Nautintojen etiikasta ja kieltäytymisen etiikasta

Nautinto on jotain mitä haetaan maailmasta, jotta sillä voitaisiin saavuttaa etenkin omaan itseen liittyvää hyvää oloa. Jotkut pitävät nautintoja sellaisina instrumentteina, joiden avulla elämässä voitaisiin havaita jotain sellaista, joka pitää yllä näkemiskykyä, ja jota ei saataisi ilman tuollaisen nautinnon tavoittamista. Jotkut liittävät nautinnot itsen tuntemisen lisääntymiseen, jossa nautinnon avulla käsitys itsestä ja omasta minästä voisi muuttua ja mahdollisesti tulla jopa paremmaksikin. Yleisesti ottaen nautintojen katsotaan lisäävän ihmiselle sellaista onnea, jota on tavanmukaista tavoitella elämässä. Jotkut ajattelevat etenkin nuoremmalla iällä, että nautintoja pitää tavoitella sen takia, koska kaikki muutkin kokevat niitä ja silloin on tavanmukaista verrata ja liittää nautintoja eriasteisiin "virstanpylväisiin", joita ihmiset kokevat elämässä ja joiden avulla he monesti tapaavat hahmottaa elämää. Tuollaisia virstanpylväsnautintoja voivat olla nuoremmalla iällä esimerkiksi ensimmäiset lailliset kännit ja seksuaalisen neitsyyden menettäminen. Yleisesti ottaen nautinnoilla on tavallisesti perusteltava toisille ihmisille, että yksilö on mukana sellaisessa kilpailussa, jota ihmiset tapaavat harrastaa siinä, kun he kehuskelevat jollain kokemuksellaan toisille ihmisille. Toki ihmiset katsovat myös onnellisuutensa lisääntyvän nautintojen myötä, mutta monissa tapauksissa niitä tavoitellaan etenkin sen takia, koska "kaikilla muillakin on".

Mitä tarkoittaa sitten kieltäytyminen nautinnoista? Monet katsovat sen tapahtuvan ehkäisyn takia. SIlloin nautintojen tavoittelemisen katsotaan johtava aina uusien nautintojen tavoitteluun, jota voidaan pitää paheksuttavana sen takia, koska ihmisestä tulee kyltymätön, joidenkin mielestä hän voi ajautua esimerkiksi käyttämään huumeita tai yleisesti vain sen takia, koska tällaiselle ihmiselle ei katsota minkään enää riittävän. Yleisesti ottaen ehkäisyperustelu katsoo nautintojen tavoittelusta seuraavan jotain sellaista pahaa, jota ei voida enää hallita ja jonka katsotaan johtavan jonkinlaisiin vastoinkäymisiin. Jotkut puritaaniset, etenkin uskonnolliset tahot katsovat, että nautinnoista kieltäytymisellä säilytetään jonkinkaltainen "puhtaus", joka menetettäisiin silloin, jos tavoiteltaisiin jatkuva sti vain jonkinlaisia nautintoja.

Eettinen elämänasenne pyrkii etenkin ihmiselle kuuluvaan hyvään. Sen takia se ei voi täysin kieltää nautintoja samalla, kun sen on tarkoitus pitää kyltymättömyys poissa ihmisestä, sillä kuten Aristoteles kirjoitti, hyveen voidaan aina katsoa olevan keskiväli kahden paheen välillä. Tässä paheiden voitaisiin katsoa olevan kyltymättömyys nautintojen puolella ja jonkinlainen frigidisyys nautinnoista kieltäytymisen puolella. Eettinen elämänasenne ohjaa ihmistä, jonka jotkut katsovat tapahtuvan suorilla käskyillä kuten esimerkiksi Mooseksen laeissa, tai ei-normatiivisesti, jolloin ei voida sanoa, että kaikki olisi oikein tietyllä tavalla tehtynä.

Kieltäytymisen etiikan ja nautintojen etiikan välinen välimatka muodostuu siitä, miten ne kokevat maailman ja ihmisen. Pintapuolisuuksiin juuttuva tarkastelija voisi varmaan sanoa, että toinen kanta pyrkii vapautumaan jostain samalla kun toinen kanta korostaa pidikkeellisyyksiä. Tämä voidaan varmaan hyväksyä esimerkiksi sellaisessa vertailussa, jossa esimerkiksi verrattaisiin vaikka uskonnollisuutta ja esimerkiksi erotiikkaa. Kuitenkaan esimerkiksi tupakan poltto ja polttamattomuus ei polttamisen yhteydessä ole mistään vapautumista, koska tupakan polttaminen monesti tuo mukanaan pysyvän riippuvuuden, jonka jälkeen sitä ei voida missään nimessä kutsua jostain vapautumiseksi, myös alkoholi kävisi tupakan polton tilalle tässä arvostelussa. Voidaan varmaan sanoa, että nämä kaksi vertailukohtaa kieltäytymisen ja nautintojen etiikka eroavat etenkin siinä, minkä ne katsovat siksi, mitä ihmisen tulisi tehdä. Mielestäni kumpaakaan ei voida kutsua jostain vapautumiseksi. Voisi myös varmaan arvioida niitä esimerkiksi niiden seurauksien kautta. Varmaankin kieltäytymisen etiikkaa toteuttavat ihmiset elävät pidempään kuin nauttijat, mutta samalla voidaan ajatella sitä miten laajassa sosiaalisessa piirissä ja uusien kokemuksien ulottuvilla nämä ihmiset ovat lopulta eläneet elämäänsä. Nauttimisella voidaan varmaan tavoittaa nautintoja hakevien ihmisten seura, mutta on huomioitava se, että nautintojen hakeminen voi joskus kääntyä todella itsekkääksi ja omaa onnea korostavaksi toiminnaksi, jossa toisista ihmisistä ei lopulta välitetä. Nämä ihmiset ovat varmaan iloisempia ja ainakin pintapuolisesti onnellisempia kuin ihmiset, jotka kieltäytyvät kaikista nautinnoista ja ovat seurassa, jossa kukaan ei katso onnensa lisääntyvän nautinnoista. Voi kuitenkin olla, että nautintoihin keskittyneen ihmisen olisi vaikeampaa mukautua kieltäytymiseen kuin kieltäytyjän nauttia nautinnoista. En ota kantaa, kumpaanko ryhmään kuulun.