Puhe Beckerin koulun kevätjuhlaan vuonna 2024 ja Reinhold von Beckerin yhdeksättä kertaa järjestettävän kirjoituskilpailun palkittaville ja osallistuneille.

Hyvät nuoret III Tänä vuonna aiheeksi kirjoituskilpailuun otettiin teema muutaman vuoden jatkuneen Ukrainaa ja Venäjän sodan vaikutuksen takia. Tämä konflikti koskettaa monessa mielessä koko maailmaan saati Eurooppaa. Suomi on liittynyt Ruotsin ohessa Natoon, ja esimerkiksi maanpuolustuskurssit ovat houkuttaneet paljon enemmän osallistujia aiempaan verrattuna. Ukraina ei suinkaan ole yksin, vaan koko läntinen maailma on asettumassa sen taakse entistä suuremmalla tavalla. Samaan aikaan Venäjä on korostanut yhteyttään muutamaan maailmanpolitiikassa marginaaliseen kulttuurin kanssa, koska heillä ei ole muuhun mahdollisuutta. Sota ei ole ollut yhtä lähellä suomalaisten henkistä sfääriä sitten toisen maailmansodan. Tässä yhteydessä päätimme ottaa kirjoituskilpailun aiheeksi sen, mitä hyvää suomalaisessa ja yleisemmin länsimaisessa kulttuurissa on. Kuitenkin kulttuurin puolustaminen ei tarkoita aina vain sitä, että ollaan aseissa eturintamalla, vaan monesti siviilit voivat ottaa osaa muullaisilla tavoilla, kuten esimerkiksi tietoisuuden herättämisellä sekä sodasta, että varjeltavista arvoista. Tässä mielessä kannatta todellakin muistaa Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa oleva runo ”Maaherra”: III Te voiton saitte. Teill on valta nyt, siis minun tehkää, miten miellyttää. Mut laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.” III Ensimmäisen palkinnnon tänä vuonna saa viidesluokkalainen poika, jonka kirjoitus oli analyyttisyydessään ja asioiden erottelussa huippuluokkaa. Tuota kirjoitusta voidaan kuvata todelliseksi katedeeriluennoksi tai jopa lahjakkaaksi filosofiseksi esseeksi. Kirjoitus tuo hyvin esiin sen, että kirjoittaja on jo kehittynyt kulttuurin käsitteen ymmärtämisessä, joka on pojan iän huomioiden hyvin lahjakasta. III Toiseksi valittu kirjoitus, jonka on kirjoittanut kuudesluokkalainen poika sisälsi oppilaan ikään nähden poikkeuksellista esseistin taitoa ja kykyä ymmärtää asioiden yhteyksiä ja tajua tehdä päätelmiä yhteiskunnasta ja kulttuurista yleensä. Kirjoittaja osaa etenkin kirjoituksensa alussa tuoda esiin perustavaa ymmärrystä kulttuurin käsitteestä yleensä miltei jopa Oswald Spenglerin ja Arnold Toynbeen hengessä- III Kolmannen palkinnon saa tänä vuonna kuudesluokkalainen tyttö, jonka kirjoitus oli osoitus etenkin kaunokirjallisen ja asiaproosallisen tyylin yhdistämisestä ja kahden muun rahapalkinnolla palkittavien oppilaiden tavalla kulttuurin ja yhteiskunnan käsitteen ymmärtämisestä. Kirjoitus oli tosiaan osoitus myös kaunokirjallisen tyylin yhdistämisestä faktaan pohjautuvaan esseehen, ja etenkin monet ilmiöitä koskettelevat havainnot olivat hyvin hellävaraisia ja koskettavia kuvia. III Kolme ensimmäistä saavat aiempien vuosien tapaisesti rahapalkinnon, minkä lisäksi palkitsemme tavanmukaisesti kolme muuta kirjoittajaa kunniamaininnalla ja sen mukana tulevalla lahjakortilla Suomalaiseen kirjakauppaan. Yhden kirjoitti peräti niinkin nuori kuin kolmosluokalta valmistuva poika, jonka kirjoitus sisälsi paljon asiaa, ja uskon hänen olevan lahjakas tiedon ja informaation kerääjänä ja erottelijana. Analyyttisessa tyylissä hän varmastikin kehittyy myöhemmillä luokilla. Etenkin informaation välittäjänä hän erottui monista muista. Ja jos ajatellaan pojan olevan vielä kolmosluokkalainen. III Toinen kolmesta kunniamaininnlla palkituista oli neljäsluokkalainen tyttö, joka oli tiivistänyt ajatuksensa aiheesta runoon, joka oli näppärä, hienosyinen ja osoitti samalla myös riimittelijän taitoa, ehdottomasti hänen kannattaa jatkaa runojen kirjoittamista. III Von Becker-suvun palkintolautakunta jatkaa kirjoituskilpailun järjestämistä jälleen vuoden päästä. Lopuksi toivotan kilpailussa palkituille, muille oppilaille ja opettajille antoisaa kesälomaa! III Von Becker-suvun palkintolautakunnan puolesta, Olli von Becker III

Suurlähetystön vastaus pienistä seurakunnista, kirkoista ja hautuumaista keskisessä Englannissa (!)

Anglikaaniseurakunnat Warwickshiressa I Hei Olli, I Kiitos viestistänne. Valitettavasti meillä ei suurlähetystössä ole tällaista tietokantaa, mutta etsin tietoa parhaani mukaan Googlesta. I Google-haun perusteella ainoa anglikaaninen kirkko, jonka löysin on St Mary’s Church, Leamington Spa (https://www.stmarysleamington.com/). Kirkon nettisivuilta löytyy puhelinnumero ja sähköposti, joista voisi varmaan kysellä tietoa kirkkoherrasta. Ehkä he sieltä osaisivat myös kertoa mahdollisista muista anglikaanikirkoista alueella. I Täältä löytyy jonkinlainen listaus Warwickshiren kirkoista: https://www.findachurch.co.uk/Search.aspx?address=Warwick+(Warwickshire) I Sambournesta en löytänyt mitään tietoa anglikaanikirkoista. I Tämän enempää emme valitettavasti pysty auttamaan. Toivottavasti näistä tiedoista on kuitenkin jotain hyötyä! I Mukavaa kesää toivottaen, I

Filosofiani perusteista osa I

Filosofiani on nimeltään ontofysiikka eli olemisen fysiikka. Se käsittelee etenkin yksilöiden yhteiskunallisia ja eettisiä ominaisuuksia ja piirteitä. Ontofysiikan mallina ja pyrkimyksenä on vastustaa ontokratiaa eli olemisen valtaa. Olemisen vallan vastustaminen tarkoittaa etenkin erilaisten pienempien kulttuurimuodostelmien halua tulla esiin ja kuulluksi. Ontokratialla on aina itsellään valtakulttuurin avaimet, ja tavallista konsumerismia harrastava ihminen on etenkin elintasoesteetikko, koska ontokratia sekoittaa tienaamisen ja korkean aseman esteettiseen käsitykseen kauneudesta. Kaikki haluavat olla kauniita ja komeita ja saada sillä tavalla itselleen valtaa ihmisten keskellä. On sanottava myös estenkin miehillä pituus, joka on monessa tapauksessa vielä kauneuttakin enemmän hyvää huomiota herättävää. Ontokratia siis pyrkii monessa mielessä päättämään siitä, millaisen arvon kukakin yksilö saa yhteiskunnassa, jossa ontokratia odottaa vain tarpeittensa tyydyttämistä – ontokratia ei anna kenenkään määritellä perusteltuja ja pitkiä maailmankatsomuksen teorioita. Ontofysiikka tarkoittaa siis oppia siitä, kuinka vapaat ihmiset voivat saada itselleen suurempaa autonomiaa vastustamalla ontokratian heille tunkemaa propagandaa siitä, mikä on yhteiskunnan ihmsten ideaalityyppi. Heikkotahtoiset ja epävapaat ihmiset vertaavat itseään koko ajan toisiinsa ja palvovat etenkin turhia julkkiksia, joita he pitävät nykypäivän uutena aristokratiana, jolla on erityisoikeuksia verrattuna tavalliseen alemmuudentuntoiseen suomalaiseen. He siis haluavat olla jotain muuta kuin mitä he itsenäisenä ja autonomisena voisivat olla. Kommentaariaatti on sellainen apuväline, joka on ontokratian alainen ja joka pyrkii tiivistelmillä, tulkinnoilla ja kommentoimisella vaikuttamaan yhteiskunnan jäseniin. Kommentaariaatti hyödyntää vaikutteellisuutta, jossa ontokratia hyökkää arvotunteille ja pyrkii edistämään sellaista pyrkimystä, että ihmiset valitisisivat subjektiivisia arvoja, jotka ovat niin pyyteellisiä, että niitä voitaisiin vaikuttellisuudella ohjata. Jotta ihminen voi olla vapaa, on hänen opittava erottamaan tärkeitä ja objektiivisia arvoja subjektiivisista arvoista. Esimerkiksi nussiminen, paskalla käyminen, kusella käyminen ja juomat ja ruuat ovat täysin subjektiivisia, koska niille ei voi suuremmin panna vastaan. Korkeimmat asiat yhteiskunnass aon koottu tunnustushierarkiaan, joka nimestään huolimatta ole sellainen hierarkia että siinä olisi yhdenmallinen arvojärjestys. Tunnustushierarkia muodostuu eri tasoihin siitä, kuinka paljon kullakin insituutioiden tasoilla on eniten pyyteettömyyttä, toisin sanoen asioita, joissa ei ole provinsiaalisia päämääriä. Uskonto on yksi korkeimmista pyyteettömistä instituutiotasoista, koska se sisältää eniten vapautta, ja nykyaikana ihmisiä ei enää pakoteta minkään uskonnon seuraajaksi. Nimen omaa pyyteettömyyden ja pyyteellisyyden välinen erottelu on yksi merkittävimmistä arvojen määritystavasta, jossa pyyteelliset eli itsekkäistä haluista motivoituvat arvotunteet eroavat selkeästi subjektiivisisina tärkeämmistä ja laadultaana arvokkaammista objektiivisista arvoista, jotka ovat enemmän pyyteettömiä. Kommentaariaatti ja ontokratia pyrkivät vaikutteellistamisen yhteydessä viemään instituutioilta niille kuuluvat vapaudet. Kun pyyteettömät instituutiot ovat itseriippuvaisia ja eivät taevitse poliiseja, niin ontokratia toimii tavalla, jossa se muodostaa subjektiivisistä, relatiivisista ja reaktiivisista arvotunteista vaikutteellisuuden avulla vertailukohdallisia symboleita, jotka eroavat syväsymboleista siinä mielessä että niissä ei ole omaperäisyyttä eikä uniikkiutta – toisin sanoen ne palvelevat itsekkäitä tarpeita, jonka myötä he pyrkivät rajoittamaan kaikkien sellaisten ihmisten oikeuksia ja vapauksia, jotka eivät ole antautuneet olemisen vallalle, ontokratialle. Vaikutteellisuudella haetaan ihmisten kokemista arvoista merkitysvaltaa, joka tarkoittaa sitä, miten ihmiset näkevät subjektiiviset ja objektiiviset asiat ja miten he voivat ymmärätää ja arvostaa sellaisia arvoja, jotka ovat objektiivisia ja kaikille samalla tavalla nökyviä. Merkitys on siis sitä, miten jokin käsite ymmärretään ja lisättynä valtaan, se tarkoittaa sitä, että joku taho saa muodostaa enemmän merkitystä käsitteisiin kuin toiset. On esimerkiksi naurettavaa, miten korkeassa poliittisessa asemassa oleville annetaan jonkinlainen lausunnanvapaus ikävien tapahtumien kohdalla, ikään kuin heidän jonkun asian takia tuomitseminen olisi yhtään arvokkaampa presidentillä ja pääministerillä kuin ei poliittisessa asemassa olevalla kadun tallaajalla. Tämä on yksi tapa, jossa moraalista käsityskykyä liitetään korkeammassa asemassa olevaan ja tässä näkyvät perusteellisella tasolla vallan ja politiikan symbolit, joka tuo omanlaisensa merkityksetn näille sanoille auktotieettiuskovaisten ihmisten kohdalla. Filosofiani yksi periaatteellinen väittämä on se, että ihmisten on saatava elää etenkin itse tunnustamiensa arvojen mukaan ja ylläpitää niiden jaloutta ja puhtautta. On siis olennaista, että ihmiset tunnistavat tärkeät asiat vähemmän tärkeistä ja pystyvät myös elämää niiden näyttämällä tavalla. Merkitysvalta on siis tietynlaista leimaamisen ja marginaalin asettamisen valtaa, joka pyrkii näyttämään jonkin asian tai ihmisen itselleen sopivassa valossa. Tämä tukee subjektiivisesti ajattelevien ihmisten itsekkäitä ja anarkistisia pyyteellisiä haluja. Nainenkin on loppujen lopuksi miehelle subjektiivinen väline, joista olen itsekin eronnut jo vuosikausia sitten. Joku voi sanoa, että pelkäisin sellaista intiimisyyttä, joka nussimiseen liittyy. Jokus saattaa työntää kielensä naisen pakoputkeen, mutta minä en todellakaan haluaisi nuolla jonkun toisen paskaa ja vielä vapaaehoitsesti. Merkitysvallan tultua määritellyksi, niin seuraavana voisi esitellä merkitysaseman käsitteen. Merkitysasema tarkoittaa sodan kaltaista etenemistä vähitellen merkitysvallan saamiseen. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä vapautta, joka ihmisillä tulee olla, että he voisivat tunnistaa oikeat asiat ja arvot ennen kuin he tekevät autonomiaa preferenssiensä mukaan. Performatiivnen rooli taas tarkoittaa sitä, että yksilöt ovat vapaita suhtautumaan omalla tavallaan totuuteen ympärillään, ja tähän tapaan asennoitua esimerkiksi itseironian, ironian, sarkasmin ja satiirin näyttämällä tavalla. Se antaa siis yksilöille enemmän vapautta toiminnan ja ajattelun aluiella. Tämä mahdollistaa ironisen asennoitumisen moniin esimerkiksi politiikan piirissä käsiteltäviin asioihin ja myös poliittikkoihin itseensä. Jos ajatellaan taustalla olevaa taloudellisen elämän määrittävää tekijää, niin voidaan sanoa, että helppousindeksi on yksi näistä. Se tarkoittaa työn laadun mittaamista helppoudem käsitteen kautta (jota formuloin tarkemminn vielä uudestaan). Helppousarvot ovat niitä tekijöitä, jotka mahdollistavat työn laadun tutkinnan. Tämä olisi uudenlaista ajattelua siinä mielessä, että esimerkiksi palkat annettaisiin siinä muodossa kuinka vaativat työtehtävä on. Ihmisten vapaus määrittyy siitä, kuinka paljon ja ahkerasti yhteiskunnassa tehdään töitä ja voidaan sanoa esimerkiksi pahan laman keskellä olevilla ihmisillä on liian vähän vaivannäköä ja helppousarvojen kannalta vastuu ja vapaus ei toistu yhteiskunnassa samalla tavalla. Sosialistien haikailema kuuden tunnin työpäivä tarkottaisi sitä, että ihmiset tulisivat entistä epävapaammiksi, vaikutteellisiksi ja reaktiivisiksi. Toisin sanoen sosialistien samppanjajaoksen poliitikot ja ”vaikuttajat” saisivat edelleen määritellä olemisen vallallaan sen, millainen yhteiskunnallinen ihannekansalainen olisi. Onhan huomattu vaikka televisiossakin, etä esimerkiksi lapsia sisältävissä mainoksissa on hyvin ruskettuneita lapsia ja pikkutyttöjä, joille kaikille on perattu mahdollisuus tulla presidenteiksi, pääministereiksi ja pääjohtajiksi. Yhteiskunta haluaa siis lähettää jonkinlaista viestiä, jossa se ylistää ja pelkistää ympäröivää yhteiskuntaa. Ideologinen nautinto tarkoittaa sitä, miten poliitikot omassa korruptiossaan tyytyvät siihen, että saa ryystää samppanjaa ja konjakkia ja järttää samalla tärkeämmät poliittiset kannanottot muille ihmsisille. Ideologinen nautinto aiheuttaa itsessään sen, että osa poliitikoista on aneemisia, eikä enää katsota tärkeäksi edistää tunnustushierarkiaan kuuluvien instituutioiden vapautta ja itseriippuvaisuutta. Instituution tulee siis voida olla jonkinlainen pienoismaailma, joka on avoin hyville virikkeille, mutta joka kuitenkin ei ole altis alistumaan ontokratian ja kommentaariaatin lietsomalle vaikutteellisuudelle. Vaikutteellisuus tarkoittaa sitä, että kommentaariaatti yrittää sen avulla vallata merkitysvaltaa ja merkitysasemia. Vaikutteellinen ihninen ei ole vapaa, eikä edes riippumaton. Sen takia hän alkaa viedä vapautta myös sellaisilta ihmisiltä, jotka näyttävät vapaammilta ja monessa tapauksessa myös onnellisena jonkinlaiseen hiljaiseen ylpeyteen liittyvänä piirteenä. Manipuloivat ihmiset pyrkivät tekemään ihmisistä epävapaita ja joskus epävapaa pystyy myös liittymään ontokratian kommentaariaatin jäseneksi, josta seuraa se, että pienten ympyröiden vallattomat ihmiset alkavat vastustamaan valtaa myös niillä, jotka ovat tottuneet sitä harjoittamaan oikealla tavalla. Arvoinstituutio tarkoittaa sellaista ennalta määrättyä ja annettua instituutiota, joka toteuttaa arvoja, jotka ovat määrätty ontokratian ja kommentaariaatin toimesta. Arvoinstituutioita tukemaan ontokratia asettaaa tuki-instituutioita, jotka toimivat poliisin tavalla ja käyvät välittömästi sellaisten tahojen kimppuun, jotka jollain tavalla eivät hyväksy instituutiolle määrättyä valmista ja annettua arvopohjaa. Kun mielipiteeni on, että ihmisten täytyy koko ajan olla tietoinen arvostaan ja kokea niitä uudelleen, olisi siis arvo- ja tuki-instituutiot sen muotoisia, että niissä arvoja ei tarkisteta ja etenkään kyseenalaista instituutioihin asetettuja arvoja, mikä nyt vertaantuu vaikkapa Stalinin Neuvostoliittoon. Arvojen tunnustaminen tapahtuu arvotunteiden kautta, joka tarkoittaa siis sitä, että signaaliavaruudessa jonkinlainen kokemuksesta ja tiedon lisääntymisestä tuleva impulssi aiheuttaa kyseisen arvon esiin tulemisen ja tunnistamisen. Adaptiiviseksi tulkinnaksi kutsutaan arvotunteiden sopeuttamiseksi tapahtuvaa prosessia, jossa ihminen pyrkii sopeuttamaan arvokokemuksensa toisten ihmisten arvokokonaisuuksiin, vaikka varsinainen joukkopriorisointi kuitenkin määrittää sen mikä prioriteetti arvoilla on ja miten ne voitaisiin integroida yhteiskunnalliselle ja poliittiselle päätöksenteolla. Voidaan puhua myös arvojen politiikasta ja kokemuksen politiikasta, mutta mielestäni Uusi syvällisyys on parempi termi tälle uudelle sdeologisen asennoitumisen tavalla, jota toteuttaa maailmassa jo tällä hetkellä miljoonia ihmisiä. On myös mainittava olemuksellisen etenemisen ja päämäärien kehitystasojen käsitteet. Myös olen kehitellyt mallia tarkoitus-suuntautuneelle psykoterapialle, jota nimitän jokseenkin samaa tarkoittavalla termillä Zweckmässigkeit- Psychoterapie. Tässä mallissa käsiteltäisiin ihmistten henkilökohtaisia tavotteita ja voimavaroja ja kannustusta niiden tavoittamiseen. Koska tässä terapiassa ei ole aihetta käsitellä lasten saamista ja perheen kaitsintaa, sopisi tämä psykoterapian muoto etenkin älykkäille ihmisille, joilla on jonkinlaisia vaikeuksia fnnktioitua ja kaupallistaa osaamistaan nykymaailmassa. Olen myös käsitellyt käsitteitä kognitiivinen tonaalisuus ja hyvinvointiarkeologia. Hyvinvointiarkeologia tarkoittaa syvällisempää käsistystä siitä, millaiset tekijät voivat tuoda etenkin pienellä rahalla eläville ihmisille mahdollisuuksia käsitellä kokonaisvaltaisesti elämäänsä. Tämä olisi sellainen vaihtoehtoinen ja vastakulttuuriin kuuluva asia, joka korostaisi esimerkiksi harrastuksia ja aiemmassa elämässä mukana olleita virikkeitä. Tässä yhteydessä kognitiivinen tonaalisuus tarkoittaa sitä, että toonika on määritetty kaikkien hierarkiatasojen mukaan, joka mahdollistaa oppimisen ja koko tunnustushierarkiaan perustuvat järjestelmän toimivuuden. Uusi syvällisyys tarkoittaa siis etenkin kulmahenkisyyttä ja pieniä itsenäisiä yrityksiä, joissa etenkin kaikki käytännöllinen toimivuus perustellaan eettisellä tietoisuudella. On siis järkevämpää ostaa kaupasta Presidentin sijaan pienen kahvitilan tuotteita esimerkiksi Keniasta, ainakin jos tiedetään että kahvipapujen kerääjät ovat saaneet aina eettistä kohtelua omassa työssään ja meluiten myös työpaikan ulkopuolella. Monimallisemantiikka tarkoittaa sellaista tapaa erotella todellisuutta, jonka mukaan yksittäinen asioiden tulkinta ei monesti yhteiskunnassa johda kaikkien ybteiseen ymmärrykseen ja hyvinvointiin, minkä takia monimallisemantiikass tulkinta tapahtuu arvot huomioiden ja niitä soveltaen tunnustushierarkian sisäisille instituutiotasoille. Oikeasssa ontofysiikan sisäisessä ideaalitilassa yksikään instituutio ja tunnustushierarkian taso ei pidä absoluuttista valtaa toisiin nähden. Ne ovat siis samanarvoisia, ja niiden valinnan vapauden määrittää vain niiden pyyteettömyyden taso, eli siis valinnan vapaus. Arvotunteista tulevia arvoja verrataan ja arvioidaan muuhun todellisuuteen ja käsitteisiin, jossa yhdessä käytetään neliulotteista maksimointiavaruutta, joka näyttää sen, millainen arvo on hyvä asia. Universaalissa teoriassa pitää ajatella, että arvon tultuaan hyväksytyksi yhteisöön tarvitaan tietoa siitä, että jokin arvon on äärimmilleen vietynäkin vielä yhtä hyvää ja oikeana pidettyä. Ihminen etenee olemuksellisen etenemisen kautta todellisuuteen, jossa hän tavoittaa oman vapautensa helpommin kuin aikaisemmin, mutta on tietysti sanottava että tämä eteneminen vaatii sitä, että tällaiinen ihminen on ollut aiemmin diskreetti esimerkiksi todellisuudelle yleensä. Instituution tulee siis olla itsenäinen ja itseriipuvainen missä myös hyväksytään pluralismi instituution muodostamien ihmisten keskuudessa. Instituutiot ovat jatkuvasti tekemisissä toisten instituutioiden kanssa myös yleisesti kokonaisuuten kuten myös instituutioin sisällä olevien ihmisten keskellä. Yksikään instituutio ei saa ruveta dominoimaan muita yhteiskunnassa. Silloin toimittaisiin ontokratian antamien periaatteiden mukaisesti, mikä systeemi asettaa yhden paljon paremmaksi ja muodikkaammaksi kuin jotkut toiset. Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää

Muutamien sukulaisten (epäsovinnaisiakin) vaiheita

Anders Hansson Becker asui Tuusulan Skavabölessä paikallisen vaimonsa kanssa. Hänen isäänsä ”Hans” on pidetty saksalaisena, vaikka hänen vaiheensa eivät ole selvät vielä tänäkään päivänä. Hänen vanhin poikansa Anders, joka oli sotilasarvoltaan luutnantti, tippui talvella 1709 jäihin hevosensa kanssa Merimaskun ja Lemun välillä ollessaan matkalla Tukholmaan kuriirina. Anders Hanssonin toinen poika vuonna 1671 syntynyt Axel oli aluksi renkivoutina, eli renkien esimiehenä, Sysmän Koskenpään kartanossa, minne hän oli todennäköisesti ajautunut sen takia, koska hän oli orpopoika ja oli ollut Tandefelt- ja von Schrowe-sukujen luona mm. Kervon kartanossa Keravalla. Ironista on, että muutama sukupolvi hänen jälkeensä osalla hänen suorista jälkeläisistään oli sukuyhteys sekä Tandefelt että von Schrowe-sukuun. Hänestä tuli Sysmän nimismies mentyään avioon entisen nimismiehen lesken Elisabeth Orren (tai Orraeus) kanssa. Axelilla on kerrotusti ollut herkulesmaiset ruumiinvoimat, mutta henkisiltä kyvyiltään hän ei ollut yhtä suuri, hänestä on kerrottu, että saadessaan nimismiehen viran hän ei osannut ollenkaan kirjoittaa ja osasi lukeakin vain joten kuten. Vaimo oli Orimattilan kirkkoherran Orraeuksen ja Katarina Blomin tytär. Axel osallistui Pälkäneen ja Isonkyrön taisteluihin sekä taisteluihin itärajalla ja talonpoikaissotaan Pohjanmaalla. Hän oli kapteeniluutnantti Karjalan koollekutsutussa sotamiehistössä. Venäläiset murhasivat hänet Isonvihan aikana vuonna 1719. Hän on saanut hyvän jälkimaineen, jonka mukaan hän oli suora ja rehellinen mies. Nuorempi Axel, joka syntyi vuonna 1701 otettiin venäläisten vangiksi, jonka jälkeen hän karkasi ja pääasiassa ilmeisesti käveli takaisin Suomeen. Axelin vanhin poika Herman, joka oli sotilasarvoltaan Munsterskrivare eli kenttäkirjuri, edusti sukua vuonna 1761 Ruotsin säätyvaltiopäivillä, jonka jälkeen hänet välittömästi toimitettiin Danvikenin mielisairaalaan, josta hänet pian lähetettiin Suomeen ”jotta hän siellä pysyisi hiljaisena ja ei voisi puolustaa itseään Tukholmassa”. On kyseenalaista, mitä tämä kaveri on siellä puhunut, että ko. Tapahtuma voitaisiin selittää, varmaan vuoden 1761 säätyvaltiopäivien ylöskirjattujen asioiden joukossa voisi olla jotain tästä: Stockholm, jag kommer snart! Herman kuoli vuonna 1775 syksyllä Kuorevedellä, jossa hänet ”ammuttiin jumalattoman väen toimesta”: Tästäkin asiasta varmaan Kuoreveden historiasta tietävät voisivat antaa jonkinlaista feedbackkia. Hermanin nuorempi veli Jakob Reinhold, joka oli esikuntavänrikki, kuoli vuonna 1813 ”hammassärkyyn”, joka on varmaankin tarkoittanut jonkinlaista hammastulehdusta. Isoisäni isoisän isoisä luutnantti Axel von Becker meni avioon vuonna 1798 seitsemäntoistavuotiaan Anna Lovisa von Essenin kanssa. Mies oli runsaasti yli kuudenkymmenen. Häät järjestettiin Virtaan kartanossa Sysmässä, joka on varmaankin kuulunut morsiamen isän tai äidin suvulle, äitinsä oli Tandefelt, ja heillä on pitkään ollut laaja kartano-omistus juurikin Sysmässä. Axelin poika vuonna 1801 syntynyt Otto Reinhold meni vuonna 1830 Johanna Fredrika von Schrowen kanssa, ja häät pidettiin myös morsiamen suvun kartanossa Putkijärven kartanossa Hartolassa. Otto Reinholdin ja Johanna Fredrikan avioliitto ei ollut onnellinen, ja jopa joku aikalainen kirkkoherra on kirjoittanut jälkipolvien muistiin, että he elivät toistensa kanssa suuresti riitaisina ja olivat koko ajan kiistoissa toistensa kanssa. Otto Reinhold oli tiettävästi nuorempana miehenä ollut suhteessa Taube-sukuun kuuluneen neitsyen kanssa, joka suhde loppui nuoren naisen kuolemaan, ilmeisesti keuhkotautiin. Otto Reinhold otettiin noin vuonna 1850 vaimonsa ja vaimon veljenpojan huostaan, koska ilmeisesti hänen mielenterveytensä oli järkkynyt ja hän oli tunnettu juomaveikko ja uhkapeluri. Vaimo on varmasti myös halunnut, että tuolla keinolla olisi estetty se, että miehensä olisi tuhlannut koko sukuhaaran maa- ja kartano-omaisuuden. Ainakin Heinolassa ja Mikkelissä sijainneet kaupunkikartanot myytiin. Vuonna 1701 syntyneen Axelin yksi poika oli Carl Johan von Becker, joka oli sotilasarvoltaan majuri. Hän sai Ulfsparre af Broxvik-sukuisen vaimonsa sukukartanon haltuunsa Vänern-järvellä olevalla Kållandsön saarella. Kartanon nimi on Traneberg. Carl Johanin vanhin poika, Erik August, oli esikuntaluutnantti, joka kuoli vain 33-vuotiaana vuonna 1800. Carl Johanin tytär Johanna Carolina meni avioon Tranebergin aiemmin omistaneen suvun Ulfsparre af Broxvikien jäsenen kanssa, mikä mutkisti sukujen otetta kartanosta. Yksi majurin pojista, Gustaf Adolt, oli ylijahtimestari ja kuoli vuonna 1797 vahingonlaukaukseen metsällä ollessaan. Majurin toiseksi nuorin poika oli tuomari, laamanni ja kamariherra Carl Johan von Becker, joka harrasti hyväntekeväisyyttä köyhiä kohtaan ja kirjoitteli mm. runoja, joita hän julkaisi vuonna 1820 esiintulleella niteellään, jonka nimi oli Försök i skaldekonsten. Tuomaria on kuvattu niin lainmukaiseksi, että ihmiset jotenkin pelkäsivät häntä. Kuitenkin pieni sivujuonne häneen kertoo, että hän laittoi puutarhurinsa tappamaan lankonsa Svante Ulfsparre af Broxvikin, jonka kanssa hän oli ollut riidoissa – Ulfsparre väitti että hänellä on oikeus Tranbergiin ennen von Becker-sukua. Puutarhuri löi häntä puukolla selkään. Sen jälkeen mies katosi, eikä tuomarin arvokkuutta koskaan kyseenalaistettu tällaisella pikkujutulla. Kuitenkin kerrotaan, että hän olisi kuolinvuoteellaan myöntänyt nämä tekonsa jonkinlaisen flunssadeliriumin aikana. Myös on sanottu, että Tranebergin vintiltä olisi joskus löydetty pienen lapsen jäänteet, jota jotkut piirit ovat väittäneet tuomarin piian kanssa tekemäksi lapsekseen. Tuomari sai viisi palkintoa Ruotsin akatemialta runoistaan, joista suurin osa on vanhanaikaista, romanttista ja jotenkin tilapäisrunoilta vaikuttavia. Hän oli tunnettu ritarihuonepuhuja 1800-luvun alussa. Karlström-aatelissukuun avioitunut Beata Charlotta oli tuomarin ainoa lapsi. Carl Johanin leski kuoli vuonna 1874, ja ilmeisesti hän on luovuttanut suvun aateloidun kantaisän eversti Johan von Beckerin muotokuvan Sankt. Marien kappeliin Kållandsöllä ja ilmeisesti jotenkin oudosti Carl Johanilla olleen suvun Naturaliseringsbetygin Länsigöötanmaan museoon. Vuonna 1701 syntyneellä Axelilla oli Anders niminen poika, joka omisti Hännilän, Paappalan ja Ylähovin kartanot, joista jälkimmäinen on nykyään täysin rappiolla. Andersin vuonna 1793 oli ammatiltaan tuomari, joka oli viimeksi kirjattuna Turun hovioikeuteen. Tämä Axel kuoli Kangasniemen pappilassa. Andersin toisen pojan Gustafin poika Axel Reinhold oli myöskin tuomari. Tytär Fredrika Johanna meni avioon Carl Reinhold Jungin kanssa, mille suvulle Reinikkalan kartano siirtyi avioliiton myötä, Andersin pojan Gustafin samanniminen poika oli eversti ja omisti Suvikkaan kartanon Hämeenlinnassa. Hän oli aviossa Hilda Lampan kanssa, missä yhteydessä Presidentinlinnan vieressä sijaitseva Lampan talo siirtyi suvulle. Eversti Gustaf von Becker kuoli itsemurhan kautta – hän veti itsensä hirteen. Vanhemman Gustafin poika oli Otto Alexander von Becker, joka oli sotilasarvoltaan esikuntakapteeni ja aviossa rikkaan venäläisen kauppiaan tyttären kanssa. Hänet tehtiin aatelittomaksi vuonna 1869, koska hänen väitettiin syyllistyneen palveluksessa ollessaan rahavaillinkiin. Jotkut ovat väittäneet, että hänet lavastettiin. Hän karkasi vankeudesta ja tuli Reinikkalan kartanoon, jossa hänen sisarensa emännöi. Siellä häntä pidettiin kartanon ylisillä keisarin vaihtumiseen asti, jonka jälkeen hän saattoi tulla ulkoilmaan. Häntä nimitettiin sen jälkeen lisänimellä ”löytökapteeni”: Otto Alexanderin poika oli Alfred Wenceslav von Becker, joka oli mm. Pietarin taideakatemian jäsen, eli ilmeisesti kohtalaisen hyvä taidemaalari. Sotilasarvoltaan hän oli kenraali, mutta hänen jälkensä katoavat 1900-luvulle tultaessa. Tiedetään kuitenkin, että hänellä oli poika, jonka nimi oli Alfred Alfrevits von Becker, josta tuli myös kenraali ja vallankumouksen aikainen valkoinen upseeri, joka pakeni sittemmin tappion tultua Saksaan, missä on tiedossa, että hän kuoli keväällä 1945 Berliinin suurtaistelun aikaan noin seitsemänkymmentä vuotiaan. Nuoremman Axelin poikia oli myös Abraham Gideon von Becker, joka oli sotilasarvoltaan kapteeni ja suvun suurimman kartanon, Ohensalon rälssisäterin omistaja. Hän meni avioon Järnefelt-sukuisen naisen kanssa. Abrahamin poika oli Georg Gustaf Gideon von Becker, joka oli aviossa Mathilda Björkstenin kanssa, jonka sisar oli Runebergin muusana tunnetuksi tullut Emilie Björksten. Hän oli myös myöhemmän presidentin Pehr Evind Svinhufvudin isoisä. Georg Gustaf Gideonin poika oli Johan Kuno von Becker, josta tiedetään, että hän kuoli kauhealla tavalla (vådligen omkommen) ollessaan matkalla Amerikkaan Englannista. Toinen poika kapteeni Frans von Becker, oli aviossa Olferjev-aatelis ja pajarisukuun kuuluneen naisen kanssa. Frans kuoli vuonna 1875 ollessaan pietarilaisessa mielisairaalassa. Fransin tytär Olga muutti Kanadaan. Fransin pojasta Alexanderistä tuli konsuli ja pankki- ja kauppa-asiamies. Hän opiskeli oikeustiedettä. Hän matkusteli paljon, ja on tiedossa, että hän sai myös Yhdysvaltain kansalaisuuden asuessaan siellä 1800-luvun lopulla. Tämä sukuhaara – Kangasniemen toinen sukuhaara, sammui mieslinjaisesti Alexander von Beckeriin.Hänen kolme lastaan, joista kaikki olivat tyttöjä, syntyivät kaikki Englannissa. Ja keskusteltuani erään vanhemman ihmisen kanssa, joka heidät muistaa, kunnioitettiin heitä vanhan suvun ja paikallisesti merkittävän suvun jälkeläisinä, ja heitä kutsuttiin yleisesti termillä ”neiti” tai ”fröken”. Näistä neideistä, joista yksi kuoli vuonna 1932, mutta kaksi vuosina 1986 ja 1987 on kertonut heidän asioistaan hoitanut Mikaela Molander, joka on mm. perinyt esim. arvokkaita antiikkihuonekaluja näitä neideiltä. Vuonna 1701 syntyneen Axelin poika oli Alexander Magnus von Becker. Hän rakennutti oman kartanonsa Kuittuaan Heinävedelle. Kartanon nimi on Honkamäki. Seuraavaksi kerron naisenlinjaisista esivanhemmistani ja sukuni omistamista kartanoista ja maatiloista.

Selvitystä naturalisointitodistukseen

Hej Olli III Ursäkta att du fått vänta på svar, det har både varit ledighet och späckat schema som kommit i vägen. III Det stämmer att Familjen Beckers intyg ligger här hos oss. Jag tror emellertid inte det inkommit 1904 utan någon gång under 1800-talets andra hälft. Man gjorde nämligen om alla kataloger under tidigt 1900-tal och det är med största sannolikhet det årtalet syftar på. Dessvärre var kulturvården fortfarande i sin linda vid tiden och man har således inte varit så noga med proveniensen när man gjorde om katalogerna, utan fokuserade mycket på själva föremålet. Därför kan jag inte säga vem som donerat eller sålt intyget till museet, vilket självklart är mycket beklagligt. Jag skulle emellertid inte bli förvånad om det är genom änkans dödsbo som intyget kommit till museet – det skulle passa i både tillvägagångsätt och tidsperiod. III Vad det gäller en eventuell överföring/avyttring så måste jag vara tydlig med att det i regel inte är något vi gör. Museisamlingar har lagförd skydd och vi har likaså lagförd skyldighet att förvalta dem. Om du ändå vill driva frågan vidare så får du be finska riddarhuset eller finska riksarkivet att upprätta en officiell förfrågan om överföring, varpå det blir ett ärende för museets styrelse. III Allt gott// Emil

Äitienpäiväruno

Äiti olet I ja hyvä niin I vaikka et joskus varsin tue lasta I viittaat siinä mielipiteisiini suoriin I fillarillakin joskus pakoon poljet I vaihtelet, mutta olet joskus aika paska I annat minulle tukkeeksi ja esteeksi soljet I monesti edestäni innostumisen suljet I monesti olen sinua yrittänyt tavoittaa I monest jää kylmä meidät silti rajoittaa I kuitenkin tänä päivänä muistan sinut I olethan itsestäsi laskenut maailmaan minut I muistan lapsuuden onnellisena etenkin I vaikka oli siinä poikkeamia jotenkin I minä olen impulsiivinen, inspiroituva ja suora I minuun ei tee vaikutusta yksikään huora I siihen nähden sinussa olen nähnyt eron I olet aatelinen ja arvokas, joskus paljonkin I en karkoittaisi sinua potkulla pyllylle vedon I joskus olen kokenut samaa kuitenkin I ei liity koettelemukseen tämä teron I kasvatit minua lapsena huolella I autoit ja ohjasit minua vaikka jorkki I sijaitsi aina sen suhteen eri puolella I monesti on sen takia auennut korkki I korkki viinan, kurjan, kauhistuksen I epäsosiaalinen olen kautta autistuksen I minua ei muuta mikään asia altistuksen I minut on maalattu vikojenne takia I mummon ruoka oli syy nautistuksen I Jalkapallosta kyllä jotenkin pidän I Ei minua kiinnosta yhtään täysi Ratina I monesti ajatuksia suuriakin idän I Aatelin ja perimän jalon olen sinulta saanut I pitkin poikin monessa kämpässä maannut I Mutta silti sinä hyväksyt minut I näen aina jalona äitini sinut I olet vanhemmistani tärkein I ei siinä tarvita arvostelua järkein I minua et saa alhaisesti virnuilemaan I muiden yksityistä onnea tiirailemaan I En olisi voinut saada parempaa äitiä I en voisi sinua korvata ottamalla mitään neitiä I Kukoista Saksa, isänmaa! I Kukoista Saksa – Germania!(naispuolinen Saksan symboli) - ÄIDINMAA I

Rakas kissani Arthur. Toivon että hänellä on kaikki hyvin taivaassa.