Politiikkaan! Minäkö?

Voisin sanoa, että poliitikon tulee olla olematta reaktiivinen, relatiivinen ja negaatioon asettuva, koska tuollainen politiikka voi olla vain hedelmätöntä kiistelyä ja riitelyä. Näillä tavoilla politiikkaa harrastava ihminen paljastaa samalla sen, ettei hänellä ole todellisuudessa omia arvoja eikä minkäänlaista maailmankatsomuksellista horisonttia. Kansanedustajan tulee olla etenkin arvoja ja periaatteita esiin tuova ihminen. Hänellä siis tulee olla omalähtöistä arvoharkintaa, koska muuten kuin arvojen kautta toimivat poliitikot eivät ole edes vapaita, koska hänestä riippumattomat tahot ohjailevat hänen henkilökohtaisen poliittisen vakaumuksen lähdettä. Periaatteita on siis oltava ja niistä on pidettävä koko ajan kiinni. Porvarillisiä ihmisiä on joka ikisessä Suomenkin puolueessa ja heistä voidaan käyttää mielestäni käsitettä ”vallantäyttäjä”; koska he eivät voi käyttää valtaa, koska he tunnistavat vain sen raamit ja pyrkivät siihen, että kaikki muutkin poliitikot vain keskittyisivät relatiiviseen ja reaktiiviseen riitelyyn negaationa, koska silloin he voisivat peittää omassa syömmessään joskus esiin tulleet kateuden ja vähäpätöisyyden tunteet, jotka heissä herättää se silloin kun joku uskaltaa olla myönteisellä tavalla poikkeava. Jos pääsisin eduskuntaan, niin kutsuisin ensimmäisenä päivänä median kokoon ja kertoisin antavani kansanedustajan palkastani ainakin 30-40 prosenttia hyväntekeväisyyteen. Se saisi kaikki muut vaikuttamaan itsekeskeisiltä ja ahneilta. Olen alkanut ajattelemaan, että Kokoomuksen kylmäkiskoisuuden takia minun on asetuttava jonkin toisen puolueen riippumattomaksi ehdokkaaksi. Mieleen tulevia ovat Keskusta, Vihreät, Liike Nyt ja KD. Vaikka on sanottava kantani normatiivisista etiikan järjestelmistä ei saattaisi miellyttää viimeksi mainittua. Myös bioetiikka ei varmasti ole sellainen asia, joka herättäisi heissä kiinnostusta ja tukea. Nyt on sanottava, että mieleeni käyviä puolueita ei Suomessa ole liialti, koska Harkimon liikekin on niin vaatimaton kannatukseltaan, että varsinaisessa vaaliin lähtemisessä ei tulisi mahdollisesti kuin pelkästään turhautumista ja pahaa oloa. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta ja nykymuotoisena sen voi havaita etenkin etiikan esille nostamisena. Vallankäytön tulee tulla tarkastelluksi etenkin etiikan kautta. Mielestäni tärkein käsite omassa politiikassani on vapaus. Vapaus tarkoittaa vapautta toisten ihmisten epäpätevästä vallasta, vapautta epäeettisten vallanhaltijoiden vallalta ja vapautta myös ajatuksia pelkistävältä ja henkistä vapautta vievältä jaetulta henkiseltä intimiteetiltä, koska etenkin viimeksi mainittu on omiaan muuttamaan arvoihin ja periaatteisiin perustavan ryhmittymän ideologista nautintoa saavaksi vuokravälitysfirmaksi. Poliittisista osallistujista, vaikka hänkin lopulta pettyi puoluepolitiikkaan, on mainittava esikuvana etenkin Pentti Linkola, vaikka on samassa yhteydessä sanottava, että en tavallisesti puhu mistään esikuvista. Tulisin ajamaan eduskunnassa etenkin eläinten, mielenterveyskuntoutujien ja nepsyihmisten etuja. Samanaikaisesti se asia, joka erkaannuttaa minut KD:sta on se, että pidän uskonnollisten ihmisten antroposentrista maailmankuvaa täysin virheellisenä ja vanhanaikaisena tapana suhtautua eläimiin ja maailmaan. Poliitikon on ihmisten hyvän lisäksi ajettava maailman ja maailmankaikkeuden hyvää, johon sisältyvät myös muut eläimet kuin ihmiset. Luonnon tuhoaminen ihmisten toiminnan seurauksena on ehkä tärkein asia, josta ihmiskunnan on pystyttävä hankkiutumaan eroon. Lisäksi on korostettava sitä, että kouluihin tulisi saada uudeksi oppiaineeksi arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Tässä kohdin on siis pidettävä huolta siitä, etteivät lapset ja nuoret syrjäydy älyllisen epärehellisyyden tuovien ideologisten järjestelmien kautta. Kuitenkin on sanottava, ettei tämä oppiaine korosta mitään tiettyä aatetta tai ideologiaa, vaan siinä etenkn väitellään ja huomataan, ettei mikään tietty ideologia tai aate riitä siihen, että sitä voitasiiin absoluuttina ajaa ja tyytyä vain siihen. Siinä mielessä tämä oppiaine opettaisi lapsille ja nuorille se, ettei totalitarismeihin tule ajautua. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki siis antaisi tilaa etenkin ajattelulle ja vapaiden arvojen korostamiselle. Kaikki olemme jo nykypäivässäkin havainneet, ettei ehdottomia ja absoluuttisia ideologioita tule tukea, koska ne johtavat sotaan ja useiden ihmisten kärsimykseen. Porvarillinen ihminen on etenkin kauppias, ja politiikassa porvarillisuus tarkoittaa sitä, että poliitikot vaihtavat mielipiteitään pienestä oikusta, jos katsotaan että joku mielipide olisi kaikesta käyttökelpoisin. Se on hyödyttävien mielipiteiden luvatonta käyttöönottoa. Samalla tavalla niin kuin raiskauskin voi olla pian sukupuolielimen luvatonta käyttöönottoa. Poliitikolla on siis oltava arvoja ja ne eivät ole voineet tulla puolueen tai muiden edunvalvontaorganisaatioiden kautta reaktiivisesti ja relatiivisesti. Siinä mielessä on sanottava, että minä kuitenkin olen oikeistolainen ja Kokoomuksen jäsen, vaikka he jostain pikkuasiasta johtuen näyttävät suhtautuvan minun lähestymiseeni nuivasti. Kokoomus on tänä päivänä kuin vuokravälitystoimisto, jonne voi tulla viettämään aikaa. Siinä mielessä on vähän ristiriitaista, että vaikka he hyväksyvät kaiken mitä Orpo sanoo, ja varmaan nuuskivat toistensa takapuolia samanlaisten arvojen tunnistamiseksi, niin se on huomattu, jos kansanedustajan fiinissä keskustaresidenssissä on käynyt joku laskemassa varpusparvia pönttöön. Porvarilliset poliitikot ajattelevat, että kun he ovat saman muilta suljetun talon sisällä ja käyttävät samoja hyyskiä niin heidän tulee myös ottaa vakavemmin toiset porvarilliset poliitkot ennemmin kuin mahdollisesti poliitikkoa hänen arvojensa takia äänestänyttä kansaa. Porvarillisuus poliitikkojen keskuudessa tuli loistavasti esiin Loka Laitisen Naisten saunassa-sarjan kautta, se siis tarkoittaa jaettujen puitteiden johtaneen jaettuun henkiseen intimiteettiin. Viiniä kuluu ja kaikilta puolilta puunatut mielipiteet löytyvät kaikilta samanlaisina. Muistan sellaisenkin, että kun Matti Vanhanen oli mukana presidentinvaaleissa, ja kun häneltä kysyttiin, puolustaisiko Suomi Viroa (ennen Natoon liittymistä) ryssän mahdollisesti sinne hyökättyä. Vanhanen rupesi selostamaan ja jaarittelemaan kaikista mahdollisista poliittisista instituutioista, joiden kanssa asiaa tulisi konsultoida. Uskoisin, että kysymyksellä haluttiin luovan kansalaisille varmuutta siitä, että sukulaiskansaa todella puolustettaisiin, eikä otettaisi vastaan tämän kuivaakin kuivemman miehen selvityksiä siitä, miten hän hyökkäyksen tullessa pystyisi instituutioiden kautta välttämään vastuun asiasta totaalisesti ja täysin. Voi olla niin, että politiikassa kansalaiset etsivät arvojen sijaan enemmän suunnannäyttäjiä. Kuitenkin mielestäni on niin, että vasemmisto on kysymyksien kautta suuremmin väärässä kuin oikeisto. Se on myös kerrottava, että vaikka minä olisinkin kulttuurisesti konservatiivinen niin minä olen kuitenkin sosiaalisesti hyvin liberaali. Mielestäni hyvä periaate on: ”Elä ja anna toistenkin elää”.Perussuomalaisten horinat ja puuttuminen suomalaisten geeniperimään heidän harhaisten kriteeriensä kanssa on yksi suuntaus joka on vähintään yhtä väärin kuin sosialismi. Vaikka Vihreiden Virta on tietysti oppositioasemassaan ollut paljon kritisoimassa esimerkiksi pääministeri Orpoa, vaikka jokseenkin oikeinkin syin, niin mielestäni omaan maailmankatsomukseeni sopii hyvin sekä vihreys että kokoomuslaisuus. Jos pääsisin eduskuntavaaleihin, tulisin tekemään ja kirjoittamaan rankasti mielipiteitäni kaikkiin mahdollisiin median kanaviin ja osallistumaan kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, joissa saisin tuoda esin omia periaatteitani. Mielestäni mielenterveyskuntoutujia varten tulisi perustaa uusi ministeriö ja ministeri, jotka pyrkisivät auttamaan tämän yhteiskunnan ehkä heikoimman vähemmistön jäsenten luovimista suomalaisessa yhteiskunnasssa. Lisäksi tulisi pitää huolta siitä, etteivät erilaisissa elämäntilanteissa olevat kansalaiset syrjäytyisi. Tähänkään ei tarvita mitään uusia huoltoinstituutioita, vaan pikemminkin tässä asiassa tapahtuvan muutoksen tulisi alkaa etenkin ihmisistä ja virkamiehistä. Olen oppinut ajattelemaan eläinten kohtelun olevan tärkeä asia maailmassa ja en esimerkiksi pysty katsomaan mitään Lomittajat-sarjoja, koska huomaan miten suuri ero eläinten suojelijoiden ja niitä hyödyntävien ihmisten spektrin suhteen on olemassa. Uskonnollisuus tavallisesti muuttaa ihmisten mielipiteitä ajattelemaan ihmisen olevan koko maailman ja maailmankaikkeuden keskus, ja on sanottava, vaikka Kopernikuksesta on paljon aikaa, niin periaatteet eivät suuremmin ole muuttuneet täysin eniten syrjäisten ja pikkupiiristen ihmisten kesken. Kun käy Suomessa pienemmillä paikkakunnilla, on tavallisesti, vaikka ei olisi edes ruokakauppaa, jonkun paikallisen uskomiskeskittymän ajatuksia harhaan johtava lafka ja loosi. Tietysti kaupungeissa tätä ilmenee vähemmin, vaikka siellä ollaankin ajauduttu siihen, että muualta maailmasta tulevien radikaalisuus uskonnon mielessä ohjaa sekulaarien kaupunkilaispoliitikkojen mielipiteitä siihen, että vaikka kristinuskoa ei hyväksytä, niin muualta maailmasta tulevien uskonnot tulee hyväksyä sellaisenaan. Mielestäni protestanttinen kristinusko tuo parhaillaan esiin jokaisen ihmisen elämisen arvoa ja edustavat elämän jatkuvuutta. Siinä mielessä en voi itse sanoa, että olisin ateisti tai uskovainen, koska molemmat kannat perustuvat mielestäni ihmisjärkeen. Joku kysyi minulta joskus ”missä peräkammarissa sinä olet elänyt. Suomi tarvitsee sinua.” Minullla on sukulaisteni joukossa sekä äidin että isän puolella ollut paikallispoliitikkoja. Voin mainita, että sukupuustani löytyy Eva Helena os. Tandefelt serkusavioliiton takia kahteen kertaan, ja hänen sukulaisensa oli ministeri Heikki Ritavuoren ampunut Ernst Tandefelt. Eikös Wille Rydman ole jotain sukua Ritavuorelle? No, vaikka tämä oli vitsi, niin minulle on varmaan veressä tullut huoli ja kiinnostus yhteisten asioiden hoitoon. Etenkin von Beckereiden suvussa vastuuntunto on asia, joka on mielestäni itsellenikin periytynyt. Lisää varsin synkkää historiaa löytyy von der Pahlen-suvun kautta, kun yksi tuosta suvusta oli murhaamassa Paavali I:n. Minun isoisäni isoisän isoisän äiti oli von der Pahlen. Nämä ovat siis vitsejä, on minun sukulaisiani ollut mukana paljon paremmassakin. Olen juurieni kautta oppinut havaitsemaan sen, että suomalaisuus rajoitettuna Suomeen ei johda ihmisiä kovin pitkälle. Jos ei ole periaatteenaa monessa asiassa muuta kuin se, jos on samaa ”heimoa”, tai jos sanotaan ”että siihen on vaan tottunut”, niin ei tämä kansa koskaan pääsisi kaikenlaisten Saarijärven Paavojen ja Sven Tuuvien tasolta etenemään ja olemaan edes eurooppalaisia. Tuossa Sean Ricksin asiaa käsitelleessä ohjelmassa etenkin tuo isompi kaveri, joka etenkin oli paasaamassa ABC:ta omasta yksinkertaisesta maailmankatsomuksestaan, oli todella ylipainoinen, ja, jos en saanut väärää käsitystä, näytti omaavan 25-vuotiaana tekohampaat ja hiusrajakin oli jo alkanut jonkin verran nousemaan ja päälaella kaljua oli myös havaittavissa. Onhan se hyvä, jos on noin yksinkertainen periaate tuollaisilla säännöillä säädellä toisten ihmisten olemiseen liittyviä kantoja, silloin ei tarvitse liiemmin ajatella tai kuvitellakaan heterogeenisyyttä. Ja onhan se hyvä, jos tuokin kaveri oli jostain saanut käsityksen, että hänen geeninsä olisi niin korkeata ja tavoittelemisen arvoista. Suomalaisuus impivaaralaisuuden mielessä ei edusta minkäänlaista kehittynyttä yhteiskunta- ja kulttuurillista näkemystä. Ja tämä ruotsin kielen vastaisuus`Minkä takia nämä kehittymättömät ihmiset keksivät periaatteita sen päälle, sen totuuden päälle, että suurin osa Suomeen tulleesta länsimaalaisuudesta on tullut Suomeen Ruotsin kautta. Ja onhan sekin sanottava, että yläluokka ja sivistyneistö on pitkään ollut perimältään jakaantunut ja ne nen-päätteiset ihmiset, jotka ovat menestyneet, ovat onnellisella tavalla pystyneet omaksumaan niitä hankkeita, jotka jokainen aatelin jäsen voi todistaa. No, onhan selvää, että Suomen entinen aateli ei ole sataan vuoteen ollut kovin homogeeninen ja yhtenäinen ryhmittymä, ja voin sanoa omassa suvussanikin olevan enemmän kulttuuriin kielteisesti suhtautuvia ihmisiä kuin sen varsinaisia edistäjiä. Jos Suomessa ei riitä riittävän laajoja ja avaria maailmankatsomuksen osia, on niitä haettava muista länsimaisista kulttuureista. Siinä mielessä Suomen ja suomalaisten on suuntauduttava länteen ja ohjattava muutenkin suomalaisia omaksumaan kokonaisen Euroopan arvoja ja kulttuurien piirteitä. Ja on mainittava kuriositeettina se, että ensimmäinen pan-Eurooppalaisuutta korostanut kreivi Richard Coudenhove-Kalergi oli äitinsä kautta japanilainen. Eli hänelläkin oli isänsä kautta vankat juuret Euroopassa ja sen yhtenäisyydessä, vaikka on sanottava hänen muistuttaneen enemmän japanilaista kuin eurooppalaista ulkoisesti. Siinä mielessä itsessänikin on säilynyt suuntautuneisuus Eurooppaa kohtaan, vaikka minulla on äitinikin puolella von Beckereiden kanssa lisääntyneitä talonpoikaisnaisia monessa polvessa. Koen, että tärkein asia joka on aatelistaustasta säilynyt, ovat käytöstavat, oikeat prioriteetit ja huomion kohteet, ja se asennoituminen, jossa katsotaan oman eurooppalaisen kulttuuritaustan olevan tärkeämpää kuin mitkään suomalaiset ”heimot” ja ”omat porukat”. Joku on sanonut minusta, että minä olen monikulttuurinen jos kuka oman veren ja siitä tulleiden kiinnostuksen kohteiden ja kielitaitoisuuden kautta. Siinä on sanottava, että tämä monikulttuurisuus liittyy etenkin eurooppalaisiin juuriin ja kulttuuriin. Se on kuitenkin eroava juttu, että jos syntyy eurooppalaisilla juurilla suomalaiseksi, on se eri asia kuin se, jos syntyy Suomessa ”suomalaiseksi”' hottentotti-juurilla. Kysymys on siinä miten näiden kahden ryhmien tulisi huomioida kulttuuri ja miten keskittyä oikeiden asioiden omaksumiseen ja milllaisia arvoja, asenteita ja arvostelukyvyn piirteitä tulisi oppia omaksumaan ja hankkimaan. Siinä mielessä kannattaisi lukea esimerkiksi Juha Sihvolan Maailmankansalaisen etiikka ja Maailmankansalaisen uskonto. Eli on siis sanottava, että itse olen aina pitänyt omaa geeniperimää ja kulttuuriperimää tärkeämpänä kuin minkään maan kansalaisuutta, koska nationalismi johtaa miltei aina jonkinlaiseen epäoikeudenmukaisuuteen ja kansainvälisyyden ja korkeampien kulttuureiden väheksyntään ja yleiseen välinpitämättömyyteen. Ja tätä Perussuomalaiset ihastelevat ja pitävät pyrkimisen arvoisena. Jos he saisivat päättää, erottaisiin eurosta; Euroopan Unionista ja jopa Natosta. Suomi ei ole yksin ja ilman Eurooppaa mitään. Vaikka en halua korostaa minkäämlaista aatelin merkitystä korostamisen arvoisena, kun en itse ole kuin aatelisen munasolun kautta maailmaan tullut, niin on sanottava tällaisten juurten olevan tärkeää etenkin perityn vastuuntunnon ja velvollisuuden tunteen takia. Vapaimmat ihmiset pystyvät monesti tuottamaan omia rehellisiä arvoja ja periaatteita ja monesssa tapauksessa myös toimimaan autonomisesti niiden kautta. Heitukkuus ei elä niillä, joilla on vankkoja kulttuurisia perustuksia kansojen historiassa. Siitä on mainittava, että olen jo vuosia sitten maininnut yhtenä hankkeena suvulleni kuuluneen vapaaherran arvon palautttamisen Tukholmassa. Se myönnettiin suvulleni vuonna 1720 ja se on saanut jossain vain jäätyä huomioimatta. Joku on sanonut, että porvareiden muodontarkkuuden, pikkumaisuuden ja kliinisyyden takia yläluokka on aina kokenut suurempaa yhteyttä jopa työväenluokkaan kuin hienosteleviin, itseään muita parempina pitäviin porvareihin. Yläluokalla on aina ollut oikeus rikkoa porvareiden muodon tajua palasiksi sen takia, koska aateli ei mukaannu porvareiden ahdasmielisiin periaatteisiin. Kuitenkin kun olen tässä maininnut muutamaan otteeseen termit aateli ja yläluokka, niin haluan korostaa niiden arvoa etenkin kulttuurin ja hyvien periaatteiden saamisen mielessä enkä mitenkään siinä mielessä, että noihin liittyisi itsessään valtaa tai jonkinlaista paremmuutta muihin ihmisiin nähden. Nepsy-ihmisiin minulla on tuntemusta sitä kautta, koska olen itsekin saanut diagnoosin autismin kirjoon kuuluvuudesta. Nepsy-ihmisten oikeuksia haluiaisin korostaa siinä, että he saisivat monesti uudenaikaiset näkemyksensä kuuluviin ja heille annettaisiin enemmän mahdollisuuksia osallistua opiskelu- ja työelämään. On esimerkiksi sanottava, että vaikka omista maisteritason opinnoista on jo yli kymmenen vuotta, niin koin aina hyväksi sen mahdollisuuden että tenttejä sai suorittaa tietokoneelle vastaamalla tenttiakvaariossa. Sen lisäksi, että se mahdollisti helpomman tenttitilanteen, niin se mahdollisti myös nopean etenemisen opinnoissa, koska ei tarvinnut odottaa yleisiä tenttitilaisuuksia ja -aikoja. Voin tässä yhteydessä sanoa sen, että minä tulen edistämään lukemisen tärkeyttä, itsenäistä opiskelua ja etenemistä, mielenterveyskuntoutujia ja nepsyihmisiä- Lisäksi tulisin edistämään hyväntekeväisyyttä kansalaisyhteiskunnan piirissä, ainakin osittaista vegaanisuutta, ja eläinten tähän asti toteutetun hyötykäytön vähentämistä. Lisäksi aikoisin saada aikaan sen, että kaikenlainen eläinten ja niiden käyttäytymisen tutkiminen saisi suurempia apurahoja toimintansa tueksi. Lisäksi kaikenlaista byrokratiaa tulisi pyrkiä vähentämään ja lisäämään avoimempaa päätöksentekoa. Lisäksi tulisi perustaa oma tieteenalansa -

eli yksilöydentutkimus, jonka tulisi paradigmaattisesti yhdistää monia muita tieteenaloja, kuten kullttuurihistoriaa, kulttuurin tutkimusta, filosofiaa, taideaineita, sosiaalipsykologiaa ja 'psykologiaa. Ja on mainittava sekin, että joku on tekoälyä manipuoloimalla yrittänyt saada aikaan käsityksen siitä, että minä en olisi alkuaan keksinyt käsitettä ontofysiikka. Se on minun ja tarkoittaa olemisen fysiikkaa ja toimintaa ja se eroaa ontologiasta siinä että ontologia rajoittuu pelkkään tietoon ja metafysiikasta se poikkeaa sen kautta, koska ontofysiikka kattaa sen miten oleminen ilmenee kaikessa, eikä se tule vasta ajattelun toiminnan jälkeen kuten metafysiikka tulee fysiikan jälkeen (meta-). Siinä mielessäkin tuen itsenäistä sivistyksen hankkimista ja sitä miten sivistyksen hankkimiseen tulisi suuntautua yksilöllisesti ja vapaasti, eikä rajoittua pakotettujen elementaarisuuksien ja muiden älyttömyyksien pakotettuun syöttämiseen. Siinä mielessä yhteiskunnassa tulisi korostaa tiedon hankkimista ja siinäkin etenkin tiedon hankkimista kirjoista eikä wikipediasta tai facebookista. Siinä mielessä kansa tulisi saada taas haluamaan tiedon hankkimista ja tunnustaa sen arvoa. Hyväntekeväisyyttä tulisi korosta enemmän varsinaisen sosiaalihuolloin sijalla. Siinä mielessä kulttuurinen konservatiivisuus tukisi etenkin sitä, miten ihmiset suhtautuisivat siihen polkuun jonka he yhteiskunnassa kulkevat, siis kouluihin, yliopistoihin ja paikkoihin. Siinä olisi merkityksellisyyttä vaikka jonkin instituution sisällä toimiessaan joku ei olisi suuremmin siinä vaiheessa yhteyksiä järjestänyt. Uusi syvällisyys tarkoittaa etenkin sitä, että elämä otetaan vakavasti ja sen vakavasti ottamisen yhteydessä on nähtävä riittävän paljon vaivaa. Uusi syvällisyys tarkoittaa sitä, että kirjat ja arkistot otetaan vakavammin kuin keinoäly ja wikipediasta ja muualta internetistä saatu ja hankittu tieto. On varmasti niin, että tiedon lähde on edelleen niin tärkeä asia, ettei sitä voida syrjäyttää, koska muuten ihmiset oppivat liian helppoon ja vähällä saatavaan tietoon, joka yleistettynä voi tuoda esiin myös yksisuuntaisuutta ja suvaitsemattomuutta. On siis etenkin nähtävä vaivaa – kaikessa opiskelussa ja työskentelyssä, koska muuten ihmiset veltostuvat, tulevat lyhytjännitteisiksi ja eivät lopulta hoidu edes yliopisto-opinnoistaan ilman yleisiä käsityksiä ja tekoälyä, joka pelkistää kaikissa asioissa aika paljon ja laajalti. Tulen lisäksi ajamaan inhimillisyyttä kaikissa sellaisissa tilanteissa, joihin maailma ja epäoikeudenmukaisuus ihmisiä ovat monesti ohjaamassa.