Soveltavan etiikan käytännölliset ja teoreettiset seuraukset

Väitöskirjasuunnitelmani koskee soveltavaa etiikkaa, etiikan tieteen osa-aluetta, joka pyrkii huomioimaan tilanteiden ja olosuhteiden vaikutukset eettisessä arvottamisessa ja joka pyrkii käyttämään hyväkseen kaikkien eettisten teorioiden soveltamismahdollisuuksia tilanteissa, jotka vaativat eettistä arvottamista tai moraalista harkintaa. Tutkimus koskee soveltavan etiikan teoreettisia lähtökohtia ja sen seurauksia ihmisten parissa silloin, kun on tarvetta harkita tilanteita eettisesti. Soveltava etiikka on käytännöllistä etiikkaa, sen tarkoitus on näyttää etiikka sellaisena älyllisenä alueena, joka on avoin periaatteiden punnitsemiselle tilanteista käsin. Soveltavassa etiikassa sovelletaan käytäntöön filosofisia teorioita ja niitä voidaan arvottaa suhteessa siihen, miten hyvin ne soveltuvat tilanteisiiin, joissa etiikkaa tarvitaan. Tutkimukseni koskee soveltavan etiikan yhteiskunnallisia, poliittisia ja uskonnollisia implikaatioita. Sen tarkoituksena on tutkia sitä, millaisia vaikutuksia soveltavan etiikan harrastamisella on niihin ympäröiviin yhteisöihin, joissa kaikki inhimillinen vuorovaikutus ja myös eettinen harkinta tapahtuu. Kolme keskeistä eettistä sijaintia tutkimuksessa ovat siis yhteiskunta, mutta etenkin kansalaisyhteiskunta, politiikka eli valtio ja uskontokunnat. Uskonnollisia vaikutuksia on helppo havaita olevan, koska soveltava etiikka kyseenalaistaa sellaisen eettisen harkinnan, joka pitää korkeammalta taholta saatavia ohjeita sen perustavimpana substanssina. Uskonnollisten tunteiden voidaan selkeästi nähdä vaikuttuvan sen eettisen harkinnan muodosta jota läsnäolevassa yhteiskunnassa toteutetaan. Voidaan pohtia sitä aiheuttaako soveltava etiikka seurauksineen luonnonuskontojen täydellisen tuhon ja sitä seuraavan uskonnottomuuden tai sekularisoidun kansalaisuskonnon perustamisen ja promotoinnin. Kansalaisuskonnon sisällä voitaisiin edistää pisimmälle kehitetyn etiikan harrastamista ja voitaisiin taata erilaisille perusteettomiksi käyneille uskontokunnille omat paikkansa yhdistyneessä uskontoliikkeessä, jossa ne kaikki hyväksyisivät aluksi periaatteidensa joukkoon uskonnollisen etiikan käytännölliset puolet. Uskonnottomuus on toinen eettisen harkinnan tapa, joka tulisi nostaa esiin käsiteltäessä soveltavan etiikan seurauksia uskonnolle. Uskonnottomuutta ei enää tulisi soveltavan etiikan myötä arvottaa uskontokuntiin kuulumisen kautta, vaan siitä tulisi tehdä yksi virallinen eettisen harkinnan tapa. Yhteiskunnallisia seurauksia harkitessa tulisi nostaa esiin etiikan läsnäolo julkisten instituutioiden toiminnan alla. Soveltavan etiikan tulisi voida kyseenalaistaa yhteiskunnallisia tai hegemonistisia ideologioita kansalaisyhteiskunnan osa-alueella. Tulisi kehittää itsenäisiä yksikköjä, jotka yhteistoiminnassa julkisten instituutioiden kanssa ylläpitäisivät eettistä arvottamista ja harkintaa, joka suuntautuisi niiden julkiseen ja peitettyyn toimintaan. Soveltavan etiikan ehkä tärkein ala on bioetiikka, joka koskee lääketieteen ja lääketeollisuuden ja terveydenhuollon eettisiä kysymyksiä. Nämä alat tulisi luonnollisesti saada syvemmälle mukaan etiikan alan kysymyksiä käsiteltäessä. Tärkeitä bioeettisiä kysymyksiä ovat kysymykset abortista ja eutanasiasta, joihin liittyvää tietoa tulisi ehdottomasti jakaa suurempien väestöryhmien tiettäväksi ja eettisen harkinnan kohteeksi. Kysyn sitä, voiko tapa nähdä eettiset ongelmat säädellä myös uskonnollisten tunteiden ja yhteiskuntaideologioiden suuntaa. Kysyn voiko moderni sosiaalisesti liberaali yhteiskunta säilyttää muotonsa soveltavan etiikan myötä kansalaisuskonnon tai uskonnottomuuden avulla. Tässä tilanteessa uskonnottomuus ja kansalaisuskonto voisivat auttaa siinä, että sosiaalisesti liberaalin yhteiskunnan arvot pysyisivät voimassa ja yhteiskuntaan tulevat ihmiset voitaisiin helposti mukauttaa sosiaalisesti liberaalin yhteiskunnan arvoihin ja normeihin. Kysyn, voiko soveltava etiikka tehdä yhteiskuntaa paremmaksi ja arvoilleen uskollisemmaksi implikaatioidensa kautta. Kysyn, voidaanko soveltavan etiikan käytännöt yhdistää yhteiskunnalliseen uskonnottomuuteen tai kansalaisuskontoon siten, että soveltava etiikka voisi olla edistämässä sosiaalisesti liberaalin yhteiskunnan koheesiota. Kysyn voidaanko julkisia instituutioita parantaa toiminnaltaan luotettavammiksi ja rehellisimmiksi soveltavan etiikan käytäntöjen avulla. Kysyn voidaanko poliittisia suuntia yhdistää tuomalla etiikka ja käytännöllinen filosofia politiikan käytäntöjen yhteyteen: voidaanko siis koko yhtenäistä valtion käsitettä muovata tuomalla siihen etiikan soveltaminen. Ja kysyn, voidaanko eettistä harkintaa harjoittaa yhteiskunnallisten käytäntöjen, kuten vapaaehtoistoiminnan avulla. Tutkimuksen tarkoituksena on siis pohtia niitä käytännöllisiä ja teoreettisia implikaatioita, joita soveltavalla etiikalla voi olla sosiaaliseen todellisuuteen ja siihen miten ihmiset näkevät itsensä yhteisöjen jäseninä.. Kansalaisuskonnolla voidaan pohtia sitä mahdollisuutta jonka mukaan eri uskontokuntien sekularisoituneet elementit voisivat yhdistyä yhtenäisen uskontokunnan taakse, jonka tarkoituksena olisi modernin länsimaisen sosiaalisesti liberaalin yhteiskunnan säilyttäminen. Soveltavalla etiikalla toki olisi ensisijainen tavoitteensa siinä, että uskovaiset piirit sekularisoituisivat etiikan maallistumisen ja käytännönmukaistamisen myötä. Silloin kansalaisuskontoa ei enää tarvittaisi, mutta sen tulisi olla vaihtoehtojen joukossa etenkin silloin, jos kansakunta elää esimerkiksi merkittävää maahanmuuton aikakautta. Soveltavan etiikan keskeisin pyrkimys on siis hahmottaa ihmisille ideaalisimman yhteiskunnan ja ideaalisimman etiikan rajoja. Voidaan ehkä katsoa, että noita ideaalityyppejä voidaan pitää erillään yhteiskunnallisesta todellisuudesta ja välillä verrata niitä siihen mitä siinä todellisuudessa tapahtuu. Ideaalisimmassa yhteiskunnassa voidaan katsoa kaikkien ihmisten oikeuksien ja velvollisuuksien toteutuvan vaivatta. Sen arvoihin voidaan lukea kuuluvan suvaitsevaisuuden, vapauden, elämän arvon kunnioituksen, sosiaalisen liberaalisuuden ja sen yleisen tosiasian, että yhteisön on puolustettava itseään tullessaan hyökkäyksen kohteeksi ulkoa tai sisältäpäin. Teoreetikoita joiden töitä tutkimuksessa tullaan käsittelemään ovat mm. Peter Singer, Ruth Chadwick, Veikko Launis, Timo Airaksinen, Juha Räikkä, Heta Gylling, Jonathan Glover, Matti Häyry, Hugh LaFollette ja Andrew I. Cohen. Kaikki mainitut nimet ovat julkaisseet merkittäviä tutkimuksia myös soveltavan etiikan osa-alueelta. Toisaalta perehdytän lukijan myös sellaiseen yhteiskuntaetiikan teoreetikkoon kuin John Rawls, jonka tuotantoa voidaan käyttää etsittäessä vastapoolia näkemyksille, jotka tukevat etiikan soveltamista ja sen tuomista käytäntöön. Peter Singer on yksi merkittävä soveltavan etiikan teoreetikko, jonka kirjoja, kuten Animal Liberation ja laajemmin soveltavaa etiikkaa käsitellyt Practical Ethics tulen käyttämään tutkimukseni lähteinä. Matti Häyry taas on ehkä tärkein kotimaisista soveltavan etiikan tutkijoista. Myös julkaisut kuten International Journal of Applied Philosophy ja Journal of Applied Philosophy tulevat luultavamminkin olemaan tärkeitä lähteitä tuotaessa esiin uusinta soveltavan etiikan tutkimusta. Keskeisin pyrkimys tässä tutkimuksessa on sen selvittäminen, miten soveltava etiikka muuttaa käsityksiämme sosiaalisesta yhteisöelämästä ja sosiaalisista instituutioista. Se kysyy sitä mikä on soveltavan etiikan käsittelemien kysymysten vaikutus siihen, miten ihmiset näkevät itsensä ja toiset ihmiset joiden kanssa ihmiset ovat tekemisissä. Ihmisen minäkäsityksen muutos soveltavan etiikan myötä on siis se asia, josta olen kiinnostunut tämän tutkimuksen kautta. Koska tutkimuksen lähteet ovat pääosin kirjallisia, ja koska tässä ei ole tarkoitusta tehdä empiiristä kokeellista tutkimusta, on huomioitava, että soveltavan etiikan implikaatioiden tutkimus tässä yhteydessä on pääosin teoreettista, se tutkii teoreettisia mahdollisuuksia, joita soveltavalla etiikalla on. Aion pohtia yhteiskunnan rakennetta soveltavan etiikan yhteydessä tuomalla esiin joitakin yhteiskunnallisen organisoinnin teorioita joita vertailemalla pyrin löytämään ideaalisimman vaihtoehdon jota voitaisiin käyttää soveltavan etiikan organisoiman yhteiskunnan esimerkkinä. Myös liike-elämän etiikka on otettava huomioon ja siksi yhteiskunnallisten ideologioiden ohjailemat taloudelliset virtaukset on otettava huomioon kun arvioidaan sitä, millaista järjestystä on tarpeen pitää parhaimpana tapana suhtautua ihmiseen yksilönä ja yhteisön jäsenenä. Ihmisen minäkäsityksen kehittyminen ja parantuminen sekä ihmisen käsitys itsestään sosiaalisen elämän osana ovat niitä tärkeimpiä osa-alueita joita tutkimuksen on tarkoitus pohtia soveltavan etiikan käytännöllisten seurausten osana. Tutkimus tulee koostumaan pääluvuista, joista ensimmäisessä käsitellään soveltavan etiikan tärkeimpiä kysymyksiä ja sen teoriaa.Seuraavissa pääluvuissa käsitellään minäkäsityksiä ja yhteisöjen käsityksiä itsestään, joihin soveltavan etiikan on tarkoitus tarjota vastauksia. Loput pääluvut käsittelevät soveltavan etiikan seurauksia sosiaalisen yhteisöelämän eri osa-alueisiin, kuten uskonnolliseen elämään, yhteiskunnalliseen elämään ja poliittiseen elämään. Varaan vielä oikeuden muuttaa näitä suunniteltuja osia, ja on vielä tietysti mahdollista, että tutkimus tulee mahdollisesti laajentumaan ja sivujen määrä kasvaa. Uskon kuitenkin, että sivumäärä voisi hyvinkin olla jotain sadan ja kahdensadan sivun väliltä. Tulen käyttämään tutkimuksen lähteinä kaikkia soveltavan etiikan tutkimuksen kärkinimiä Suomessa ja ulkomailla. Soveltavan etiikan tutkimusalue on vielä sen verran nuorta, että yhtenäisen käsityksen saaminen jo aiemmin tehdystä tutkimuksesta on luultavasti varsin helppoa tavoittaa. Tutkimukseni tarjoaa uutta tietoa käsitellystä aiheesta etenkin siinä, kun se tahtoo pohtia soveltavan etiikan käyttöönoton mahdollisia seurauksia.