sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Kirjoitus Uutis-Jousessa (marraskuu 2015)

Miksi elämme länsimaisessa yhteiskunnassa?
Pariisin terrori-iskut järkyttivät maailmaa viime viikolla. Isikseen yhteydessä olevat tai heihin sympatiaa kokevat terroristit olivat iskun taustalla. Ihmiset ovat suhtautuneet tekojen alkusyihin ambivalentilla tavalla. Toiset ovat korostaneet isiksen murskaamista lähi-idässä ja toiset sanoneet, ettei esimerkiksi Ranskan olisi tullut puuttua Isiksen toimiin sen alkusijoilla.

Terrorismi perustuu ajatukseen, jonka mukaan rauhallisten ihmisten arkeen ja normaaliin instituutioiden toimeen suunnatuilla iskuilla ja ihmisten murhaamisella saadaan aiheutettua epäsopua ja tuskaa ihmisten keskuuteen. Koska terrorismi on kovin uhkarohkea tapa taistella, sopii se ihmisille, joilla ei ole valtaa yhteiskunnan sisällä. Sen takia voidaan sanoa, että ristiriitaiset tavoitteet ovat tällaisten tapahtumien taustalla.

Esimerkiksi Britanniassa passipoliisit, joita ihmiset näkevät kaduilla, eivät kanna asetta, joka perustuu siihen, että poliisi-instituutiolla on tavallisten ihmisten keskuudessa niin suuri kunnioitukseen perustuva asema, ettei ihmisiä tarvitse erotella toisistaan raa'an näkyvän voiman avulla. Mielestäni tuo asia tarkoittaa sitä, että brittiläinen yhteiskunta on sisäisesti eheämpi kuin monet muut. Poliisia kunnioitetaan riippumatta siitä onko heillä aseita vai ei. Monet Britannian kulttuuria arvostavat pitävät aseettomia passipoliiseita merkittävänä kulttuurin korkeutta osoittavana esimerkkinä. Terroristien kanssa tappeleminen uhkaa muuttaa yhteiskunnat sotakentiksi, jotka tirsuvat aseita, pakottamista ja ihmisten perusoikeuksien viemistä.

Mielestäni länsimainen yhteiskunta perustuu siihen, että sen instituutiot ovat itseisarvoisia, jonka perusta on kunnioituksessa mitä koetaan instituutioita kohtaan. Koska korkeimmat instituutiot ovat henkisesti vapaimpia, tulisi niitä myös voida kyseenalaistaa, kritisoida ja ironisoida. Terrorismi on tapa taistella instituutioita vastaan sen takia, että niiden selkä taittuisi, mutta rauhanomaisessa kritiikissä tulisi instituutioita voida uudistaa kriittisellä asennoitumisella. Tämä on tapa länsimaisessa yhteiskunnassa, joka erottaa sen terroristien taustasta. Samalla kun on tärkeää taistella terrorismia vastaan, tulisi länsimaisia instituutioita voida uudistaa ironialla ja kritiikillä.

Kysymys homojen oikeuksista valtionkirkon sisällä on yksi merkittävä kritiikin aihe, johon kirkon tulisi suhtautua tulevaisuuteensa kuuluvana uudistusaskeleena. Instituutioiden toimintaan liittyy se, että niiden tulisi voida olla itseisarvoisia mikrokosmoksia, jolloin ihmisten halu työskennellä ja samalla olla osa kokonaisesta instituutioiden kokoelmasta voisi vahvistua. Valtionkirkkoa instituutiona tulisi kunnioittaa, mutta samalla siinä tulisi voida harrastaa kritiikkiä, joka tukee sitä, kun instituutiot muuttuvat ihmisten kaltaiseksi. Samalla kun jotkut uskonnot eivät ole elämää myötäileviä ja inhimillisiä varsinaisessa mielessä, tulisi meidän länsimaisen kristinuskomme olla esimerkkinä näyttämässä, että me emme tuomitse ihmisiä heidän kansallisuutensa, seksuaalisen suuntautumisen tai uskonnon kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti