Kartanokierros suvun mailla Kangasniemellä

Suomalaisesta von Becker-suvusta on muotoutunut Kangasniemelle kaksi sukuhaaraa, joista toinen on varmasti kuollut sekä mieslinjaisesti ja naislinjaisesti, ja tämä sukuhaara on kapteeni Abraham Gideon von Beckeristä alkava sukuhaara. Kuitenkin tunnen kyseisestä kuolleesta sukuhaarasta yhden kaukaisemman jäsenen, jonka isoäiti oli Maria von Becker, avioliiton kautta Nyman, joka meni avioon Eugraf Nyman-nimisen senaattorin kanssa, ja joka omisti Sarvikosken kartanon Kangasniemellä ennen kuin se paloi 1920-luvulla. Hänen isänsä siis oli Maria Nymanin poika. Olenhan tietysti tuntenut muitakin tästä linjasta polveutuneita naislinjaisia sukulaisia, mm. VTT Heikki Koskenkylä ja insinöörieversti Pentti Säre mm. Toinen Kangasniemen sukuhaara, joka alkaa Anders von Beckeristä, voi elää vieläkin, koska on tiedossa, että esikuntakapteeni Otto Alexander von Beckerillä (1823-1890) oli poika, Alfred Wenceslav von Becker, joka syntyi 1852, ja joka isänsä tapaan loi sotilasuraa Venäjällä, ja hän oli siihen asti, kunnes hän katoaa aateliskalenterista vähintään everstin arvoinen upseeri, vaikka on voinut yletä kenraaliksi. Ystäväni historian professori Ohto Manninen löysi venäjän kielen taitonsa ansiosta tiedon 1878 syntyneestä Alfred Alfrevits von Beckeristä, joka mainitaan Venäjän vallankumouksen jälkeisen sisällissodan valkoisena upseerina, joka pakeni sen jälkeen Länsi-Eurooppaan. Hänen on mainittu kuolleen Berliinin suurtaistelun aikaan keväällä 1945, ja hän todennäköisesti oli joko siviili tai Volksturmin jäsen. On mahdollista että Alfrevitsilla on ollut lapsia, joten tämä Anders von Beckeristä alkava sukuhaara voi elää vieläkin tänä päivänä. Ainakin Chilessä asuu von Beckereitä, jotka ovat kertoneet isoisänsä lähteneen Chileen Saksasta. Aloitimme siis vierailun Kangasniemellä Reinhold von Beckerin Sotkalintu-monumentilta. Patsas symboloi Reinholdin perustavaa roolia Kalevalan synnyssä. Hän mm. opetti Lönnrotia ja antoi tälle keräämänsä Väinämöisrunot. On sanottu, että Reinholdin Turun Wiikkosanomissa julkaisemansa artikkeli Väinämöisestä on nykyään tutkijoiden mukaan ns. Esi-Kalevala. Olen saanut käsityksen, että edesmennyt fysiologian professori Osmo Hänninen oli merkittävimpänä hahmona tekemässä aloitetta patsaan perustamiseksi ja muuksi Reinholdin muistamiseksi 1980-luvulla. Hän mm. ehdotti, että Reinholdin muistamiseksi painatettaisiin jonkinlaisia muistomitaleita, josta hankkeesta en tiedä toteutuiko se vai ei. Kuitenkin Kangasniemellä pidettiin kaksi seminaaria vuosina 1985 ja 1988 von Becker-suvun ja Reinholdin kunnioittamiseksi, joissa tilaisuuksissa oli luonnollisesti paljon tutkijoita, virkamiehiä ja sukuni jäseniä. Ko. Patsaan kyltissä oli virhe, jossa mainittiin Reinholdin kuolleen vuonna 1856, vaikka hän tosiasiassa kuoli 1858. Sen jälkeen kävimme kunnan hautausmaalla katsomassa paikallisesti tunnettua von Beckerin sukuhautaa. Olen itse käynyt Kangasniemellä vuosina 2004, 2009 ja 2014 ennen tätä vierailua. Ko. Hautamonumentti oli sellaisessa kunnossa, että varmaan kunnalle jonkin palkkion maksamisella sitä voitaisiin vähän ehostaa. Sen jälkeen kävimme Alahovissa, Ylähovissa, Hännilässä ja Mehtoniemessä. Näistä Alahovi ja Ylähovi ovat asumattomia, ja vaikka esimerkiksi Ylähovin pihapiirissä olivat kohtalaisen isot navetta ja talousrakennukset, on nykyinen päärakennus paljon pienempi talo kuin meidän sukumme aikaan. Alahovi oli näistä kahdesta suurempi, mutta ulkonäöstä päätellen sekin on ollut asumattomana ja ilmeisesti aika pitkään. Emme käyneet tässä yhteydessä Paappalan kartanossa, jossa kävimme isäntäväen kestittävänä äitini kanssa runsaat viisi vuotta sitten. Hännilässä asuvat Klemolat, jonka vanhan isännän tapasin vuonna 2004, joka vei meidät kartanon sisälle ns. drawing roomiin, joka siis tulee Englannin verbistä withdraw eli vetäytyä, ja tuollainen huone onkin tavallisesti ns. keskellä kartanoa, joka on siis sellainen huone, jonne voi rauhassa vetäytyä. Vanhan isännän toinen käsivarsi oli jotenkin vaurioitunut, ja itse tulkitsin sen voineen olla sotavamma. Vanha isäntä on ilmeisesti nykyään pilven reunalla, ja emme tunne nuorta isäntää, koska emme häntä aiemmin tavanneet, joten emme käyneet tällä kerralla kuin pihassa ottamassa kuvia. On kuitenkin sanottava, että kirjoitin nuorelle isännälle paria viikkoa ennen visiiittiämme ja siihen hän ei kuitenkaan halunnut tai ennättänyt vastata, joten emme halunneet tunkeilla, vaikka Hännilä on kuulunut suvulle yhteensä vähintään viisikymmentä vuotta 1700-luvun lopussa ja 1800-luvulla. Hännilä on itse asiassa ollut Sarvikosken kartanon sivutila. Kysyin joitain vuosia sitten ohjeita Sarvikosken kivijalalle sen nykyisin omistavalta Eino Svinhufvudilta, sukunsa päämieheltä, ja olen harmitellut sitä etten ottanut ohjeita talteen. Hän puhui ohjeet minulle puhelimessa. Eino Svinhufvudiin olen ollut muutaman kerran puhelimitse yhteydessä, kun hän oli ritarihuoneella tullut puhumaan enolleni Markulle ja sanonut, että olemme sukua Pehr Evind Svinhufvudin äidin Olga von Beckerin kautta. Itse olen tietysti tiennyt sen että olemme sukua presidentille pienestä lapsesta alkaen. Olen jotenkin unohtanut Eino Svinhufvudin yhteystiedot ja en löytänyt niitä muualtakaan, joten en ollut ennen tätä reissua häneen yhteydessä. Kävimme kuitenkin katsomassa suvulta Olga von Beckerin kautta Svinhufvudeille mennyttä Mehtoniemeä, jota katsellessa minulle tuli mieleen, että Mehtoniemessä ei ilmeisesti kovin aktiivisesti olla tänä päivänä. Eino Svinhufvud on käsittääkseni pankkijuristi ja seitsemissäkymmenissä. Mehtoniemi oli kuitenkin suhteellisen iso ja vaikuttava, ja varmaan moneen otteeseen rempattu. Sen jälkeen siirrtyimme kuntakeskustassa ruokailtuamme Reinikkalaan tai Kristinelundiin, joka on suhteellisen lähellä kyläkeskustaa. Etenkin isäntä, joka on opiskellut ydinfysiikkaa ja asunut mm. Itävallassa suhteellisesti pitkään aikaan, vaikutti korkeasti sivistyneeltä ja älykkäältä. Hän tunsi perusteellisesti kartanon historian ja tietysti myös von Beckerien ajalta. Hän kertoi meille ollessamme aamiaisella isossa salissa perusteellisesti Reinikkalan historian usean vuosisadan ajalta. Isäntä ja emäntä näyttivät meille kaikki olennaiset puolet kartanossa. Näyttipä hän mm. niin sanotun ”löytökapteenin” huoneen, jossa Otto Alexander von Becker vietti isäntäparin ja emännän, joka oli hänen sisarensa, suojeltuna sen aikaa, että hänen rahakavalluksesta saamansa kuolemantuomio raukesi. Toisin kuin olin itse luullut, hänen piti olla syrjässä vain vuoden, koska ilmeisesti tuohon aikaan Venäjällä annettu kuolemantuomio raukesi, kun tuomiota ei ollut pantu toimeen yhden vuoden aikana. Hänen sisarensa Fredrika Johanna, joka oli aviossa Jung-sukuisen miehen kanssa, oli vain yhtenä päivänä huomannut nukkavierun hahmon kartanon vieressä, joka oli huudellut tieltä sisarelleen. Näin Otto Alexander pelastui ja eli sen jälkeen vielä kymmeniä vuosia. Näin takan pielustalla kuvan isäntäparin Murre-kissasta, ja kysyin, ovatko kissaihmisiä, johon isäntä vastasi myöntävästi, ja on aina ilahduttavaa tavata etenkin älykkäitä kissaihmisiä. Itse asiassa miltei samalla hetkellä, kun olin kysynyt kissaihmisyydestä, ilmestyi Murre kartanon eteiseen ja varmaan kysyi, keitä täällä on? Asuimme entisessä väentuvassa kartanoa vastapäätä, jossa oli kaikki mukavuudet ja mm. mielenkiintoinen kirjasto. Lisäksi isäntä kertoi, että Havulan piano oli se sama, jota Marskin veljenpoika soitteli Mikkelin päämajassa sedälleen ja muille korkeille upseereille. Sisällä kartanossa, etenkin sen suuressa salissa oli paljon mielenkiintoisia taide-esineitä ja tauluja. Kertoipa isäntä myös, että kun ilmeisesti vuoden 1903 kesällä Eino Leino oli käymässä Otto Mannisen Kotavuoressa Kangasniemellä, missä hän kirjoitti Helkavirsiään, olivat kaverukset käyneet tanssittamassa kartanon kaunista tytärtä. Isäntä kertoi myös pari kummitusjuttua, jossa yhdessä isäntäparin ollessa nukkumassa, oli alhaalta kuulunut joitain ääniä, ja kun he olivat tulleet katsomaan, oli ison salin kaikki tuolit siirretty salin vierustoille, eli ilmeisesti siellä oli järjestetty jonkinlaiset tanssit. Reinikkalassa oli ollut 3600 hehtaaria maata ja ilmeisesti yli neljäkymmentä torppaa. Isäntäparin ystävällisyys ja tervetuliaisuus oli todella miellyttävää todeta, ja aiommekin olla viellä tekemisissä heidän kanssaan. Isäntäparista ilmeisesti molemmat ovat taiteellisesti ja musiikillisesti lahjakkaita. Meille jäi heistä hyvin lämmin kuva.