Ihmisen ja maailman suhteesta

Maailma ja ihminen ovat keskeisimmät käsitteet joita voin käyttää pohtiessani henkilökohtaista filosofista näkemystäni todellisuudesta. Maailma ja ihminen asettuvat jonkinlaiseen suhteeseen toistensa kanssa. Ihmisen käsitys todellisuudesta vaikuttuu siitä minkälainen maailmasuhde ihmisellä on. Maailma siis voi vaikuttaa jonkinlaisella seuraussuhteella ihmiseen, mutta ihminen voi vain harvoin suorittaa merkityksenantoja ts.. tehdä merkityksen maailmaan nähden. Ihminen voidaan käsittää idealismia, purkautumatonta luovuutta ja kokemisen ja luomisen intoa, sisältäväksi kimpuksi ts. muodottomaksi idealismiksi, joka pyrkii saamaan itselleen muodon ts. tulemaan muodolliseksi idealismiksi ts. toteuttamaan omia sisäisiä ajatuksiaan suhteessa maailmaan niin, että ajatukset voivat saada tässä maailmassa muodon. Tähän liittyy käsite päämäärien kehitystasot, jotka ovat niitä toiminnan teoriaan liittyviä rakenteita, joihin ihmisperäinen idealismi ja sisäisen ulkoiseen tuomisenhalu ohjataan. Jos idealismi ei saa muotoa, ihmisyksilö ajautuu kokemaan esteistymistä, joka on arvotunne, joka ohjaa ihmisen hakeutumaan entistä universaalisempia päämääriä ja tavoitteita kohden. Tämä saa ihmisen kokemaan vääränä sen, että yhteiskunnassa suhtaudutaan epäreilusti ihmisiin, tästä voidaan esimerkiksi johtaa käsite näennäisitsetunto, joka palvelee etabloidun hierarkkisen eliitin valheellista valta-asemaa yhteiskunnassa. Tässä vaiheessa on hyvä kuvata maailmaa. Maailmalle on luonteenomaista muodostaa merkityksiä ja yleistää niitä koskemaan kaikkea sen tavoitettavissa olevaa maailmansisäistä todellisuutta. Maailma muodostaa itseensä kuuluvista ihmisistä, tietystä ihmisten ryhmästä kokonaistodellisuutta kontrolloivan eliittiryhmittymän, kommentaariaatin, jonka tehtävänä on ylläpitää maailman sisäisen todellisuuden yhdenmukaisuutta ja konstanttisuutta. Ihmisten yhteisöelämä voidaan tuoda silmiemme eteen tunnustushierarkiana, jossa on yhdistettynä kaikki inhimillisen ihmiselämän institutionaaliset piirteet ja rakenteet. Tunnustushierarkian tasot sisältävät instituutioita, joita ihmiset silloin kun kommentaariaatti ei ole vahvoilla, kokevat vapaasti ja itsenäistä todellisuutta kunnioittaen, mutta jotka silloin, kun se on vahvoilla, joutuvat tottelemaan sen sanelemaa käsitystä instituutioiden muodosta, näöstä ja niiden välisistä suhteista. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan ihmiset kokemaan arvotunteita sen haluamalla tavalla, ja se tapa on sellainen, että kaikki ihmiset pyritään saamaan tottelemaan eliitin sanelemia näkemyksiä siitä, miten yhteiskuntaa tulisi tulkita ja mitä asioita siinä tulisi arvostaa.. Kommentaariaatin ohjailema todellisuus syntyy arvotunteista, osasta niitä muodostuu vertailukohdallisia symboleita, jotka ovat esimerkiksi muotia, tv-sarjoja, popularisoituja ja helposti ymmärrettäviä fraaseja, julkkiksia, jne. ja osasta asettamiskonstantteja, joista ensimmäisestä tulee arvoinstituutioita ja jälkimmäisestä arvoinstituutioita suojelevia tuki-insituutioita: tällä tavalla ohjaillaan elitististä yhteiskuntaa, jossa toiset ovat tarkoitettuja määrittelemään todellisuutta ja toiset seuraamaan sokeasti muka heitä parempien ihmisten käsitystä maailmasta ja ihmisen ja maailman suhteesta. Instituutiot siis pyrkivät luomaan merkitysvallan erinäisille arvotunteille, joita ihmiset kokevat. Lisäämällä merkitysvaltaa johonkin instituutioon nähden ihmiset saadaa ohjautumaan niitä kohden kokemaan arvotunteitaan niissä ja saamaan samalla tuottamaan hyötyä vallitsevalle eliitille, joka pyrkii hierarkisoimaan yhteiskunnan, mutta vielä etenkin sitä kautta, että kommentaariaatti ei käsitä kovinkaan suurta määrää kaikista ihmisistä. Kommentaariaatissa toimiville ihmisille on tyypillistä, etteivät he tiedä tekevänsä väärin, vaan he ohjautuvat siihen asemaan missä he ovat niiden lakien mukaan, jotka kertovat vallan korruptoivasta ja yhdenmukaistavasta vaikutuksesta ja siitä miten todellinen instituutioiden sisäinen paha on monesti todella huomaamatonta ts. banaalia ja arkipäiväistä.. Kun kaikki ihmiset on tuotu vallitsevan todellisuuskäsityksen yhteyteen, eivät he silloin voi paeta sitä tapaa jolla heidän pitää eliitin mukaan kokea arvotunteensa. Kommentaariaatti määrittää heille tavan kokea ja se määrittää myös sen, mitä asioita ihmiset saavat kokea arvokkaimpina suhteessa toisiin asioihin. Maailman tulisi olla puolueeton suhteessa ihmiseen, ongelma onkin ehkä se, että monet maailman kanssa tekemisiin pääsevät ihmiset juopuvat siitä ja alkavat monomaanisesti tuhoamaan pluralistista yhteiskuntaa, joka meidän tulee kaiken järjen mukaan pyrkiä säilyttämään.