Kornetti Alexander Reethiä (1713-1773) voidaan pitää nykyaikaisen Luhangan seurakunnan ja kunnan perustajana. Ilman hänen toimintaansa 1760-luvulla ei Luhanka olisi saanut omaa kappeliseurakuntaansa ja olisi näin ollen jatkanut Sysmän osana tässäkin mielessä. Reeth käytti vaikutusvaltaansa pitäjässä hyväkseen, kun sai Luhangan säterin itselleen takaisin ja sai oman vanhan aateluutensa todistetuksi. Hän on varmaankin ollut karismaattinen ja aikaansaava mies, koska hän sai Luhanka-asiassa kahteen otteeseen audienssin Kuningas Adolf Fredrikille. Kornetti oli ohjaava voima kaikissa seurakunnan perustamista koskeneissa käytännönkin asioissa, kuten kirkon rakennuttamisessa. Ilman häntä ei olisi Luhangan kuntaa. Reethin elämä päättyi, kun palvelijat murhasivat hänet kullan ja hopean takia. Onneksi heidät laitettiin siitä vastuuseen myöhemmin. Reethin perintö elää, ja varmasti hänen alkuperänsä on näytellyt osaa hänen menestyksessään. Seuraavaksi esitellään hänen sukuaan.
Reeth-suku on skotlantilaista alkuperää ja siirtynyt sieltä Suomeen joko 1500- tai 1600-luvun alussa. Reethien ja Luhangan välillä on vallinnut syvä kohtalonside, ja voitaisiinkin varmaan sanoa, että ilman Reethejä ei olisi Luhankaa mutta toisaalta myös, että ilman Luhankaa ei olisi Reethejä. Ensimmäinen Suomessa tunnettu Reeth tai Reid oli Evert Hornin leirijärjestyksen valvoja (rumormästare) komppanian ratsumies David Reid, joka ei ollut vielä aatelinen. Hän sai Jacob de la Gardien kirjeellä Luhangan talon itselleen vuonna 1613. Talon elinikäinen läänitys Reidille ja hänen vaimolleen vahvistettiin vuonna 1624. Heille syntyi kaksi poikaa David ja Alexander.
Vuonna 1605 syntynyt Alexander saavutti mainetta kolmikymmenvuotisessa sodassa ja sai vuonna 1669 vahvistuksen isänsä läänityksiin Luhangassa, 5 1/3 manttaalin verot Norrköpingin päätösten ehdoilla. Alexander Reeth oli aviossa Elina Matintyttären kanssa, ja avioliiton kautta hän sai myös Virtaan tilan Sysmästä. Nuoremman veljeksen Davidin samanniminen poika peri isänsä jälkeen tämän Lammilla sijainneet tilukset.
Nämä edellämainitut Reidit eivät suoranaisesti polveudu Hans Johansson Reidista, jonka suku aateloitiin Ruotissa vuonna 1653 ja suvun aiempi aatelisasema katsottiin hyväksi Britanniassa. Aateloimisen jälkeen suvun jäsenets saivat käyttää nimeä af Reeth. Kuitenkin edellämainitut Reidit polveutuivat samasta skotlantilaisesta aatelissuvusta kuin 1700-luvulla Luhangassa mainetta niittänyt kornetti Reeth. 1653 aateloitu Hans Reeth jäi oman sukuhaaransa viimeiseksi aateliseksi, ja toisen sukuhaaran ennätti hakea vahvistus omalle aatelisuudelleen vasta noin sata vuotta ensimmäisen aatelisoinnin jälkeen.
Seuraavasta polvesta löytää mainitun 1600-luvulla eläneen Alexander Reidin kolme poikaa Gustaf, Johan ja David. Hänellä on mahdollisesti ollut myös kaksi tytärtä. Isä Reid kuoli vuonna 1668 ja hänet haudattiin Sysmän kirkkoon kuorin alle. Vanhin poika David sai vuonna 1659 haltuunsa Virtaan tilan ja kuoli lapsettomana luutnanttina vuonna 1692. Hän ennätti myös hoitaa toisinaan Luhangan säteriä ja toimi myös nuorena kuolleen Johan-veljensä lasten huohoojana. Juuri näistä lapsista on muodostunut Luhangan historiaan suuresti osaa ottanut suvun haara, sillä kolmannen veljeksen lapset toimivat toisella paikkakunnalla.
Johan Reidilla oli siis kaksi lasta: Alexander ja Carl Gustaf, joista toiseksi mainittu muodostui jälkeläistensä kanssa ja kautta tärkeäksi persoonaksi Luhangalle, samalla kun ensin mainttu poika kuoli lapsettomana. Carl Gustaf peri sedältään Luhangan säterin. Tämä poika oli syntynyt 1660-luvulla ja teki sotilasuraa kohoten kapteeniksi ja kuoli kotikartanossaan Luhangassa vuonna 1742. Hänellä oli peräti viisi poikaa ja kolme tytärtä, joista suurin osa pysyi pitkään Luhangassa.
Nämä pojat jatkoivat suvun sotilasperinnettä: Carl Gustaf, joka syntyi 1690-luvulla palveli korpraalina Karjalan rakuunarykmentissä ja osallistui suureen Pohjan sotaan, Gustaf osallistui hattujen sotaan, Alexander Magnus taas oli kornetti Uudenmaan rakuunoissa 1764 alkaen. Herman-niminen poika kuoli ilman virkaa ja naimattomana vuonna 1765 ja viides poika Johan on ollut Luhangan rusthollin vapaaehtoinen sotilas (volontär för Luhango rusthåll). Helena nimisestä tyttärestä ei löydy tietoja, mutta Anna Christina sen sijaan oli aviossa turkulaisen konstaapelin ja kauppiaan pojan Henrik Svanströmin kanssa. Kolmas tyttäristä Magdalena kuoli naimattomana Helenan tapaan.
Alexander Magnus oli tosiaan se, joka eniten kuljetti mukanaan syrjäisen Luhangan seurakunnan ja kunnan kohtaloita. Hän hankki itselleen takaisin alkuaan sukulaisilleen annetun Luhangan säterin vuonna 1759. On kirjoitettu, että: ”Hän osoitti myös vuonna 1766 kiistattomasti ritaristodeputaation edessä jäävittömillä asiakirjoilla periytyvänsä aateloidusta Hans Reethistä. Alexander Reeth kuoli väkivaltaisesti vuonna 1773.
Reeth-suku alkoi kornetin ja kartanonherran poismenon jälkeen menettää merkitystään, sillä esimerkiksi vain yhdellä kapteeni Carl Gustaf Reethin pojista – Johnilla – oli lapsia. Hän itse kuoli vuonna 1753 käytyään läpi varsin kirjavat vaiheet. Ensimmäinen avioliitto teki hänestä lisäksi perinnöttömän, koska hän avioitui talonpoikaisen naisen kanssa. Toinen vaimo oli kuitenkin kirkkoherran tytär. Hänellä oli neljä lasta: Arvid, Gabriel, Carl Gustaf ja Alexander.
Luhangan historiikissa on kirjoitettu, että: ”Luhangassa suuresti vaikuttanut suku hajaantui kuitenkin tämän polven aikana lopullisesti vuonna 1812 samalla kun suvun jäsenet unohtivat yksi toisensa jälkeen noblesse oblige-, aateluus velvoittaa-periaatteen ja sen traditiot. Reeth-suvun olemassaolo ja sen jäsenten edistysmieliset ja kunnianhimoiset pyrkimykset saivat laajojen maaomistusten antaman tuen kanssa aikaan muun muassa Luhanka-nimisen pitäjän syntyyn johtaneen kehityskulun.”
Viimeinen mieslinjainen Reeth Luhangassa oli muonamiehen vaimo Maija-Leena Reeth, joka kuoli vuonna 1906.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti