Mielenlujuus
Si fractus illabatur orbis; Impavidium ferient ruina.
- Horatius
Kuka olet sinä, tuntematon sankaritar?
Nähtävästi tuntemattomana olet päätynyt maahamme
En näe yhtään ilotulitusta, joka olisi sinulle omistettu
Mainettasi ei ole kuultu huhuista
Pieni toivonkipinä ei merkitse sinulle mitään
Näytät vaatimattomalta yksinkertaisissa vaatteissasi
Vain tutkijat sanovat, että Jumala
Näyttää majesteettiselta silmissäsi
Korkeita olevia! Olet hyvin mukana
jota sieluni on etsinyt
ja katsoo eteenpäin
Kyllä! Sinä olet se - Sinä olet mielen lujuus
Ja samalla näytät seisovan pois unohdettuna
Menneet ajat palvoivat sinua
Miksi meidän aikamme ei tee samoin
EI kuullut sinusta aiempien äänten perusteella
Vuorelta vuorelle, maan asukkaiden keskellä
Flunssa ei lunasta tulkitsijoiden henkeä
Sinulta pyydetään arvokasta uhria
Yksikään runoilija ei saa loukata mukavuuttasi
Kaikkialla on hiljaista ---- nyt siis! nyt laulan minä
Kuolevainen! Multaan sinut on sidottu
Läpi kaikkivaltiaan voimien
Tunne syntyperäsi: ruohosta suunnittelit
Mutta myös taivaan kanssa olet kamppaillut
Tule arvokkaaksi! Kuten äitisi, Maa
Ohjatkoon sinua, kuten häntä, oma luontosi
Tämän suuntauksen orja, oletko pelkästään eläin
Kuten Herra, olet ihmiseksi tullut
Etsi siis voimaa joka vie sinut siihen suuntaan
Jäsenyys tuntuu, jos haluat seurata sitä
Viisas järki punnitsee asioiden arvoa
Ja hahmottaa velvollisuuksiesi jälkiä
Paisuneiden tunteittesi kanssa unohdat niiden ohjeet
Niiden ohjausta vastaan tappelee sinun tahtosi
Sattumanvaraisesti jokaisen aallon heittelemänä
Intohimojen ympärillä ei koskaan ole rauhallisia meriä
Oletko myrskyn heittelemä pallo, kohtalon orja
Ja ei ole kyvyllinen seuraamaan hyveiden ohjausta
Ruori lipeää pois hänen kädestään
Ja törmäsit päin rannassa olevia kiviä.
Oi, mitä paatteja ohjaamaan oppisit
Jos pelkäät esteiden moneutta
Sinun viisaudestasi ei ole siinä mitään apua
Ja täyttymyksen tie on esteitä täynnä
Sydämen hyvyys ja rauha ei vie maaliin
Aatelinen pyrkimys, hyveellinen ratkaisu
Ei ole tietoinen heikosta hetkestä
Kun hänen onnettomuutensa kasautuu polkujen varrelle
Ilman enempää velkaa, pelkästään heikkous vain
ajoi sinua, pahuuden heikkoudesta
Luotu niin, että olisi luonnon kuningas
Kuinka arvotettaisiin silloin Majesteettiä
Syvyys, tästä korkeudesta on uhka
Mikä ylempi voima pelastaa sinut siltä?
Kyllä! on olemassa voima, joka voi pelastaa sinut
Tässä kylmyydessä sinun luonasi osaat viljellä
Joka täyttää ihmisen arvokkuuden
Monarkin valtaistuimella, viljelijöiden tuvassa
Mielenlujuus, oi, tunne sen voima!
Jokainen yksilö on suuri sen kanssa
Täällä seisoo temppeli joka taivaalle riittää
Ilman aatelisen asian samankertaisuutta
Rakennustaito ja mahti herättää sinut syvyydestä
Jokainen koriste on erityisveron alainen
Sen kupolin ja laitojen ympärillä ylistyssana kaikuu
Mutta peitetyn pinnan ihmiset unohtavat pois
Ulkona jonka temppeli lyhyen ajan sisällä
Suureksi rauniokasaksi se romahtaa
Mielenlujuus kuten sen perusta on
Jolle Maan hyveet pitävät messua
Kyllä! Niin kuin auringon säde ja lämpimät lahjoitukset
Huipulle, joka valaisee avaruuden
Ja jonka säihkyjen heijastama sulkee valolta
Väärän nimen alla, sen vartalosta
Joten minä myös mielen lujuutta loukkaan
Kuin äiti kaikkien hyveiden avusta
Istui alas keskelle niiden kilpailuun
Pyörittää hänen lohikäärmeen lentonsa jokaiseen solmuun
Kaikki heidän noituuttava nautintonsa
Ovat peilien heijastamat hänen tekemiään.
Kaikki minkä sydän nostaa ja kaikki missä pyhyys majailee
Kasvattaa hän halaukseksi ihmisille
Painaa, kuin ulos tutkijankammiosta
Uskonto painaa hänen rinnassaan
Kun hän manaa sen marttyyria menemään
Kun hän nostaa henkensä miekkaa
Joka, riippumatta menetetystä maailmasta
Menee järkipuheen triumfin mukana taistelemaan
Pelastuksensa hän nostaa yli Lutherin
Siinä Vatikaani putosi silmänräpäyksessä
Despootin kädessä hän murskaa valtikkansa
Sankarikuninkaita hän lahjoittaa maailmalle
Sorron unesta kansoja herättää
Matkustaa, vapauden lippuja suojelee
Tuottaa ravintoa tähän aateliseen asiaan
Mittaaminen rajoittaa sen toimintaa
Luo suurisieluisuutta ja jälkeen tulemista
Ennen kuin hän sai rohkeuden voiman
Jos hän laittoi tikarin Caton käteen
Pelasti hän Wasan isänmaan
Ilman häntä, kuinka maa ei tullut
Muuksi kuin pahuuden ja pahoinpitelemisen leikkikentäksi
Hyveiden arvo muutenkin kuin pelkissä sanoissa
Sankareiden korkea mieliala muistossa vain!
Vetelyys tulee löysäämään yhteiskunnan siteen
Velvoitteen pyhä vaatimus unohdetaan pois
Ja suoruus, lyhyen ajan sisällä
nostaa pytty myytyihin käsiin
Luominen nöyryytettynä omien käsiemme kautta
Jumalan liikuttamana tullakseen maan häpeäksi
Mutta mies joka on varustettuna mielenlujuudella
On kaikissa elämissä suuri luku
Hänen toimintansa voi herättää maailman kurjuudestaan
Tai lähestyä varjon vierellä
Asetettuna korkeuteen, tai siinä tilassa
Hän menee eteenpäin kohti maalia jokaisella askeleellaan
Jos myös veri painaa hänen askeleillaan
Ja vaikka into on loukannut hänen ominaisuuksiaan
Nautintoiset aallot, väkivaltaa rätisevät uhkaukset
Hän on ihminen - sitä ei peitä hänen jalanjälkensä
Lujasti mutta lempeästi, kuin kuningas, tulee hänen toimia
Valtion palvelija herännäisyydessään ja tiukassa toiminnassan
Hänen aikansa ei todella ole hiljaa
Ei ole kehunnasta avioitunut
Kruunulle, hänen tulee ylitsepaisumuksensa pyhittää
Jotta tekisi toisille kaltaisilleen hyvää
Palasina, tyytyväisenä tekemänsä pahan vähyyteen
Hänen lapionsa ja hänen karhean kakkunsa kanssa
Todellisuudesta valaistuneena, nyt seuraa Sokratesta
Kuolee, Lain ja Valtion pelastamana ja pelastaneena
Jos hänen isänmaansa puolustus sen tuntee
On hän sankari ilman voimaa ja uhmaa
Sen kilveksi, hän rauhassa rintansa asettaa
Sen suojaksi hän löysi paikan veressään
Mutta ei niin kuin miten hän asettaa kilpensä
Maineen silmäyksen tyhjässä satamassa
Antaakseen vihreälle lehdelle oman nimensä
Hän ei mene, palkattuna, mikä vastaa kaltoinkohtelua
Maine on tarkoitettu hänelle, veljien ansioksi
Ei verisessä kulkueessa voiton vaunuissa
Jos hänen voimakas henkensä pakotetusti taistelee
Kohti vartalon vaivoja, sielun ahdinkoa
Tai jos hän asuu onnen vierellä
Ulkona täyttymyksen kiltoitetusta salista
On hän ylösnostettuna onnen oikuista
Hänen hyvät piirteensä ja suojansa ovat turvassa
EI sen liikkeistä ja ei sen uhkista
Häntä tämän sattumuksellisilta teillä ohjaa
Hänen velvollisuutensa ja hänen ajatuksensa lujasti
Hän pysyy kumartelemattomana vaikka kannatin räjähtää
Ikäistensä ilmassa kantavaa suosiota hänen sielunsa miellyttää
Mutta ei päätä vielä hänen jalanjäljistään
Kuitenkin hän tietää, että tuuli ei kiertele
Enemmän oikukkaampi muutostilanne, kuin se
Ilman esteitä hän arvottaa asioita
Yllä asioiden, hän tuntee velvollisuuden äänen
Ulkona taivas, ja sisällä hänen rintansa
Hän itsensä tuntijana istuintansa vaalii
Maa huutaa: "Vapaus!" tai "Taittumus!" -
Itsensä keskellä, mikä tekee hänet onnelliseksi
Taittunut tulipesässä, puoliksi rutosta kärsivänä
Hyödyn päivän arvoisena, kuin Averroes
Hän oli heidän kykyjensä rajoilla
Löytää vielä uuden, joka on rajaton
Rauhallisuus syntyi hänen perästään
Ja hänen voimansa ottaa muotonsa vielä
Hän vaatii sen, mitä hän ei voi muuttaa
Ja menee välittämättä ihmisten paljoudesta kokoontumiseen
Nautinnon arvoista oli hänen tyytyväisyytensä
Arvokkaasti kärsii hän ja yksin tietää
Kun hän, seisoo naarmuisen kulkijansauvan varassa
Haltioituneena luonnosta ja maailmasta
Voimakkaampi kuin syvä, tumma hauta
Ja tuntematon ikuisuus hänen matkassaan
Seisoo mielenlujuus vaan, pelastaakseen
Säkenöivänä hänen viimeisestä kauniista toivostaan
Kuten, tähdet itse, tulevat loistamaan ylös
Yö hänen romahtaneessa majassaan
Viimeisellä kädellä, ilman kuiskaustakaan
Hän ottaa kuoleman, kuin ystävän, vastaansa
Isiemme jättiläismäiset pähkinät
Lopultakin muusani uskaltaa vedota sinuun
Hänen oli se maailma, jossa hän kulkee
Hänen oli se kuva, jonka hän on piirtänyt
Ympäröi taulun omilla muistoillaan
Ravista kilpiäsi, miekkaasi
Herättääksesi ajan ankean mielen
Antaa meille, perinnöksi rakentamastaan
Heidän sielujensa voiman, sen lujan hyveen!
lauantai 19. joulukuuta 2015
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
Kritiikistä ja arvostamisesta - Ihmisen arvioinnin eettisistä perusteista
Kritiikki on henkisten tieteiden alalla tapahtuva arvottamisen järjestelmä tai arvottamisen tapa, jonka tarkoituksena on tiettyjen periaatteiden, kuten tieteellisten periaatteiden toteutumisen seuraaminen. Siinä samalla myös pyritään ymmärtämään kritiikin kohteen tapaa hahmottaa maailmaa. Kritiikillä lähennytään yhteisymmärrystä joidenkin asioiden suhteen. Kritiikki on tärkeä asia sen takia, koska ilman sitä ihmisistä tulisi pyhiä tammia ja liian ylpeitä omista toimistaan. Samalla kun esimerkiksi matalilla kouluasteilla kritiikki perustuu ymmärtämiseen, on esimerkiksi yliopistossa kritiikin oltava raa'empaa. Kuitenkin koulujen yksityistämisellä voitaisiin edistää sitä, että lapset jo nuorella iällä tottuisivat siihen, ettei kritiikin tarvitse aina tarkoittaa haukkumista tai pilkkaamista. Jo muutamankin kouluaineen järjestyksen muuttamisella voitaisiin kasvattaa lapsissa kritiikin vastaanottamisen taitoa. Tämän vuoksi oppimistarpeiden mukaisesti kouluja voitaisiin erikoistaa eri oppiaineiden mukaan. Yleensäkin arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki tulisi ottaa omaksi kouluaineekseen jo mahdollisimman alhaiselta luokka-asteelta alkaen. Kritiikki siis tarkoittaa arvostelevaa asennetta ja on sanottava sen olevan tärkein erillinen asenne siinä kun tieteet ja taiteet edistyvät ja ihmiset tulevat älykkäämmiksi ja sivistyneemmiksi. Kritiikki on myös kyseenalaistava ja kysymyksiä asettava asennoitumistapa. Näin ollen siinä tarkastellaan myös arvostelun kohteen päämääriä, jotka ovat johtaneet hänet tiettyyn tuotokseen, jonka olisi esimerkiksi palveltava jonkinlaisia tieteellisiä, kirjallisia tai taiteellisia päämääriä. Arvostelija ei kuitenkaan voi asettua arvostelun kohteen yläpuolelle, vaan hänen on kognitiivisen prosessin mallin mukaisesti pyrittävä ymmärtämään myös sen kaltaisia merkityksiä, jotka eivät kaikissa tilanteissa muistuta täydellisesti toisiaan. Arvostelijan on siis tietyllä tavalla vaihdettava nahkaansa arvostelun kohteen kanssa, koska ideaalisinta olisi se, että jonkin tuotoksen tekijän olisi arvostelutilanteessa yhtä avoimen kriittisesti suhtautumassa tuotokseen kuin arvostelija. Kritiikki on siis samalta tasolta tulevaa arvostelua - se ei siis perustu sen kaltaisin periaatteisiin, jossa olisi jotain korkeammalta voimalta tulevaa. Kritiikissä ajattelevat subjektit lähenevät toisiaan - eli pyrkivät sulautumaan aiempaa korkeammaksi lopputulokseksi. Kritiikissä pitäisi ennakoida kohteen ja kriitikon vastakohtaisuutta ja sen takia ei voida sanoa, että kaikki kritiikki pitäisi esittää yhdellä tavalla. Tämä kritiikki on etenkin kvalitatiivista kritiikkiä, mikä erottaa sen kvantitatiivisen kritiikin luonnontieteiskeskeisyydestä. Arvostaminen kriittisyyden vastakohtana tarkoittaa sympaattista asennoitumista jotakin arvostamisen kohdetta kohtaan. Arvostaminen tarkoittaa siis useimmin sitä, että arvostamisen kohde saa arvostusta jostakin asiasta. Arvostamisen ja kritiikin vastakohtaisuus tulee esille siinä ja se on varmaankin niiden kahden välinen veteen piirretty viiva, että siinä missä jonkin katsotaan riittävän merkitsee rajalinjaa kritiikin ja arvostamisen välillä. Arvostamisessa siis katsotaan, että jokin arvostelun kohteena oleva tuotos riittää. Ihmisen arviointi sisältää sekä arvostamisen ja kriittisyyden. Ihmisen arvioinnissa voi esimerkiksi olla aiheena se, millä tasolla ihminen on jossakin aiheessa ja siitä kertovassa tuotoksessa. Arvioinnissa on monia tasoja: kuten alussa sanottiin, periaatteet poikkeavat jonkin verran jos kyseessä on esimerkiksi yliopisto tai ala-aste. Ihmistä arvioidaan esimerkiksi työhaastatteluissa, valintakokeissa ja sukupuolisessa kanssakäymisessä. Se liittyy usein erilaisiin abstrakteihin kategorioihin, ja sen takia se ei aina huomioi valintatilannetta ja lähtökohtia. Arvioiminen on monesti tänä päivänä edelleen kovin absoluuttista ja sen takia siihen tulisi tulla pikainen muutos. Kuitenkin kilpailutilanteessa erot ovat suhteellisia ja ihmiset monesti toimivatkin valintatilanteissa ollessaan edelleen relatiivisten hahmotustapojen mukaisesti. Arvioiminen siis tarkoittaa sen selvittämistä, mihin jostain on. Toistan edelleen sen, että olosuhteet ja lähtökohdat tulisi ottaa tarkemmin huomioon valintatilanteissa, koska monesti ennakkoasenteet määräävät valintatilanteen luonnetta ainakin osittain. Ennakkoasenne tarkoittaa valmista ja suljettua näkemystä siitä, millainen ihminen tai asia on. Tässä tulisi miettiä sitä, mikä voisi olla positiivisen syrjinnän vaihtoehto joissakin tehtäväänotoissa. Kuitenkin tietysti pitäisi muistaa, että pätevyysvaatimuksesta ei voida monesti kovinkaan paljoa karsia. Kuitenkin on selvää, että rajoitteet tulisi ottaa huomioon siten, ettei tuijoteta vaan niitä, vaan selvitetään tarkasti se, mihin arvioinnin kohteesta on noista rajoitteista huolimatta. Kun katsotaan asian N eettisiä perusteita, siinä tarkastellaan samanaikaisesti niin oikeudenmukaisuuden kuin hyvyyden periaatteita, että myös asian N vaikutuksia toisiin ihmisiin. Kritiikin eettisistä perusteista on sanottava se, että lähtökohdat tulisi huomioida tarkemmin siinä kun esitetään kritiikkiä eettisellä perusteella. Tämäkin lähtökohtien huomiointi on hyvin suhteellista, ja se koskettaa kaikkia asian suhteita ympäröivään maailmaan. Kaiken arvioinnin tulisi olla yksilöllistä siinä mielessä, että siinä ymmärretään henkilökohtaisia merkityksenantoja: filosofian professori ei aina tiedä kaikkea absoluuttisella varmuudella. Sen jälkeen voidaan kysyä sitä, miten voitaisiin muodostaa ideaalinen valintatilanne, joka perustuisi etiikkaan. SIinä tulisi seurata tarkemmin sitä mitä ihminen haluaa todella sanoa ja mihin hän on suuntautunut. Myöskään siitä ei voi olla haittaa, jos valintatilanteissa kysymisen sijasta enemmän kuunneltaisiin.
sunnuntai 13. joulukuuta 2015
Yhteiskuntamme ongelmista
Olen monasti ihmetellyt, että poikkeavatko ihmiset puoluekannasta riippuen myös persoonallisilta ominaisuuksiltaan. Yksi kuvaava esimerkki demareiden ihmisläheisyydestä havainnoitui minulle muutama vuosi sitten, kun eräs naispuolinen demari meni vaatimaan toista ihmistä istumaan viereeni, jotta olisi päässyt hänen minusta vapaalle paikalleen. En mielestäni haissut tai kiroillut kovaäänisesti joten tämä täti havaitsi, ettei tämän ihmisen lähellä istuminen olisi sopinut hänen arvolleen. Samalla tavalla toimi "älyköksi" itsensä nimittänyt saman puolueen pyhä tammi, joka ei hyväksynyt kaveripyyntöäni facebookissa, vaikka tällä on tuhansia kavereita siellä.
Olen sitä mieltä, että kenestäkään ammattidemarista ei ole elämäntapademariksi, sillä aivan samat porvarilliset ennakkoluulot ja jumiutumat ohjaavat näiden ihmisten päättelyä päivittäisessä elämässä. Jos he haluaisivat olla oikeasti demareita, tulisi heidän eduskuntaryhmänsä jäsenien luovuttaa suurin osa palkastaan Suomen köyhien pelastamiseen. Voi olla, että nämä sosialistit katsovat olevansa jotenkin altruistisempia ja moraalisesti parempia kun voivat katsoa ja muut ihmiset voivat katsoa heidän kuuluvan lämminhenkisiin vasemmistolaisiin eivätkä koviin oikeistolaisiin. Mielestäni kuitenkin ihminen voi olla miten lämminhenkinen tai kova tahansa, ilman sitä, että siinä voitaisiin nähdä valmiina poliittinen suuntautuminen.
Kokoomuksessakin pitäisi voida ajatella köyhien ja persuissa maahanmuuttajien huolia. Demareiden ja vasureiden tulisi ajatella itsenäisen työn ja yrittämisen arvokkuutta, Keskustan tulisi tajuta, ettei kaikkea voida hajauttaa ja RKP:ssä tulisi ymmärtää se, että ne jotka haluavat oppia ruotsia, oppivat sen edelleen siitä huolimatta, oliko ruotsi koulussa pakollinen vai valittu.
Monesti puolueeseen liittyminen on sattumaa, vaikkakin voidaan sanoa, että kaikissa puolueissa on varmaankin yhtä paljon todella älykkäitä ihmisiä. Kuitenkin on myös imagopuolueita kuten Vihreät ja Kokoomus, jotka menestyvät tietynkaltaisten ihmisten ja nuorten parissa. Nuorekkaimpana kaikista Suomen puolueista pidetään varmaankin Vihreitä, joiden korostama yhteisvastuu ihmisten keskuudessa on varmaankin monen uutena pitämä asia. Siksi esimerkiksi yliopistossa opiskelevat nuoret valitsevat monesti Vihreät ääntensä kohteeksi. Minäkin olen äänestänyt eduskuntavaaleissa kerran vihreää, vaikka sittemmin olen tullut siihen lopputulokseen, että Vihreät on minulle liian nynnymäinen puolue. Varmaan on kuitenkin sanottava, että maahanmuuttovastainen ja taloudellisesti oikeistolainen politiikka houkuttaa varmaankin merkittävämmin miespuolisia. Kuitenkin tulisi nähdä poliittisen jargonin ja terminologian taakse, sillä ne ovat monesti vain sanoja. Kuitenkin tärkein asia puolueita tarkastellessa on sen näkeminen, miten puolueet tulkitsevat oman ihmiskuvansa, koska puolueet edustavat etenkin niitä ihmisiä, jotka ovat puolueessaan eikä joitakin ihannekuvaideologioita.
Sanoisin, että samanlainen sovinnainen moraalisuus, jossa lauman näkökohdat sen suhteen mikä on tärkeää ja sallittua, vallitsee kaikkialla Suomessa. Alas poljettu poljetaan uudestaan alas, koska lauma kuuntelee etenkin tirkistelijöitä, yliuteliaita, sadisteja ja korkean sosiaalisen "statuksen" omaavia ihmisiä, jotka voivat tuomita yhteisön jäsenen ostrakismokseen. Myös ihmisten ylösnostaminen ja yliarviointi toimii samojen periaatteiden mukaisesti, ne jotka saavat huomiota mediassa ja toisten ihmisten puheissa ja juoruissa, saavat myöskin jatkossa ihmisten suurimman myönteisen huomion. Kaikki ihmiset toimivat siis lähes poikkeuksetta samalla tavalla. Tuo perustuu etenkin jaettuihin arvoihin, joita suurin osa ihmisistä ei edes tunnista oleviksi. Ihmiset eivät siis saa kiinni siitä, minkä takia he toimivat, vaan heillä on jonkinlainen sumea ja utuinen muistikuva siitä. Toisin sanoen ihmiset elävät vaistoperäisesti eivätkä älyperäisesti. Vaistojen kautta eläminen sisältää esimerkiksi laumavietin, joka on ohjaamassa ihmisiä etenkin juorujen ja toisten ihmisten mielipiteiden kuuntelemisen kautta. Ihmiset tunnistavat jotkut ihmiset auktoriteeteiksi ja katsovat heidän mielipiteidensä ja ajatuksiensa edustavan parempaa totuutta, jota he itse eivät itsenäisellä mielipiteenmuodostamisella pystyisi luomaan. Tämän taustana on etenkin kateus ja sen kehitetympi muoto: kunnioitus ja arvostus. Kun ajatellaan, ettei voida olla niin suuria, kauniita, älykkäitä, ovelia kuin auktoriteetti, niin silloin mukaudutaan hänen laumaansa, jotta voitaisiin siivellä päästä pidemmälle elämässä. Kun tuollaisessa laumassa siinä auktoriteettina pidetty taho määrittelee monesti sen, mitä tehdään, miten ajatellaan ja miten toimitaan, ei laumaan mukautuminen ole mitenkään ihmisen riippumattomuutta korostava tapa toimia. Kuitenkin katson, että ihmisten tulisi voida muodostaa yhteisöjä, mutta toisin kuin monissa muissa yhteisöissä, niissä ei olisi hierarkkista asemaa, jossa yhteisön johtaja saisi asemansa verukkeella suurempia hyötyjä yhteisöelämästä kuin muut yhteisön jäsenet. Yleensäkin johtaja-aseman tulisi aina perustua henkiseen auktoriteettiin eikä materiaaliseen. Voisi varmaan olla parasta, jos yhteisön johtaja saisi muihin yhteisön jäseniin nähden pienempää palkkaa ja vähemmän luontaisetuja. Sillä voitaisiin vahvistaa sitä, etteivät ihmiset pyrkisi yhteisön johtaja-asemaan materiaalisten etujen kautta. Sillä myös voitaisiin vahvistaa sitä, ettei johtaja korruptoidu materiaalisten seikkojen takia.
Schopenhauer kirjoitti siitä, kuinka suuri enemmistö ei pysty käyttämään älyään oikein, koska he alistavat sen täydellisesti tahdolleen. Tahto sumentaa näiden ihmisten toimessa puhtaan älyn sen takia, koska he katsovat tahdon olevan itseisarvoista älyä arvokkaampi asia. Suuren enemmistön päättely on siis aina tarkoitusperäistä eikä itsellistä. He pyrkivät siis aina älyllään ja sen peittämällä tahdolla johonkin. He eivät siis ymmärrä minkään asian olevan heille itseisarvoista. Esimerkiksi voidaan vaikka työhaastattelussa tai treffeillä briljeerata yksityiskohdilla, jotka eivät välttämättä kosketa muuten mitenkään tällaisten primadonnien elämää. Tahto pitää kuolettaa, että ajattelu voisi perustua itseisarvoisuuteen. On tarkasteltava asioita itsessään eikä asioita itselleen. Kaikki ne jotka toimivat tahdon ohjaamina eivät voi ottaa osaa tieteeseen, taiteeseen ja filosofiaan itseisarvoisella tavalla. He katsovat, että kaikilla tulee olla jokin hyöty, jota tavoitellaan kaikessa toiminnassa. Monesti se on tänä päivänä raha, pimppa tai kikkeli.
Alkukantaiset ihmiset toimivat viettiperäisesti, jonka päätavoite on miehillä yhdynnässä oleminen ja naisilla lapsen saaminen. Tietysti kaikki ihmiset vanhetessaan viisastuvat, mutta nuorena ihmisen arvoksi voidaan katsoa pelkästään se kuinka paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia pyörii lähiympäristössä. Ja yleensä onkin niin, että kaikkein tyhjäpäisimmät ihmiset pyrkivät täyttämään maan monesti jo varhaiselta iältä alkaen. Kun lapset on hankittu siirtyy tahdosta elävän ihmisen huomio maallisen omaisuuden haalimiseen, eli heistä tulee elintasoesteetikkoja. Korkeampaan elintasoon pyrkiminen on siis näiden ihmisten toiveena. Etenkin ns. porvarit ovat ihmisiä, jotka katsovat arvojen jakautuvan välinearvoihin ja itseisarvoihin. Monesti heillä välinearvoon liittyvät instituutiot saavat suuremman huomion kuin varsinaiset itseisarvot. Ja mitäköhän se sitten tarkoittaa? Mikä on heidän itseisarvonsa. Se on rahan ja elintasoa korottavien symbolien hankkiminen. On mainittava se ero, mikä vallitsee vertailukohdallisten symbolien ja syväsymbolien välillä. Vertailukohdalliset symbolit toimivat areenalla, jota ihmiset tuijottavat. Syväsymbolit ovat pukuhuoneessa tai vaihtopenkillä. Syväsymbolit oikeammin sanoen löytyvät ihmisen omista kokemuksista ja hänen omasta psyykestään, samalla kun vertailukohdalliset symbolit, jotka toimivat yhteisessä kentässä vertaantuen toisiinsa, saavat muotonsa siitä, kun ihmiset alkavat jäljitellä sosiaalisen jatkuvuuden jatkumossa esiintyviä ilmiöitä. Siinä katsotaan tiettyjen päättelysuuntien ansaitsevan suuremman huomion aina tilanteen mukaan siten kuin miten kommentaariaatti antaa todellisuuden havaittavaksi ihmisille. Kommentaariaatti taas on tietoa käsittelevien ihmisten muodostama ryhmittymä, joka pyrkii ohjailemaan ihmisen ajatuksia ja toimintaa tunnustushierarkian, joka tarkoittaa instituutioiden muodostamaa arvojärjestystä, kautta siten, että tekemällä ihmisistä vaikutteellisia, se ehdollistaa ihmistä joihinkin tai johonkin tunnustuksen tasoon, ja tekee instituutioiden tasoista riippuvaisia toisiin tasoihin nähden. Koska kaikkien tasojen tulisi olla itseisarvoisia ja riippumattomia, tulisi ihmisten aina tulla taistelemaan kommentaariaattia vastaan senkin takia, koska kommentaariaatti vieraannuttaa ihmisen omasta persoonastaan eli se depersonalisoi ihmiset. Kaikista vaikutteellisista ihmisistä tulee persoonattomia sätkynukkeja, jotka tottelevat jokaista kommentaariaattieliitin käskylausetta.
Uomassa eläminen on varmaankin sellainen termi, jolla tahdon mukaan elävien ihmisten elämistä ja elämää voidaan kuvata. Muut määrittelevät näille ihmisille sen, mitä mieltä heidän pitää olla kaikesta, mille pitää nauraa, itkeä, hymyillä ja kirota. Nämä ihmiset eivät siis varsinaisesti elä elämäänsä, koska se kaikki henkinen ravinto, jota he nauttivat, valmistuu heidän eteensä toisten valmistamana. Mielestäni Ruotsi on todella kehittynyt kulttuuri juuri sen takia, että siellä eliitti on lähestynyt kansaa siten, ettei siellä näe enää selkeitä luokkaeroja. Ruotsalaisessa kulttuurissa myös keskustellaan paljon, mikä antaa heille etua siinä, että joku lauman johtaja ei todellakaan siellä määrää itse päätöksistä. Päätökset tulisi Suomessakin tehdä etenkin kaikkien ihmisten kuuntelemisen kautta. On mielestäni selvää, että joissakin valtakunnan politiikkaa koskevissa kysymyksissä ns. rahvas tietää jotkut asiat kokemuksensa kautta paremmin kuin valtakunnan politiikkaa hallitseva kommentaariaaninen eliitti, joka pysyttelee monesti päätöksissä abstraktioidensa tasolla, mikä on nähty esimerkiksi viimeaikaisessa pakolaiskriisissä ja Suomen roolissa vastaanottajina.
Ainoa pelastava vaihtoehto on totaalinen kieltäytyminen sellaisesta maailmasta, joka ei hyväksy toisista poikkeamista, ja jossa ihmisten tarkoitusperiä etsitään jatkuvalla syötöllä vaikkei niitä lainkaan olisi. Jotkut katsovat kaikkien pyrkivän pelkästään karnaalisiin nautintoihin ja yleistävät sen takia tuon ajatusmallin kaikkiin muihin ihmisiin. Olen huomannut joskus esimerkiksi liikennevaloissa seistessäni, että vastaan tuleva minut jostain tietävä ihminen on kääntynyt sivulle ikään kuin minä haluaisin tervehtiä ihmisiä, jotka juuri ja juuri jostain tiedän. Joskus ihminen voi olla tyytynyt yksinäisyyteen ja olla siinä täysin tyytyväinen. Minä olen niin ujo, etten edes harkitse toisten tervehtimistä, koska mitä minä siitä saisin? Vastakkaisen sukupuolen kanssa en koskaan ole ollut lähemmissä tekemisissä, sillä kuten Uuno Turhapuro sanoo, niin "eihän sitä yöllä jaksakaan ja päivisin ne vaan läpsii korville".
Valmiit roolit ja asemat ovat vaarallisia siinä, kun yhteiskuntaa pyritään kehittämään ja vapauttamaan yksilöä yhteisöjen puristusotteesta. Olen aina kokenut sen, etten muistuta tavallista miestä kaikilta puoliltani. Olen myös sanonut monesti nuoruudessani asioita, joiden perusteella jotkut ihmiset ovat tulkinneet minut homoksi. Se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, sillä olen miehiä enemmän kiinnostunut naisista. Pidän tomboy-tyyppisistä naisista ja ylinaisellisia kaikilta ominaisuuksiltaan olevat naiset eivät saa minulta suurempaa huomiota. Schopenhauer kirjoittaa, että ihminen, jonka äly on vapautunut tahdon kahleista, ei tule yleensä toimeen naisten kanssa, koska nainen on täysin päinvastainen häneen nähden. Naisilla älyn toiminta ja kaikki muu toiminta perustuu tarkoitusperäisyyteen, yhdyntään ja lapsen hankkimiseen. Minä kuitenkin ajattelen, että samanlaisia ihmisiä on yhtä paljon sekä naisissa että miehissä, eikä se tee mitään seksuaalisia olettamuksia heidän suhteensa. Se, että jos ei toimi, ajattele ja puhu samalla tavalla kuin kaikki saman sukupuolen edustajat toimivat, ei tee kenestäkään homoa eikä lesboa. Ajattelen kuitenkin niin, että ihminen on nuorella iällä vapain noista aikuisuuden tuomista rooliolettamuksista, mutta se on kuitenkin ristiriidassa sen havainnon kanssa, jonka voi tehdä jokaisessa linja-autossa, jossa on lukiolaisia tai yläasteelaisia. Ne laumat ovat pelottavia siinä, kuinka varhaisessa vaiheessa heihin on istutettu sukupuoliroolit, sukupuolten mukaiset kiinnostuksen kohteet ja sukupuolten mukaiset puhetavat. Kuitenkin on sanottava se, että nykypäivänä naisille on feminismin ansiosta tarjottu suuremmat vapaudet toimia sekä naisten alueella että myös miehille aiemmin kuuluneella alueella. Myös sosiaaliseen statukseen perustuvat arvotushierarkiat ovat olemassa vain naisten ja naista henkisesti muistuttavien miesten keskuudessa. Välinearvon eli tahdon mukaan toimiminen on aina tarkoitusperäistä, sillä siis pyritään tiettyjen avujen mahdollistamana päämäärään. Monille länsimaissa eläville ihmisille tuosta välineellisen järjen mukaan toimimisesta on tullut toiminnan perikuva. Siihen mahdollistaa mm. teknologia ja entistä kehittyneemmät toiminnan välineet, jotka ovat tarkoitettuja helpottamaan toimintaa ja tekemistä. Theodor Kaczynski kirjoitti siitä, kuinka merkityksellinen tekeminen, jossa ihmiset näkisivät työnsä lopputuloksen on menettänyt merkityksensä teknologian aikakaudella, koska kaikesta on tullut helppoa ihmiselle, minkä lisäksi aikaa kulutetaan myös surrogaattiaktiviteeteissa, jotka liittyvät etenkin tieteeseen ja tiettyjen poliittisten ryhmien edustaman ideologian edistämiseen. Kaczynski kuitenkin kirjoitti myös vasemmistolaisten tavasta sosiaalistaa kaikki, jopa moraali. He siis hänen mukaansa tunkevat joka paikkaan moraalia ja sen mukaista arvostelua riippumatta siitä, mihin heidän toimintansa liittyy ja sijoittuu. Teknologia orjuuttaa vähitellen ihmisen luonnon samoin kuin ihminen joskus orjuutti luonnon. Siinä voidaan nähdä se, että kaiken mahdollisen hyödyntäminen uusien hyödykkeiden saamiseksi on väärin, ja pitäisi todella vakavasti miettiä sitä, mikä on päätepiste luonnon orjuuttamiselle joka on lopulta viemässä teknologian välityksellä myös ihmisen vapauden. Kaczynski edusti muinaisia Britannian luddiitteja siinä mielessä, että hän halusi yhteiskunnan luopuvan teknologian paradigmasta etenkin siinä kun ihmiset kuvittelevat paradigmaan tulevien muutosten olevan aina heille tarkoitettuja viestejä - osta se, osta se! Ihmiset eivät enää tavoittele itsenäisesti arvoja ja ajatuksia vaan sitä mieluummin he tavoittelevat elintason kohottamista ja oman materiaalisen hyvän lisäämistä.
Ihmiset toimivat siis lähes poikkeuksetta vain ajassa elämisen kautta. Ajassa eläminen tarkoittaa tässä sitä, että kaikki teknologiset uudistukset ja kehitelmät, jotka tulevat ajan myötä, tullaan tulkitsemaan itseisarvoisina sen takia, koska niitä halutaan suojella välinearvoilla ja tuki-insituutioilla. Ihmiset myös kuvittelevat todellisuuden ja ajan kulun olevan lineaarista, jonka kautta he kuvittelevat edistyksen, talouskasvun, kehityksen ja elintason nousun olevan ikuisesti jatkuvaa. Kulttuurit kuitenkin kuolevat vähitellen pois, milloin on vaarallista se, jos ihmiset toimivat täysin liitteessä kulttuuriinsa. Sen takia pitäisi pyrkiä eroon kulttuurin totalisoivasta vaikutuksesta. Yksilöllisyyttä tulisi kunnioittaa enemmän ja huomioida sen rooli kulttuurin kehittymisessä, koska monesti itsenäisesti toimivat filosofit, taiteilijat ja tieteilijät antavat suuremman panoksen kulttuurin kehittymiselle kuin täysin kulttuurisista paradigmoista latautuneet jäljittelijät ja arvostelijat. Kuitenkin mielestäni ideaalisimmassa yhteiskunnan tilanteessa, taiteilijoille tulisi antaa suurempaa tukea kuin nykytilanteessa, ja heidän tulisi pyrkiä taiteen teossa enemmänkin käsityöläisyyteen kuin itsensä promotoimiseen.
Yleensäkin yhteiskunnassa ei pitäisi pyrkiä pönkittämään minkäänlaisia "tähti" tai "stara"-kultteja. Kaikessa tulisi pyrkiä tasa-arvoisuuteen siinä mielessä, että ihminen voi Platonin Valtion mukaisesti nousta yhteiskunnassa korkeampaan asemaan, mihin vaikuttavat hänen omat lahjansa eikä tausta tai rahatilanne. Minä en kuitenkaan jaa ihmisiä niin selkeästi ryhmiin kuin mitä Platon teki, vaikka katsonkin kaiken vapaissa instituutioissa tapahtuvan toiminnan olevan itseisarvoista, oli työtehtävä sitten pankkiiri tai siivooja. Minun mielestäni yhteiskunnassa kansanedustuslaitoksen tulisi perustua tasa-arvoisuuteen. Kansanedustajien määrää pitäisi pudottaa esimerkiksi sataan, ammatti- tai elintasopoliitikkous tulisi kitkeä juuriin asti ja valintaprosessia tulisi muuttaa siten, että annettaisiin tiettyjen kiintiöiden mukaisesti paikkoja sellaisille ehdokkaille, jotka eivät esimerkiksi puolueettomuuden tai huonon taloustilanteen voisi itse osallistua eduskuntavaaliin.
Arvostan kuitenkin perhettä suuresti kaikista instituutioista. Se on paikka jossa lapsiin parhaimmassa tapauksessa iskostetaan oikeudenmukaisuuden, vaatimattomuuden ja nöyryyden periaatteita. Perheessä voidaan ehkäistä se, että lapsesta tulisi häiriökäyttäytyvä. Koska koulullakin on jonkinlainen vastuu lapsen tai nuoren kasvattamisesta, tulisi perheen roolina olla se, että se valmentaisi lapsen koulua varten, eli lapsen kasvattamisessa tulisi välineinä käyttää muutakin kuin pehmoleluja tai leluaseita. Lukemaan opettamiseen tulisi kiinnittää huomiota jo ennen koulutien alkamista, koska vain sillä tavalla nuori ihminen voi olla varma omasta varhaisesta kehittyneisyydestään.
Ruotsissa rahvas ja eliitti ovat sulautuneet toisiinsa, ja sen takia sitä voidaankin varmaan pitää Suomea kehittyneempänä kulttuurina. Ruotsissa kulttuurista on tullut diskursiivista, joka eroaa siinä mielessä Suomen kulttuurista, joka perustuu vieläkin ääneen lausumattomiin periaatteisiin. Sen takia Suomessa rahvas älähtää etenkin persujen kautta herkemmin kuin Ruotsissa, jossa poliitikot ovat kehittäneet kulttuurinsa diskursiivisyyden myötä uuden poliittisen korrektiivisuuden käsitteen, jonka takia esimerkiksi Ruotsidemokraatteja ei hyväksytä toisten puolueiden osalta. Ruotsin kulttuuri on kehittynyt siinä mielessä, että se on vanha ja maa on ollut suurvalta. Voidaan kuitenkin sanoa, että samoinkuin Ruotsin kulttuuri perustuu diskurssiin, on sama ongelma myös Britannialla. Molemmat kärsivät kulttuuriväsymyksestä, mikä on maahanmuuttajien ottamisen myötä johtanut näiden maiden joidenkin maahanmuuttajien asuttamien alueiden täydelliseen irtoamiseen ympäröivästä yhteiskunnasta. Maat segregoituvat samalla kun valkoiset eivät halua asua samoilla alueilla maahanmuuttajien kanssa. Kuitenkin esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttajien arvostelusta on tullut tabu ja Britanniassa vuonna 2001 Iain Duncan-Smith joka oli tuolloin Konservatiivipuolueen puheenjohtaja, erotti kauan puolueen vierellä toimineen poliittisen ryhmittymän eli Conservative Monday Clubin puolueesta. Monday Club arvosteli merkittävällä tavalla maahanmuuttoa ja sen seurauksia. Järjestön jäsenenä oli lukuisia ministereitä, kansanedustajia ja ylähuoneen jäseniä.
Konservatiivisuus sopii Britanniaan, koska sen instituutiot ovat niin vanhoja ja kunnioitettuja, minkä myötä ne ovat tulleet täysin itseisarvoisiksi - riippumattomiksi. Myös Britannian maineikas historia on osoittanut, että taloudellinen säätely ja valvottu talous eivät kuulu brittiläiseen yhteiskuntaan.
Olen sitä mieltä, että kenestäkään ammattidemarista ei ole elämäntapademariksi, sillä aivan samat porvarilliset ennakkoluulot ja jumiutumat ohjaavat näiden ihmisten päättelyä päivittäisessä elämässä. Jos he haluaisivat olla oikeasti demareita, tulisi heidän eduskuntaryhmänsä jäsenien luovuttaa suurin osa palkastaan Suomen köyhien pelastamiseen. Voi olla, että nämä sosialistit katsovat olevansa jotenkin altruistisempia ja moraalisesti parempia kun voivat katsoa ja muut ihmiset voivat katsoa heidän kuuluvan lämminhenkisiin vasemmistolaisiin eivätkä koviin oikeistolaisiin. Mielestäni kuitenkin ihminen voi olla miten lämminhenkinen tai kova tahansa, ilman sitä, että siinä voitaisiin nähdä valmiina poliittinen suuntautuminen.
Kokoomuksessakin pitäisi voida ajatella köyhien ja persuissa maahanmuuttajien huolia. Demareiden ja vasureiden tulisi ajatella itsenäisen työn ja yrittämisen arvokkuutta, Keskustan tulisi tajuta, ettei kaikkea voida hajauttaa ja RKP:ssä tulisi ymmärtää se, että ne jotka haluavat oppia ruotsia, oppivat sen edelleen siitä huolimatta, oliko ruotsi koulussa pakollinen vai valittu.
Monesti puolueeseen liittyminen on sattumaa, vaikkakin voidaan sanoa, että kaikissa puolueissa on varmaankin yhtä paljon todella älykkäitä ihmisiä. Kuitenkin on myös imagopuolueita kuten Vihreät ja Kokoomus, jotka menestyvät tietynkaltaisten ihmisten ja nuorten parissa. Nuorekkaimpana kaikista Suomen puolueista pidetään varmaankin Vihreitä, joiden korostama yhteisvastuu ihmisten keskuudessa on varmaankin monen uutena pitämä asia. Siksi esimerkiksi yliopistossa opiskelevat nuoret valitsevat monesti Vihreät ääntensä kohteeksi. Minäkin olen äänestänyt eduskuntavaaleissa kerran vihreää, vaikka sittemmin olen tullut siihen lopputulokseen, että Vihreät on minulle liian nynnymäinen puolue. Varmaan on kuitenkin sanottava, että maahanmuuttovastainen ja taloudellisesti oikeistolainen politiikka houkuttaa varmaankin merkittävämmin miespuolisia. Kuitenkin tulisi nähdä poliittisen jargonin ja terminologian taakse, sillä ne ovat monesti vain sanoja. Kuitenkin tärkein asia puolueita tarkastellessa on sen näkeminen, miten puolueet tulkitsevat oman ihmiskuvansa, koska puolueet edustavat etenkin niitä ihmisiä, jotka ovat puolueessaan eikä joitakin ihannekuvaideologioita.
Sanoisin, että samanlainen sovinnainen moraalisuus, jossa lauman näkökohdat sen suhteen mikä on tärkeää ja sallittua, vallitsee kaikkialla Suomessa. Alas poljettu poljetaan uudestaan alas, koska lauma kuuntelee etenkin tirkistelijöitä, yliuteliaita, sadisteja ja korkean sosiaalisen "statuksen" omaavia ihmisiä, jotka voivat tuomita yhteisön jäsenen ostrakismokseen. Myös ihmisten ylösnostaminen ja yliarviointi toimii samojen periaatteiden mukaisesti, ne jotka saavat huomiota mediassa ja toisten ihmisten puheissa ja juoruissa, saavat myöskin jatkossa ihmisten suurimman myönteisen huomion. Kaikki ihmiset toimivat siis lähes poikkeuksetta samalla tavalla. Tuo perustuu etenkin jaettuihin arvoihin, joita suurin osa ihmisistä ei edes tunnista oleviksi. Ihmiset eivät siis saa kiinni siitä, minkä takia he toimivat, vaan heillä on jonkinlainen sumea ja utuinen muistikuva siitä. Toisin sanoen ihmiset elävät vaistoperäisesti eivätkä älyperäisesti. Vaistojen kautta eläminen sisältää esimerkiksi laumavietin, joka on ohjaamassa ihmisiä etenkin juorujen ja toisten ihmisten mielipiteiden kuuntelemisen kautta. Ihmiset tunnistavat jotkut ihmiset auktoriteeteiksi ja katsovat heidän mielipiteidensä ja ajatuksiensa edustavan parempaa totuutta, jota he itse eivät itsenäisellä mielipiteenmuodostamisella pystyisi luomaan. Tämän taustana on etenkin kateus ja sen kehitetympi muoto: kunnioitus ja arvostus. Kun ajatellaan, ettei voida olla niin suuria, kauniita, älykkäitä, ovelia kuin auktoriteetti, niin silloin mukaudutaan hänen laumaansa, jotta voitaisiin siivellä päästä pidemmälle elämässä. Kun tuollaisessa laumassa siinä auktoriteettina pidetty taho määrittelee monesti sen, mitä tehdään, miten ajatellaan ja miten toimitaan, ei laumaan mukautuminen ole mitenkään ihmisen riippumattomuutta korostava tapa toimia. Kuitenkin katson, että ihmisten tulisi voida muodostaa yhteisöjä, mutta toisin kuin monissa muissa yhteisöissä, niissä ei olisi hierarkkista asemaa, jossa yhteisön johtaja saisi asemansa verukkeella suurempia hyötyjä yhteisöelämästä kuin muut yhteisön jäsenet. Yleensäkin johtaja-aseman tulisi aina perustua henkiseen auktoriteettiin eikä materiaaliseen. Voisi varmaan olla parasta, jos yhteisön johtaja saisi muihin yhteisön jäseniin nähden pienempää palkkaa ja vähemmän luontaisetuja. Sillä voitaisiin vahvistaa sitä, etteivät ihmiset pyrkisi yhteisön johtaja-asemaan materiaalisten etujen kautta. Sillä myös voitaisiin vahvistaa sitä, ettei johtaja korruptoidu materiaalisten seikkojen takia.
Schopenhauer kirjoitti siitä, kuinka suuri enemmistö ei pysty käyttämään älyään oikein, koska he alistavat sen täydellisesti tahdolleen. Tahto sumentaa näiden ihmisten toimessa puhtaan älyn sen takia, koska he katsovat tahdon olevan itseisarvoista älyä arvokkaampi asia. Suuren enemmistön päättely on siis aina tarkoitusperäistä eikä itsellistä. He pyrkivät siis aina älyllään ja sen peittämällä tahdolla johonkin. He eivät siis ymmärrä minkään asian olevan heille itseisarvoista. Esimerkiksi voidaan vaikka työhaastattelussa tai treffeillä briljeerata yksityiskohdilla, jotka eivät välttämättä kosketa muuten mitenkään tällaisten primadonnien elämää. Tahto pitää kuolettaa, että ajattelu voisi perustua itseisarvoisuuteen. On tarkasteltava asioita itsessään eikä asioita itselleen. Kaikki ne jotka toimivat tahdon ohjaamina eivät voi ottaa osaa tieteeseen, taiteeseen ja filosofiaan itseisarvoisella tavalla. He katsovat, että kaikilla tulee olla jokin hyöty, jota tavoitellaan kaikessa toiminnassa. Monesti se on tänä päivänä raha, pimppa tai kikkeli.
Alkukantaiset ihmiset toimivat viettiperäisesti, jonka päätavoite on miehillä yhdynnässä oleminen ja naisilla lapsen saaminen. Tietysti kaikki ihmiset vanhetessaan viisastuvat, mutta nuorena ihmisen arvoksi voidaan katsoa pelkästään se kuinka paljon vastakkaisen sukupuolen edustajia pyörii lähiympäristössä. Ja yleensä onkin niin, että kaikkein tyhjäpäisimmät ihmiset pyrkivät täyttämään maan monesti jo varhaiselta iältä alkaen. Kun lapset on hankittu siirtyy tahdosta elävän ihmisen huomio maallisen omaisuuden haalimiseen, eli heistä tulee elintasoesteetikkoja. Korkeampaan elintasoon pyrkiminen on siis näiden ihmisten toiveena. Etenkin ns. porvarit ovat ihmisiä, jotka katsovat arvojen jakautuvan välinearvoihin ja itseisarvoihin. Monesti heillä välinearvoon liittyvät instituutiot saavat suuremman huomion kuin varsinaiset itseisarvot. Ja mitäköhän se sitten tarkoittaa? Mikä on heidän itseisarvonsa. Se on rahan ja elintasoa korottavien symbolien hankkiminen. On mainittava se ero, mikä vallitsee vertailukohdallisten symbolien ja syväsymbolien välillä. Vertailukohdalliset symbolit toimivat areenalla, jota ihmiset tuijottavat. Syväsymbolit ovat pukuhuoneessa tai vaihtopenkillä. Syväsymbolit oikeammin sanoen löytyvät ihmisen omista kokemuksista ja hänen omasta psyykestään, samalla kun vertailukohdalliset symbolit, jotka toimivat yhteisessä kentässä vertaantuen toisiinsa, saavat muotonsa siitä, kun ihmiset alkavat jäljitellä sosiaalisen jatkuvuuden jatkumossa esiintyviä ilmiöitä. Siinä katsotaan tiettyjen päättelysuuntien ansaitsevan suuremman huomion aina tilanteen mukaan siten kuin miten kommentaariaatti antaa todellisuuden havaittavaksi ihmisille. Kommentaariaatti taas on tietoa käsittelevien ihmisten muodostama ryhmittymä, joka pyrkii ohjailemaan ihmisen ajatuksia ja toimintaa tunnustushierarkian, joka tarkoittaa instituutioiden muodostamaa arvojärjestystä, kautta siten, että tekemällä ihmisistä vaikutteellisia, se ehdollistaa ihmistä joihinkin tai johonkin tunnustuksen tasoon, ja tekee instituutioiden tasoista riippuvaisia toisiin tasoihin nähden. Koska kaikkien tasojen tulisi olla itseisarvoisia ja riippumattomia, tulisi ihmisten aina tulla taistelemaan kommentaariaattia vastaan senkin takia, koska kommentaariaatti vieraannuttaa ihmisen omasta persoonastaan eli se depersonalisoi ihmiset. Kaikista vaikutteellisista ihmisistä tulee persoonattomia sätkynukkeja, jotka tottelevat jokaista kommentaariaattieliitin käskylausetta.
Uomassa eläminen on varmaankin sellainen termi, jolla tahdon mukaan elävien ihmisten elämistä ja elämää voidaan kuvata. Muut määrittelevät näille ihmisille sen, mitä mieltä heidän pitää olla kaikesta, mille pitää nauraa, itkeä, hymyillä ja kirota. Nämä ihmiset eivät siis varsinaisesti elä elämäänsä, koska se kaikki henkinen ravinto, jota he nauttivat, valmistuu heidän eteensä toisten valmistamana. Mielestäni Ruotsi on todella kehittynyt kulttuuri juuri sen takia, että siellä eliitti on lähestynyt kansaa siten, ettei siellä näe enää selkeitä luokkaeroja. Ruotsalaisessa kulttuurissa myös keskustellaan paljon, mikä antaa heille etua siinä, että joku lauman johtaja ei todellakaan siellä määrää itse päätöksistä. Päätökset tulisi Suomessakin tehdä etenkin kaikkien ihmisten kuuntelemisen kautta. On mielestäni selvää, että joissakin valtakunnan politiikkaa koskevissa kysymyksissä ns. rahvas tietää jotkut asiat kokemuksensa kautta paremmin kuin valtakunnan politiikkaa hallitseva kommentaariaaninen eliitti, joka pysyttelee monesti päätöksissä abstraktioidensa tasolla, mikä on nähty esimerkiksi viimeaikaisessa pakolaiskriisissä ja Suomen roolissa vastaanottajina.
Ainoa pelastava vaihtoehto on totaalinen kieltäytyminen sellaisesta maailmasta, joka ei hyväksy toisista poikkeamista, ja jossa ihmisten tarkoitusperiä etsitään jatkuvalla syötöllä vaikkei niitä lainkaan olisi. Jotkut katsovat kaikkien pyrkivän pelkästään karnaalisiin nautintoihin ja yleistävät sen takia tuon ajatusmallin kaikkiin muihin ihmisiin. Olen huomannut joskus esimerkiksi liikennevaloissa seistessäni, että vastaan tuleva minut jostain tietävä ihminen on kääntynyt sivulle ikään kuin minä haluaisin tervehtiä ihmisiä, jotka juuri ja juuri jostain tiedän. Joskus ihminen voi olla tyytynyt yksinäisyyteen ja olla siinä täysin tyytyväinen. Minä olen niin ujo, etten edes harkitse toisten tervehtimistä, koska mitä minä siitä saisin? Vastakkaisen sukupuolen kanssa en koskaan ole ollut lähemmissä tekemisissä, sillä kuten Uuno Turhapuro sanoo, niin "eihän sitä yöllä jaksakaan ja päivisin ne vaan läpsii korville".
Valmiit roolit ja asemat ovat vaarallisia siinä, kun yhteiskuntaa pyritään kehittämään ja vapauttamaan yksilöä yhteisöjen puristusotteesta. Olen aina kokenut sen, etten muistuta tavallista miestä kaikilta puoliltani. Olen myös sanonut monesti nuoruudessani asioita, joiden perusteella jotkut ihmiset ovat tulkinneet minut homoksi. Se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta, sillä olen miehiä enemmän kiinnostunut naisista. Pidän tomboy-tyyppisistä naisista ja ylinaisellisia kaikilta ominaisuuksiltaan olevat naiset eivät saa minulta suurempaa huomiota. Schopenhauer kirjoittaa, että ihminen, jonka äly on vapautunut tahdon kahleista, ei tule yleensä toimeen naisten kanssa, koska nainen on täysin päinvastainen häneen nähden. Naisilla älyn toiminta ja kaikki muu toiminta perustuu tarkoitusperäisyyteen, yhdyntään ja lapsen hankkimiseen. Minä kuitenkin ajattelen, että samanlaisia ihmisiä on yhtä paljon sekä naisissa että miehissä, eikä se tee mitään seksuaalisia olettamuksia heidän suhteensa. Se, että jos ei toimi, ajattele ja puhu samalla tavalla kuin kaikki saman sukupuolen edustajat toimivat, ei tee kenestäkään homoa eikä lesboa. Ajattelen kuitenkin niin, että ihminen on nuorella iällä vapain noista aikuisuuden tuomista rooliolettamuksista, mutta se on kuitenkin ristiriidassa sen havainnon kanssa, jonka voi tehdä jokaisessa linja-autossa, jossa on lukiolaisia tai yläasteelaisia. Ne laumat ovat pelottavia siinä, kuinka varhaisessa vaiheessa heihin on istutettu sukupuoliroolit, sukupuolten mukaiset kiinnostuksen kohteet ja sukupuolten mukaiset puhetavat. Kuitenkin on sanottava se, että nykypäivänä naisille on feminismin ansiosta tarjottu suuremmat vapaudet toimia sekä naisten alueella että myös miehille aiemmin kuuluneella alueella. Myös sosiaaliseen statukseen perustuvat arvotushierarkiat ovat olemassa vain naisten ja naista henkisesti muistuttavien miesten keskuudessa. Välinearvon eli tahdon mukaan toimiminen on aina tarkoitusperäistä, sillä siis pyritään tiettyjen avujen mahdollistamana päämäärään. Monille länsimaissa eläville ihmisille tuosta välineellisen järjen mukaan toimimisesta on tullut toiminnan perikuva. Siihen mahdollistaa mm. teknologia ja entistä kehittyneemmät toiminnan välineet, jotka ovat tarkoitettuja helpottamaan toimintaa ja tekemistä. Theodor Kaczynski kirjoitti siitä, kuinka merkityksellinen tekeminen, jossa ihmiset näkisivät työnsä lopputuloksen on menettänyt merkityksensä teknologian aikakaudella, koska kaikesta on tullut helppoa ihmiselle, minkä lisäksi aikaa kulutetaan myös surrogaattiaktiviteeteissa, jotka liittyvät etenkin tieteeseen ja tiettyjen poliittisten ryhmien edustaman ideologian edistämiseen. Kaczynski kuitenkin kirjoitti myös vasemmistolaisten tavasta sosiaalistaa kaikki, jopa moraali. He siis hänen mukaansa tunkevat joka paikkaan moraalia ja sen mukaista arvostelua riippumatta siitä, mihin heidän toimintansa liittyy ja sijoittuu. Teknologia orjuuttaa vähitellen ihmisen luonnon samoin kuin ihminen joskus orjuutti luonnon. Siinä voidaan nähdä se, että kaiken mahdollisen hyödyntäminen uusien hyödykkeiden saamiseksi on väärin, ja pitäisi todella vakavasti miettiä sitä, mikä on päätepiste luonnon orjuuttamiselle joka on lopulta viemässä teknologian välityksellä myös ihmisen vapauden. Kaczynski edusti muinaisia Britannian luddiitteja siinä mielessä, että hän halusi yhteiskunnan luopuvan teknologian paradigmasta etenkin siinä kun ihmiset kuvittelevat paradigmaan tulevien muutosten olevan aina heille tarkoitettuja viestejä - osta se, osta se! Ihmiset eivät enää tavoittele itsenäisesti arvoja ja ajatuksia vaan sitä mieluummin he tavoittelevat elintason kohottamista ja oman materiaalisen hyvän lisäämistä.
Ihmiset toimivat siis lähes poikkeuksetta vain ajassa elämisen kautta. Ajassa eläminen tarkoittaa tässä sitä, että kaikki teknologiset uudistukset ja kehitelmät, jotka tulevat ajan myötä, tullaan tulkitsemaan itseisarvoisina sen takia, koska niitä halutaan suojella välinearvoilla ja tuki-insituutioilla. Ihmiset myös kuvittelevat todellisuuden ja ajan kulun olevan lineaarista, jonka kautta he kuvittelevat edistyksen, talouskasvun, kehityksen ja elintason nousun olevan ikuisesti jatkuvaa. Kulttuurit kuitenkin kuolevat vähitellen pois, milloin on vaarallista se, jos ihmiset toimivat täysin liitteessä kulttuuriinsa. Sen takia pitäisi pyrkiä eroon kulttuurin totalisoivasta vaikutuksesta. Yksilöllisyyttä tulisi kunnioittaa enemmän ja huomioida sen rooli kulttuurin kehittymisessä, koska monesti itsenäisesti toimivat filosofit, taiteilijat ja tieteilijät antavat suuremman panoksen kulttuurin kehittymiselle kuin täysin kulttuurisista paradigmoista latautuneet jäljittelijät ja arvostelijat. Kuitenkin mielestäni ideaalisimmassa yhteiskunnan tilanteessa, taiteilijoille tulisi antaa suurempaa tukea kuin nykytilanteessa, ja heidän tulisi pyrkiä taiteen teossa enemmänkin käsityöläisyyteen kuin itsensä promotoimiseen.
Yleensäkin yhteiskunnassa ei pitäisi pyrkiä pönkittämään minkäänlaisia "tähti" tai "stara"-kultteja. Kaikessa tulisi pyrkiä tasa-arvoisuuteen siinä mielessä, että ihminen voi Platonin Valtion mukaisesti nousta yhteiskunnassa korkeampaan asemaan, mihin vaikuttavat hänen omat lahjansa eikä tausta tai rahatilanne. Minä en kuitenkaan jaa ihmisiä niin selkeästi ryhmiin kuin mitä Platon teki, vaikka katsonkin kaiken vapaissa instituutioissa tapahtuvan toiminnan olevan itseisarvoista, oli työtehtävä sitten pankkiiri tai siivooja. Minun mielestäni yhteiskunnassa kansanedustuslaitoksen tulisi perustua tasa-arvoisuuteen. Kansanedustajien määrää pitäisi pudottaa esimerkiksi sataan, ammatti- tai elintasopoliitikkous tulisi kitkeä juuriin asti ja valintaprosessia tulisi muuttaa siten, että annettaisiin tiettyjen kiintiöiden mukaisesti paikkoja sellaisille ehdokkaille, jotka eivät esimerkiksi puolueettomuuden tai huonon taloustilanteen voisi itse osallistua eduskuntavaaliin.
Arvostan kuitenkin perhettä suuresti kaikista instituutioista. Se on paikka jossa lapsiin parhaimmassa tapauksessa iskostetaan oikeudenmukaisuuden, vaatimattomuuden ja nöyryyden periaatteita. Perheessä voidaan ehkäistä se, että lapsesta tulisi häiriökäyttäytyvä. Koska koulullakin on jonkinlainen vastuu lapsen tai nuoren kasvattamisesta, tulisi perheen roolina olla se, että se valmentaisi lapsen koulua varten, eli lapsen kasvattamisessa tulisi välineinä käyttää muutakin kuin pehmoleluja tai leluaseita. Lukemaan opettamiseen tulisi kiinnittää huomiota jo ennen koulutien alkamista, koska vain sillä tavalla nuori ihminen voi olla varma omasta varhaisesta kehittyneisyydestään.
Ruotsissa rahvas ja eliitti ovat sulautuneet toisiinsa, ja sen takia sitä voidaankin varmaan pitää Suomea kehittyneempänä kulttuurina. Ruotsissa kulttuurista on tullut diskursiivista, joka eroaa siinä mielessä Suomen kulttuurista, joka perustuu vieläkin ääneen lausumattomiin periaatteisiin. Sen takia Suomessa rahvas älähtää etenkin persujen kautta herkemmin kuin Ruotsissa, jossa poliitikot ovat kehittäneet kulttuurinsa diskursiivisyyden myötä uuden poliittisen korrektiivisuuden käsitteen, jonka takia esimerkiksi Ruotsidemokraatteja ei hyväksytä toisten puolueiden osalta. Ruotsin kulttuuri on kehittynyt siinä mielessä, että se on vanha ja maa on ollut suurvalta. Voidaan kuitenkin sanoa, että samoinkuin Ruotsin kulttuuri perustuu diskurssiin, on sama ongelma myös Britannialla. Molemmat kärsivät kulttuuriväsymyksestä, mikä on maahanmuuttajien ottamisen myötä johtanut näiden maiden joidenkin maahanmuuttajien asuttamien alueiden täydelliseen irtoamiseen ympäröivästä yhteiskunnasta. Maat segregoituvat samalla kun valkoiset eivät halua asua samoilla alueilla maahanmuuttajien kanssa. Kuitenkin esimerkiksi Ruotsissa maahanmuuttajien arvostelusta on tullut tabu ja Britanniassa vuonna 2001 Iain Duncan-Smith joka oli tuolloin Konservatiivipuolueen puheenjohtaja, erotti kauan puolueen vierellä toimineen poliittisen ryhmittymän eli Conservative Monday Clubin puolueesta. Monday Club arvosteli merkittävällä tavalla maahanmuuttoa ja sen seurauksia. Järjestön jäsenenä oli lukuisia ministereitä, kansanedustajia ja ylähuoneen jäseniä.
Konservatiivisuus sopii Britanniaan, koska sen instituutiot ovat niin vanhoja ja kunnioitettuja, minkä myötä ne ovat tulleet täysin itseisarvoisiksi - riippumattomiksi. Myös Britannian maineikas historia on osoittanut, että taloudellinen säätely ja valvottu talous eivät kuulu brittiläiseen yhteiskuntaan.
sunnuntai 22. marraskuuta 2015
Carl Johan von Beckerin runon suomennos (kääntänyt Olli von Becker)
Laulu Kustaa III:n ajalle
Tietäähän sen, että sellainen monarkki on suurin, joka suurinta suosiota saa, ja korkein hyve saa korkeimman vallan.
-Kellgren
Monarkki! mahtavassa avaruudessa, siellä kuolemattomassa loistossa
Sinä nautit taivaallista lainaa kuninkaallisista hyveistä
En kai loukkaa sinua laulullani? En siis parjaa sinun seppelettäsi
muiston kukalla, joka on saatu menneiltä maineen kentiltä
Ei! Olen ruotsalainen ja runoilija: itseluottavaisesti voin tulla sinua päin
turvallisin tuntein ylennysuhriksi maun temppeliin
vain:
Aiheesta tulee sinun kansasi hyvyydellä kuunnella minua:
Minä en tuota sitä tuomiota - minä laulan sinun ajallesi
Kaarle kaatui. - verenpunaisella näyttämöllä vuorten keskellä
upposi aurinko.
Kuten mitä Svean ylpeys oli, ja mikä maailman ihmetyksen herätti
Kuten, uutena tai ei seisoi korkealla pohjoisen navan ympärillä
Ja hänen säihkyävän loistonsa hän ympäri maata kiristi
Hän kaatui - ja oli yö. Loistavassa liekissään.
Ja kammottavat pohjoisen taivasvalot, molemmat tuskallisia kohtaloissaan
Pimeydessä sieltä loisti, rannasta rantaan
Valaistuneet näyttämökuvat varkaudesta ja tarpeesta
Voimattomuuden taistelusta, jatkuvat häpeän seurana
Muutti muotoaan rauhaksi, jonka vuosisatojen perimä tuhlasi
Niin paljon pois maasta, kotimaan kamaraa repimässä
Ja kaatuneiden tovereiden suku karkotettuna isiensä joukosta
Siitä tuli sinun onnettomuutesi yläraja, oi Wasan kotitalo
Ei mistään muusta kuin uudesta hullutuksesta, sinä törmäsit tapaamiseen
Sinun omasta epäharmoniastasi tuplaantuu sinun värkkisi
Myrkytti rauhasi ja repi kohtusi
Tällä porukalla ei ole muuta arvoa, kuin olla ruotsalainen ja vapaa
Mies myi ulkomaisesta kullasta itsensä ja valtion koristeet
Mies ei toimi maansa edestä vaan puolueensa edestä
Ja suurin mies oli se, joka kaatoi koivut alas
Kadonnut oli se kansa, joka yhtenäisenä itsessään
Pelokkaasti katselivat muiden kruunujen haltijat
Jotka ravisuttivat perustuksiaan röyhkeällä sodalla
Ja antoivat kuninkailleen alistettuja kansoja
Kadonnut oli se voima, joka lähestyi ennen arvostettuja ajatuksia
Ja juhlitulla maalla, sankareiden hautojen välissä
Missä Pohjolan herrat olivat, se vaatii sitä heiltä
Ruma ja pahoinpidelty uusiksi orjiksi tulleiden suku
Minä haluan antaa vereni, onnen hetkellä
Ja sokraattisella ironialla tulen minä valitsemaan kuoleman
Koriste, joka on luotu on samassa linjassa kohtalon kanssa
EI kuitenkaan! Se ei ymmärrä: kuin tumma pilvi se seisoo
Kuitenkin päämäärätietoisena, kuten miten taulun hinta nousee
Ja kun kaikki hänen omansa romahti ja sai täyttymyksensä
Maailmankuvan korkea suunnitelma, jonka voi paljastaa ajattelijan silmille
Sinä tulit - ja päivä tuli. Purppuraan kiedottuna nousi hän ylös
Nautinnon heraldista tarjousta ympäri Ruotsin rajoja kantaa
Ja Wasan vanha valtaistuin, puhtaan loistelias huippu
Seisoi vakaasti majesteetin ja kunnian armeliaassa loistossa
Sinun ylösnoususi, ympärillä sinua kuninkaallinen mahti
Kunniotettu yrityksessään rauhoittaa ja siunata johtajia
Ja kansan kiitollisuus, sinä valvojien ympäröimä
Puolustuksen lujin, jaloin koristeissaan
Samalla uskollisella kuten myös voimakkaalla kädellä hän vei torniinsa
Itsenäisen toiminnan pahan uhalla valitsit
Voitit kansan sydämet - sinun omasi sanoi kuitenkin
että sinun pitää hallita heitä rajattomalla vallalla
Tämän jalon mahdin takia puolueet ovat kadonneet
Ja tämä kohonnut rintakehä, joka seisoo kuin pohjoinen vastaan etelää
Sinä vedät heitä puoleesi; vaikka samoin myös muita
Ja maailma näki isän joskus kunnioittavan veljeään
Yhtenäisen suvun johtaja, Sinä onnelliseksi tullut
Rauhallisuuden vaatimuksesta sinun kruunuasi palvotaan
Sinä toimit arvokkaasti kuin monarkki, sinua rakastetaan kuin ystävää
Ihminen kuunteli sydämen ääntä, kunhan se vain oli hän itse jota kuunteli
Kaikki olettavat nyt järjestelmällisempää asioiden rakennetta
Ja yhtenäisyys kaikessa antoi voimaa päätökselle
Suvaitsemattomuus sortui, ylitti sinun katseesi
Ja fanatismin onnesta tuli voimattomuutta, tai se murrettiin
Kaunis todellisuus astui lähelle valoisaa isänmaata
Todellisuuden päivänä ympäri sinun polkuasi piti levittää
Rehellisyys, sokeus, aina vaaka kädessään
Sisariensa saattamana, ja otti toisen puolen
Niiden välistä menit, onnellisuus askeleissasi
Kansasi palvomana, ja oikeudella jakaa oikeutta
Toiveen auttamana, anna meille ihmisyyden haavan vuoksi
Nähdä omilla silmillä, tehdä omilla käsillä
Ja ajatuksen jalo mahti, rikkoutuneiden ketjujen pakottaminen
Elämään ja liikkeeseen, sinusta kuukauden lepotilaan
Otti pöllön siivet, madon edelliseltä kerralta
Ja astui avaruuteen, tuottaa vain hämärtyvää hiekkaa
Muiden maiden maku ja heidän nähty loistonsa
Joka asettaa taitavan miehen huonon viereen
Ja meidän paljaat vuoremme Seinen rantojen leveydessä
Kansa, jonka uskotaan tulleen tuomituksi barbariaan ja yöhön
Sinun taideteoksistasi vaikuttaen kehuvan
Sergelin ateljeessa uskotaan Phidiaksen seisseen
Ja Mälarn ei halua vaihtaa kuvaansa Tiberiin
Runoilija laulusta, niin keveästä kuin yökukkujan äänestä
Demostheneen äänestä nerouden korkeassa temppelissä
Sai luotua täydellisyyden leiman
Niin koristit kiireesi uutuudella ja kauneudella
Ja yllätit heidät loisteliaalla neroudellasi
Sinä olit viisain niistä jotka loivat lakeja
Rakastamisen arvoisin eroosion kokeneiden killassa
Sinä levitit, hovin sisällä, sait itsellesi seuraa
Kaikki, mikä kuten, valoisana ja kauniina, tekee ihmisyydelle koristeita
Mahtavin lahjoissaan, tärkein sukkeluudessaan
Puhtain kielessä, vaatimattomin nautinnoissa
Itse annoit herätyksen tälle kauniille äänelle
Joka kasvoi piiristä piiriin, majojen naapurillisuuteen
Itse kannat arvollisuuksia, jotka persoonasi on kehittänyt
Ottaakseen tunteen yhteenliittymän, ja polvistuakseen sen eteen
EI loistoa ole vaan valtaistuimessasi, vaan kulta tekee sen
Joka ei ota huomioon puuseppää, vaan mustamielisenä maksaa
Ei! Maailma, ystävällinen kuitenkin, näki ystävyyttä linnassa
Näki onnen, pilailemassa, kuninkaan salien ulkopuolella
Tästä jalosta loistosta, pystyisin haavoittamaan enemmänkin
Onnellisen kansan yläpuolella, oliivien varjostamana
Jonka voima uudistuu, jonka haava ei enää vuoda
Jonka rauhallinen työteliäisyys oli annettu rauhan korkealle työlle
Nyt kasvattaja, nautit kuninkaallisesta asemastasi
Voisivatko ohdakekentät naamioitua uudeksi sadoksi
Ja Ruotsin työt, ylpeänä, Ruotsin porvareille nyökkää
Mitä toisten kansojen edellä, hänen arvonsa tuottaa
Metallin puhdas sävy, siellä ei ole varjoja
Annoit perusteellisen voiton sen työteliäisyydestä
Ja kauppaosasto levittyi yli tutkimattomien merten
Svean kölit lipuivat Inkojen rikkaille rannoille
Niin kutistui kulttuuririntama vaikka suurilla voitoilla
Tuomita ja jahdata hätää pois maastasi
Kaunis nousi ylös, uutuuden perusteellisella maaperällä
Ja hyve, rakastettuna, ymmärsi itse nauttia
Tämä näky ilahdutti silmiäni jotka olivat nautinnossa samana
Ja ei halunnut muuttaa katsettaan eräästä taulusta
Kuitenkin etualalla, Monarkki! Se haavoittaa sinua
Kansasi jumaloimana, valmistelet heille onnea
Mutta ei! - kuinka säälittävää elossa pysymisen lottoamista!
Asioiden muuttelu on se laki, joka pysyy maailman takia
Avaruus, aikana antaa kansalaisille nautinnon osa-alueita
Jokunen tusina on tullut rajoitetusti aidatuksi
Sodan tuoksinassa näen sinut ja Svean
Se ei kerro runoilijalle, että hänen pitäisi seurata kohtaloaan
Säikäytettynä vaakunan rikkomisesta , hänen ainoat kyyneleensä menevät
Laeille ja haavoille, jota sinä ja hän nostavat esiin
Se kerta kun hän tuli syylliseksi, oi kuningas! sinun mieltäsi päin
saakoon piirikuvittaja maksaa hänelle pian
Lyyra ei soita lauluja sodasta ja politiikasta
Hän oli täydellisen hiljaa - historia saakoon puhua puolestaan
Mutta kuitenkin, silmät painettuina muiden päiden alapuolelle
Pölyisessä maailmassa, missä tuntien määrä arvoaan laskee
JA kun se tuotti vieläkin rohkealle sydämellesi iloa
Siinä valtion puolikaarimaisessa tilassa, jonka Ruotsin hyvinvointi tuottaa
Nyt, katso lähemmäs tyytyväisenä tähän isänmaahan
Kuten sinä maan päällä lähenet rakkauttasi omin käsin
Ulkona sen suojatun osaston, jonka aiemmin laitoit torniisi
Kuin Svean ylpeä ja uskollinen vaakuna, kruunuistaan koristeltuna
Seisoi leijonaprinssi muut vierellään
Katso Kaarle, ylhäällä valtaistuimellasi, yhdestä rakkaudesta voimistuneena
Oikealla, loistoisa voitto, vasemmalla, toivon pisarat
Näen pohjolan kaksi kansaa, samassa puolustuslinjassa
Suuntautuneena yhteen, kilpaileva hyveissään
Käsivarsiensa voimalla, kiellekkeiden kivikoissa
Arvostetun isän maa, puristen isän omia mantuja
Ja tämän kansan ympärillä, ajankulun tuska
Selkeä nero järjessä ja maku joka loukkaa
Jos hän nousee ylös ajatuksien kentiltä ja runoilijuudesta
Vuosisataiset voitot valuvat barbariaan
Me menemme, kohti tätä tietä, testaamaan voimakkuutamme
Kyllä! tästä syntiaallokosta maailma peittyy
Sopii toki teidän terveytenne tietää sinusta, Monarkki!
Kasvaa uusiksi, kuten se suku, joka oli Nooan arkissa
Ja löydät, nimeesi liitettävän, kuolemattomuuden Pohjolassa
Tietäähän sen, että sellainen monarkki on suurin, joka suurinta suosiota saa, ja korkein hyve saa korkeimman vallan.
-Kellgren
Monarkki! mahtavassa avaruudessa, siellä kuolemattomassa loistossa
Sinä nautit taivaallista lainaa kuninkaallisista hyveistä
En kai loukkaa sinua laulullani? En siis parjaa sinun seppelettäsi
muiston kukalla, joka on saatu menneiltä maineen kentiltä
Ei! Olen ruotsalainen ja runoilija: itseluottavaisesti voin tulla sinua päin
turvallisin tuntein ylennysuhriksi maun temppeliin
vain:
Aiheesta tulee sinun kansasi hyvyydellä kuunnella minua:
Minä en tuota sitä tuomiota - minä laulan sinun ajallesi
Kaarle kaatui. - verenpunaisella näyttämöllä vuorten keskellä
upposi aurinko.
Kuten mitä Svean ylpeys oli, ja mikä maailman ihmetyksen herätti
Kuten, uutena tai ei seisoi korkealla pohjoisen navan ympärillä
Ja hänen säihkyävän loistonsa hän ympäri maata kiristi
Hän kaatui - ja oli yö. Loistavassa liekissään.
Ja kammottavat pohjoisen taivasvalot, molemmat tuskallisia kohtaloissaan
Pimeydessä sieltä loisti, rannasta rantaan
Valaistuneet näyttämökuvat varkaudesta ja tarpeesta
Voimattomuuden taistelusta, jatkuvat häpeän seurana
Muutti muotoaan rauhaksi, jonka vuosisatojen perimä tuhlasi
Niin paljon pois maasta, kotimaan kamaraa repimässä
Ja kaatuneiden tovereiden suku karkotettuna isiensä joukosta
Siitä tuli sinun onnettomuutesi yläraja, oi Wasan kotitalo
Ei mistään muusta kuin uudesta hullutuksesta, sinä törmäsit tapaamiseen
Sinun omasta epäharmoniastasi tuplaantuu sinun värkkisi
Myrkytti rauhasi ja repi kohtusi
Tällä porukalla ei ole muuta arvoa, kuin olla ruotsalainen ja vapaa
Mies myi ulkomaisesta kullasta itsensä ja valtion koristeet
Mies ei toimi maansa edestä vaan puolueensa edestä
Ja suurin mies oli se, joka kaatoi koivut alas
Kadonnut oli se kansa, joka yhtenäisenä itsessään
Pelokkaasti katselivat muiden kruunujen haltijat
Jotka ravisuttivat perustuksiaan röyhkeällä sodalla
Ja antoivat kuninkailleen alistettuja kansoja
Kadonnut oli se voima, joka lähestyi ennen arvostettuja ajatuksia
Ja juhlitulla maalla, sankareiden hautojen välissä
Missä Pohjolan herrat olivat, se vaatii sitä heiltä
Ruma ja pahoinpidelty uusiksi orjiksi tulleiden suku
Minä haluan antaa vereni, onnen hetkellä
Ja sokraattisella ironialla tulen minä valitsemaan kuoleman
Koriste, joka on luotu on samassa linjassa kohtalon kanssa
EI kuitenkaan! Se ei ymmärrä: kuin tumma pilvi se seisoo
Kuitenkin päämäärätietoisena, kuten miten taulun hinta nousee
Ja kun kaikki hänen omansa romahti ja sai täyttymyksensä
Maailmankuvan korkea suunnitelma, jonka voi paljastaa ajattelijan silmille
Sinä tulit - ja päivä tuli. Purppuraan kiedottuna nousi hän ylös
Nautinnon heraldista tarjousta ympäri Ruotsin rajoja kantaa
Ja Wasan vanha valtaistuin, puhtaan loistelias huippu
Seisoi vakaasti majesteetin ja kunnian armeliaassa loistossa
Sinun ylösnoususi, ympärillä sinua kuninkaallinen mahti
Kunniotettu yrityksessään rauhoittaa ja siunata johtajia
Ja kansan kiitollisuus, sinä valvojien ympäröimä
Puolustuksen lujin, jaloin koristeissaan
Samalla uskollisella kuten myös voimakkaalla kädellä hän vei torniinsa
Itsenäisen toiminnan pahan uhalla valitsit
Voitit kansan sydämet - sinun omasi sanoi kuitenkin
että sinun pitää hallita heitä rajattomalla vallalla
Tämän jalon mahdin takia puolueet ovat kadonneet
Ja tämä kohonnut rintakehä, joka seisoo kuin pohjoinen vastaan etelää
Sinä vedät heitä puoleesi; vaikka samoin myös muita
Ja maailma näki isän joskus kunnioittavan veljeään
Yhtenäisen suvun johtaja, Sinä onnelliseksi tullut
Rauhallisuuden vaatimuksesta sinun kruunuasi palvotaan
Sinä toimit arvokkaasti kuin monarkki, sinua rakastetaan kuin ystävää
Ihminen kuunteli sydämen ääntä, kunhan se vain oli hän itse jota kuunteli
Kaikki olettavat nyt järjestelmällisempää asioiden rakennetta
Ja yhtenäisyys kaikessa antoi voimaa päätökselle
Suvaitsemattomuus sortui, ylitti sinun katseesi
Ja fanatismin onnesta tuli voimattomuutta, tai se murrettiin
Kaunis todellisuus astui lähelle valoisaa isänmaata
Todellisuuden päivänä ympäri sinun polkuasi piti levittää
Rehellisyys, sokeus, aina vaaka kädessään
Sisariensa saattamana, ja otti toisen puolen
Niiden välistä menit, onnellisuus askeleissasi
Kansasi palvomana, ja oikeudella jakaa oikeutta
Toiveen auttamana, anna meille ihmisyyden haavan vuoksi
Nähdä omilla silmillä, tehdä omilla käsillä
Ja ajatuksen jalo mahti, rikkoutuneiden ketjujen pakottaminen
Elämään ja liikkeeseen, sinusta kuukauden lepotilaan
Otti pöllön siivet, madon edelliseltä kerralta
Ja astui avaruuteen, tuottaa vain hämärtyvää hiekkaa
Muiden maiden maku ja heidän nähty loistonsa
Joka asettaa taitavan miehen huonon viereen
Ja meidän paljaat vuoremme Seinen rantojen leveydessä
Kansa, jonka uskotaan tulleen tuomituksi barbariaan ja yöhön
Sinun taideteoksistasi vaikuttaen kehuvan
Sergelin ateljeessa uskotaan Phidiaksen seisseen
Ja Mälarn ei halua vaihtaa kuvaansa Tiberiin
Runoilija laulusta, niin keveästä kuin yökukkujan äänestä
Demostheneen äänestä nerouden korkeassa temppelissä
Sai luotua täydellisyyden leiman
Niin koristit kiireesi uutuudella ja kauneudella
Ja yllätit heidät loisteliaalla neroudellasi
Sinä olit viisain niistä jotka loivat lakeja
Rakastamisen arvoisin eroosion kokeneiden killassa
Sinä levitit, hovin sisällä, sait itsellesi seuraa
Kaikki, mikä kuten, valoisana ja kauniina, tekee ihmisyydelle koristeita
Mahtavin lahjoissaan, tärkein sukkeluudessaan
Puhtain kielessä, vaatimattomin nautinnoissa
Itse annoit herätyksen tälle kauniille äänelle
Joka kasvoi piiristä piiriin, majojen naapurillisuuteen
Itse kannat arvollisuuksia, jotka persoonasi on kehittänyt
Ottaakseen tunteen yhteenliittymän, ja polvistuakseen sen eteen
EI loistoa ole vaan valtaistuimessasi, vaan kulta tekee sen
Joka ei ota huomioon puuseppää, vaan mustamielisenä maksaa
Ei! Maailma, ystävällinen kuitenkin, näki ystävyyttä linnassa
Näki onnen, pilailemassa, kuninkaan salien ulkopuolella
Tästä jalosta loistosta, pystyisin haavoittamaan enemmänkin
Onnellisen kansan yläpuolella, oliivien varjostamana
Jonka voima uudistuu, jonka haava ei enää vuoda
Jonka rauhallinen työteliäisyys oli annettu rauhan korkealle työlle
Nyt kasvattaja, nautit kuninkaallisesta asemastasi
Voisivatko ohdakekentät naamioitua uudeksi sadoksi
Ja Ruotsin työt, ylpeänä, Ruotsin porvareille nyökkää
Mitä toisten kansojen edellä, hänen arvonsa tuottaa
Metallin puhdas sävy, siellä ei ole varjoja
Annoit perusteellisen voiton sen työteliäisyydestä
Ja kauppaosasto levittyi yli tutkimattomien merten
Svean kölit lipuivat Inkojen rikkaille rannoille
Niin kutistui kulttuuririntama vaikka suurilla voitoilla
Tuomita ja jahdata hätää pois maastasi
Kaunis nousi ylös, uutuuden perusteellisella maaperällä
Ja hyve, rakastettuna, ymmärsi itse nauttia
Tämä näky ilahdutti silmiäni jotka olivat nautinnossa samana
Ja ei halunnut muuttaa katsettaan eräästä taulusta
Kuitenkin etualalla, Monarkki! Se haavoittaa sinua
Kansasi jumaloimana, valmistelet heille onnea
Mutta ei! - kuinka säälittävää elossa pysymisen lottoamista!
Asioiden muuttelu on se laki, joka pysyy maailman takia
Avaruus, aikana antaa kansalaisille nautinnon osa-alueita
Jokunen tusina on tullut rajoitetusti aidatuksi
Sodan tuoksinassa näen sinut ja Svean
Se ei kerro runoilijalle, että hänen pitäisi seurata kohtaloaan
Säikäytettynä vaakunan rikkomisesta , hänen ainoat kyyneleensä menevät
Laeille ja haavoille, jota sinä ja hän nostavat esiin
Se kerta kun hän tuli syylliseksi, oi kuningas! sinun mieltäsi päin
saakoon piirikuvittaja maksaa hänelle pian
Lyyra ei soita lauluja sodasta ja politiikasta
Hän oli täydellisen hiljaa - historia saakoon puhua puolestaan
Mutta kuitenkin, silmät painettuina muiden päiden alapuolelle
Pölyisessä maailmassa, missä tuntien määrä arvoaan laskee
JA kun se tuotti vieläkin rohkealle sydämellesi iloa
Siinä valtion puolikaarimaisessa tilassa, jonka Ruotsin hyvinvointi tuottaa
Nyt, katso lähemmäs tyytyväisenä tähän isänmaahan
Kuten sinä maan päällä lähenet rakkauttasi omin käsin
Ulkona sen suojatun osaston, jonka aiemmin laitoit torniisi
Kuin Svean ylpeä ja uskollinen vaakuna, kruunuistaan koristeltuna
Seisoi leijonaprinssi muut vierellään
Katso Kaarle, ylhäällä valtaistuimellasi, yhdestä rakkaudesta voimistuneena
Oikealla, loistoisa voitto, vasemmalla, toivon pisarat
Näen pohjolan kaksi kansaa, samassa puolustuslinjassa
Suuntautuneena yhteen, kilpaileva hyveissään
Käsivarsiensa voimalla, kiellekkeiden kivikoissa
Arvostetun isän maa, puristen isän omia mantuja
Ja tämän kansan ympärillä, ajankulun tuska
Selkeä nero järjessä ja maku joka loukkaa
Jos hän nousee ylös ajatuksien kentiltä ja runoilijuudesta
Vuosisataiset voitot valuvat barbariaan
Me menemme, kohti tätä tietä, testaamaan voimakkuutamme
Kyllä! tästä syntiaallokosta maailma peittyy
Sopii toki teidän terveytenne tietää sinusta, Monarkki!
Kasvaa uusiksi, kuten se suku, joka oli Nooan arkissa
Ja löydät, nimeesi liitettävän, kuolemattomuuden Pohjolassa
von Becker-suvun suomenkielistymisestä
Suomalaisten sukujen, kuten säätyläissukujen suomenkielistyminen alkoi 1800-luvun lopussa ja sitä jatkui 1930-luvulle asti. Kirjailija Johannes Linnankoski perusti vuonna 1906 Suomalaisuuden liiton, jonka tehtävänä oli suomenkielisen sivistyneistön luominen ja yliopiston täydellinen suomenkielistäminen. Ruotsinkieliset ja muulla tavoin vieraskieliset sukunimet joko suoraan käännettiin jos niillä oli vastinetta ja jotkut ottivat käyttöönsä jotenkin itseensä, asuinalueeseensa tai mielikuvitukseensa liittyvän nimen. Myös von Becker-suku suomenkielistyi vuonna 1935 Suomalaisuuden liiton kampanjassa, ja nimeksi otettiin Reinhold Octaviuksesta asti suvun kotipaikkana toimineen maatilan nimi - Virrantalo. Väestön suomenkielistyminen alkoi monella tavalla pääasemassa olleen JV Snellmannin kautta. Snellmanin mukaan kansallishenki voi syttyä ihmisten keskuuteen vain yksikielisyyden ja yksikielisen sivistyksen kautta. Snellmannin aloittama toiminta aloitti etenkin kaupunkilaisväestön keskuudessa järjestymisen fennomaaneihin ja svekomaaneihin - suomenkielisiin ja ruotsinkielisiin. Nimenmuutoksella katsottiin että jo mahdollisesti aikaisemmin tapahtunut äidinkielen muuttuminen suomeksi voitiin sinetöidä lopullisesti. Suomalaisen kansallishengen mukanaan tuoma innostus sai suomalaisen kansakunnan omaksumaan kansan oman ensimmäisen kielen ja siirtämään sitä lapsilleen.
Von Becker-suvun Luhangan haaran jäsenet omaksuivat suomenkielen 1900-luvun alussa. Isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker oli vielä voimakkaasti kaksikielinen, mutta jo hänen poikansa Frans Edvard oli pääosalta suomenkielinen. Frans Edvardin lapset olivat jo totaalisen yksikielisiä, suomenkielisiä. Samalla kun suku on suomenkielistynyt, on sen sosioekonominen, henkinen ja asemallinen valta vähentynyt, ja suku on tietyllä tavalla "vajonnut rahvaaseen" (Genealogi Axel Bergholmin käyttämä ilmaus). Kun ei voitu enää erottua joukosta kielen kautta, tuli eteen muut asiat joiden avulla taustaa oltaisiin voitu korostaa. Koska suku on ollut pitkän aikaa varsin köyhää ei se ole enää pystynyt erottumaan toisista ihmisistä rahankaan takia, ja koska suurin osa suvusta on suomenkielisiä Virrantaloja, ei sukua erota toisista keskiluokan edustajista enää mitenkään. Suvun kolmestakymmenestäkolmesta jäsenestä on tällä hetkellä akateemisesti koulutettuja vain kaksi, mikä olisi tänä päivänä vähän muidenkin sukujen saati sitten vanhan aatelisen suvun sisällä.
Suomenkielistymisellä on lähestytty kansaa, ja nyt kun suvun jäsenet ovat pääosin kotoisin Itä-Suomesta, ei tuollaisen unionin Ruotsin kanssa tulisi enää olevan kovinkaan merkityksellinen. Suvun jäsenet ovat mukailleet suomenkielistymisessään muuta kansaa asuinalueellaan. Minä en henkilökohtaisesti näe enää mitään merkitystä sillä, että joskus on haluttu olla niin suomenmielisiä, että lähes ainoa merkki suvun jalosta taustasta korvataan muulla suomenkielisellä nimellä. Kuitenkin, koska on selvää, että Virrantalot ovat käyttäneet nimeään syntymästään asti, jos ei huomioida isoisääni ja hänen veljeään, on heillä tietty syvempi liite siihen ja sen takia kukaan Virrantalo ei vielä ole kahta serkkuani lukuunottamatta kääntänyt nimeään takaisin von Beckeriksi.
Mitä suvun suomenkielistyminen siis merkitsi? Se merkitsi etenkin sitä, että liitteet entiseen ruotsinkieliseen menneisyyteen pyrittiin hautaamaan. Siinä haluttiin tehdä ero nykyiseen ja menneeseen. Kai suvun liite uuteen syrjäiseen paikkakuntaan ja toisten ruotsinkielisten sukuhaarojen sammuminen antoi Frans Edvardille pontta lähteä viemään nimen vaihtoaan toteen. Sittemmin kaksi isoisäni sisarta ottivat täysikäiseksi tultuaan takaisin suvun alkuperäisen nimen. Jotkut rasistiset rotuteoreetikot katsoivat suomalaisten innon suomentaa nimensä liittyvän haluun luovuttaa entinen teutoninen ja germaaninen perintö pois ja liittyä alempiarvoisen itäbalttilaisen rodun joukkoon. Totuus on kuitenkin niin, että sivistyneistöstä ja aatelisista erottuva tavallisen rahvaan jäsen oli useimmiten ottanut tai hänen esivanhempansa olivat ottaneet käyttöönsä ruotsinkielisen nimen silloin kun se takasi suosiota. Päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa, esimerkiksi Henrik Tikkanen, jonka isoisän isä oli vielä täysin suomenkielisestä taustasta tullut tieteilijä Paavo Tikkanen, jonka väitöskirja lukeutuu tuona aikana harvinaiseen ryhmään suomenkielisyytensä takia, oli täysin ruotsinkielinen.
Suvun suomenkielistyminen sinetöi suvun vajoamisen tavalliseen keskiluokkaan. Vaikka haluttaisiinkin säilyttää selkeä suhde suomen kieleen, tulisi esimerkiksi lapset kasvattaa kaksi- tai jopa kolmekielisiksi. On totta, että kielitaidon laajuus antaa lapsille mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa ja pärjätä erinäisissä tilanteissa. Myös on niin, että jos haluaa saada käsityksen tämän suvun taustasta, on osattava ruotsinkieltä, koska lähes kaikki suvun jäsenten kirjoittama materiaali ja korrespondenssi on ruotsin kielellä. Jotta tietäisimme yhteyden suvun alkuperään on ruotsia osattava ja jos se jostain tuntuu vaikealta, niin on sanottava, että yhdenkin uuden kielen opettelu luo mahdollisuuksia toisten kielten opiskelulle. Varmaan on sanottava, että Reinhold Octaviuksen avio täysin suomenkielisen paikallisen naisen kanssa oli omiaan edistämään ja vauhdittamaan suvun suomenkielistymistä. Kaavilla oli vaikeaa ylläpitää vanhaa ruotsinkielistä säätyläiskulttuuria ja näin ollen suomenkielistyminen ja suvun nimen muuttaminen oli ainoa vaihtoehto. Nyt kuitenkin koska suuri osa suvun jäsenistä ei enää asu Kaavilla, voi mondeenimman nimen omaaminen tuoda suurempia mahdollisuuksia Euroopan maissa. Vaikka joku voisi sanoa, että nykyisessä Savossa olisi vaikeaa ylläpitää ruotsinkielistä säätyläiskulttuuria, niin on sanottava, että esimerkiksi Juvan ja Joroisten Grotenfeltit ovat ylläpitäneet Savossa ruotsinkielisyyttä jo yli kolmensadan vuoden ajan. Toki on sanottava, ettei suvun kaavilaistunut haara ylläpitänyt edes sata vuotta sitten sellaista omaisuutta, että heitä olisi voinut kutsua rikkaiksi tai suurmaanomistajiksi. On sanottava myös se, että koska Reinhold Octavius kävi suomenkielisen Hämeenlinnan lyseon, on hänen kaksikielisyytensä todennäköisesti syntynyt jo varhaisella iällä. Mielestäni kaikkien von Becker-nimisten tulisi pystyä hallitsemaan ainakin kolme kieltä mahdollisimman varhaisesta iästä alkaen. On kuitenkin sanottava, että suvun suomenkielistyminen tapahtui aikana, jolloin puolisot jo tulivat talollisluokasta, joten suvun jäsenet eivät enää täysin olleet minkäänlaisia germaaneita, joiden olisi tullut tyytyä toisten ihmisten tarpeiden takia alempiarvoiseen finnougriseen kieleen, joka olisi tarkoittanut tahtomuksellista alastuloa sääty-yhteiskunnan pyramidissa. Isoisäni isä Frans Edvard von Becker, joka otti myöhemmin nimekseen tilansa nimen Virrantalo, istui varttuneemmalla iällään Kaavin kunnanvaltuustossa, jonne hän pääsi lopullisesti vasta nimenmuutoksen jälkeen. Vaikka voidaankin arvioida, että hänen isäänsä, entistä nimismies von Beckeriä kunnioitettiin pitäjässä vielä 30-luvulla, niin voidaan myös ajatella, että maalaisväestö on ollut taipuvaisempi äänestämään häntä Virrantalona kuin vieraskielisenä von Beckerinä. Näin ollen suku on sosiaalistunut merkittävämmällä tavalla ympäröivään väestöön suomenkielisenä sukuna. Muutos on ollut demokraattinen siinä mielessä, että suku on suomentanut nimensä aikana, jolloin nimenmuutos kosketti myös keskiluokkaan ja alempaan keskiluokkaan kuuluneita ihmisiä. Ja on sekin sanottava, että myös nimi Virrantalo on suojattu, ja keillään muilla kuin jotenkin sukuun liittyvillä ihmisillä ei ole ollut eikä tule olemaan mahdollisuutta ottaa tätä nimeä käyttöönsä.
Von Becker-suvun Luhangan haaran jäsenet omaksuivat suomenkielen 1900-luvun alussa. Isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker oli vielä voimakkaasti kaksikielinen, mutta jo hänen poikansa Frans Edvard oli pääosalta suomenkielinen. Frans Edvardin lapset olivat jo totaalisen yksikielisiä, suomenkielisiä. Samalla kun suku on suomenkielistynyt, on sen sosioekonominen, henkinen ja asemallinen valta vähentynyt, ja suku on tietyllä tavalla "vajonnut rahvaaseen" (Genealogi Axel Bergholmin käyttämä ilmaus). Kun ei voitu enää erottua joukosta kielen kautta, tuli eteen muut asiat joiden avulla taustaa oltaisiin voitu korostaa. Koska suku on ollut pitkän aikaa varsin köyhää ei se ole enää pystynyt erottumaan toisista ihmisistä rahankaan takia, ja koska suurin osa suvusta on suomenkielisiä Virrantaloja, ei sukua erota toisista keskiluokan edustajista enää mitenkään. Suvun kolmestakymmenestäkolmesta jäsenestä on tällä hetkellä akateemisesti koulutettuja vain kaksi, mikä olisi tänä päivänä vähän muidenkin sukujen saati sitten vanhan aatelisen suvun sisällä.
Suomenkielistymisellä on lähestytty kansaa, ja nyt kun suvun jäsenet ovat pääosin kotoisin Itä-Suomesta, ei tuollaisen unionin Ruotsin kanssa tulisi enää olevan kovinkaan merkityksellinen. Suvun jäsenet ovat mukailleet suomenkielistymisessään muuta kansaa asuinalueellaan. Minä en henkilökohtaisesti näe enää mitään merkitystä sillä, että joskus on haluttu olla niin suomenmielisiä, että lähes ainoa merkki suvun jalosta taustasta korvataan muulla suomenkielisellä nimellä. Kuitenkin, koska on selvää, että Virrantalot ovat käyttäneet nimeään syntymästään asti, jos ei huomioida isoisääni ja hänen veljeään, on heillä tietty syvempi liite siihen ja sen takia kukaan Virrantalo ei vielä ole kahta serkkuani lukuunottamatta kääntänyt nimeään takaisin von Beckeriksi.
Mitä suvun suomenkielistyminen siis merkitsi? Se merkitsi etenkin sitä, että liitteet entiseen ruotsinkieliseen menneisyyteen pyrittiin hautaamaan. Siinä haluttiin tehdä ero nykyiseen ja menneeseen. Kai suvun liite uuteen syrjäiseen paikkakuntaan ja toisten ruotsinkielisten sukuhaarojen sammuminen antoi Frans Edvardille pontta lähteä viemään nimen vaihtoaan toteen. Sittemmin kaksi isoisäni sisarta ottivat täysikäiseksi tultuaan takaisin suvun alkuperäisen nimen. Jotkut rasistiset rotuteoreetikot katsoivat suomalaisten innon suomentaa nimensä liittyvän haluun luovuttaa entinen teutoninen ja germaaninen perintö pois ja liittyä alempiarvoisen itäbalttilaisen rodun joukkoon. Totuus on kuitenkin niin, että sivistyneistöstä ja aatelisista erottuva tavallisen rahvaan jäsen oli useimmiten ottanut tai hänen esivanhempansa olivat ottaneet käyttöönsä ruotsinkielisen nimen silloin kun se takasi suosiota. Päinvastaisiakin esimerkkejä on olemassa, esimerkiksi Henrik Tikkanen, jonka isoisän isä oli vielä täysin suomenkielisestä taustasta tullut tieteilijä Paavo Tikkanen, jonka väitöskirja lukeutuu tuona aikana harvinaiseen ryhmään suomenkielisyytensä takia, oli täysin ruotsinkielinen.
Suvun suomenkielistyminen sinetöi suvun vajoamisen tavalliseen keskiluokkaan. Vaikka haluttaisiinkin säilyttää selkeä suhde suomen kieleen, tulisi esimerkiksi lapset kasvattaa kaksi- tai jopa kolmekielisiksi. On totta, että kielitaidon laajuus antaa lapsille mahdollisuuden avartaa maailmankuvaansa ja pärjätä erinäisissä tilanteissa. Myös on niin, että jos haluaa saada käsityksen tämän suvun taustasta, on osattava ruotsinkieltä, koska lähes kaikki suvun jäsenten kirjoittama materiaali ja korrespondenssi on ruotsin kielellä. Jotta tietäisimme yhteyden suvun alkuperään on ruotsia osattava ja jos se jostain tuntuu vaikealta, niin on sanottava, että yhdenkin uuden kielen opettelu luo mahdollisuuksia toisten kielten opiskelulle. Varmaan on sanottava, että Reinhold Octaviuksen avio täysin suomenkielisen paikallisen naisen kanssa oli omiaan edistämään ja vauhdittamaan suvun suomenkielistymistä. Kaavilla oli vaikeaa ylläpitää vanhaa ruotsinkielistä säätyläiskulttuuria ja näin ollen suomenkielistyminen ja suvun nimen muuttaminen oli ainoa vaihtoehto. Nyt kuitenkin koska suuri osa suvun jäsenistä ei enää asu Kaavilla, voi mondeenimman nimen omaaminen tuoda suurempia mahdollisuuksia Euroopan maissa. Vaikka joku voisi sanoa, että nykyisessä Savossa olisi vaikeaa ylläpitää ruotsinkielistä säätyläiskulttuuria, niin on sanottava, että esimerkiksi Juvan ja Joroisten Grotenfeltit ovat ylläpitäneet Savossa ruotsinkielisyyttä jo yli kolmensadan vuoden ajan. Toki on sanottava, ettei suvun kaavilaistunut haara ylläpitänyt edes sata vuotta sitten sellaista omaisuutta, että heitä olisi voinut kutsua rikkaiksi tai suurmaanomistajiksi. On sanottava myös se, että koska Reinhold Octavius kävi suomenkielisen Hämeenlinnan lyseon, on hänen kaksikielisyytensä todennäköisesti syntynyt jo varhaisella iällä. Mielestäni kaikkien von Becker-nimisten tulisi pystyä hallitsemaan ainakin kolme kieltä mahdollisimman varhaisesta iästä alkaen. On kuitenkin sanottava, että suvun suomenkielistyminen tapahtui aikana, jolloin puolisot jo tulivat talollisluokasta, joten suvun jäsenet eivät enää täysin olleet minkäänlaisia germaaneita, joiden olisi tullut tyytyä toisten ihmisten tarpeiden takia alempiarvoiseen finnougriseen kieleen, joka olisi tarkoittanut tahtomuksellista alastuloa sääty-yhteiskunnan pyramidissa. Isoisäni isä Frans Edvard von Becker, joka otti myöhemmin nimekseen tilansa nimen Virrantalo, istui varttuneemmalla iällään Kaavin kunnanvaltuustossa, jonne hän pääsi lopullisesti vasta nimenmuutoksen jälkeen. Vaikka voidaankin arvioida, että hänen isäänsä, entistä nimismies von Beckeriä kunnioitettiin pitäjässä vielä 30-luvulla, niin voidaan myös ajatella, että maalaisväestö on ollut taipuvaisempi äänestämään häntä Virrantalona kuin vieraskielisenä von Beckerinä. Näin ollen suku on sosiaalistunut merkittävämmällä tavalla ympäröivään väestöön suomenkielisenä sukuna. Muutos on ollut demokraattinen siinä mielessä, että suku on suomentanut nimensä aikana, jolloin nimenmuutos kosketti myös keskiluokkaan ja alempaan keskiluokkaan kuuluneita ihmisiä. Ja on sekin sanottava, että myös nimi Virrantalo on suojattu, ja keillään muilla kuin jotenkin sukuun liittyvillä ihmisillä ei ole ollut eikä tule olemaan mahdollisuutta ottaa tätä nimeä käyttöönsä.
Kirjoitus Uutis-Jousessa (marraskuu 2015)
Miksi elämme länsimaisessa yhteiskunnassa?
Pariisin terrori-iskut järkyttivät maailmaa viime viikolla. Isikseen yhteydessä olevat tai heihin sympatiaa kokevat terroristit olivat iskun taustalla. Ihmiset ovat suhtautuneet tekojen alkusyihin ambivalentilla tavalla. Toiset ovat korostaneet isiksen murskaamista lähi-idässä ja toiset sanoneet, ettei esimerkiksi Ranskan olisi tullut puuttua Isiksen toimiin sen alkusijoilla.
Terrorismi perustuu ajatukseen, jonka mukaan rauhallisten ihmisten arkeen ja normaaliin instituutioiden toimeen suunnatuilla iskuilla ja ihmisten murhaamisella saadaan aiheutettua epäsopua ja tuskaa ihmisten keskuuteen. Koska terrorismi on kovin uhkarohkea tapa taistella, sopii se ihmisille, joilla ei ole valtaa yhteiskunnan sisällä. Sen takia voidaan sanoa, että ristiriitaiset tavoitteet ovat tällaisten tapahtumien taustalla.
Esimerkiksi Britanniassa passipoliisit, joita ihmiset näkevät kaduilla, eivät kanna asetta, joka perustuu siihen, että poliisi-instituutiolla on tavallisten ihmisten keskuudessa niin suuri kunnioitukseen perustuva asema, ettei ihmisiä tarvitse erotella toisistaan raa'an näkyvän voiman avulla. Mielestäni tuo asia tarkoittaa sitä, että brittiläinen yhteiskunta on sisäisesti eheämpi kuin monet muut. Poliisia kunnioitetaan riippumatta siitä onko heillä aseita vai ei. Monet Britannian kulttuuria arvostavat pitävät aseettomia passipoliiseita merkittävänä kulttuurin korkeutta osoittavana esimerkkinä. Terroristien kanssa tappeleminen uhkaa muuttaa yhteiskunnat sotakentiksi, jotka tirsuvat aseita, pakottamista ja ihmisten perusoikeuksien viemistä.
Mielestäni länsimainen yhteiskunta perustuu siihen, että sen instituutiot ovat itseisarvoisia, jonka perusta on kunnioituksessa mitä koetaan instituutioita kohtaan. Koska korkeimmat instituutiot ovat henkisesti vapaimpia, tulisi niitä myös voida kyseenalaistaa, kritisoida ja ironisoida. Terrorismi on tapa taistella instituutioita vastaan sen takia, että niiden selkä taittuisi, mutta rauhanomaisessa kritiikissä tulisi instituutioita voida uudistaa kriittisellä asennoitumisella. Tämä on tapa länsimaisessa yhteiskunnassa, joka erottaa sen terroristien taustasta. Samalla kun on tärkeää taistella terrorismia vastaan, tulisi länsimaisia instituutioita voida uudistaa ironialla ja kritiikillä.
Kysymys homojen oikeuksista valtionkirkon sisällä on yksi merkittävä kritiikin aihe, johon kirkon tulisi suhtautua tulevaisuuteensa kuuluvana uudistusaskeleena. Instituutioiden toimintaan liittyy se, että niiden tulisi voida olla itseisarvoisia mikrokosmoksia, jolloin ihmisten halu työskennellä ja samalla olla osa kokonaisesta instituutioiden kokoelmasta voisi vahvistua. Valtionkirkkoa instituutiona tulisi kunnioittaa, mutta samalla siinä tulisi voida harrastaa kritiikkiä, joka tukee sitä, kun instituutiot muuttuvat ihmisten kaltaiseksi. Samalla kun jotkut uskonnot eivät ole elämää myötäileviä ja inhimillisiä varsinaisessa mielessä, tulisi meidän länsimaisen kristinuskomme olla esimerkkinä näyttämässä, että me emme tuomitse ihmisiä heidän kansallisuutensa, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon kautta.
Pariisin terrori-iskut järkyttivät maailmaa viime viikolla. Isikseen yhteydessä olevat tai heihin sympatiaa kokevat terroristit olivat iskun taustalla. Ihmiset ovat suhtautuneet tekojen alkusyihin ambivalentilla tavalla. Toiset ovat korostaneet isiksen murskaamista lähi-idässä ja toiset sanoneet, ettei esimerkiksi Ranskan olisi tullut puuttua Isiksen toimiin sen alkusijoilla.
Terrorismi perustuu ajatukseen, jonka mukaan rauhallisten ihmisten arkeen ja normaaliin instituutioiden toimeen suunnatuilla iskuilla ja ihmisten murhaamisella saadaan aiheutettua epäsopua ja tuskaa ihmisten keskuuteen. Koska terrorismi on kovin uhkarohkea tapa taistella, sopii se ihmisille, joilla ei ole valtaa yhteiskunnan sisällä. Sen takia voidaan sanoa, että ristiriitaiset tavoitteet ovat tällaisten tapahtumien taustalla.
Esimerkiksi Britanniassa passipoliisit, joita ihmiset näkevät kaduilla, eivät kanna asetta, joka perustuu siihen, että poliisi-instituutiolla on tavallisten ihmisten keskuudessa niin suuri kunnioitukseen perustuva asema, ettei ihmisiä tarvitse erotella toisistaan raa'an näkyvän voiman avulla. Mielestäni tuo asia tarkoittaa sitä, että brittiläinen yhteiskunta on sisäisesti eheämpi kuin monet muut. Poliisia kunnioitetaan riippumatta siitä onko heillä aseita vai ei. Monet Britannian kulttuuria arvostavat pitävät aseettomia passipoliiseita merkittävänä kulttuurin korkeutta osoittavana esimerkkinä. Terroristien kanssa tappeleminen uhkaa muuttaa yhteiskunnat sotakentiksi, jotka tirsuvat aseita, pakottamista ja ihmisten perusoikeuksien viemistä.
Mielestäni länsimainen yhteiskunta perustuu siihen, että sen instituutiot ovat itseisarvoisia, jonka perusta on kunnioituksessa mitä koetaan instituutioita kohtaan. Koska korkeimmat instituutiot ovat henkisesti vapaimpia, tulisi niitä myös voida kyseenalaistaa, kritisoida ja ironisoida. Terrorismi on tapa taistella instituutioita vastaan sen takia, että niiden selkä taittuisi, mutta rauhanomaisessa kritiikissä tulisi instituutioita voida uudistaa kriittisellä asennoitumisella. Tämä on tapa länsimaisessa yhteiskunnassa, joka erottaa sen terroristien taustasta. Samalla kun on tärkeää taistella terrorismia vastaan, tulisi länsimaisia instituutioita voida uudistaa ironialla ja kritiikillä.
Kysymys homojen oikeuksista valtionkirkon sisällä on yksi merkittävä kritiikin aihe, johon kirkon tulisi suhtautua tulevaisuuteensa kuuluvana uudistusaskeleena. Instituutioiden toimintaan liittyy se, että niiden tulisi voida olla itseisarvoisia mikrokosmoksia, jolloin ihmisten halu työskennellä ja samalla olla osa kokonaisesta instituutioiden kokoelmasta voisi vahvistua. Valtionkirkkoa instituutiona tulisi kunnioittaa, mutta samalla siinä tulisi voida harrastaa kritiikkiä, joka tukee sitä, kun instituutiot muuttuvat ihmisten kaltaiseksi. Samalla kun jotkut uskonnot eivät ole elämää myötäileviä ja inhimillisiä varsinaisessa mielessä, tulisi meidän länsimaisen kristinuskomme olla esimerkkinä näyttämässä, että me emme tuomitse ihmisiä heidän kansallisuutensa, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon kautta.
Edith Södergranin runojen suomennoksia (kääntänyt Olli von Becker)
Vanha talo
Kuinka uudet silmät näkevät menneisiin aikoihin
kuin muukalainen jolla ei ole sydäntä
Kaipaan pois vanhoihin hautoihini
surullinen suuruuteni vuotaa katkeria kyyneleitä
joita ei näe
elän paikoillani vanhojen aikojen ihanuudessa
muukalaisten keskellä jotka rakentavat uusia kaupunkeja
sinisten huippujen yllä taivaan rantaan asti
puhun kaivaten vangittujen puiden kanssa
ja halaan niitä kuitenkin
Kuinka hitaasti aika ohjaa asioiden suuntaa
ja äänettömästi polkee kohtalon kovaa kantapäätä
minun täytyy odottaa vaivattomaa kuolemaa
joka tuo vapauden minun sielulleni
Toivomus
Kokonaisessa aurinkoisessa maailmassamme
toivon vain puutarhatuolia
jolla kissa ottaa aurinkoa
siellä voisin istua
kirja sylissäni
vain yksittäinen pieni kirja
siltä uneni näyttää
Vaivaavat unet
Kaukana onnesta makaan saarella meren keskellä ja nukun
sumu puhkeaa ja leijuu ja tuulet vaihtuvat
uneksin vaivaavia unia sodasta ja suurista pidoista
ja rakkaani seisoo laivalla ja katsoo
kuinka kyyhkyset lentävät ja eivät tunne kaipuuta
hänen sisällään ei ole mitään huonoa
joka ei pystyisi muuttamaan itseään.
hän näkee kuinka alus lipuu kohti halutonta tulevaisuutta
terävä köli kaivertaa vastaanhangoittelevaan kohtaloon
siivet kantavat hänet maahan, jossa
kaikki mitä hän tekee annetaan anteeksi
merkityksettömien ja ylpeiden päivien
maa kaukana poissa kohtalosta
Onnen kissa
Minulla on onnen kissa sylissä
se pyörittää onnen lankaa
onnen kissa, onnen kissa
tuo minulle kolme asiaa
tuo minulle kultainen sormus
joka sanoo minun olevan onnekas
tuo minulle peili
joka sanoo minun olevan kaunis
tuo minulle auringon sulka
joka pidättelee minun hulluja ajatuksiani
onnen kissa, onnen kissa
kiedo minua vielä vähäsen tulevaisuuteeni
Pohjolan kevät
Kaikki minun pilvilinnani ovat kadonneet kuin lumi
kaikki minun unelmani ovat vesittyneet kuin sade
kaikesta mitä olen rakastanut on jäljellä
sininen taivas ja muutamia mitättömiä tähtiä
tuuli kiertää kaivaten puiden keskellä
tyhjyys lepää. Vesi on tasaisesti hiljaa
vanha kuusi seisoo herätettynä ja ajattelee
valkoisen kuun valossa jota hän unessaan suuteli
Kuinka uudet silmät näkevät menneisiin aikoihin
kuin muukalainen jolla ei ole sydäntä
Kaipaan pois vanhoihin hautoihini
surullinen suuruuteni vuotaa katkeria kyyneleitä
joita ei näe
elän paikoillani vanhojen aikojen ihanuudessa
muukalaisten keskellä jotka rakentavat uusia kaupunkeja
sinisten huippujen yllä taivaan rantaan asti
puhun kaivaten vangittujen puiden kanssa
ja halaan niitä kuitenkin
Kuinka hitaasti aika ohjaa asioiden suuntaa
ja äänettömästi polkee kohtalon kovaa kantapäätä
minun täytyy odottaa vaivattomaa kuolemaa
joka tuo vapauden minun sielulleni
Toivomus
Kokonaisessa aurinkoisessa maailmassamme
toivon vain puutarhatuolia
jolla kissa ottaa aurinkoa
siellä voisin istua
kirja sylissäni
vain yksittäinen pieni kirja
siltä uneni näyttää
Vaivaavat unet
Kaukana onnesta makaan saarella meren keskellä ja nukun
sumu puhkeaa ja leijuu ja tuulet vaihtuvat
uneksin vaivaavia unia sodasta ja suurista pidoista
ja rakkaani seisoo laivalla ja katsoo
kuinka kyyhkyset lentävät ja eivät tunne kaipuuta
hänen sisällään ei ole mitään huonoa
joka ei pystyisi muuttamaan itseään.
hän näkee kuinka alus lipuu kohti halutonta tulevaisuutta
terävä köli kaivertaa vastaanhangoittelevaan kohtaloon
siivet kantavat hänet maahan, jossa
kaikki mitä hän tekee annetaan anteeksi
merkityksettömien ja ylpeiden päivien
maa kaukana poissa kohtalosta
Onnen kissa
Minulla on onnen kissa sylissä
se pyörittää onnen lankaa
onnen kissa, onnen kissa
tuo minulle kolme asiaa
tuo minulle kultainen sormus
joka sanoo minun olevan onnekas
tuo minulle peili
joka sanoo minun olevan kaunis
tuo minulle auringon sulka
joka pidättelee minun hulluja ajatuksiani
onnen kissa, onnen kissa
kiedo minua vielä vähäsen tulevaisuuteeni
Pohjolan kevät
Kaikki minun pilvilinnani ovat kadonneet kuin lumi
kaikki minun unelmani ovat vesittyneet kuin sade
kaikesta mitä olen rakastanut on jäljellä
sininen taivas ja muutamia mitättömiä tähtiä
tuuli kiertää kaivaten puiden keskellä
tyhjyys lepää. Vesi on tasaisesti hiljaa
vanha kuusi seisoo herätettynä ja ajattelee
valkoisen kuun valossa jota hän unessaan suuteli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)