Jotain

Olen päättänyt lopettaa jatkuvan tekemisissä olemisen isäni äidin kanssa. Hän on käytännöllisissä asioissa pääosalta hyvin taitava, mutta ei hän ole mikään abstraktioista keskusteleva filosofi tai tiedenainen. Olen jostain infantiilistä syystä aiemmin ottanut tavoitteekseni hänen pikkuporvarillisen maailmankatsomuksensa järkyttämisen. Tämä on tarkoittanut karkeita vessapuheita ja matalakulttuurisia aiheita. Sanoisin, että hän on hyvin keskinkertainen älyltään. Hän kertoo tavallisesti mitä sisarelleen kuuluu, mitä on ollut televisiossa tai tulee olemaan, onko nähnyt naapureita pihalla ja mitä nämä ovat hänelle mahdollisesti sanoneet. Hän ei pysty käsittelemään yleisyyksiä eikä abstraktioita, hän on täysin provinsiaalinen ja pintapuolisuuksissa pysyttäytyvä. Lukee Savon Sanomat joka päivä, joka lehti siis määrittää hänen henkisen kyvykkyytensä. Saman lehden lukeminen ja samojen toimittajien paskan toistaminen ei ainakaan levennä kenenkään henkistä kyvykkyyttä, ja on sanottava, että hän varmasti lukee lehden tavan ja kiintymyksen takia, se on siis hänelle jonkinlainen tuttuja ajatuksia tuova juttutupa, etenkin kun hänellä ei ole tapana lukea muuta kuin hänelle tulevat lehdet ja mainokset. Mielensäpahoittaja hänestä tulee hyvinkin mieleen, kun hän koko ajan ihmettelee, että minkä takia asiat ovat nykyisin eri tavalla kuin 50-luvulla. Minun ei kannata hukata aikaani hänen ärsyttämiseensä. On hankittava muita ihmissuhteita ja niitä on kyllä herra paratkoon paljon saatavilla nykyään. Haluaisin puhua yleisyyksistä, universaaleista ja abstraktisista maailmaa ja ihmistä selittävistä käsitteistä ja ongelmista, ja ainakaan mummoni kanssa tuo ei onnistu. Hän ei yleensäkään halua puhelimessa edes keskustella, vaan sanoo puolentoista minuutin jälkeen, jos puhetta ei toiselta tule, katkaisevansa puhelun. On selvää, että älykkäät ja luovat ihmiset voivat useissa tapauksissa eristäytyä sosiaalisesti, koska mummoni kaltaisilla keskiälyisillä ihmisillä on aivan eri jutut ja arvostukset päivittäisessä kanssakäymisessään. Mummon pikkuporvarillisuus tarkoittaa sitä, että hän kokee kaikessa itsensä esimerkiksi, sanoo monestI ”Kaikkiehan meijjän pittää!”, ikään kuin hän tietäisi muiden ihmisten ajatukset kaikkia asioita kohtaan. Haluaa pitää itseään porvarillisuuden ja kunnollisuuden esimerkkinä. Ei osaa sanoa mitään, kun kysyn häneltä, että keitä ihmisiä hän kaikilla tarkoittaa. On kritisoinut sitäkin, kun olen kertonut monesti työskentelystäni yöaikaan, että ei ole ”tavallista” niin tehdä. Mustavalkoinen näkemystapa maailmaan, jonka mukaan toiset ovat kaikissa parhaita ja toiset kaikessa huonompia. Hänen mielestään siis tulee elää siten, miten ”kaikkien meijjän pittää” ja sillä tavalla minkä hän määrittää ”tavalliseksi” tai ”normaaliksi”. On ymmärrettävää, että kärsivällisyyteni on monesti loppunut hänen kanssaan keskustelua yrittäessä. Lisäksi hän on niin itseriittoinen ihminen omassa autismissaan, että hän ei todellakaan korjaa mitään maneeria tai tapaansa toisten ihmisten mielipiteiden takia. Hyvin tavallinen itsenäisestä mökkiläissuvusta tuleva ihminen, joka toistaa omia rajoittuneisuuksiaan ja ennakkoluulojaan koko ajan. Haluaa aina olla työnjohtajana kaikissa työtilanteissa, missä hän seisoo kädet lanteilla. Ei suosi minkään sellaisen asian tekemistä, joka maksaa. Rupesi parkumaan, kun kerroin aiemmin olevani eräästä kuljetuksesta velkaa eräälle ihmiselle 500-1000 euroa. Rajoittunut ennakkoluuloinen ihminen, joka toisaalta uskoo kaiken mitä muut ihmiset hänelle sanovat. Ei ole niin lahjakas, että ymmärtäisi vähänkään ironiaa tai itseironiaa. Kaikki on suoraa ja kuin Herralta saneltua. Antaa absoluuttisia sääntöjään kuin korkeammalta taholta tulleita periaatteita ja noudatuksia. Isovanhemmistani olen aina kokenut muistuttavani vähiten häntä, eikä se ole ihme. Omissa uomissaan kulkeva ihminen, joka ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen poistunut Pohjois-Savosta, eikä se tosiaankaan ole johtunut terveydestä tai taloustilanteesta. On käynyt pisimmillään Tukholmassa ja Tallinnassa, ja nuokin matkat olivat hänen työpaikkansa, vammaisten koulun, järjestämiä. Aion siis tästä eteenpäin olla hänen kanssaan tekemisissä mahdollisimman vähän. Hän monesti alkaa parkumaan, kun kerron jostain vastoinkäymisestä. Liikuttuu äärimmäisne helposti. Esimerkiksi kun olin noin kymmenen vuotta sitten hänen luonaan ja makasin sängyssä tietokone rinnan päällä, tuli hän anelemaan ”laeta se tietokone poes”, ja pian hän itki naama punaisena tämän asian takia. Äärimmäisen varovainen ja turvallisuushakuinen ihminen hän. Ei todellakaan ota milloinkaan rennosti, vaan hänen täytyy olla jokaisessa sovitussa tapahtumassa ainakin puoli tuntia etukäteen. On mm. sanonut, että kun äitini on ollut joskus käymässä luonani, on hän sanonut, että minun pitäisi olla pyykillä tai kaupoissa mukana kuin partiopoika ja kantaa pyykkejä ja ostoksia (KYLLÄ MINÄ KANNAN!) ihan kuin minun tulisi olla jotain todistelemassa, ja ihan kuin äitini ei saisi näitä asioita itse tehtyä. Hänen mukaansa minun tulee aina esimerkiksi äitini kanssa suurin piirtein seisoa asennossa ja olla mukana pyykkituvalla ja kaupassa ihan kuin nämä tapahtumat minulle jotain merkitsesisivät. Tulee mieleen lähinnä joku kehitysvammainen ihminen, joka kävisi äitinsä kanssa pyykkituvalla tai kaupassa aivan kuin perustelemassa jotenkin osaamistaan. Minä en välitä käytännön asioista, ja jos joku pystyy ne minua paremmin tekemään, niin hän saa tehdä ne. En näe mitään lisäarvoa siinä, jos minä olisin näissä käytännön elämän jutuissa mukana kuin kehitysvammainen, jonka pitäisi jotain todistella ja harjoitella. Tavallisesti nämä asiat sujuvat myös itseltäni, jos ei ole käytäntöä enemmän painottava ihminen niitä tekemässä. Piti kirjoittaa myös tästä porvarien kausaaliharhasta, joka siis tarkoittaa vallitsevan puhetavan aiheuttamaa taipumusta arvioida kaikkia ilmiöitä, asioita ja niihin kuuluvia merkityksiä samalla tavalla. On siis sanottava, että kehittynyt yhteiskunta antaa ihmisten presentaatiolle enemmän vapautta ja suurempaa kuuntelun oikeutta. Eli voidaan sanoa, että porvarillinen yhteiskunta sitoo paljon enemmän jäseniään kuin sellainen yhteiskunta, joka korostaa propositiota logiikan mielessä. Ihmisten on siis saatava nähdä vapaammin merkityksiä ja perustella kokemiaan asioita omalla tavallaan. Ei voida siis sanoa, että yhteiskunnassa joku asia tarkoittaisi tiukasti ja jakamattomasti jotain toista asiaa siitäkin huolimatta vaikka merkityksen eroaminen tapahtuisi toisella tavalla ajattelevien ihmisten seurassa. Porvarillisuus ja esimerkiksi pikkuporvarillinen mummoni ajattelevat jaetun henkisen intimiteetin kautta, jonka mukaan lähellä olevien ihmisten takia täytyy minunkin olla tietynlainen omassa tilassani. On siis sanottava Wittgensteinin myöhäisfilosofian tavalla, että kielenkäyttö tapahtuu erilaisten provinsiaalisten kielipelien välityksellä, ja sen takia on liian pitkälle vietyä ajatella, että jonkinlainen samanlaisia merkityksiä kantava kielenkäyttö ja kommunikaation tapa olisi jossain yhteiskunnassa yleinen normi. Amartya Sen on kuvannut sitä nykyaikaista tilannetta, että monilla ihmisillä on useita samanaikaisia identiteettejä, jotka ilmenevät erilaisissa tilanteissa. Toisin sanoen, identiteetit ovat liukuvia, eikä siten yhteiskunnasssa voida ajatella, että ympäröivä porvarillinen yhteiskunta määrittäisi ihmisille heidän yleispätevän kokonaisidentiteettinsä. Luova osallistuminen tapahtuu solumaisesti hyödyntäen uusia sähköisiä yhteydenpitovälineitä. Niiden avulla ihminen pystyy hakeutumaan omanlaisiinsa yhteisöihin aikalailla täydellisellä globaalisella tavalla. Minua on kasvatettu etenkin sen kautta, mitä ei saa tehdä. Se mitä saa tehdä ja mitä kannattaa tehdä ovat jääneet pienemmälle huomiolle – sen olen saanut itse selvittää. Mutta jos ajatellaan, että ihminen tekisi yhteiskunnassa vain sellaisia tekoja, jotka eivät ole kiellettyjen tekojen joukossa, miten tällainen ihminen voisi yleensäkään tehdä MITÄÄN, aivan kuin yliherkkä mummoni on aina suhtautunut kaikkeen äärimmäisellä varovaisuudella ja johtajien palvomisella. Muistan sellaisenkin, kun kerroin kirjoittaneeni kolumnin, jossa arvostelin kevyesti silloista pääministeriämme, sanoi mummoni siihen ”Ihan syvän pamppailoo!”. Hän siis kuvittelee pikkuporvariston muut ihmiset ja heidän voimansa, on taikauskoinen ja ei osaa hahmottaa kuulemistaan jutuista todellisuutta, on herranpelkoinen, jos hän saisi päättää, niin mitään ei voisi tässä yhteiskunnassakaan sanoa tai kirjoittaa. On hän kertonut, että oli kirkon edessä keskustellut naisen kanssa, joka kertoi EILA-maidon olevan nimetty hänen mukaansa, koska naisen nimi oli Eila. Lisäksi Eilaa oli käytetty Presidentinlinnassa keskustelemassa tästä maidon nimeämisestä. Mummoni menee kahviloihin syömään omia eväitään. Sitä pidän hyvänä, että serkkuni eivät lähteneet Suonenjoen mökillä ollessaan suviseuroihin, jonne mummoni oli heitä houkuttelemassa. Hyvä oli, että pitivät pintansa. Lisäksi tietyissä sukutapahtumissa kun on oltu ehtoollisen aikana kirkossa, on hän monesti nuorekkaasti rientänyt alttarille ja houkutellut lastenlapsia mukaan, ikään kuin tuo asia kaikkia kiinnostaisi. Muistan varhaisnuoruudesta, kun oltiin menossa automarkettiin, niin kyllästyin hänen pilkunviilaamiseen ja sanoin ”Täytyykö sitä aina ostaa kaikkein halvinta?”, johon hän vastasi: ”tietysti pittää!”. Hän on työskennellyt lähinnä vammaisten ja pienten lasten kanssa. Hän toistaa samoja juttuja, ja mikä juttu on minussa herättänyt närkästynyttä huvittuneisuutta on se, kun hän on toistellut sitä, miten on nähnyt kotivideolla miten veljeni oli opetellut pyörän ajamista, ja loppukaneetti on ollut kaikessa originaalisuudessaan ja vaikuttavuudessaan ”ja sitten se ajoi sillä pyörällä!”, ikään kuin olisi jokin ihme, että lapsi oppii ajamaan pyörällä harjoituksen jälkeen. Yksi tapa, jota etenkin vanhemmat naiset käyttävät eri tilanteissa, on ollut mummoni kohdalla sellainen, että kun hän on jotain televisiokokkia tämän käsivarsissa olevien tatuointien takia kritisoinut, oli joku vanhemmista rouvista sanonut, että tatuointeja on, koska kokin kädet ovat joskus palaneet, ja tämä oli vastaansanomattomasti riittänyt mummolleni ja hän oli varmaan tämän valkoisen valheen kautta tullut sinuiksi asian kanssa. Olen tilannut Amazonista Bedfordin herttuan nuoruudenmuistelmat, joka on julkaistu vuonna 1959, missä hän kertoo isästään, edellisestä Bedfordin herttuasta, ja hänen piirtämänsä kuva on hyvin tumman värinen. Hän mm. kertoo, että sotien aikaan natsimielinen isänsä oli ihminen, joka ei ollut kyvyllinen antamaan eikä vastaanottamaan rakkautta. Lisäksi hän kuvaa isäänsä yksinäisimmäksi ihmiseksi, mitä hän tietää. Muistaakseni hänen suosikkiharrastuksensa oli omien lemmikkikyyhkyjensä ruokkiminen. Porvarilliseen yhteiskuntaan asssimiloituneet ihmiset hätkähtävät heti kun kokevat jonkun ihmisen toimivan erilaisten merkitysten ja arvojen kautta. Sanoin kerrankin yhdelle kaverilleni, että Edith Södergran piti lemmikkikissoistaan eniten Torstista, joka oli isokokoinen ja pitkähäntäinen, ja tietystihän hän omassa rajoittuneisuudessaan kuvitteli minun tarkoittavan kuvainnollisesti pippeliä. Olen myös huomannut hänestä, että hän kuvittelee minun kompensoivan kaikella tavalla sitä, etten ole hyppäämässä kenen tahansa naikkosen kanssa sänkyyn. Kuvittelee, että asiat, joita korostan, liittyvät pelkästään pippelin pituuteen. Minulla ei ole koskaan ollut tällaisen asian takia niin suurta tarvetta kokea niin suurta painetta esimerkiksi kuin tämä ihminen. On sanottava, että minä olen jossain määrin viaton tällaisten asioiden suhteen, koska esimerkiksi baariin lähtiessä mielessäni ei ole ensimmäisenä nussiminen, ja olen monesti huomannut jälkikäteen sivuuttanut tällaisia yhteydenottoja. Olen varmaan siinä mielessä erikoinen lähestyttävä, koska minulla ei ole itsekkäitä haluja, jotka minä asettaisin jonkinlaiseen symbioosiin tietämieni ihmisten kanssa. Psyykenlääkityksestä on tosiaan se hyvä puoli, että se hillitsee sukupuolisuutta. Se on myös sanottava, että kun jotkut tavanomaiset ihmiset ovat selkeästi vastaantullessa näyttäneet siltä kuin heidän suurin toiveensa olisi se, etten vaan vahingossakaan tervehtisi, niin on sanottava tervehtimisen olevan itselläni harvinaista, ja jokaisessa tällaisessa tapauksessa ei olisi tullut mieleenkään tervehtiä, vaikuttivat he sitten kuinka passiivis-aggressiivisilta hyvänsä. Sama juttu on naisten passiivisaggressiivisuus – ei tulisi mieleenkään lähestyä ja se johtuu pelkästään omasta itsestäni. On kirjoitettava jotain myös historian arvosta ja tärkeydestä elämälle. Olen joskus kuullut, kun olen maininnut isoisäni isoisän, että jotkut tyttelit ovat nauraneet tälle. Onhan tosiaan niin, että lähes kaikki parhaimmista historian tutkijoista ovat miehiä, ja tavallisen naisen olemisen näkymä ei monesti tunnusta aikaisempaa aikaa, koska he elävät niin nykyhetken ja uusintamisen maailmassa. Historian tuntemisella voi hyvinkin muokata omaa nykyajan ja tulevaisuuden hahmottamistaan. On selvää kuitenki rappeutuneessa aatelissuvussa, että jos suvun suuret ajat ovat menneessä, muodostaa se joskus silloin sen kaltaisen asetelman, että eletään suvun menneissä loistonpäivissä, ja ei oikein osata suhtautua tulevaan tai nykyiseen. Samalla kun keskiluokka myllertää eteenpäin pinnallisten ja karkeiden arvojensa kanssa rahan saamiseksi menneen elintason unohtamiseksi, ei rappeutuneesta suvusta tulevalla aatelissukuisella ole samanlaista tapaa päteä tulevaisuuden kannalta. On sanottava, että jos huomioidaan kuinka lyhyt ihmisen elinaika on, pitäisi historiaa tutkia lujemmin, koska tähänkin mennessä jotain maailmassa aikaan saaneet ovat aika harvinaisia tapauksia. Minua on joskus nimitetty vanhaksi sieluksi ja tämän takia varmasti koen historian elävämmin ja voimakkaammin kuin moni tavallinen ihminen. On tietysti selvää, että kun olen pyrkinyt ottamaan oppia suvustani, on se etenkin isovanhempien poismenon jälkeen tarkoittanut etenkin edesmenneitä sukulaisia, jotka eivät ole eläneet minun syntymäni aikaan. Keskiluokalla ei ole historiaa eikä keskiluokka arvosta historiaa sen takia, koska sen olosuhteet menneessä ovat olleet niin vaatimattomia ja uusintamiseen liittyviä, ettei heidän kannattaisikaan pidemmistä juuristaa kovinkaan paljoa puhua tai kirjoittaa. Minun historiani liittyy kartanoihin ja linnoihin, aatelisiin ja kuninkaallisiin, kultalusikoihin ja hevostalleihin. Eli rappeutunut aatelissuku verrattuna nousevaan keskiluokkaan sisältää aivan päinvastaisen tavan arvostaa asioita ja kokea oikeanlaisia arvoja. Siitä, millä tavalla luovuuteni ja avoimuuteni erottuu tavallisista miehistä tulee esiin esimerkiksi siinä, että vaikka olen hetero, ei minulla ole halua ylläpitää koko ajan junttieinarien tapaista heteropidikkeiden kokoelmaa. Eli en ajattele esimerkiksi sitä, mitä voi sanoa tai kirjoittaa sen suhteen, että muut ihmiset pitävät etenkin seksuaalisesti heterona. Varmaan olen buddhalaiseen ja schopenhauerlaiseen tapaan kuolettanut itsestäni lisääntymisenhalun, minkä takia en myöskään käy julkisissa tiloissa ja juottoloissa etsimässä ensisijaisesti seksiseuraa. On selvää, että minun täytyy voida kunnioittaa naista myös hänen älykkyydestään ja ihmisyydestä yleensä ennen kuin voin kuvitella voivani alkaa nussimaan. Olen onnellinen nykyisessä ulkonäössäni, että tavanomaiset pinnalliset hepsankeikat eivät ainakaan vahingossa minuun ihastu, koska en voisi edes ajatella sellaista, että olisin seksisuhteessa tyhmän naisen kanssa. Tämä liittyy omiin arvoihini, ja siihen, että ihmisellä tulisi olla uniikki ja toisaalta myös hyvin perusteltu ja kehittynyt näkemys maailmasta ja ihmisestä. En ole esimerkiksi koskaan tehnyt yksilöitä arvostaessani eroa heidän välilleen senkään suhteen, millaista puoluetta he sattuvat edustamaan. On tietysti selvää, että esimerkiksi kumppanin tapauksessa sellainen yhteiselo ei voisi olla mukavaa jos molemmat osapuolet tai toinen osapuoli halveksuisivat toistensa arvostamia asioita. On esimerkiksi mainittava yksi tyhmä ja epämiellyttävä nainen, jonka kanssa olen joskus joutunut tekemisiin, että kun hän vielä silloin oli jostain syystä facebook-kaverini, että kun laitoin profiiliini kuvan, kun olin ollut isäni kalastusveneellä käymässä järvellä, suhtautui hän loukkaavan pilkallisesti asiaan. Minulle ei tulisi mieleenkään, että minun pitäisi rakentaa omaa arvoani esimerkiksi jonkin veneen koon tai mallin takia. Mutta tämä on pikkuporvarillinen nousukas sen kaikkein inhottavimmassa muodossa ja vielä yleisesti paska ihminen. Lisäksi tämä olio implikoi sen jälkeen, että poistin hänen nauramansa kuvan jotenkin sovitellakseni joitain sen aikaisia kavereitani ja ylläpitääkseni heidän suosiotaan ja heidän minusta saamiaan mielikuvia. Minä en vain vapaasti katso sitä, että pintapuolisin, rahaa hamuava pikkuporvarillisuus tuodaan minun kommenttiseinälleni. Ja vielä tämä ihminen kuvitteli minun kokevan alemmuudentuntoa ja että minä haluaisin muotoilla itsestäni kuvaa joidenkin toisten ihmisten takia. Tämä oli kyllä väärässä. Minä en harrasta mielikuvien luomista tai sellaiseen pyrkimistä, enkä suvaitse tuollaista vertailevaa nousukkuutta ainakaan omalla seinälläni. Pitäisi jatkaa Åströmin Sockenboarne-kirjan lukemista. Tämä kirja keskittyy esittelemään etenkin eteläisen Savon kartanoita ja aatelisia, ja käsittääkseni tuon suvun hallussa on nykyään Frugård Joroisissa, koska kirjan kirjoittaneen naisen äiti oli von Collan-suvun viimeinen mieslinjainen jäsen. Olen lukemassa myös uuteen kertaan Ferdinand Gregoroviuksen sarjaa Geschichte der Stadt Rom im Mittelalter. Aion kirjoittaa myös suurempien projektien ja apurahahakemusten lisäksi näitä viime aikoina jonkin verran kirjoittamiani historiartikkeleja, koska ne menevät varsin hyvin kaupaksi useille sanomalehdille. Uno von Schrowe-hankkeelle minulla on jo kolme suosittelijaa, Adolf von Beckerille yksi ja Reinhold von Beckerille yksi. Muille kahdelle hankkeelle tulee vielä saada suositttelijat. Pitääkö omaisuudella vaikuttaa on kysymys, joka liittyy myös tuohon aiemmin mainittuun henkilöön. Olen joskus kirjoittanut matalimman symbolirakenteen tavasta viedä korkeammat merkitykset ja tehdä yhteiskunnasta vertailun ja hierarkian yhteiskunta ja kutsun tähän vaikuttavia asioita vertailukohdallisiksi symboleiksi. Tunnustushierarkia siinä mielessä, miten minä sen miellän, tarkoittaa sen muotoista järjestystä, jossa ylimpänä ovat sellaiset instituutiot, jotka ovat vähiten pyyteellisiä. Kuitenkin ontokratia ja kommentaariaatti siihen tullessaan alkavat tehdä kaikesta vertailun ja hierarkian alaista. Vertailukohdalliset symbolit ovat niitä toiminnan kohteita ja määreitä, jotka kommentaariaatti vapauttaa ihmisten keskuuteen, joiden symbolien tavoittelulla ihmiset menettävät kokonaan mahdollisuutensa ajatella pyyteettömästi ja aidosti syvällisemmistä asioista. Vertailukohdallisuus tarkoittaa siis nimen omaan vertailun asennetta. Ja vertailu jos mikä liittyy porvarilliseen yhteiskuntaan. Pyyteettömät instituutiot muuttuvat tällaisessa järjestössä hakemaan omaa itsekästä hyvää ja hyötyään. On mainittava se, miten eräässä suomalaisessa tv-sarjassa oli ulkoisesti ja puheeltaan hyvin yläluokkaiselta vaikuttava nuori nainen, joka mainitsi alkoholin käytön rajana olevan se, että pääsee omin jaloin kotiin sen jälkeen. Todellakin suomalainen. En voisi helposti kuvitella, että esimerkiksi ranskalainen sanoisi alkoholin käytöstä ääneen tuollaisen lausunnon. Vertailukohdallinen symboli tarkoittaa jotain pintapuolisimmassa mielikuvatodellisuudessa. Syväsymboli, joka on äärimmäisen merkityksen ja kuvauksen taso, tarkoittaa jotain joka edesauttaa ajattelua ja mieluiten sitä kehitellen myös ajattelusta seuraavaa toimintaa.