Elämän ja minän käsitteistä

Määriteltäessä elämän käsitettä tullaan ensiksi siihen ongelmaan, jossa kysytään voidaanko elämää määritellä? Elämää ja siihen liittyviä ilmiöitä voidaan kuvata niin monenlaisista näkökulmista, että ei varmaan ensimmäisellä näkymällä voida suoraan sanoa, mitä todellinen elämä olisi. Elämän käsitteen määrittelyn on kuitenkin otettava tukea siitä ajatuksesta, jonka mukaan elämä on jotain sellaista, mikä voidaan tunnistaa. Voidaan ajatella, että tunnistaminen tapahtuu joidenkin sellaisten periaatteiden puntaroimisella, jotka voisivat kertoa jotain elämän hahmottamisesta ja sen sijoittumisesta tarkasteltavaksi. Onko elämässä esimerkiksi tavoiteltava ensisijaisesti nautintoja vai jotain muuta? Millainen on pyrittävä olemaan suhteessa toisiin ihmisiin jne.? Kun ajatellaan elämistä, voidaan ajatella, että kuvan saaminen siitä vaatii elämään liittyvien periaatteiden tarkkaa käsittelyä. Nuo periaatteet voisivat kertoa siitä, miten elämää tulisi hahmottaa, mitkä tilanteet vaativat erityistä rekisteröimistä ja mitkä voi jättää vähemmälle huomiolle. Se minkä kautta elämä nähdään, vaatii sitä, että mietitään mitkä asiat tulee ottaa tietoisuuden tarkasteltaviksi. Elämässä voi pyrkiä varmaan erilaisiin päämääriin, joita voidaan vertailla toisiinsa nähden, myös muuten kuin hierarkkisesti. Elämässä oleminen tarkoittaa varmaan etenkin sitä, että ollaan yhteydessä sellaisiin ilmiöihin, jotka liittyvät olennaisella tavalla elämään, mutta vaikka voitaisiinkin katsoa, että tuollaisiin ilmiöihin liittyvät merkitykset olisivat helposti yleistettäviä kaikkien ihmisten kohdalle, voidaan niitäkin tulkita yksilöllisesti, koska elämän ilmiöiden taustalla olevat symbolit ovat ensisijaisesti tarkoitettu itsenäisesti tulkittaviksi.

Ensisijaisiksi elämän ehdoiksi on varmaan biologisella pohjalla tulkittava ensisijaisesti se, että munasolu hedelmöittyy ja sikiön kehitys on normaalia. Sen jälkeen kasvava ihmistaimi tarvitsee kaikissa elämänsä osissa suojaa ja ravintoa sekä ystävällisävyistä ohjausta elämänsä eri osissa. Ihmisen onnellisuuden kannalta on myös tärkeää se, että ihminen voi saada tyydytystä jostain ja elää niin ollen onnellisena.

Elämisen taidoksi voidaan varmaankin nimittää kykyä luovia erilaisissa olosuhteissa, jotka elämä asettaa noudatettaviksi ja seurattaviksi ja siinä tarvitaan etenkin sellaista kykyä jonka avulla voidaan tunnistaa olosuhteiden elämällä asettamia ehtoja ja olosuhteiden piirteitä. Seuraavaksi tullaan kysymykseen siitä, onko elämän vertailu eettistä. Voidaan sanoa, että elämän ytimessä oleminen on ainakin sitä, että elämässä kannattaa olla tietoinen elämästä ja sen kokonaissuunnasta. Se on etenkin vaikuttavien voimien tunnistamista perittyjen tai itse kehitettyjen alttiuksien avulla. Tässä tullaan siihen kysymykseen, ansaitsevatko sellaiset ihmiset, jotka eivät esimerkiksi perimiensä geenien avulla onnistu tavoittamaan sellaista tietoisuuden tasoa, jossa he voisivat tulkita elämää yleisesti ja käsitteellisesti, elää. Voidaan kuitenkin varmaan sanoa, että vaikka ihmisen tulisi pyrkiä olemaan tietoinen oman elämänsä etenemisestä, niin jotkut sellaiset perimmäiset ja eivät suurestikaan periaatteisiin liittyvät elämänosat voivat tuottaa suurta nautintoa pelkästään niiden yksinkertaisuuden takia. Jokainen ihminen, ei pelkästään vajaaoppinen, voi joskus ajatella, että vatsan ollessa täysi, ei olekaan suuremmin huolia huomisesta muuten kuin sen kannalta, saako vatsan täyteen silloinkin. Huolettomuus ja viattomuus ovat tärkeitä arvoja kaikenkaltaisen elämän kannalta. Tietoisena oleminen ei saa tehdä ihmisestä pompöösiä ja häikäilemätöntä ominaisuuksiltaan vähemmän saaneita kohtaan.

Joku voisi sanoa, että elämästä seuraa vain pahaa mieltä joillekin ja hiilidioksidia ilmakehään. Kuitenkin elämä voi myös tuottaa joidenkin ihmisten kautta suuria saavutuksia koko ihmiskunnan tarkasteltavaksi. Nuo saavutukset vaativat etenkin korkeimmalle tietoisuuden tasolle pääsyä elämän merkityksessä. Jotta voi saavuttaa jotain mikä herättää kaikissa ihastusta, vaatii se sitä, että elämän yleiset piirteet tavoittuvat tuollaisen ihmisen mielessä.

Minän käsitettä voidaan tarkastella etenkin liitteessä maailman käsitteeseen. Mitä on minä ja maailma? Maailman yhteydessä minä tarkoittaa etenkin ihmiselämää ohjaavia alttiuksia, joiden perusteella minä omaksuu jotain maailmasta. Tässä maailma tarkoittaa etenkin havainnoitavaa ainesta ja minä alttiuksien kautta kykyä sopeutua yhteisöelämään, omaksumiskykyä ja taitoa hyödyntää ominaisuuksiaan. Voidaan kysyä, mikä asettaa minän? Minän asettavat etenkin ihmisen perimät ja tuosta perimästä kehittyvät ominaisuudet, alttiudet omaksua jotain ympäristöstä, joka tarkoittaa syvässä mielessä etenkin sitä, mikä on ihmisen sopeutumiskyvykkyyden aste. Minän määrittävät siis etenkin olosuhteet jotka kullakin hetkellä kyllästävät minää. On pakko palata uudestaan tässä kohdin siihen, että minää määrittää myös se, millaiset ovat minän alttiudet omaksua ja saada ärsykkeitä ja tehdä niiden perusteella havaintoja. Minän negaatiota käsiteltäessä voidaan sanoa, että epäminä on etenkin sellainen subjekti jolla ei ole keskiötä, siinä ei siis ole mitään pysyvää. Helposti voi ajatella myös että minän negaatiota ovat myös olosuhteet, koska ne vaikuttavat eikä niihin itseensä voida helposti vaikuttaa. Voi siis jo tämänkin perusteella nähdä käsitteen "vaikuttaja" merkityksettömyys ja sisällöttömyys. Voidaan vielä kysyä, onko minällä invarianssiarvoa eli pysyvyyttä? Vaikka uskonkin geenien olevan tietyssä mielessä myös filosofinen käsite, on sanottava, että minän pysyvyyttä ylläpitävät etenkin geeniperimässä omaksutut geenit. Samaten alttiudet ja ympäristöt joissa ne toimivat ylläpitävät merkittävällä tavalla minän pysyvyyttä. Alttiudet kertovat siitä, mitä ihminen pystyy omaksumaan ympäristöistä, joissa hän toimii. Minän pysyvyydestä voi olla kertomassa myös se, että havainnoissa yleensä säilyy ihmiskohtaisesti jokin perustava osa. Tämä voi liittyä esimerkiksi elämänasenteisiin ja -kantoihin, joita ihminen on taipuvainen ylläpitämään.

Minän yhteyksistä mainittaessa on sanottava ainakin se, että minä liittyy merkittävällä tavalla etenkin aivoihin ja onkin epäilty ihmisen tietoisuuden majailevan aivojen käpylisäkkeessä. Minän voidaan katsoa liittyvän etenkin talamukseen, joka filteroi ihmisen tekemiä havaintoja ja hänen ulkoisesta saamiaan ärsykkeitä. Havainnoimisessa luovuuden kannalta tavanomainen ei aina ole parasta, ja onkin todettu se, että suurten taiteilijoiden ja kirjailijoiden talamus toimii eri tavalla kuin tavallisilla ihmisillä, ja jotkut ovat sanoneet tuon toiminnan muistuttavan jotenkin skitsofrenian kirjon ihmisten havainnointitapaa.

Elämän määrittelystä

Mitä on
tämä elämä tietymätön
jonka monet näyttävät tietävän
mutta eivät kuitenkaan osaa
osaa olla siinä
siten että se todella olisi elämää
monestiko minun on sanottava
etteivät useimmat elä
eivät ole tässä maailmassa
vaikka ovat mielestään jossain
jonka määrittelevät elämäksi
voisiko se olla kaikille sitä
niin etteivät määrittely-yritykset
jäisi vaille arvovaltaa
et sinäkään ole vaikka sanot olevasi
ja minä olen vain
kun tahdon olla muualla
en teidän kanssanne.

Jäähyväiset

Joudunko antamaan periksi?
joudunko menemään?
Ei! Minä en ole vielä valmis.
Iltaruskon purppura näyttää tietäni
Minun on lakattava olemasta
sen takia
koska en ole koskaan ollut siihen valmis
lakata olemasta, olla lakkaamatta
jokin tie meille on jo valmiina
jokin kultaisin jyvin merkitty polku
joita jyviä syövät kultaiset fasaanit
pitkäjalkaiset ja -kaulaiset
niin kuin olisi unessa
jossa kaikki on jo määrätty
jossa kaikki on sanottu valmiiksi

Nautintojen etiikasta ja kieltäytymisen etiikasta

Nautinto on jotain mitä haetaan maailmasta, jotta sillä voitaisiin saavuttaa etenkin omaan itseen liittyvää hyvää oloa. Jotkut pitävät nautintoja sellaisina instrumentteina, joiden avulla elämässä voitaisiin havaita jotain sellaista, joka pitää yllä näkemiskykyä, ja jota ei saataisi ilman tuollaisen nautinnon tavoittamista. Jotkut liittävät nautinnot itsen tuntemisen lisääntymiseen, jossa nautinnon avulla käsitys itsestä ja omasta minästä voisi muuttua ja mahdollisesti tulla jopa paremmaksikin. Yleisesti ottaen nautintojen katsotaan lisäävän ihmiselle sellaista onnea, jota on tavanmukaista tavoitella elämässä. Jotkut ajattelevat etenkin nuoremmalla iällä, että nautintoja pitää tavoitella sen takia, koska kaikki muutkin kokevat niitä ja silloin on tavanmukaista verrata ja liittää nautintoja eriasteisiin "virstanpylväisiin", joita ihmiset kokevat elämässä ja joiden avulla he monesti tapaavat hahmottaa elämää. Tuollaisia virstanpylväsnautintoja voivat olla nuoremmalla iällä esimerkiksi ensimmäiset lailliset kännit ja seksuaalisen neitsyyden menettäminen. Yleisesti ottaen nautinnoilla on tavallisesti perusteltava toisille ihmisille, että yksilö on mukana sellaisessa kilpailussa, jota ihmiset tapaavat harrastaa siinä, kun he kehuskelevat jollain kokemuksellaan toisille ihmisille. Toki ihmiset katsovat myös onnellisuutensa lisääntyvän nautintojen myötä, mutta monissa tapauksissa niitä tavoitellaan etenkin sen takia, koska "kaikilla muillakin on".

Mitä tarkoittaa sitten kieltäytyminen nautinnoista? Monet katsovat sen tapahtuvan ehkäisyn takia. SIlloin nautintojen tavoittelemisen katsotaan johtava aina uusien nautintojen tavoitteluun, jota voidaan pitää paheksuttavana sen takia, koska ihmisestä tulee kyltymätön, joidenkin mielestä hän voi ajautua esimerkiksi käyttämään huumeita tai yleisesti vain sen takia, koska tällaiselle ihmiselle ei katsota minkään enää riittävän. Yleisesti ottaen ehkäisyperustelu katsoo nautintojen tavoittelusta seuraavan jotain sellaista pahaa, jota ei voida enää hallita ja jonka katsotaan johtavan jonkinlaisiin vastoinkäymisiin. Jotkut puritaaniset, etenkin uskonnolliset tahot katsovat, että nautinnoista kieltäytymisellä säilytetään jonkinkaltainen "puhtaus", joka menetettäisiin silloin, jos tavoiteltaisiin jatkuva sti vain jonkinlaisia nautintoja.

Eettinen elämänasenne pyrkii etenkin ihmiselle kuuluvaan hyvään. Sen takia se ei voi täysin kieltää nautintoja samalla, kun sen on tarkoitus pitää kyltymättömyys poissa ihmisestä, sillä kuten Aristoteles kirjoitti, hyveen voidaan aina katsoa olevan keskiväli kahden paheen välillä. Tässä paheiden voitaisiin katsoa olevan kyltymättömyys nautintojen puolella ja jonkinlainen frigidisyys nautinnoista kieltäytymisen puolella. Eettinen elämänasenne ohjaa ihmistä, jonka jotkut katsovat tapahtuvan suorilla käskyillä kuten esimerkiksi Mooseksen laeissa, tai ei-normatiivisesti, jolloin ei voida sanoa, että kaikki olisi oikein tietyllä tavalla tehtynä.

Kieltäytymisen etiikan ja nautintojen etiikan välinen välimatka muodostuu siitä, miten ne kokevat maailman ja ihmisen. Pintapuolisuuksiin juuttuva tarkastelija voisi varmaan sanoa, että toinen kanta pyrkii vapautumaan jostain samalla kun toinen kanta korostaa pidikkeellisyyksiä. Tämä voidaan varmaan hyväksyä esimerkiksi sellaisessa vertailussa, jossa esimerkiksi verrattaisiin vaikka uskonnollisuutta ja esimerkiksi erotiikkaa. Kuitenkaan esimerkiksi tupakan poltto ja polttamattomuus ei polttamisen yhteydessä ole mistään vapautumista, koska tupakan polttaminen monesti tuo mukanaan pysyvän riippuvuuden, jonka jälkeen sitä ei voida missään nimessä kutsua jostain vapautumiseksi, myös alkoholi kävisi tupakan polton tilalle tässä arvostelussa. Voidaan varmaan sanoa, että nämä kaksi vertailukohtaa kieltäytymisen ja nautintojen etiikka eroavat etenkin siinä, minkä ne katsovat siksi, mitä ihmisen tulisi tehdä. Mielestäni kumpaakaan ei voida kutsua jostain vapautumiseksi. Voisi myös varmaan arvioida niitä esimerkiksi niiden seurauksien kautta. Varmaankin kieltäytymisen etiikkaa toteuttavat ihmiset elävät pidempään kuin nauttijat, mutta samalla voidaan ajatella sitä miten laajassa sosiaalisessa piirissä ja uusien kokemuksien ulottuvilla nämä ihmiset ovat lopulta eläneet elämäänsä. Nauttimisella voidaan varmaan tavoittaa nautintoja hakevien ihmisten seura, mutta on huomioitava se, että nautintojen hakeminen voi joskus kääntyä todella itsekkääksi ja omaa onnea korostavaksi toiminnaksi, jossa toisista ihmisistä ei lopulta välitetä. Nämä ihmiset ovat varmaan iloisempia ja ainakin pintapuolisesti onnellisempia kuin ihmiset, jotka kieltäytyvät kaikista nautinnoista ja ovat seurassa, jossa kukaan ei katso onnensa lisääntyvän nautinnoista. Voi kuitenkin olla, että nautintoihin keskittyneen ihmisen olisi vaikeampaa mukautua kieltäytymiseen kuin kieltäytyjän nauttia nautinnoista. En ota kantaa, kumpaanko ryhmään kuulun.