu jokin mielialahäiriö, useimmiten kaksisuuntainen mielialahäiriö.

On mainittava jotain mielenterveysinstituutioista. On todettu moneen otteeseen, mm. suomalaisessa tutkimuksessa, että niiden tavat käsitellä mielenterveysongelmaisia ihmisiä tavalla, joka rikkoo perusoikeuksia, on väärä. Monesti katsotaan liian helposti mielenterveysongelmaisen ihmisen olevan vaaraksi ihmisille, minkä perusteella esimerkiksi itsemääräämisoikeuteen kuuluvaa liikkumisen vapautta monesti rajoitetaan.  On kyseenalaista se, että niin monen näistä ongelmista kärsivän oikeudet viedään lähes täysin laitoshoidossa. Vain pieni osa laitoshoidossa olevista ihmisistä ovat todella vaarallisia joidenkin ihmisten terveydelle, mutta siitä huolimatta liikkumisoikeudet viedään lähes kaikilta. Mielestäni ihminen saa olla, etenkin lääkityksen suojaamana, kuinka hullu tahansa, ellei se aiheuta suurta haittaa toisille ihmisille. Näissä asioissa tulisi luottaa toisen ihmisen tunnistamiseen ihmisenä, ei jonkin mielisairauden kantajana. Nämä ongelmat eivät ole sen luonteisia, että ne tarttuisivat.

1900-luvulla elänyt psykiatri ja tavanmukaisen psykiatrian kriitikko RD Laing kyseenalaisti siihen asti harjoitetun psykiatrian hoitotavat. Laing havaitsi ensimmäisten joukossa sen, kuinka suuri ristiriita sisältyi siihen, että kun lääkärit hoitivat skitsofreenikkoja, he eivät kuitenkaan koskaan pyrkineet ymmärtämään heidän kokemuksiaan. Yleensäkin psykiatrit kohtelivat ongelmaa biologisena eivätkä sosiaalisena. Laing ajatteli, että siinä miten ongelma tunnistettiin, vallitsi valheellinen tietopohja, kun ongelma tunnistettiin käytöksessä, mutta sitä hoidettiin biologisesti. Laingin jälkeen mm. Michel Foucault ja Thomas Szasz ovat kritisoineet psykiatrian menetelmiä, etenkin siinä, miten ongelmaa ollaan aina pyritty hoitamaan biologisesti, vaikka heidän mukaansa tavallisen kotielämän paineiden on aina nähty purkautuvan jossain yhteisön jäsenessä, jonka myötä mielisairauden perustan voidaan nähdä johtuvan niistä sosiaalisista strategisoinneista, joita ihmiset harrastavat sosiaalisessa yhteisöelämässä.

Monet, jotka kärsivät mielenterveysongelmista, jäävät laitoksiin pitkiksi ajoiksi. He lamaantuvat ja eivät pysty hallitsemaan mielenterveyttään. Kuitenkin mielenterveysongelmista voi seurata myös parempi mielenterveys siinä mielessä, että oman psyyken toiminnan itsehavainnoinnin aste nousee ja kasvaa ja ihminen tulee sinuiksi itsensä ja ongelmansa kanssa. Hyvä mielenterveys on aina oman mielenterveyden tiedostamista, ja henkilökohtaisesti on sanottava, että itsekin tiedostan sen, että ruuvini saattavat joskus olla löysemmällä kuin muilla, mutta minulle se on etenkin kirjoittamisen kautta rikkaus, eikä jonkinlainen puute jota tarvitsisi hävetä.Myös etenkin sinuksi pääseminen oman itsen ja maailman kanssa on tärkeää ja siinä voi edistyä etenkin itsen kuuntelemisella ja sellaisten asioiden tekemisellä josta voi saada tyydytystä. On tärkeää, että myös mielenterveyden ongelmista kärsivällä ihmisellä on palkitsevia harrastuksia ja jotain sellaista tekemistä, jossa oman työn tulosta voi tarkastella. Joillekin se voi olla kirjoittaminen, joillekin maalaaminen tai kuntosalilla käyminen.

Eniten toivon tällä kirjoituksellani sitä, että näkemystapa, jossa mielenterveyden ongelmiin suhtaudutaan peitettävinä ja salailtavina tabuina poistuisi ihmisten mielestä. Laing käsitteli mielenterveyden ongelmia "shamaanisena" matkana, jolta voi myös palata, viisastuneena.