Mikä filosofiassa on tärkeää minulle

 Filosofia on minulle tarkoittanut aina olennaisen ja merkityksellisen erottamista epäolennaisesta ja vähän merkityksellisestä. Myös käsitteiden tulee aina nimetä sellaisia asioita, jotka ovat mahdollisimman yleisiä ja mahdollisimman paljon erilaisia ristiriitoja sovittavia. Filosofia kertoo siis sen mikä on todella tärkeää. Tärkeäksi asiaksi voidaan sanoa esimerkiksi jonkinlaisia piirteitä ihmisyydestä, jotka ovat kunnioitettavia ja arvostettavia. Filosofia kertoo siis jostain siitä, mikä on arvokasta ja mikä on vähemmän arvokasta ja yleistä. Minua on kritisoitu myös tästä universaalisesta käsityksestä, koska jotkut haluaisivat trivialisoida ja viedä merkityksen filosofialta. Mielestäni on tehtävä erottelu niiden välille mikä on yleistä ja mikä on erillistä ja johdettua yleisestä. Asiat siis ovat monessa mielessä itsessään, vaikka erilliset asiat ovat monesti johdannaisia yleisyyksistä. Tästä voi joku nähdä jonkinlaisen platonismin, mutta kuten olen sanonut ja kirjoittanut aiemminkin, että en ole koskaan omaksunut ajatteluni osia keneltäkään tunnettavammalta filosofilta, eli vaikutteita ei voida löytää vaan ainoastaan samankaltaisuuksia ja vastaavuuksia, joka varmasti kertoo siitä, että filosofin tulee aina suunnata katseensa yleisyyteen ja tuohon yleisyyteen suuntautumisen takia joku ajattelu voi vastata toista ajattelua, koska siinä tapauksessa varmaankin filosofi on saanut käsityksen filosofin ja ajattelijan roolista ja asemasta. En kuitenkaan näistä ajatuksista huolimatta ole myöskään hegeliläinen absolutisti. Mielestäni etiikka, arvoteoria ja logiikka ovat tärkeitä asioita, joskin kaksi ensimmäistä toiminnan kannalta ja viimeinen etenkin teoriassa. Olen aina suuntautunut filosofiaan käytännön kautta, joka luo siihen yhteyden etenkin politiikkaan ja poliittiseen osallistumiseen. Filosofiaa tulisi siis voida hyödyntää yhteiskunnan sisällä ja sen tulisi johtaa käytännön toimintaan. On sanottava, että Suomessa monet ajattelevat filosofian olevan hiusten halkomista, joka ei millään tavalla esiinny käytännön elämässä. Sen takia etenkin arvoteorian kautta filosofian merkitystä käytännön elämässä tulisi kasvattaa, esimerkiksi jo sellainen katsomusaine kouluissa, jonka nimi on arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki, jonka nuorille opettaminen kasvattaisi heidän kykyään erottaa olennainen ja vähemmän olennainen. Olen miettinyt sitäkin, miten määrittyy sellainen poliittinen taho, joka olisi eniten oikeassa, ja olen tullut siihen tulokseen, että minkäänlainen yksittäinen poliittinen liike ei voi julkistaa itseään parhaimmaksi tai ainoaksi vaihtoehdoksi. On selvää, että poliittiset puolueet määrittyvät myös epäolennaisesta ja erillisestä. Ihmiset näiden puolueiden taustalla eivät ole perustavalla tavalla erilaisia ihmisiä, vaan eroavuus määrittyy etenkin ihmisten tavasta ajatella. Minkä käsitteiden kautta puolueet aloittavat poliittisen harkintansa määrittää myös monessa määrin sitä, ,minkä puolueen tällainen ihminen valitsee. Voidaan sanoa, että Vihreät ovat Suomessakin enemmän koostuneita paljon tietynkaltaisista ihmisistä, koska sen tuoma agenda on muuttanut yleisemmin kaikkien muidenkin puolueiden näkökantoja tärkeistä asioista, kuten luonnosta, eläimistä ja ilmastonmuutoksesta. On siis sanottava, että se miten puolueensa valitsee on monessa mielessä sattumanvaraista ja erityistä, se ei siis perustu minkäänlaiseen johdatukseen, joka väittäisi että kansalaisille sopii vain yksi puolue puolueen samankaltaisuuden ansiosta. Tietysti on muistettava puolueiden kadeerit, jotka toistavat ”ajattelussaan” tiukasti puolueohjelmaa. Arvot ovat kuitenkin universaalisia, koska ihmiset muistuttavat aika paljon toisiaan, ja ihmisen hyvää kuvaava termi on monessa mielessä yleistä eikä erityistä. Tietynlaiset faniklubit perustuvat ilotyttöihin ja erityiseen. Tällainen toiminta, joka kertoo arvostuksesta, ei kuitenkaan yllä yleisyyteen, koska ihmisten tapana on korostaa joitain ominaisuuksia ihmisestä riippuen, ja vastaaminen yhteisön pseudoarvoihin ja siihen pyrkiminen suurimpana tavoitteena kertoo kyllä nimenomaan arvollisesta ja moraalisesta rappiosta ja ihmisten pyrkimyksestä vaikuttaa samanlaiselta kuin kaikki toiset. Konformismi on siis sellainen tekijä joka on omiaan lisäämään epäolennaisuuteen suuntautumisesta, koska konformismissa alin pohjasakka määrittää arvot ja pakottavat heikommat ne omaksumaan. Jo Platon on kertonut Thrasymakhos väittäneen, että etiikka määrittyy vahvempien arvoista, joka kertoo siitä, että tämä ei ole pyrkinyt hyväksymään minkäänlaista erilaisuutta ihmisten keskuudessa. Kun hyväksytään erilaisuus ja rohkaistaan sitä, voidaan huomata se, että ihmiset tarvitsevat entistä vähemmän päättäjiä ja johtajia sanelemaan heille pseudomoraaliaan. Nimenomaan Thrasymakhos ajattelee että johtajat kaikessa rajoittuneisuudessa määrittävät tällaisten ihmisten mielestä kaiken sen, mikä määrittelee arvoja ja toimintaa. On selvää, että johtajat ottavat myös hyödyn asemastaan, joka ei ole etiikalla perusteltavissa. Sen takia autorisaarisia osia yhteiskunnasta tulisi poistaa, koska vain silloin voidaan luoda tasa-arvoinen side kansalaisen ja esimerkiksi poliitikon välillä. Valta perustuu useimmiten, koska kaikki eivät ole Marcus Aureliuksia, monessa mielessä aseman hyödyntämistä ja ihmisten yhteisen hyvän vastaisuutta, koska tällaisessa systeemissä ihmiset ovat erilaisessa asemassa. Vaikka moni voisi sanoa, että täydellinen johtajuuden poistaminen maailmasta tai ainakin sen merkityksen muuttamista, olisi mahdotonta, niin mielestäni tähänkin voidaan pyrkiä tasaisin ja hiljaisin askelin. Kaiken ei tarvitse muuttua heti, eli ei siis tarvita minkäänlaista vallankumousta, vaan asoita voidaan kaiken hyvin edistää politiikan rauhallisemman alueen metodeilla. Kuitenkin pitäisi lisätä poliitikkojen ja kansalaisten välistä tiedonantoa ja keskustelua. Eli luottamusmies-aseman tulisi perustua aina poliitikon integriteettiin ja avoimuuteen ja siihen, että kansalaisten toiveista erotetaan olennainen ja tärkeä. Politiikolla on siis oltava jonkinlaista kykyä joukkopriorisointiin, joka tarkoittaa sellaista mekanismia, missä ihminen valitsee arvonsa ja miten hän näkee siinä yhteisyyttä ja olemassaoleviin arvoihin ja yhteiskunnalliseen instituutioihin ja todellisuuteen. Ihmiset siis vertaavat joukkopriorisaatiolla omia arvojaan todellisuuteen, joka vaatii sitä, etteivät arvot voi tulla vaikutteellisiksi siinä, kun ihminen miettiní ja järjestää omaa ajatteluaan. Voidaan sanoa, vaikka esimerkiksi aatelistoon on liitetty paljon erilaisia arvoja, ei mielestäni voida sanoa, että jonkinlainen arvo ja sen kuvaama käsite olisi parhain, koska arvojen kehittäminen ja tarkastelu pitää esimerkiksi poliittisen osallistumisen kautta olla koko ajan liikkeessä ja käsitteitä kuvatessa tulisi siis etenkin tarkastella käsitteiden rajapintoja ja niiden sisäistä merkitystä. On siis voitava tunnistaa käsitteet ja arvot erilaisissa sukulaissuhteissa toisiinsa. Sillä tavalla voidaan päästä etenemään ajattelun hahmottamisesta. On siis sanottava, että arvoteoria on käytännössä kaiken filosofian ja sen motivoivan toiminnan takana. Kukaan ei edes ala harrastamaan filosofiaa, jos tämä ei tunnusta sen suurta merkitystä todellisuuden kannalta. On siis alettava ajattelemaan, että mikä on olennaista ja yleistä. Filosofia on kaikille ihmisille sama ja sen takia sen tulee vastata myös maailman antamiin tarpeisiin. Ja tämän yleisyyden kautta voitasiin löytää esimerkiksi sellaisia arvoja, jotka parantaisivat maailman kaikenlaisia ongelmia, kuten nälänhätää, konflikteja ja ílmastonmuutosta jne. Filosofiassa on siis tiedettävä se ja suuntauduttava siihen suuntaan, että filosofi tietää tekevänsä jotakin yleistä ja tärkeää. Toisten käsitteiden analysointi, kommentointi tulkinta ja debatti eivät ole minkäänlaista oikeaa filosofiaa. Se sopii älyjumpaksi ja loogisen ajattelun ja alykkyyden ilmaisukentäksi. Myös toiminnan on oltava yleistä ja se ei saa olla filosofisesti epämerkityksellistä. Vaikka nykyaikana ajatellaan, että kaikenlaiset tyttelit saavat tuklla filosofiaan, niin on sanottava, että alkuperäinen ajattelijan luonne ja filosofin merkitys merkityksellisyyden kannalta uhkaa monesti kadota, kun naiset mieltymyksineen tulevat harrastamaan filosofiaa omalla tavallaan. Esimerkiksi poliittiset arvot eivät niminä merkitse mitään, vaan se miten ihmiset ne kokevat ja pystyvätkö he yhdistämään omat arvonsa esimerkiksi poliittisen puolueen arvoihin määrittyy parhaimmassa tapauksessa paljon yleisemmästä kuin millä tasolla kadeerit toimivat. On totta, että jotkut omaksuvat jonkin puolueen sen takia, koska se vaikuttaa joltain. On kuitenkin sanottava että politikankaan ei tulisi perustua minkäänlaiseen plagiointiin ja tällaiset poliitikot, jotka laskevat suustaan arvoja kysyttäesä listan oman puolueensa ylös kirjaamia arvoja, on tällainen poliitikko täysi pseudopoliitikko, koska hän ensinnäkin ei edes omaa minkäänlaisia aitoja ja itse kehitettyjä arvoja. Vaikutteellisuus tarkoitttaa nimenomaisesti sellaista tilannetta, jossa ihmisen olennaisen havaitsemista ohjaa jonkin muu taho , eli tällainen ihminen ei ole vapaa ja autonominen, vaan hän toimii saneltujen impulssien kautta. Eli kun ihminen ei ole autonominen, tarkoittaa se monesti etenkin passiivisuudesta ajattelussa. Nämä eivät siis ajattelem eivätkä sen myötä pysty priorisoimaan arvojaan ja tämä johtaa siihen, että tällaiset ihmiset ovat altttiimpia suhteellisesti ja reaktiivisesti valitsemaan itselleen toisten sanelemat arvot. Filosofiassa olennaista on riippumaton ajattelus ja riippumattomassa ajattelussa on tärkeää havaita arvoja, jotka läpäisevät joukkopriorisoinnin. Eli arvotunteita kokiessaan, etenkin herkällä iällä lapsuudessa ja nuoruudessa, ihminen pyrkii tunnistamaan sen, mikä on tärkeää ja adaptiivisen tulkinnan jälkeen subjektiivinen elementti arvotunteita kokiessa häviää, samalla kun ne muokataan vastaamaan objektiivisia periaatteita, eli tässä mielessä ennen yleiseksi muokkaamista ihmisen on kuoletettava subjektiivinen halunsa hyötyä jotenkin erillisesti arvoistaan. Eli ideologinen nautinto tarkoittaa subjektiivisesta hyödyntavoittelusta, joka tarkoittaa sitä, että ihmiset pyrkivät eduillaan edistämään vain omaa hyväänsä ja näin ollen hyötymään arvoajattelusta. Tässä mielessä esimerkiksi mainittu kaveri yliopistossa, joka luki filosofiaa, pyrki ottamaan subjektiivisen hyödyn siitä, kun opiskelijanaiset loivat tarpeen nussimiselle ja korottivat sen omaan rooliinsa filosofiaa ylemmäksi ja etenkin tuon takia naiset pysyvät alati subjektiivisina. Erityinen ja oma hyöty on aina filosofian vastaista, koska filosofiasta ei tulisi pyrkiä hyötyään muuten kuin älyllisen nautinnon kautta. Kirjoittihan Aristoteles, että korkeiden asioiden pohtiminen on suurinta onnellisuutta maailmassa. Mikä on arvokasta ja mikä on tärkeää: nämä kysymykset ovat filosofian olennaisia alkukohtia. Siinä mielessä filosofian on etenkin valmistettava ihmisiä politiikan tekoon. Politiikassa ja filosofiassa tulisi myös muistaa käsitteiden heteronormatiivisuus, koska kaikki sanat eivät sinänsä kuvaa aina jotain tiettyä asiaa ja käsitteiden intensio ja ekstensio voivat muuttua asemiltaan. Filosofia aloittaa siis olennaisen pohtimisesta ja sen jälkeen se pyrkii poimimaan ilmiöistä, yleisestä ja erityisestä käsitteellisiä vastaavuuksia.Olen sitä mieltä, että kuten Wittgenstein kuvasi tikapuita, käsitteillä on vain välineellinen merkitys, eli välineellisyyden tulisi tulla filosofian tekemiseen kehittämällä käsitteitä. Olen myös sitä mieltä, että käsitteet ja keinot kuvata todellisuutta ovat suuressa määrin yksityisiä, koska suurin osa ihmisistä eivät toimi universaalien periaatteiden mukaisesti. Siinä mielessä minkäänlaisia käsitekokonaisuuksia ei tulisi korostaa muualla kuin filosofian historioissa, ja varsinaisessa filosofiassa ja sen hyödyntämisessä yleisten periaatteiden löytämiseksi ja toteuttamiseksi tulisi käyttä kykyä konseptualisoida omaa ajatteluaan ja siihen auttamatta liittyviä käsitteitä. Mikä on tärkeää ja mikä on vähemmän tärkeää on kysymys, sillä vaikka ihminen joutuisikin tekemään vähemmän tärkeitä asioita nykymaailmassa, tulisi muistaa aina olennainen ja huomioida se, ettei arvojen tulisi kohdistua vähemmän arvokkaisiin asioihin, joksi voidaan mielestäni laskea esimerkiksi se, kun keskitytään vain rahan tekemiseen sen itsensä kannalta. Onhan sanottava siitäkin, että esimerkiksi valuutan ja rahan käsitteille tulisi kuvata paljon yleisempi ja yhteiskunnallisesta todellisuudesta kertova käsitesisältö, ja arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikissä tulisi tarkasti huomioida myös rahan merkityksen pohtiminen, ja millainen talousjärjestelmä voisi parhaiten huomioida ihmisten tarpeet, yhteiselämän ja moraalin. Sosiaalinen ulottuvuus ihmisten elämässä on vaarallista, koska se voi viedä monesti merkityksen ajattelulta, koska sosiaalinen dominanssi ympäristössä aiheuttaa usein tärkeiden asioiden väheksymistä. Muille ihmisille päin naamaa nauraminen ja toisille kommentoijat elävät nimenomaan sosiaalisessa todellisuudessa, joka ei tunne ihmisten rajoja ja yksityisyyttä, joka tulee suoda kaikille kansalaisille. Sosiaalinen media tunkee ihmisten koteihin, ja sen myötä älyllisesti keskinkertaiset ihmiset saavat liian paljon itselleen kuuluvaa huomiota ja klikkauksia. Nykyään vallitsee todellakin huomiotalous ja yhteiskunta on alkanut muistuttamaan spektaakkeliyhteiskuntaa. Mediassa näkyvät ihmiset, mutta etenkin teiniradioiden toimittajat ovat jutuissaan ja vitseissään auttavia, mutta siitä huolimatta nykyisen huomiotalouden kautta nuoret ihmiset valitsevat niitä asioita, joita he pitävät arvokkaina. Eli siis ne joihin huomio luodaan, ovat keskinkertaisia ja kaikessa näkyviä, on seurauksena että heidän tekemänsä ja koristamat arvot ovat ”viiltäviä kuitteja”: Muistan myös miten joku iltapäivälehti uutisoi jonkun ”mediapersoonan” olleen kukkakaupassa vaimonsa kanssa, ja tämä mies oli päivittänyt someaan kuvalla ja kommentilla paikassa: ”Tappakaa minut”. Ironia ja asioilla leikittely ei todellakaan ole suurieleistä ja pitkään tiettyä asiaa korostavaa saati sitten epähienotunteista ja rahvaanomaista liioittelua. Olisihan se voinut kirjoittaa ”Tappakaa minut” sijasta vaikka, että ”kukkakaupassa on kauhean kivaa. Auki: jne”. Käsitteiden väliset rajapinnat ovat siis todellisuudessa filosofiassa paljon tärkeämpää kuin jotkut sanat, joiden sanotaan merkitsevän yleisesti ja ikuisesti jotain tiettyä. Ja kuinka paljon käsitteitä tarvitaan maailman ja ihmisen ilmiöiden kuvaamiseksi on myös tärkeä asia. Käsitteiden luominen ei ole minkäänlainen sanojen keksimisen akatemia, vaan käsite syntyy silloin, kun kielellinen lahjakkuus yhdistää ilmiöön sitä hyvin kuvaavan käsitteen. Voidaan siis katsoa, että ilmiöt ovat täydellisimpiä, kun ne on tarkasti kuvattu ja kuvauksessa on rajoituttu olennaisia asioita kuvaavien termien mahdollisimman pieneen lukumäärään. Näin ollen voidaan katsoa sitä, millaisissa tilanteissa arvot ovat yleisiä ja missä johdannaisia, voidaan sanoa, että johdannaisten suuri lukumäärä kertoo paljon tietyn käsitteen arvokkuudesta ja yleisyydestä. Filosofia on viisauden rakastamista, ja se jo kertoo filosofian opiskelijoille sen, ettei filosofia ole itsessään jossain tietyssä paikassa, vaan kaikkien ihmisten jopa epäfilosofisesta puheesta voidaan löytää jonkin asteista viisautta. Filosofian opiskelija ei ole yhtä kuin filosofi, ja sen takia kieltäydyin jo filosofian opintojen alussa toiminnasta toisten filosofian opiskelijoiden kanssa, koska se olisi saattanut vaikuttaa omaan ja alkuperäiseen ajatteluuni. Kun tunnistetaan asiat, joissa on viisautta ja olennaisuutta, pyritään tällaisten termien sisällisellä tarkastelulla tuomaan käytännön elämään käytännöstä kertovia periaatteita, joista voi olla hyötyä toiminnassa esimerkiksi poliittisten päämäärien edistämiseksi. Ontokratia ei yllä filosofian ja etiikan tasolle. Se pyrkii aina viemään merkitystä epäolennaisilla tavoilla ja korostamalla heikkojenn ihmisten ainoaa tapaa kokea itsensä merkitykselliseksi, eli sosiaalista elementtiä, jossa ei ole kuin toistuvuutta elämässä, sillä toistuvuuden vastaista toimintaa on filosofian tekeminen. Sosiaaliseen dominanssiin pyrkiminen on rahvaan tapa runnoa paremmat ihmiset omien kavioidensa alle. Ontokratia tarkoittaa ihmisten ryhmittymää, joka pyrkii viemään vapailta ihmisiltä heidän vapauttaan ja arvoja. Kommentaariaatti toimii ontokratian erityisihmisten periaatteiden tavalla ja ohjatessaan ihmisten arvotunteita se käyttää hyödykseen vaikutteellisuutta, joka on pelkistävää ja sulkevaa tulkintaa ilmiöistä ja asioista. Vaikutteellisuuden kautta ihmisen arvot pelkistetään konformismin alttarilla yhdentekeväksi ja triviaaliseksi, ja sen jälkeen on olennaista huomata, että epävapaiksi tulleet ihmiset alkavat maanisesti yleistämään ja levittämään arvomielipiteitään myös toisten ihmisten toteutettavaksi. Se kertoo siis siitä, että vastineeksi epävapaudestaan epävapaat ihmiset saavat yhteiskunnassa mediahuomiota eli sellaista huomiota, joka ei pysty enää huomaamaan ja tunnustamaan inhimillistä paremmuutta. Tämä tarkoittaa siis ideologista nautintoa, jossa ihmiset antautuvat ontokratian edessä ja hakevat sen huomiota antamalla omat periaatteensa ja ajatuksensa pois ilman taistelua ja vastarintaa. Vaarallisin ontokratia on niiden jäsentensä kautta, jotka ovat onnistuneet keplottelemaan itsensä korkeaan yhteiskunnalliseen asemaan, koska siinä heidän keskinkertaiset ja samantekevät arvot saavat liian paljon myönteistä huomiota osakseen, koska rivikansalainen on, noh, aika altis olemaan ajattelematta missään yhteydessä koko elämiänsä aikana. Esimerkiksi pikkuporvarillisten ihmisten asenteet järjestyksestä poikkeavia kohtaan on todellakin vain yhden suvaitsemattoman ja sisään päin lämpeävän valtakeskittymän mielipiteitä eikä todellakaan mitään muuta. Jos poikkeaa mallista, jonka porvarit luovat elämälle, on se tietysti silloin täysin hyväksymätöntä ja tällainen ihminen on todellakin epätoivottua materiaalia ja meistä poikkeavaa. Porvaristolla on malli kaikkien elämälle jo ennen kuin kukaan ihminen on syntynyt. Siinä on olennaista hyöty ja se, miltä asiat näyttävät. Rahaa täytyy hankkia sen takia, koska se kuuluu asiaan, ja nimenomaan: JOLTAIN NÄYTTÄMISEEN. Minä en ole vammainen, vaikka minä sisäpiirin vitseillä ärsytän joskus isoäitiäni. Ja se, minkä takia jotkut minua vammaisena pitävät, ei ne syyt miksi ne niin luulevat kuulu millään tavalla heille. Ja tiedoksi vain: muutama rikosilmoitus on tullut jo jätettyä yksityisyydensuojan loukkaamisen johtamana. Mahdollisesti virkavalta ottaa lähiaikoina teihin yhteyttä. Kivat teille! Pitäisi lukea taas väitöskirjaa varten. Aion hakea apurahaa Adolf von Beckerin elämäkerralle, Uno von Schrowen elämäkerralle, filosofian väitöskirjalle, Reinhold von Beckerin elämäkerran viimeistelyyn ja Brooklyniin perustettavalle valokuvanäyttelylle. Suosittelijoita kaikille löytyy. Lisäksi muita projekteja on PALJON. Olen jossain määrin perinyt varmaan myös isäni puolelta porvarillisuutta, sillä mielestäni ihmisen pitää tehdä jotain, kun ei esimerkiksi juo viinaa tai ole ulkomailla. On hyvä, että olen jollain tavalla pystynyt hyödyntämään saamani koulutuksen. Filosofian opiskelu ei välttämättä Suomessa anna mahdollisuuksia suurten rahojen tienaamiseksi, mutta se, mikä antaa siihen merkitystä on se, että parhaimmassa tapauksessa se antaa välineitä ajattelemiseen ja ajattelun kehittämiseen. Huomiotalous, sosiaalinen media ja pyrkimys joltain näyttämiseen on tuonut esimerkiksi naisille, jotka ovat alttiimpia vastaamaan odotuksiin ja hakemaan nautintoa, tarpeen näyttää sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa erään tunnetun ammatin mukaiselta harjoittajalta .- mikä se oli - ”viihdeyrittäjä”. Olen lukenut viime aikoina satiirin teoriaa, vaikka sen voisi varmaan lukea minun tietyistä kirjoituksista ainakin varsinaisessa käytännön muodossa, jota käytäntöä minä niin kovin arvostan ja nostan korkealle.