Järjestelmä

Kirjoitan nyt filosofisesta maailmankatsomusjärjestelmästäni ja sen sovelluksista, tarkoitus on myös katsastella jotain perustavaa ihmisten maneereista ja tavoista sekä ajatuksista niiden muuttamiseksi parempaan. Ihmisillä, mutta etenkin yksinkertaisilla ihmisillä on tapa nähdä valta ja kyky vaikuttaa jossain sellaisissa perustavimmissa mutta jokseenkin myös pintapuolisissa symboleissa, jotka ilmenevät ympärillämme ihmisissä ja yhteisöelämässä. Rahvaalle valta on käsinkosketeltavaa, joka ilmenee symboleissa ja jota ei heidän mukaansa muuttaa, koska rahvas katsoo, ettei se voi tulkita syvemmin symboleita, joihin se liittää vallan tai vaikutusvallan leiman. Noita voidaan kutsua vertailukohdallisiksi symboleiksi, sillä ne vertaantuvat toisiinsa useissa kentissä, jotka eivät kuitenkaan ole avoinaisia muille kuin ainoastaan niitä kontrolloivalle ja säätelevälle kommentaariaatille. Kommentaariaatti on nykypäivän proletariaatti, joka tunkee kouransa kaikkeen siihen, miten ihminen ilmenee ja saa ilmetä yhteisöelämässä. Kommentaariaatin muodostavat sellaiset ihmiset, jotka käsittelevät tietoa yhteiskunnassa. Voi olla että tänä päivänä kaikki heistä ei edes tunnista olevansa tämän yhtenäisesti toimivan liittymän jäsen, vaan heidän jäsenyytensä joissain samoissa verkostoissa tuo heille myös liittymän kommentaariaattiin. Voi kuitenkin sanoa, että merkittävimmällä tavalla kommentaariaatin jäseniä ovat poliitikot, lehtimiehet ja sosiaalitantat. Mistä nuo symbolit siis syntyvät? Ihmiset kokevat eriasteisia arvotunteita suuntautuessaan asioihin, ihmisiin ja arvoihin yhteiskunnassa. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan ihmisen sitä varten, että hänen arvotunteitaan voitaisiin manipuloida yhteen. Tuo vaikutteellistaminen tapahtuu suhteessa eräänlaiseen tunnustushierarkiaan. Tunnustushierarkia on arvotunteiden muodostama tasohierarkia yhteisöelämässä, jonka tasot sisältävät arvotunteiden kohteita, arvoinstituutioita. Tuollaisia instituutioita voivat olla esimerkiksi uskonnolliset ja metafyysiset arvotunteet, korkeakulttuurin arvotunteet, populaarikulttuurin arvotunteet jne. Kommentaariaatti ei halua, että ihmiset saisivat vapaasti muodostaa oman tunnustamisen hierarkiansa, vaan se aina, historiallisesta aikakaudesta riippuen pyrkii rakentamaan vaikutteellisuuden kautta ihmisistä omien päämääriensä ohjaileman sätkynuken. Kommentaariaatti voi siis muuttaa hierarkian tasojen paikkaa ja korostaa jotain tasoa toisten tasojen tai tason kustannuksella. Kommentaariaatti ohjaa arvotunteita arvoinstituutioita tukeviksi tuki-instituutioiksi sellaisen välineen avulla, jota voidaan kutsua asettamiskonstantiksi. Se tarkoittaa sellaista vakiota, johon kommentaariaatti yhtäläistää arvotunteita, huomioiden vain sen, miten ne ilmenevät yhteiskunnassa - se ei siis huomioi ollenkaan sitä, miten nuo arvotunteet tulevat koetuiksi yksilöissä. Asettamiskonstanteista tulee yhdenmukaisuutta ja konformisuutta suojelevia tuki-instituutioita, jotka voivat olla esimerkiksi sellaisia kuin armeija, koulu, rippikoulu, poliisi ja sosiaalitantat. Tuki-instituutioiden on siis tarkoitus suojella sitä, ettei omaperäistä ajattelua ilmene ja että kaikki lopulta ohjaillaan sellaiseen muotoon, joka ilmenee kaikille samanlaisena. Vertailukohdalliset symbolit, jotka ovat jonkinlaisia ihmisten keskellä jaettuja merkityksiä, ohjaillaan arvoinstituutioiksi merkitysvallan avulla. Merkitysvalta tarkoittaa symbolin lopulta saamaa virallista tulkintaa, joka korostaa yhtä tulkintaa monien pluralististen tulkintojen kustannuksella. Kun symbolille annetaan merkitysvalta, siinä samalla määritetään se, miten ihmisten on tuosta symbolista ajateltava. Arvo-instituutiot ovat siis sellaisia arvotunteiden muodostamia instituutioita, joita kunnioittamaan ihmiset ohjataan, eli tuo kunnioitus tulee aina joidenkin toisten instituutioiden ja tunnustamisen hierarkian tasojen kustannuksella. Mitä ihmisen siis pitäisi tämän perusteella tehdä? Hänen tulisi, koska hän arvotunteiden kautta näkee päämääriensä kehitystasot, pyrkiä olemaan riippumaton ja taistelemaan vaikutteellisuuden ilmiötä vastaan. Toisin sanoen, kokemaan vapaasti. Esteistymisen ilmiöllä kuvataan sitä kehitystä, joka syntyy siitä, kun ihminen havaitsee arvotunteidensa olevan vastaamattomia suhteessa kommentaariaatin ja tunnustushierarkian olettamiin vastineisiin. Tuon tilanteen vaikutuksesta ihminen voi alkaa käymään suoranaista pioneerisotaa järjestelmää, mutta etenkin sen henkistä terrorisointia vastaan. Mikä on todella epäinhimillinen piirre suurimman osan ihmisistä osalla on se, kuinka ihmisillä on tapana, taas vallan symboleihin liittyen, suhtautua alentuvasti alas poljettuun ja samalla ylistää sellaista, joka on saanut aikaisemmin ylistystä. Ihmiset ajattelevat liian usein, että kaikki merkitsee kaikille samaa, ja symboleita ei ole yksilöllisen tulkinnan mielessä. Tämä merkitykseen liittyvä terrorisointi on tärkeä aihe. MIelestäni jonkinlaisen perustavan ironian käyttöönotolla voitaisiin kyseenalaistaa symboleita ja olla luomassa vaikka kehittymättömäänkin kulttuuriympäristöön uusia merkityksiä mikä rikastuttaa jokaista yhteisöä. Se että voimme olla tekemisissä merkitysten kanssa mahdollistaa sen, että samanlaisesta taustasta tulevat ihmiset voivat laajemmin ja vapaammin valita tiensä tässä elämässä. Se alkaa merkitysten ja symbolien uudelleentulkinnasta.