Määriteltäessä elämän käsitettä tullaan ensiksi siihen ongelmaan, jossa kysytään voidaanko elämää määritellä? Elämää ja siihen liittyviä ilmiöitä voidaan kuvata niin monenlaisista näkökulmista, että ei varmaan ensimmäisellä näkymällä voida suoraan sanoa, mitä todellinen elämä olisi. Elämän käsitteen määrittelyn on kuitenkin otettava tukea siitä ajatuksesta, jonka mukaan elämä on jotain sellaista, mikä voidaan tunnistaa. Voidaan ajatella, että tunnistaminen tapahtuu joidenkin sellaisten periaatteiden puntaroimisella, jotka voisivat kertoa jotain elämän hahmottamisesta ja sen sijoittumisesta tarkasteltavaksi. Onko elämässä esimerkiksi tavoiteltava ensisijaisesti nautintoja vai jotain muuta? Millainen on pyrittävä olemaan suhteessa toisiin ihmisiin jne.? Kun ajatellaan elämistä, voidaan ajatella, että kuvan saaminen siitä vaatii elämään liittyvien periaatteiden tarkkaa käsittelyä. Nuo periaatteet voisivat kertoa siitä, miten elämää tulisi hahmottaa, mitkä tilanteet vaativat erityistä rekisteröimistä ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle. Se minkä kautta elämä nähdään, vaatii sitä, että mietitään mitkä asiat tulee ottaa tietoisuuden tarkasteltaviksi. Elämässä voi pyrkiä varmaan erilaisiin päämääriin, joita voidaan vertailla toisiinsa nähden, myös muuten kuin hierarkkisesti. Elämässä oleminen tarkoittaa varmaan etenkin sitä, että ollaan yhteydessä sellaisiin ilmiöihin, jotka liittyvät olennaisella tavalla elämään, mutta vaikka voitaisiinkin katsoa, että tuollaisiin ilmiöihin liittyvät merkitykset olisivat helposti yleistettäviä kaikkien ihmisten kohdalle, voidaan niitäkin tulkita yksilöllisesti, koska elämän ilmiöiden taustalla olevat symbolit ovat ensisijaisesti tarkoitettu itsenäisesti tulkittaviksi.
Ensisijaisiksi elämän ehdoiksi on varmaan biologisella pohjalla tulkittava ensisijaisesti se, että munasolu hedelmöittyy ja sikiön kehitys on normaalia. Sen jälkeen kasvava ihmistaimi tarvitsee kaikissa elämänsä osissa suojaa ja ravintoa sekä ystävällisävyistä ohjausta elämänsä eri osissa. Ihmisen onnellisuuden kannalta on myös tärkeää se, että ihminen voi saada tyydytystä jostain ja elää niin ollen onnellisena.
Elämisen taidoksi voidaan varmaankin nimittää kykyä luovia erilaisissa olosuhteissa, jotka elämä asettaa noudatettaviksi ja seurattaviksi ja siinä tarvitaan etenkin sellaista kykyä jonka avulla voidaan tunnistaa olosuhteiden elämällä asettamia ehtoja ja olosuhteiden piirteitä. Seuraavaksi tullaan kysymykseen siitä, onko elämän vertailu eettistä. Voidaan sanoa, että elämän ytimessä oleminen on ainakin sitä, että elämässä kannattaa olla tietoinen elämästä ja sen kokonaissuunnasta. Se on etenkin vaikuttavien voimien tunnistamista perittyjen tai itse kehitettyjen alttiuksien avulla. Tässä tullaan siihen kysymykseen, ansaitsevatko sellaiset ihmiset, jotka eivät esimerkiksi perimiensä geenien avulla onnistu tavoittamaan sellaista tietoisuuden tasoa, jossa he voisivat tulkita elämää yleisesti ja käsitteellisesti, elää. Voidaan kuitenkin varmaan sanoa, että vaikka ihmisen tulisi pyrkiä olemaan tietoinen oman elämänsä etenemisestä, niin jotkut sellaiset perimmäiset ja eivät suurestikaan periaatteisiin liittyvät elämänosat voivat tuottaa suurta nautintoa pelkästään niiden yksinkertaisuuden takia. Jokainen ihminen, ei pelkästään vajaaoppinen, voi joskus ajatella, että vatsan ollessa täysi, ei olekaan suuremmin huolia huomisesta muuten kuin sen kannalta, saako vatsan täyteen silloinkin. Huolettomuus ja viattomuus ovat tärkeitä arvoja kaikenkaltaisen elämän kannalta. Tietoisena oleminen ei saa tehdä ihmisestä pompöösiä ja häikäilemätöntä ominaisuuksiltaan vähemmän saaneita kohtaan.
Joku voisi sanoa, että elämästä seuraa vain pahaa mieltä joillekin ja hiilidioksidia ilmakehään. Kuitenkin elämä voi myös tuottaa joidenkin ihmisten kautta suuria saavutuksia koko ihmiskunnan tarkasteltavaksi. Nuo saavutukset vaativat etenkin korkeimmalle tietoisuuden tasolle pääsyä elämän merkityksessä. Jotta voi saavuttaa jotain mikä herättää kaikissa ihastusta, vaatii se sitä, että elämän yleiset piirteet tavoittuvat tuollaisen ihmisen mielessä.
Minän käsitettä voidaan tarkastella etenkin liitteessä maailman käsitteeseen. Mitä on minä ja maailma? Maailman yhteydessä minä tarkoittaa etenkin ihmiselämää ohjaavia alttiuksia, joiden perusteella minä omaksuu jotain maailmasta. Tässä maailma tarkoittaa etenkin havainnoitavaa ainesta ja minä alttiuksien kautta kykyä sopeutua yhteisöelämään, omaksumiskykyä ja taitoa hyödyntää ominaisuuksiaan. Voidaan kysyä, mikä asettaa minän? Minän asettavat etenkin ihmisen perimät ja tuosta perimästä kehittyvät ominaisuudet, alttiudet omaksua jotain ympäristöstä, joka tarkoittaa syvässä mielessä etenkin sitä, mikä on ihmisen sopeutumiskyvykkyyden aste. Minän määrittävät siis etenkin olosuhteet jotka kullakin hetkellä kyllästävät minää. On pakko palata uudestaan tässä kohdin siihen, että minää määrittää myös se, millaiset ovat minän alttiudet omaksua ja saada ärsykkeitä ja tehdä niiden perusteella havaintoja. Minän negaatiota käsiteltäessä voidaan sanoa, että epäminä on etenkin sellainen subjekti jolla ei ole keskiötä, siinä ei siis ole mitään pysyvää. Helposti voi ajatella myös että minän negaatiota ovat myös olosuhteet, koska ne vaikuttavat eikä niihin itseensä voida helposti vaikuttaa. Voi siis jo tämänkin perusteella nähdä käsitteen "vaikuttaja" merkityksettömyys ja sisällöttömyys. Voidaan vielä kysyä, onko minällä invarianssiarvoa eli pysyvyyttä? Vaikka uskonkin geenien olevan tietyssä mielessä myös filosofinen käsite, on sanottava, että minän pysyvyyttä ylläpitävät etenkin geeniperimässä omaksutut geenit. Samaten alttiudet ja ympäristöt joissa ne toimivat ylläpitävät merkittävällä tavalla minän pysyvyyttä. Alttiudet kertovat siitä, mitä ihminen pystyy omaksumaan ympäristöistä, joissa hän toimii. Minän pysyvyydestä voi olla kertomassa myös se, että havainnoissa yleensä säilyy ihmiskohtaisesti jokin perustava osa. Tämä voi liittyä esimerkiksi elämänasenteisiin ja -kantoihin, joita ihminen on taipuvainen ylläpitämään.
Minän yhteyksistä mainittaessa on sanottava ainakin se, että minä liittyy merkittävällä tavalla etenkin aivoihin ja onkin epäilty ihmisen tietoisuuden majailevan aivojen käpylisäkkeessä. Minän voidaan katsoa liittyvän etenkin talamukseen, joka filteroi ihmisen tekemiä havaintoja ja hänen ulkoisesta saamiaan ärsykkeitä. Havainnoimisessa luovuuden kannalta tavanomainen ei aina ole parasta, ja onkin todettu se, että suurten taiteilijoiden ja kirjailijoiden talamus toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä, ja jotkut ovat sanoneet tuon toiminnan muistuttavan jotenkin skitsofrenian kirjon ihmisten havainnointitapaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti