Olin äsken runsaan viikon matkalla Britanniassa. Lensin Amsterdamin kautta Glasgow'hon missä olin kaksi yötä, Leamington Spassa yhden yön, Oxfordissa yhden yön ja Lontoossa kolme yötä. Lisäksi kävin mm. Shakespearen synnyin- ja kotikaupungissa Stratford-upon-Avonissa. Glasgow'ssa kävin mm. nummilla ja Glasgow Rangersin kotistadionilla Ibrox Parkilla. Leamington Spassa katselin miellyttävää varsin pientä kaupunkia ja kävin syömässä hyvin. Oxfordissa kävin katselemassa mm. Trinity collegea ja ostin kirjoja kirjakaupoista. Lontoossa kävin mm. Natural history museumissa ja Tate Modernissa. Lisäksi ostin mm. Notting Hillissa Portobello roadilla kirjoja ja myös jonkinlaisia antiikkiesineitä. Ostin äskettäin lisäksi turkiksen (tekoturkista) huutokaupasta. Matkat avartavat aina mieltä ja miettiväisenä ihmisenä saan miltei aina jonkinlaisia valaistumia uudenlaisesta ajattelusta. Tällä matkalla tuli mieleeni se, miten olen aikaisemmin suhtautunut ikäisiini ja nuorempiin naisiin. Olen joskus tavannut ajatella, että etenkin nuoret naiset ovat pinnallisia ja yliseksuaalisia ja siten kyvyttömiä korkeampaan ajatteluun ja syvällisyyteen. Mieleeni on kuitenkin tähän liittyen tullut se, että naisiakin on lopulta monenlaisia. Katsellessani ja ollessani tekemisissä naisten kanssa tällä matkalla, tuli mieleeni se, että monesti etenkin suurkaupunkiympäristössä naiset tulevat miehiä paremmin toimeen oman opiskelunsa ja työskentelynsä kautta, vaikkakin naisilla ei monesti ole kanttia edetä johtaviin asemiin jonkinlaisten omaksuttujen piirteiden takia. On varmasti niin, että naiseksi tullaan, kuten Simone de Beauvoir on joskus kirjoittanut. Minä kuitenkin takaisintulomatkallakin Suomeen kirjoitin kännykkäni muistiinpanoihin tämän väitteen, että nainen on tavallisesti yliseksuaalinen ja pinnallinen, eikä sen takia pysty minkäänlaiseen syvällisyyteen. Se on varmaan niin, että saatan kirjoittaa ylös tällaisia asioita, koska itseäni on sanottu intensiiviseksi, syvälliseksi ja tarvittaessa voimakkaita tunteita ilmaisevaksi ja käsitteleväksi. Kissani vaikutti tyytyväiseltä takaisintulooni, vaikka tietysti vaikutti osittain myös jotenkin vaikeasti tavoiteltavalta. Huomaan sen, että ilmeettömyyteni varmasti herättää monissa naisissa hämmennyksen tunteita. Siinä mielessä olen huomannut sen, että olen varmasti syntynyt vanhana, eikä minua kovin helpolla enää ainakaan saa minkäänlaiseen nuorisokulttuuriin, jossa esimerkiksi ilmeily on tärkeä osa kommunikaatiota. Lisäksi ruumiillisuus ja pinnallisuus ovat asiat, jotka eivät varmaan koskaan ole minua miellyttäneet. Siinä mielessä ajateltu nuoruus ei varmaan koskaan ole minua koskettanut. Vielä kun nykyaikanakin ihmiset ajattelevat, että tietyn ikäisten ihmisten tulisi olla tietynlaisia, on tämä aina vaivannut minua. Siinä mielessä olen varmaankin sen verran herkkä ja syvällinen, etten jaksa ihmisten pintapuolisia reaktioita. Runoilijan kohtalo on kokea vahvasti ja olla siinä mielessä vastaan koko tavanomaista maailmaa ja ihmisten pintapuolisia reaktioita. Voimakkaasti kokeminen tulee esiin itsessäni sellaisissa tilanteissa, jotka liittyvät korkea-arvoisiin arvotunteisiin ja tapoihin kokea. Minua liikuttavat monesti etenkin veljeys, rohkeus, itsensä ylittäminen ja uskollisuus. Siinä mielessä olen aina kokenut itseni myös sotilaaksi, jota vaivaavat sellaiset ihmiset, jotka aikuisenakin toimivat pintapuolisesti ja monesti pintapuolista seksuaalisuutta ilmaistaen. Minä en kiihotu huorista, jotka suhtautuvat seksuaalisuuteenkin sillä tavalla kuin se olisi pieni ja merkityksetön asia. Olen aina ollut ulkopuolinen enkä todellakaan kuulu mihinkään niin kuin se olisi asia, joka jollain tavalla minuun vaikuttaisi tai ohjaisia ajattelemaan tai tekemään jotenkin. ”Ukkoina täällä syntyy jo sylilapset, ja nuori mies on hautaan valmis jo”. Minua ei edelleenkään vaivaa minkäänlainen terveyden tila, ja sen takia on sanottava tällä asialla naljailijoiden olevan aika kaukana päiväni todellisuudesta. Minun on kuitenkin kirjoitettava, kirjoitettava koko ajan, että saan jonkinlaisen merkityksen omalle olemassaololleni. Tarvitsisin jonkinlaisen muusan tapaisen naisen, joka voisi olla apuna käsittelemässä näitä joskus vahvojakin tunteitani. Siinä mielessä nuoret ja pinnalliset ihmiset eivät voi ymmärtää todellisuudessa merkityksellisiä tunteita, ja on varmaan niin, että nämä herättävät pinnallisissa ihmisissä vain pilkkaa ja halua satuttaa ja loukata. Siinäkin mielessä minua satuttaa pintapuolisesti ihmissuhteita muodostavien nuorten ihmisten pinnallisuus ja halu toimia pinnallisten asioiden puitteissa. Minulle riittäisi vain yksi nainen, joka voisi olla samalla tasolla älyllisesti, arvollisesti ja maailmankatsomuksen sisällä. Kuitenkin on varmaan niin, etten minä tarvitse ketään vain sen takia että pitäisi vain olla jonkin toisen ihmisen kanssa. Matkalla huomioni kiinnitti edelleen brittiläinen tapakulttuuri, joka on paljon pidemmälle johdettua kuin minkään muun maan tai alueen tapakulttuuri. Skotlannissa pitää olla muistaa sanomatta Englanti, vaikka suurin osa skoteista onkin unionisteja ja siten Englantiin liitteessä. Sattui aika hyvin, kun olin menossa Ibroxille taksilla, että taksikuski oli myös unionisti, protestantti ja Glasgow Rangersin kannattaja. Kävin fanikaupassa, josta ostin huivin ja muutamia muita fanituotteita. Kuitenkin katolisten osuus Glasgow'nkin väestöstä on nousussa sen takia, koska katoliset ovat tavallisesti uskonnollisempia ja tiiviimmässä uskonnollisemmassa liitteessä kuin protestantit, minkä lisäksi tietysti he myös lisääntyvät enemmän ja nopeammin. Saman on voinut havaita myös Pohjois-Irlannissa ja Belfastissa, jossa sielläkin unionistit ja protestantit alkavat olla vähemmistössä katolisiin nähden. Itseäni on aina koskettanut Strongen baronettien kohtalo Pohjois-Irlannissa. IRA sytytti linnansa tuleen ja tappoi sekä iäkkään High Judgena toimineen baronetin ja tämän pojan ja perillisen näiden istuessa kartanonsa kirjastossa televisiota katsomassa. Kuitenkin tämä tapaus ei ole ainoa kategoriassaan. On mielenkiintoista ajatella, että sana ”ira” tarkoittaa latinaksi vihaa. On sanottava, omasta agnostisismistani huolimatta, että profiloidun tällaisissa asioissa hyvin voimakkaasti protestantteihin, koska on sanottava katolilaisuuden tuntuvan suomalaisesta ihmisestä hyvin vieraalta ja kaukaiselta. Kulttuurisesti olen protestanttinen ihminen ja se varmasti näkyy hyvin voimakkaasti omissa mieltymyksisssäni ja valinnoissani. On sanottu Franz Kafkastakin, että hän ei kovinkaan helposti sopeutunut ruumiilliseen yhteyteen naisten kanssa vaikka hetero olikin. Olen itse huomannut itsessäni samaa, ja ruumiillisuus tuntuu siltä kuin siinä alentaisi sekä kumppanin että myös oman itsensä. On varmaan niin, että minussa on syvällisesti kokemus siitä, että ruumiilisuus on todellakin jotain niin alhaista, ettei sen toistumista tarvitse muutaman kokemuksen jälkeen millään tavalla toivoa. Olen varmaan ajatellut aina, että tavanomainen juttelu ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa oleminen tavanomaisten ja banaalien yhteyksien kautta on todellakin turhaa ajan kuluttamista. Siinä mielessä on varmaan niin, että tuollaisissa yhteyksissä eristän itseni muista ihmisistä vain sen takia, etten vaivaisi mieltäni näiden yhteyksien ja pintapuolisten liitteiden takia. Naiset ovat kovia juoruamaan, ja vaikka kulkisi vain läpi terminaalin Vantaalla, herättää se kaikkien kiinnostuneiden naikkosten huomion ja tietoisuuden. Näin varmaankin serkkuni takaisin tullessa Kastrupilla. No, tällaisia sattumia käy monesti, en vaan aina pysty rupeamaan vuorovaikutukseen tuttujen ihmistenkään kanssa, koska monesti kyseenalaistan itseni siitä, onko henkilö todellakin tuntemani ihminen, sillä siinä väärässä oleminen tuntuu minusta tavallisesti liian nololta ja vaivaannuttavalta. Intensiivisyys on mielenkiintoinen piirre, koska sen tavallisesti huomaavat vain toiset ihmiset eikä ollenkaan itse. Huomasin kuitenkin esimerkiksi Shakespearen kotimuseon oppaiden keskittyvän vierailijoista minuun, kun kävin Shakespeareen liittyvissä museoissa ja paikoissa Stratford-upon-Avonissa ja kun he kertoivat jokaisesta huoneesta kaikille vierailijoille, joita tavallisesti yhdessä huoneessa oli noin kymmenkunta. En tiedä, ruumiillisuuteenkin voisi varmasti jotenkin totttua, vaikkei alkaisi kuitenkaan kirjoittamaan siitä opinnäytteitä, kuten nämä monet naispuoliset ”filosofit” tekevät. Olen varmaan aina ollut niin henkisyyteen ja älyllisyyteen tottunut, ettå yleensäkin oleminen ruumiillisena olentona ei ole minua koskaan miellyttänyt, ja monesti senkin takia, koska etenkin nuoret ihmiset tavallisesti mielletään etenkin ruumiillisesti oleviksi. Olen lisäksi lyhyt ja pyöreä ihminen, jonka ulkonäkö on viinan ja psyykenlääkkeiden takia rapistunut vuosi vuodelta. Kuitenkin hammasremontti tulisi saada pian tehtyä, koska olen antanut hampaideni mennä aika rappeutuneeseen kuntoon, ja se varmasti symboloi todellakin vastenmielisyyttä kaikenlaisen ruumiillisuuden ylläpitämiseen. Huomasin matkallani, että kielessä tarkkuuteen pyrkivänä, kovaäänisenä ja suoraan itseä ilmaisevana minuun kiinnitettiin varsin paljon huomiota. Ajattelivat varmaan minun olevan taiteilija, tutkija tai professori eikä totuus ole kovinkaan kaukana näistä. Huomasin etenkin Stratford-upon-Avonissa, että naispuoliset työntekijät osoittivat minua kohtaan korostunutta huomiota. En tiedä, puheääneni on sen verran matala ja kovaääninen, että voi johtua siitäkin se, jos ihmiset kiinnittävät huomiota. Seuraaavat matkat suuntautuvat Berliiniin ja New Yorkiin. Elämän syvyys on paljon tärkeämpi asia kuin sen leveys tai pituus. Olen saanut jo tähän mennessä aikaan enemmän kuin mitä nämä naljailijat ovat saaneet tai tulevat koskaan saamaankaan aikaan. Siinä mielessä minua ei pelota minkäänlainen kuolema, vaikka nämä taivaanlahjat, vartijat ja tee-se-itse-lääkärit ovat sitä minulle epäsuorasti hokemassa. Sori vaan, en olisi koskenut teidänlaisiin ihmisiin pitkällä tikullakaan, ja sen voitte tosiaankin muistaa suhteellisesti leveämmässä elämässänne, ja sen voitte tosiaankin vaikka painaa omiin pintapuolisiin julkaisuihinne. Saisitte silloin enemmän huomiota, kuin mitä tulette itse koko pitkässä ja tylsässä elämässänne kokemaan. No se siitä. On TÄRKEÄMPIÄKIN asioita, joilla mieltänsä vaivata. On se kummallinen juttu, että olenko itse tullut asettuneeksi oman filosofiani alaiseksi, vai onko elämäni itse rakentanut oman filosofiani. No yhtä omaperäistä ja originellia järjestelmää ei tule kukaan teistä koskaan rakentamaan. On sanottava, että haluni tulla filosofiksi alkoi varmaankin jo viimeistään ala-asteen viimeisillä luokilla, koska minulla oli jos silloin paljon enemmän sanottavaa kuin kaikilla muilla samassa koulussa olleilla yhteensä. Voisi varmaan sanoa: kaikista samassa läänissä asuneista enemmän. Tärkeitä minulle varhaisvaiheessa olivat etenkin Schopenhauer, Sartre, Nietzsche ja Wittgenstein, vaikka myöhemmin on tullut tärkeäksi mm. Michel Foucault. Matkalla minua kasvatti etenkin se, että olin käynyt edellisen kerran Britanniassa niinkin kaukana kuin edellisen vuoden kesällä. Minun piti lähteä Britanniaan ja Ranskaan jo kesällä, mutta ajankohta ei sopinut yhteen kovien helteiden kanssa, kun Pariisissakin lämpötila saattoi olla silloin jopa yli neljäkymmentä celsiusastetta. Oli onni, etten lähtenyt silloin matkaan, koska lievän ylipainoni kanssa ulkona liikuskeleminen neljänkymmenen asteen helteessä olisi varmaan tuntunut varsin sietämättömältä. Minua on ärsyttänyt viime aikoina se, miten juoruista, toisten puheista ja kirjoituksista sekä populaarikulttuurista moni nuorempi ihminen on riippuvainen, sillä siinä todellakin lasketaan leikkiä kaikenlaista syvällisyyttä ja tärkeämpiä asioita vastaan. On käsittämätöntä miten tässä maassa jonkinlaisen näkyvyyden niin hyvässä kuin pahassa saavuttaneen ihmisen asiat tuodaa totaalisesti kaikkien ihmisten naureskeltavaksi ja väärin ymmärrettäväksi. Tuossa näkyvät etenkin kliseet ja kaikkien tärkeiden asioiden kohdalle laitettavat stereotyyppiset vertauskuvat. Kyllä minuakin ärsytti kouluaikaan se, että minua ruvettiin kutsumaan Snellmaniksi, mutta olen mielummin kyllä Snellman, kuin joku populaarikulttuurin hahmo kuin Matti Nykänen, joksi monet ymmärtämättömät ja yksinkertaiset ihmiset ovat pilkanteon takia minua olleet rinnastamassa. Minuun ei ole koskaan vaikuttaneet toisten ihmisten harhaiset mielikuvat, koska ensinnäkin en pysty havaitsemaan toisten ihmisten mielipiteitä ja toisaalta en haluakaan niitä mielipiteitä koskaan havaita. Tapani suhtautua asioihin on varmaankin monen mielestä hyvin syvä ja suora. Siinä mielessä eroan kaikista jopa ikäisistäni ihmisistä varsin suurella tavalla. On kuitenkin mainittava esimerkiksi se, että kaksinaamaisuus ei ole kovinkaan miehekäs piirre. Mutta miehekkyyshän nykypäivänä mitataan suoraan pippelin pituudesta! Ei ole kaukana sekään, että väitöskirjan tekemistä varten tarvitsisi kertoa oman pippelinsä pituuden! Ennen tällaisista asioista ei puhuttu, koska ne eivät kuuluneet kenellekään. Mutta nykyaikaisessa rahvaanomaisessa todellisuudessa se tulee tärkeimmäksi asiaksi, koska jotkut yrittävät luoda jopa sosiaalisia hierarkioita tämän asian kannalle. Minä en ole koskaan mitannut arvoani ihmisenä tai minään muunakaan pippelin pituudesta. Tämä on nykypäivän pinnallisen ja nuorisokulttuurista tulevan tavan korostaa seksuaalista valtaa kautta. Minä en ole koskaan verrannut itseäni keneenkään toiseen, koska olen aina kokenut, ettei minun tarvitse verrata itseäni keneenkään. Nämä häntäheikit voivat toki, jos niin haluavat, pitää minua itseään huonompana, mutta minuun ei se millään tavalla vaikuta. Paljonko he itse ovat tuoneet substanssia ajatteluun ja kaiken kaikkiseen henkiseen elämään ja olemassaoloon? Ei tarvitse, jos on kookas sukupuolielin! Tärkeintä ja arvon määräävintä on pippelin tunkeminen emättimeen. On sanottava tämäkin asia eräästä naurettavasta metsämiehestä, joka kuuluu lähisukuun, että hän yritti luoda mielikuvaa minulle naurettavalla tavalla siitä, että hän olisi tavannut jonkun naisen, josta kuvittelee minun olevan kiinnostunut, Outokummussa jonkun blondin naisen kanssa, ja kertoi että halusi blondia, ja tummahiuksinen jäi aivan hänen huomiotaan vaille. Eli pitää pitää kuvitelmaa yllä, että hänellä on tosiaan seksuaalista valtaa, kun ei muuta keksi eikä ymmärrä, ja että hänen mielikuvituksensa jämät olisi jätetty minulle. Siinä jos missä on osoitus metsämiehestä, joka pääsi ylioppilaaksikin kun sukulainen tarjosi poikansa opettajille tekemiään piirakoita yksityistapaamisessa. Tässä jos missä hullunkurisuus, joka liittyy pippelin pituuden mittaamiseen ja sen kautta itseään parempana pitäminen tulee aivan lopulliseen häiriintyneisyyteen ja mielenvikaisuuteen. Mutta ainoasti opillisesta tittelistään ”YO”, hän on korostuneen tärkeä ja katsooo sen merkitsevän vielä jotain ekstraa oman pippelinsä pituuteen ja sen korostamiseen. On sanottava sekin, miten tarkka hän on tästä ”vallastaan”, että kun mainitsin hänelle eräästä miellyttävästä kohtalaisen vanhaan aatelissukuun kuuluvasta naisesta, oli hänen ensimmäinen kommenttinsa aiheesta ”No sehän assuu ihan tuossa Tukialan naapurissa”, että sekin oli hänen tavoiteltavissa ja naapurin tyttöjä! Onhan tämä runsaasti päälle kuusikymppinen mies kertonut minulle käyvänsä vielä ”tyttöreissuilla”, ei osaa kirjoittaa Pehr Evind Svinhufvudia oikein ja ei ymmärrä vaikka perusteellisesti selittäisi tämän jaetun suvun historiaa, mikä on hänen toinen ylemmyyden osoittamisen aihe, edes muutamaa polvea taaksepäin olevien ihmisten nimiä ja tietoja, vaikka ne kuinka moneen kertaan yrittäisi hänen tavoiteltavakseen tuoda. Tärkeintä on, kun on ”AATELINEN” ja kaikki siihen liittyvä on samantekevää ”skitsoamista”. Onhan se mukavaa ja oikein tiivistää minutkin minun mielenterveyteeni. Ja on mainittava kyseisen miehen kakaroista, että siinä jos missä on jälkipolvi perinyt saman idioottimaisuuden ja mulkkuuden. Kun yritin tavan takia avata keskustelua ukin hautajaisissa vuonna 2018 yhden tällaisen tyhmän jolpin kanssa, ja kun kysyin häneltä, kun hän oli jostain syystä lukioon päässyt, että mikä tämän suosikkiaine on koulussa, niin hän rupesi virnuilemaan minulle ja sanoi varmaan ”viiltävän kuitin” ”no, varmaan terveystieto”. Tämäkin Matti Nykäisyyteen epäonnistuneesti pyrkinyt jolppi ei tule saamaan elämässään mitään sellaista aikaan millä olisi merkitystä samalla tavalla kuin miten minun toiminnallani on aina ollut. Tätini Ainon reinari-avopuoliso vittuili minulle ”vainaudesta” jo miltei kymmenen vuotta sitten. Hänkään ei tule saamaan koskaan, vaikka eläisi 120-vuotiaaksi, mitään sellaista minkä olen jo tähän mennessä itse saavuttanut. Etenkin itsenään oleminen ei koskaan saa tavallisilta ihmisiltä kuin pilkan, koska tällaiset ihmiset pelkäävät tällaisia ihmisiä oman pinnallisuutensa kautta. Ja on mainitusta sukulaisesta mainittava sekin, että hän antaa sukutilan päärakennuksen mieluummin äpäräpojalleen, joka on vähemmän sukua itselleen kuin mitä minä olen. Mutta keeping up appearances, tärkeintä on väittää aivan muista poikkeavaa ja puolisisaruksistaan huomattavasti älykkäämpää käenpoikasta omaksi, koska se voisi vähentää oman jortikkansa valtaa ja etenkin muiden ihmisten KÄSITYSTÄ itsestään. Sanoihan tämä sukulainen ensimmäisenä, koska käytin ranskalaista taidehistorioitsijaa Kaavilla ja Juuassa, koska hän on kiinnostunut Adolf von Beckerin historiasta, että ”minkä ikäinen se on”, eli heti oli potentiaalinen nussiminen mielessä, ja kun kerroin Baba Lybeckin olevan Anna Lovisa von Beckerin jälkeläinen useammassa polvessa, sanoi hän, ”että senhän voi joskus sille kertoa”. En usko, että Baba olisi kovinkaan avoin tämän YO:n lähestymisiä kohtana. Eli on sanottava, että tälle miehelle tämä ns. AATELISUUS on vaan lisäväline oman jorttikkansa korkeuden ylistämiselle. Kun kerroin tästä asiasta hänelle, nimittäin siitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa vilpillä, niin heti kävi satojen vuosien takaiset asiat itsetunnon päälle ja sain kuunnella kaikenlaista epäpätevää isottelua tämän ja yhden äitini serkun taholta, jonka takia tätä todellista asiaa, nimenomaan sitä, että suomalainen von Becker-suku on saanut aateluutensa virheellisesti ja todelisuuspohjan vastaisesti, niin eihän sitä saanut suoranaisesti kirjoittaa sukuhistoriikkeihin. On kuitenkin nykytietämyksen valossa varmaa, vaikka wikipediassakin tätä on yritetty kaunistella, että Tuusulan ja Sysmän Beckerit eivät olleet mitään sukua ruotsalaisen vuonna 1653 aateloidun von Becker-suvun eikä sen kantaisän Johan von Beckerin kanssa. Esimerkiksi sukua tutkinut äitini täti Lempi Kinnunen ylläpiti vanhentunutta näkemystä siitä, että suomalainen von Becker-suku olisi ruotsalaisen suvun perillisiä, vaikka onkin sanottava, että vilpistä huolimatta suhteellisen vanhan ja edellisessä polvessa vielä ruotsinkielisen aatelissuvun jäsenyys kävi hänen itsetuntonsa päälle. Onhan selvää, että suvun jäsenet ovat päässseet suhteellisesti arvokkaisiin asemiin, saavuttaneet paljon kulttuurin alalla ja olleet isojen tilojen hallitsijoita, minkä lisäksi he ovat luonnollisesti olleet ruotsinkielisiä vielä muutama sukupolvi sitten. Aateluusasema varmaankin toi ainakin osittaisesti heille kaikenlaista arvokkuutta, enkä näe oman sukuni kanssa minkäänlaista eroa toisiin suomalaisiin aatelissukuihin, koska menneet sukupolvet ovat pitkään olleet aatelisia ja ajan myötä etenkin henkinen ja kulttuurinen pääoma ovat kasvaneet samalla tavalla kuin kaikissa muissakin aatelissuvuissa, ja suvun asiaa on käsitelty jo vuonna 1980 ritarihuoneella, missä asia koettiin vähäpätöiseksi ja asetuttiin tukemaan suvun ajallisesti pitkää olemassaoloa ritarihuoneella. Minua muuttavat aina kaikki ulkomailla hankitut kokemukset, koska on varmaankin niin, että minun tapani havainnoida ympäristöjä aktivoituu aina silloin, kun olen ympäristössä, jossa en ole aivan lähikuukausina ollut. Siinä mielessä matka kokemaan kulttuuria ja tutkimaan ympäristöjä on paljon arvokkaampaa kuin minkäänlainen rantaloma, jossa tungetaan vain hiilidioksidia ohentamaan maailman ilmakehää. On mainittaa, että sain matkalla myös mieleeni etenkin oman filosofiani kehittämiseen liittyviä asioita. Olemisen totuus ja olemisen tiede tarkoittavat etenkin yksilöyttä, ja miten yksilöydentutkimuksessa voitaisiin käsitellä etenkin yksilön olemista ja siihen liittyviä erikoispiirteitä. Kommentaariaatti, vaikutteellisuus ja ontokratia eivät etenkään halua antaa ihmisille oikeutta olla yksilöitä eikä antaa heille oikeutta tunnistaa sitä, minkälainen olemisen tulisi antaa olla. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka on olemisen tieteen eli ontotieteen osa-alue, ja toiseksi olemisen tieteeksi voidaan mainita myös esimerkiksi olemisen psykologia, eli ontopsykologia. Olemisen tieteelle olennaista on siis yksilöys ja miten se on aina ohjannut ja muuttanut olemisen kokemusta ja kulttuurista ja henkistä pääomaaa. Olemisen kokemus eli ontokokemus on etenkin kokemusta siitä, miten olemisen vapaus vaikuttaa ihmisiin yksilöivästi ja etenkin yksilöyden hyväksyvästi. Oleminen määritellään etenkin se kautta, miten ihmiset alkavat itse harkitsemaan omia arvoja ja arvostuksiaan, ja tässä olennaista on se, ettei olemista ja sen piirteitä vertailla toisten kokemuksiin ja arvoihin, ja näin ollen esimerkiksi poliittisen puolueen piiriin tulevat ihmiset saapuvat samanlaiseen arvohallintaan etenkin yksilöllistä tietä, eikä kaverien tai ”oman porukan” kautta. Yksilöllinen eteneminen on etenkin omien arvojen ja vapaasti valittujen arvojen toteuttamista ja käytäntöön tuomista. Aiemmin mainittu sukulainen on nimittänyt minua ”luuseriksi”, mikä varmaan kertoo tarpeeksi hänen tyhmyydestään ja arvostelukyvyttömyydestään – mitä nyt tällainen maaalaismies mistään kulttuurista tai yhteiskunnast tietää! Toinen asia on se, että hänellä on korostunut käsitys siitä, että jokaisessa tilanteessa on määriteltävä osapuolten valtasuhteet, mikä on omalle tasa-arvoiselle keskustelukulttuurilleni varsin vierasta ja primitiivistä. ”LUULETKO SINÄ OLEVAS MINUA PAREMPI!!!??” Kyllä minä vähän kieltämättä luulen. Ontotiede siis käsittelee olemisen olemusta, periaatteita ja yksilöyden olemusta ja periaatteita. Ontofysiikka ja ontopsykologia ovat ontotieteen alatieteita, jotka keskittyvät nimenomaisesti tutkimaan olemiseen liittyviä psykologisia periaatteita ja olemiseen liittyviä fyysisiä periaatteita. Oleminen määritellään tässä etenkin yksilöyden kautta, jonka kautta voidaan määritellä sekin, että vaikka jalkapallo-otteluissa runkkaamiseleitä pelaajille näyttelevät pojanjolpit eivät todellakaan tuolla tavalla edusta minkäänlaista yksilöyttä eikä myöskään puhdasta ja autenttista olemista. Miksi sitten on tarve määritellä olemista tai sen oikeaa muotoa. Se on sen takia, koska ihmiset luopuessaan arvoistaan ja arvostuksistaan palvelevat kommentaariaattia, ontokratiaa ja niiden ohjailemaa vaikutteellisuutta, joiden pyrkimys on yhdenmukaistaa ihmiset ja yksilöt omien valtapoliittisten pyrkimysten ja hyödyn saamisen takia ja kannalta. Ontokratia eli olemisen valta kieltää ihmisiltä yksilöllisyyden ja yhteiskunnallisen ja uskonnollisen vapauden. Se hakee etenkin yhdenmukaisia ja toisistaan poikkeamattomia arvostuksia, joilla ihmisten vapaus ja yksilöys voidaan viedä pois. Olemisen fysiikka eli ontofysiikka tarkoittaa etenkin olemisen ja ajattelun toimintaa ja miten tuo toiminta vaikuttaa yksilöyteen. Olemisen psykologia taas koskee etenkin olemiseen liittyviä arvoja ja arvostuksia, ja miten ne vertailun sijaan saadaan etenkin itsenäisellä etenemisellä ja kehittymisellä. Minkähän takia jotkut ihmiset eivät voi vastata ystävällisyydellä heihin osoitettuun ystävällisyyteen ja kohteliaisuuteen? Minäkin kysyin vieressä itstuneelta rouvalta Wagner-Seuran pikkujouluissa, että kuinka kauan rouva on ollut seuran jäsen, niin hän alkoi vittuilemaan suoraan: ”13-14 vuotta”. Mitähän pahaa minä olin hänellekin tehnyt. Oleminen määrittyy etenkin yksilöyden kautta, jonka voi katsoa tarkoittavan yhtä aitoa ja ehjää tapaa suhtautua olemiseen. Vaikka jotkut voisivat väittää, että kaikki ihmisistä eivät pysty yksilöyteen, vaan tarvitsevat ohjausta, niin on tässä sanottava, että tämä on kommentaariaatin ja ontokratian kanta, ja varmasti lähes kaikki ihmiset pystyvät olemaan yksilöitä, tai ainakin sen mukaisen kokemisen tulisi ylittää kaikki sellaisett kollektiiviset käsitykset, jotka vain ohjaavat ihmisiä harhaan ja tekevät heistä tyhmempiä verrattuna siihen, miten he voisivat olla, jos heidän ei tarvitsisi matkia toisia ja pitää yllä arvoja ja arvostuksia vain sen takia, koska muut ihmiset näyttävät heille tässä esimerkkiä. Tätä asiaa voidaan lähestyä myös esimerkiksi karisman käsitteen kautta. Johtajat jakaantuvat kahteen ryhmään sen kautta, edustavatko he olemisen vapautta vai olemisen valtaa. Olemisen valtaa edistävät ihmiset toimivat kuvitellun karisman kautta, joka keskittyy esimerkiksi siihen ja sellaisiiin merkityksettömyyksiin, millaiset sukupuolielimet housuista löytyvät, millainen ulkonäkö on ja mihin asioihin tällaiset ihmiset keskittyvät ja pitävät tärkeinä. Aito karisma liittyy sellaisiin hahmoihin, jotka eivät hae toisista ihmisistä tai vallasta omaa etuaan, vaan antavat kaikille ihmisille oikeuden olla aivan sillä tavalla kuin haluavat. Eli toisin sanoen voidaan esimerkiksi poliittisen vasemmiston haluavan yhdenmukaistaa ihmisiä pelkästään heidän huoneensa koon tai valtiolta saamansa rahan kautta. Nimenomaan pelkistäminen johtaa epävapauteen ja olemisen valtaan, koska tällaiset ihmiset mukautuvat liiallisesti kollektiiviin olemaan Sanna Marinien ja Li Anderssonien tahdottomina pelinappuloina. Olemisen vapaus on siis etenkin sellainen asenne, jossa ihmiset eivät määrittele arvojaan etumisrelaatioiden kautta. Onhan naisistakin sanottava, että he pyrkivät sen jälkeen kun jortikkoja on kokeiltu, etenkin hankkimaan itselleen jonkinlaisia raameja ja sitä varten voidaan vaikka antaa pildeä, eli olemisen vapaus ei pyri minkäänlaiseen tahtoon jotain siinä välineinä käyttäen. Eli olemisen ja yksilöyden tulisi olla aina tahdotonta ja ilman päämäärien toteuttamista. Olemisessa ja yksilöydessä arvojen on sallittava etenemään vapaasti sen mukaan miten ja mitä ihminen arvostaa ja kunnioittaa. New depth tarkoittaa tätä asennetta, jossa kunnioitetaan olemisen vapautta ja yksilöyttä. Ihmisten ei suinkaan tarvitse erakoitua toisistaan, mutta tämän filosofian mukaan ihmisten kokoontumisen tulisi tapahtua eri tavalla kuin miten se tapahtuu olemisen vallan mielipiteiden ja ohjaavien arvostusten kautta. Tämähän muuttaa esimerkiksi senkin, miten vallankäyttö ymmärretään, - kukaan ei siis ”vaikuta” keheenkään, koska tämä olisi ohjaamassa yksilöitä omaksumaan valta-arvoja omia periaatteita ajavien olemisen vallan ihmisten itsekkään tahdon mukaisesti. On mainittava tässä jo yksi tärkeä käsite: nimittäin Zweckmässigkeit-terapia, joka pyrkii siihen, että ihmiset saisivat vapautettua omat arvonsa kommentaariaatilta ja voisivat sitä kautta kehittämään itselleen käsitystä omista tärkeimmistä arvoistaan ja niiden mukaisista päämääristä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti