Kartanokierros suvun mailla Luhangassa

Olimme äskettäin äitini ja veljeni kanssa suvun ja sukuhaaramme alkuperäisillä mailla Luhangassa. Suku siis todellakin oli alkuaan Itä-Hämeestä, mistä isoisäni isoisä muutti Koillis-Savoon. Luhangassa suuntasimme ensin vanhalle ja uudelle hautuumaalle, josta löysimme tiettyjä suvun jäsenten hautoja, esimerkiksi 1907 kuollut majuri Otto Alfred von Becker ja hänen 1916 kuollut sisarensa Edla Lovisa Fredrika. Viereisessä haudassa oli mm. epäsovinnaista huomiota elämässään herättänyt Ida Josefina von Beckerin aviottoman tyttären Matilda Idasdotterin jälkeläinen useamman sukupolven päässä nykyisistä von Beckereista, 2012 kuollut Anneli Laito/von Becker. Hän oli kuitenkin sairaanhoitaja, asui Englannissa ja Yhdysvalloissa, meni siellä avioon lääkärin kanssa, ja oli erään sukulaistädin mukaan älykäskin ihminen. Ida Josefinasta on jo Oskar Wasastjernan Ättartaflorissa käytetty termiä sinnesrubbad, joka leima on tietysti voitu antaa myös aviottoman lapsen ja epäsovinnaisen elämän takia. Tiemme sen jälkeen meidät vei vaikeasti löydettävälle Reethin hautausmaalla, jossa von Becker-suvun kappelin lisäksi ei ollut kuin muutama merkitty hauta. Olen saanut selville, että Luhangan toinen pitkäaikainen aatelissuku Taube perustuu samoihin juuriin von Beckereiden kanssa – Taubet ovat Tandefelteista polveutuvia kuten mekin. Taubet ovat asuneet Vanhoisten kartanossa, missä nykyään asuu Weijon pariskunta. Löysin pari Taube-suvun ristiä vanhalta ja Reethin hautuumaalta. Reeth-nimi kuuluu Ruotsiin Skotlannista muuttaneen aatelissuvun ja merkittävän paikallisen suvun alkuperäisille Reid-nimisille ihmisille. Viimeinen Reeth oli tuonut 1700-luvulla silloin omistamaansa Luhangan säteriin Ruotsista talvella muutaman uuden palvelijan, ja oli talvi-iltana ruvennut nukkumaan saunatuvassa. Palvelijat eivät olleet rehellisiä, vaan he tappelun jälkeen saivat isokokoisen vanhan Reethin tapettua. Nimismies huomasi miesten liikkuvan Reethille kuuluneellä reellä ja sai murhaajat kiinni, jotka myöhemmin hirtettiin. On itselleni epäselvää siirtyikö säteri sukumme haltuun Reetheiltä vai vapaaherratar Maria von der Pahlenilta, joka on isoisäni isoisän isoisän äiti. Isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker on syntynyt Luhangassa Nisulan kartanossa vuonna 1844. Nykyinen Nisulan päärakennus on rakennettu vuonna 1881, eli ei siis ole sama kuin isoisäni isoisän aikaan. Olen nähnyt eräässä kirjassa kuvan Nisulan kartanon höyrylaivasta, jota varmaan käytettiin kartanon vieraiden kuljettamista ja maataloustarvikkeiden kylälle viemistä varten. On mahdollista, että vesiyhteys on 1800-luvulla ollut parempi kuin maayhteys. Yritimme löytää Koivumäen kartanon eli tuolloin ruotsinkielisen sukumme Björkbackaksi nimittämän tilan, mutta kuvittelin väärää rakennusta Koivumäen päärakennukseksi. Olen joskus epäillyt, että Björkbacka oli sukumme omistaman Luhangan rälssisäterin keskeisin kartano. Tunnetuin 1800-luvulla otettu von Beckereiden sukuportretti on otettu Björkbackan edessä. Tuossa kuvassa on lisäksi toisen Kangasniemen haaran taiteilija ja akateemikko Adolf von Becker, joka pitää kuvassa sylissään ukkini tätiä. Onneksi Weijon vanha emäntä laittoi minulle myöhemmin oikean kuvan ko. Koivumäestä. Näimme Luhangan keskustaajamaa lähellä sijaitsevan Ånäsin, joka siirtyi suvultamme ensin Nohrströmeille, sen jälkeen Colliandereille ja lopulta Blom-Jokitaipale suvulle. Anna Lovisa von Beckerin (os. von Essen) tultua leskeksi luutnantti Axel von Beckerin kuoltua, kartano siirtyi Anna Lovisan uuden miehen Anders Nohrströmin haltuun ja Collianderit ja Blom-Jokitaipaleet ovat Anna Lovisan ja sitä kautta meidän von Beckereiden kaukaisia sukulaisia. Toiseksi mainitussa suvussa oli yksi kirjailija ja Anna Lovisan jälkeläinen Tito Colliander, jonka tyttären tytär on juontaja Baba Lybeck. Kävin vuonna 2009 jututtamassa Ånäsissä talon tuonhetkistä emäntää, joka siis on sukulaisiamme. Lopulta päädyimme sukulaisemme Tapio Ylösen äskettäin viihdetaiteilija Sanna Klemetille myymään Honkalaan, jossa ei kyllä ollut paljon näkemistä. Talossa tai siihen aikaan kartanossa on väitetysti ollut kuusitoista huonetta, mutta Ylönen on kertonut epäilevänsä aiemman kartanon olleen eri rakennus kuin nykyinen Honkala. Tästä olen saanut ristiriitaista tietoa eräältä sukulaistädiltä, joka on viettänyt Honkalassa lapsuutensa kesiä. Ainakin tien puoleiseen rinteeseen talo ei ole voinut jatkua, koska siinä todella maa nousee. Muutama vanhanaikainen uuni talossa on ja ainakin yksi isompi huonekalu, joka on Beckereiden ajalta. Klemetti on ajatellut kunnostavansa taloa vähitellen, mikä on tietysti hyvin mukavaa. Suku on köyhtynyt ja on turhaa kuvitellakaan että suuria entisaikaan kuuluvia kalleuksia voisi tällaisesta paikasta löytää. Yritin ottaa selvää, missä Luhangassa olisi sijainnut niin sanottu Nygård tai Uusikartano, mutta se ei tullut ilmi. Sukulaistäti on kertonut nähneensä Honkalan vintillä ison kasan kirje- ja postikorttinippuja, jotka varmasti ovat liittyneet kosmopoliittiiseen sukuumme. Täti rupesi katumaan sitä, ettei ollut ottanut valtavaa sukuhistorian lähdemateriaalia talteen, mutta kun hän seuraavan kerran kävi vintillä, oli kasa hävinnyt. On mahdollista että joku toinen sukulainen on ottanut kirjeet ja kortit talteen, mutta on myös mahdollista, että joku on tehnyt niistä sytykkeitä takan tai uunin lämmittämistä varten. Isoisäni isoisällä oli seitsemän aikuisuuteen elänyttä sisarusta: majuri, Bernt Teodor von Becker, Edla Lovisa Fredrika, Ida Josefina, Sofia Fredrika Olivia, pisimpään elänyt Flora Wiktoria (”Luura”) ja Rosa, joka meni siskoistaan ainoana avioon. Rosa Molanderilla oli Mikkelissä Limonaaditehdas ja Molanderinmäki on nimetty hänen mukaansa. Rosan miehen nimi siis oli Molander, esikuntakapteeni. Ainakin kuusi sisaruksista asui pysyvästi Luhangassa ja ei todellakaan samassa talossa/kartanossa, vaan sukulaiset olivat eri puolilla kuntaa monissa eri paikoissa. Honkala, Ånäs, Nisula, Björkbacka ja Uusikartano ovat olleet isompia tiloja. Lisäksi joku sisaruksista on asunut Taikinajärven torpassa (!), vaikka termi torppa ei tässä varmaankaan tarkoittanut hyvin pientä tölliä. Luhangan sisarusten vanhemmat olivat ensimmäisiä serkuksia äitiensä puolelta, äiti Johanna Fredrika von Schrowe ja Otto Reinhold von Becker. Otto Reinhold otettiin vaimonsa ja veljenpoikansa (joka muuten oli Uno von Schrowen isä) huostaan 1850-luvun alussa, ja mieleeni on tullut asiassa: uhkapeli, viina, mielenterveyden ongelmat ja vaimon huoli siitä, että miehensä tuhlaa koko perheen ja sukuhaaran omaisuuden. Honkalasta kolme neljäsosaa on kuulunut majurin jälkeen Kuopioon ja Kaaville muuttaneen isoisäni isoisän haltuun, ja hänen kuoltuaan hänen Kaaville siirtyneet jälkeläiset möivät osuutensa Matilda Idasdotterille ja hänen jälkeläisilleen. Siihen ja lopulta pisimpään eläneen vanhan armon, Flora Wiktoria von Beckerin kuolemaan päättyy von Becker-suvun historia Luhangan kunnassa. Epäsovinnaisia, rohkeita ylpeitä ja omanarvontuntoisia suvun jäsenet ovat olleet, ja siinä he ovat eronneet tavallisesta maalaiskansasta ympärillään.